{"id":13,"date":"2015-01-15T14:30:00","date_gmt":"2015-01-15T12:30:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/venus-in-furista\/"},"modified":"2018-02-28T09:41:52","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:52","slug":"venus-in-furista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/venus-in-furista\/","title":{"rendered":"Venus in Furista"},"content":{"rendered":"
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
\"\"<\/a><\/p>\n

Roman Pola\u0144ski (s. 1933) on kiistelty ohjaaja, jonka elokuvissa kuvataan perversioita ja ihmisen pime\u00e4\u00e4 puolta. Hollywoodissa mainetta niitt\u00e4nyt Pola\u0144ski tunnusti vuonna 1978 sekaantuneensa alaik\u00e4iseen tytt\u00f6\u00f6n ja joutui pakenemaan Yhdysvalloista. H\u00e4n ei joutunut vankilaan, mutta on joutunut el\u00e4m\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n Ranskassa. H\u00e4nen parhaat filmins\u00e4, kuten Inho<\/i> (1965) ja Chinatown<\/i> (1974), ovat pedofiiliskandaalia edelt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ajalta. Viime aikoina Pola\u0144ski on kuitenkin ohjannut kaksi hyv\u00e4\u00e4 elokuvaa, Carnagen<\/i> (2011) ja Venus in Furin<\/i> (2013), joista ensimm\u00e4isest\u00e4 kirjoitin aiemmassa merkinn\u00e4ss\u00e4<\/a>.<\/div>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 Pola\u0144skin 2000-luvun elokuvat Pianisti<\/i> (2002) ja Oliver Twist<\/i> (2005) ovat p\u00f6h\u00f6ttyneit\u00e4, kaksi h\u00e4nen uusinta ohjaustaan hy\u00f6tyv\u00e4t pienemmist\u00e4 puitteista. Ne ovat n\u00e4ytelm\u00e4llisi\u00e4. Venus in Fur <\/i>perustuu l\u00f6yh\u00e4sti Leopold von Sacher-Masochin romaaniin Venus turkiksissa<\/i> (1869), joka on omael\u00e4m\u00e4kerrallinen tarina naisen orjaksi lupautuvasta miehest\u00e4. Elokuvassa seurataan Thomas Novacheckia (Mathieu Amalric). H\u00e4n on sovittanut romaanin n\u00e4ytelm\u00e4ksi ja etsii p\u00e4\u00e4osaan sopivaa naista. Koe-esiintymiseen my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 saapuvan Vanda Jourdainin (Emmanuelle Seigner) ja kirjailijan v\u00e4lille muodostuu eroottinen leikki.<\/p>\n

Fakta ja fiktio sekoittuvat Venus in Furissa<\/i> kiehtovalla tavalla. Siin\u00e4 on yhdell\u00e4 tasolla kyse ohjaajan ja n\u00e4yttelij\u00e4n v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta, jossa ensimm\u00e4inen on dominoiva ja j\u00e4lkimm\u00e4inen dominoitava. T\u00e4t\u00e4 korostaa muun muassa se, ett\u00e4 sen naisp\u00e4\u00e4osan esitt\u00e4j\u00e4 Seigner on Pola\u0144skin vaimo. Novacheck muistuttaa puolestaan Pola\u0144skia nuorempana. T\u00e4m\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ajatuksia. Nuorista naisista (ja tyt\u00f6ist\u00e4) aina kiinnostunut Pola\u0144ski leikkii katsojan odotuksilla.<\/p>\n

Novacheckin ja Seignerin esitt\u00e4m\u00e4t hahmot antautuvat n\u00e4ytelm\u00e4lle, mutta todellisuus h\u00e4iritsee heit\u00e4. K\u00e4nnyk\u00e4t pirisev\u00e4t ja Vanda vaikuttaa n\u00e4ytelm\u00e4n ulkopuolella typer\u00e4lt\u00e4 bimbolta. Roolin sis\u00e4\u00e4n menness\u00e4\u00e4n h\u00e4n on kuitenkin t\u00e4ydellinen. Novacheck kielt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n kertovan itsest\u00e4\u00e4n, mutta katsoja tiet\u00e4\u00e4 h\u00e4nen valehtelevan. T\u00e4m\u00e4n huomaa esimerkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka ohjaaja pit\u00e4\u00e4 Vandaa typeryksen\u00e4, t\u00e4m\u00e4 anelee naista j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja viem\u00e4\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4n loppuun.<\/p>\n

Novacheckin paljastetaan el\u00e4v\u00e4n turvallisessa avioliitossa, joka ei t\u00e4yt\u00e4 h\u00e4nen tarpeitaan. H\u00e4n on ilmeisen kiinnostunut sadomasokismista ja etsii t\u00e4m\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n piilossa pysyneen halun toteuttavaa naista. Venus in Furissa <\/i>on kyse todellisuuden ja fantasioiden sovittamattomuudesta. V\u00e4lill\u00e4 t\u00e4t\u00e4 korostetaan liikaa. Sek\u00e4 romaanin ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n nainen on nimelt\u00e4\u00e4n Vanda. Pola\u0144ski vihjailee, ett\u00e4 koe-esiintymiseen tullut seksik\u00e4s nainen on Novacheckin mielikuvituksen tuotetta. Illuusiota ei riko edes se, ett\u00e4 teatterin lavasteet ovat aiemman n\u00e4ytelm\u00e4n peruja. Sellainen on lavan sivussa j\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4 kreikkalainen pylv\u00e4s, ilmeinen fallossymboli. Siihen ohjaaja j\u00e4tet\u00e4\u00e4n elokuvan lopussa sidottuna ja n\u00f6yryytettyn\u00e4.<\/p>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 taiteilijat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t taiteessaan omia kokemuksiaan, vaikka heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 eiv\u00e4t olisikaan omael\u00e4m\u00e4kerrallisia. T\u00e4m\u00e4 on Pola\u0144skin Venus in Furin<\/i> er\u00e4s sanoma. Seksuaalisen turhautumisen kanssa el\u00e4minen ja sen k\u00e4sitteleminen n\u00e4kyy h\u00e4nen elokuvissaan. Rikkaan tuotannon pelkist\u00e4minen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n freudilaiseen tulkintaan olisi kuitenkin turhaa. Siin\u00e4 on muutakin. Carnagessa <\/i>ja Venus in Furissa <\/i>ohjaaja antaa tilaa n\u00e4yttelij\u00f6ille.<\/p>\n

Pola\u0144ski ehdottaa, ett\u00e4 seksuaalisuus on luova ja tuhoava voima. Sacher-Masochin romaani on varmasti joidenkin tulkitsijoiden mukaan seksistinen ja naista halventava. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys otetaan my\u00f6s filmiss\u00e4 esiin Jourdainin suulla. Novacheck kielt\u00e4\u00e4 naisen v\u00e4itteet, mutta ei erityisen vakuuttavasti. H\u00e4n tuntuu ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n niiden takana piilev\u00e4n totuuden. Kirjailija haluaa joutua alistetuksi, mutta alistaa samalla toista. H\u00e4nen naiskuvansa on keskenkasvuinen ja yksipuolinen.<\/p>\n

Aivan kuten Carnage<\/i>, Venus in Fur<\/i> on ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4, provosoiva ja hyvin n\u00e4ytelty. Molemmat on sovitettu n\u00e4ytelmist\u00e4. Venus in Fur<\/i> kertoo roolileikeist\u00e4. Mies ja nainen leikittelev\u00e4t toisillaan ja ottavat rooleja. Elokuva ei ole erityisen nykyaikainen. Sen juuret ovat selv\u00e4sti 1800-luvulla, eik\u00e4 se pysty sanomaan mit\u00e4\u00e4n uutta t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n seksuaalisuudesta. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan haittaa, koska filmi on kiehtova. Se pist\u00e4\u00e4 ajattelemaan. Parisuhteisiin on aina liittynyt Venus in Furissa <\/i>kuvattuja valtapelej\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Roman Pola\u0144ski (s. 1933) on kiistelty ohjaaja, jonka elokuvissa kuvataan perversioita ja…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":443,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[140,520,712],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/VENUS-RENAISSANCE-FINAL.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/VENUS-RENAISSANCE-FINAL.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/13"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=13"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/13\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3173,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/13\/revisions\/3173"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/443"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=13"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=13"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=13"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}