{"id":127,"date":"2011-11-24T07:49:00","date_gmt":"2011-11-24T05:49:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/olavi-ruitlane-nainen\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:15","slug":"olavi-ruitlane-nainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/olavi-ruitlane-nainen\/","title":{"rendered":"Olavi Ruitlane: Nainen"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5678466489985153922\"<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

(Arvostelu julkaistu viro.nytin numerossa 4\/2011)<\/p>\n

—<\/p>\n

Totuus naisista<\/p>\n

Olavi Ruitlane: Nainen, romaani, Savukeidas 2011 (Hannu Oittinen suom.)<\/p>\n

Tyrmistyst\u00e4 voi vain kuvitella, kun suomalaiset feministit p\u00e4\u00e4sev\u00e4t Olavi Ruitlasen Nainen-kohuromaanin pariin. Kirjasta nousi Virossa poru, kun se m\u00e4\u00e4riteltiin sovinistiseksi ja naista halventavaksi. Kohut ovat tietysti aina tekem\u00e4ll\u00e4 tehtyj\u00e4 ja my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa on tehty k\u00e4rp\u00e4sest\u00e4 h\u00e4rk\u00e4nen. Pieni osa virolaislukijoista suuttui lukiessaan Ruitlasen viihteellist\u00e4 ja naissukupuolta k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 teosta. Kirjailija heitti puolestaan lis\u00e4\u00e4 vett\u00e4 myllyyn ilmoittamalla teoksen kertovan entisest\u00e4 vaimostaan. Vaimo raivostui ja haastoi tekij\u00e4n oikeuteen.<\/p>\n

Nyt kirja on suomennettu. Suomennoksesta vastaa virolaisen nykykirjallisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Hannu Oittinen. Oittinen on tehnyt hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, vaikka muutama kirjoitusvirhe kirjaan on j\u00e4\u00e4nytkin. Itse tekstist\u00e4 tulevat ensimm\u00e4isin\u00e4 mieleen kaksi kirjoja liukuhihnalta tehtaillutta miest\u00e4, Juha Vuorinen ja Charles Bukowski. Molempia pidet\u00e4\u00e4n kovina juomareina, vaikka heilt\u00e4 julkaistujen kirjojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kieliikin p\u00e4invastaisesta. Monet lukijat pit\u00e4v\u00e4t Vuorista, Bukowskia ja Ruitlasta kirjojensa hahmoina.<\/p>\n

Meille suomalaisille Ruitlasen virolaisessa keltaisessa lehdist\u00f6ss\u00e4 k\u00e4sitelty ja paikallisissa tuomioistuimissa puitu yksityisel\u00e4m\u00e4 ei ole lainkaan tuttu. Parempi niin, sill\u00e4 voimme t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4 Naista puhtaana fiktiota. Lukiessamme opimme puolestaan lis\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Sukupuolten v\u00e4lisen ikuisen kamppailun k\u00e4sittelemisen lis\u00e4ksi Ruitlanen ottaa v\u00e4lill\u00e4 kantaa vakaviin yhteiskunnallisiin asioihin, kuten Viron taloudellisiin vaikeuksiin taannoin ajanutta velkakriisi\u00e4: \u201d\u00c4kki\u00e4 tuli Lantapaukuille mahdollisuus saada pankista lainaa ilman mink\u00e4\u00e4nlaisia takauksia. Vain hyvin harvat j\u00e4ttiv\u00e4t mahdollisuuden k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\u201d (s. 39) Soppa syntyi siit\u00e4, ett\u00e4 lainantakaajat olivat itsekin korviaan my\u00f6ten veloissa: \u201dLantapaukkulassa oli jokainen niin lainan takaaja kuin sen saajakin. Sikin sokin. Monet olivat taanneet lainoja ristiin ja vinksin vonksin niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kun Nainen halusi ottaa lainaa, niin kaikilta Takaajilta oli suuntavaisto aivan sekaisin: he eiv\u00e4t osanneet suunnistaa en\u00e4\u00e4 edes l\u00e4hikauppaan.\u201d (s. 40) Ilmaiseen rahaan ja ikuiseen kasvuun perustuva el\u00e4m\u00e4ntapa vertautuu t\u00e4ss\u00e4 kirjailijan juurettomaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 loppujen lopuksi eroavan kovin paljon toisistaan.<\/p>\n

Naisen nimet\u00f6n kertoja jahtaa el\u00e4m\u00e4nkumppaneitaan kaupungissa ja maaseudulla. Ammatikseen h\u00e4n kirjoittaa runoja. Kyseess\u00e4 on klassisen ulkopuolinen hahmo, ja my\u00f6s hyvin tyypillinen kirjailija, joka ei tule toimeen tavallisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Maat\u00f6it\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n h\u00e4n esimerkiksi t\u00f6rm\u00e4\u00e4 traktorilla s\u00e4hk\u00f6njakelukeskukseen ja polttaa ladon. Toisaalta kirjailijana toimiminen mahdollistaa my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n eri ilmi\u00f6iden tarkan analysoinnin: \u201dMinuun suhtaudutaan kunnioittavasti rautakaupassa: siell\u00e4 on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 rakennan Naaraalle pes\u00e4\u00e4. Kohtaan ymm\u00e4rt\u00e4vi\u00e4 katseita my\u00f6s AA-kerhossa, jossa k\u00e4yminen osoittaa minun haluavan tuhlata Naaraalle kuuluvaa rahaa viinaan v\u00e4hemm\u00e4n kuin ennen tai ei en\u00e4\u00e4 lainkaan.\u201d (s. 119) Taiteilijat analysoivat ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n \u00e4lykk\u00e4\u00e4sti, vaikka eiv\u00e4t tulisi toimeen siin\u00e4.<\/p>\n

Ruitlasen romaanisssa kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole nime\u00e4. Naisella on monta synonyymia, kuten Kiihke\u00e4 nainen ja Tytt\u00f6lapsi, ja maaseudun asukkaat ovat puolestaan Lantapaukkuja. Ei tarvitse lukea syv\u00e4lt\u00e4 huomatakseen, ett\u00e4 Ruitlanen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 stereotyyppej\u00e4 tietoisesti. H\u00e4n k\u00e4rjist\u00e4\u00e4 tarkoituksella: \u201dKaikenlaiset Naiset muuttavat Miest\u00e4. Nuori nainen tekee Miehest\u00e4 nuoren, Kiihke\u00e4 nainen kiihke\u00e4n, Kadonnut nainen saa Miehen tuntemaan kaipausta, Tytt\u00f6lapsi tekee Miehest\u00e4 Lapsen ja Hoitsu ruumiin.\u201d (s. 123)<\/p>\n

Naista lukee mielell\u00e4\u00e4n monesta syyst\u00e4. Kirja on ensinn\u00e4kin niin hyvin kirjoitettu, ettei Vuorinen pystyisi koskaan samaan. Lyhyet kappaleet ja luvut johtavat toiseksi nopeaan lukukokemukseen. Kolmanneksi kirja on h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n viihteellinen. Kaltaiseni vakavan kirjallisuuden yst\u00e4v\u00e4 naureskeli \u00e4\u00e4neen Naisen odottamattomien juonenk\u00e4\u00e4nteiden \u00e4\u00e4rell\u00e4. Samaa on sattunut muun muassa Bukowskin s\u00e4\u00e4nn\u00f6tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntavasta kertovien tarinoiden \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi
esa.makijarvi(at)gmail.com<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— (Arvostelu julkaistu viro.nytin numerossa 4\/2011) — Totuus naisista Olavi Ruitlane: Nainen,…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":670,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[302,404,432,725],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/ruitlane.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/ruitlane.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/127"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=127"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/127\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3287,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/127\/revisions\/3287"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/670"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=127"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=127"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=127"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}