{"id":131,"date":"2011-10-24T09:39:00","date_gmt":"2011-10-24T06:39:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/ry-cooderista\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:15","slug":"ry-cooderista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/ry-cooderista\/","title":{"rendered":"Ry Cooderista"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5666991157298311346\"<\/a><\/p>\n

Yhdysvalloista puhutaan paljon pahaa, ja syyst\u00e4, mutta samaan aikaan kaikki tiet\u00e4v\u00e4t parhaan musiikin tulevan sielt\u00e4. Kulttuurien sulatusuunissa on syntynyt populaarimusiikin tekemiselle hedelm\u00e4llinen ymp\u00e4rist\u00f6. N\u00e4in on ollut 1900-luvun alussa, jolloin Tin Pan Alleyn kulmilla tehtailtiin lukemattomia blues-, jazz- ja country-klassikkoja, 1920-luvulla, jolloin yhdysvaltalainen blues valtasi maailmaa, 1930-luvulla, jolloin levytettiin upeaa jazzia, ja 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin syntyi periamerikkalainen ilmi\u00f6 nimelt\u00e4 rock and roll. Viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 syntynyt ja ymp\u00e4ri maailmaa levinnyt vastakulttuuri siivitti populaarimusiikin huomattaviin taiteellisiin korkeuksiin, ja teki samalla amerikkalaisesta pop- ja rock-musiikista osan yleismaailmallista tietoisuutta. <\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuosituhannen parasta musiikkia tekev\u00e4t muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samat vanhat parrat, jotka aloittivat muusikonuransa 1960- ja 1970-luvuilla. Heihin kuuluu sellaisia pop- ja rock-musiikin ikoneita, kuten Bob Dylan, Bruce Springsteen ja Tom Petty. Ry Cooderista puhutaan v\u00e4hemm\u00e4n, vaikka h\u00e4n lukeutuu kaikkien aikojen parhaisiin kitaristeihin. Rolling Stone -lehti arvosti Cooderin kaikkien aikojen kahdeksanneksi parhaaksi kitaristiksi, ja kitaroita valmistavan Gibsonin vastaavalla listalla suuren yleis\u00f6n keskuudessa v\u00e4hemm\u00e4n tunnettu ja Jimi Hendrixin veroinen Cooder ylsi sijalle 32.<\/p>\n

Cooder soitti 1960- ja 1970-luvuilla taiteellista huippukauttaan el\u00e4neiden muusikkojen, kuten Captain Beefheartin ja The Rolling Stonesin kanssa. J\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 yhtyeest\u00e4 h\u00e4net potkittiin, kun Keith Richards ei halunnut yhtyeeseens\u00e4 Cooderin kaltaista virtuoosia. Seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 Cooder keskittyi tehtailemaan mainioita elokuvasoundtrackeja, joista mainitsemisen arvoisia ovat ainakin h\u00e4nen Southern Comfortiin (1981), Parix, Texasiin (1985) ja Crossroadsiin (1986) tekem\u00e4ns\u00e4 kappaleet. Cooder on j\u00e4\u00e4nyt vaille aikalaistensa (ja monien huonompien soittajien) kirkasta s\u00e4dekeh\u00e4\u00e4, koska h\u00e4n ei ole tehnyt itsest\u00e4\u00e4n suurta numeroa. H\u00e4n on tyytynyt v\u00e4h\u00e4isempiin rooleihin, ja ollut mielell\u00e4\u00e4n taustasoittajana, tehnyt elokuvasoundtrackeja ja toiminut tuottajana.<\/p>\n

Cooderin oma musiikki on hyvin amerikkalaista. Siin\u00e4 kuulee muun muassa afrikkalaisia, kuubalaisia ja meksikolaisia vaikutteita, joten h\u00e4nen laulunsa edustavat parasta mahdollista monikulttuurisuutta. Juuri yhdysvaltalainen populaarimusiikki on onnistuneimmin yhdistellyt eri kulttuurien parhaita puolia. Into the Purple Valley -levyll\u00e4\u00e4n (1972) Cooder coveroi muun muassa Johnny Cashin ja Woody Guthrien yhteiskunnallisia lauluja, mutta lis\u00e4si tulkitsemaansa vakavahenkiseen musiikkiin afrikkalaisia, karibialaisia ja etel\u00e4amerikkalaisia rytmej\u00e4. H\u00e4nen kuusi vuotta my\u00f6hemmin julkaisemansa albumi Jazz vei puolestaan historialliselle matkalle jazzin historiaan, ja osoitti, ett\u00e4 poprockia ja jazzia voi yhdist\u00e4\u00e4 onnistuneesti. Vuoden 1979 erinomaisella Bob till You Drop -levyll\u00e4 Cooder tulkitsi puolestaan varhaisia R&B- ja rock-klassikoita, kuten Elvis Pressleyn Little Sisteri\u00e4, ja onnistui erinomaisella soitollaan tuomaan kappaleisiin uusia vivahteita.<\/p>\n

1990-luvulla Cooder paneutui muun muassa afrikkalaisen (Ali Farka Tour\u00e9) ja kuubalaisen (Buena Vista Social Club) musiikin tuottamiseen ja tekemiseen tunnetuksi. T\u00e4st\u00e4 ty\u00f6st\u00e4\u00e4n h\u00e4net palkittiin Grammylla, joka vastaavien amerikkalaisten tunnustusten tavoin menee toisinaan oikeaan osoitteeseen.<\/p>\n

Cooder piti pitk\u00e4\u00e4n taukoa soololevyjen \u00e4\u00e4nitt\u00e4misest\u00e4, mutta vajaan kahden vuosikymmenen hiljaiselo p\u00e4\u00e4ttyi t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella ilmestyneeseen albumirypp\u00e4\u00e4seen. Ch\u00e1vez Ravine (2005), My Name Is Buddy (2007), I, Flathead (2008) ja Pull Up Some Dust And Sit Down (2011) ovat teemalevyj\u00e4, jotka k\u00e4sittelev\u00e4t eri n\u00e4k\u00f6kulmista Yhdysvaltojen yhteiskunnallisia ongelmia. Cooderia on v\u00e4lill\u00e4 moitittu menneess\u00e4 ajassa el\u00e4v\u00e4ksi dinosaurukseksi, mutta viimeist\u00e4\u00e4n hiljattaiset levyt osoittavat h\u00e4nen voivan halutessaan my\u00f6s olla ajankohtainen. Kritiikki on joka tapauksessa turhaa, sill\u00e4 kaikki hyv\u00e4n musiikin yst\u00e4v\u00e4t tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 parhaat laulut on jo \u00e4\u00e4nitetty. Helmet l\u00f6ytyv\u00e4t menneisyydest\u00e4.<\/p>\n

Populaarimusiikki ei ole kuitenkaan miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 menett\u00e4nyt elinvoimaansa, sill\u00e4 kuten Cooderin koko tuotanto osoittaa, jo olemassa olevaa musiikkia voi edelleen tulkita uudestaan raikkaalla tavalla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yhdysvalloista puhutaan paljon pahaa, ja syyst\u00e4, mutta samaan aikaan kaikki tiet\u00e4v\u00e4t parhaan…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":678,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[401,549],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/12692_Ry-Cooder-1.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/12692_Ry-Cooder-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/131"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=131"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/131\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3291,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/131\/revisions\/3291"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/678"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=131"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=131"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=131"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}