{"id":1343,"date":"2015-07-09T17:52:26","date_gmt":"2015-07-09T14:52:26","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1343"},"modified":"2018-02-28T09:41:48","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:48","slug":"amerikan-psykosta-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/amerikan-psykosta-2\/","title":{"rendered":"Amerikan Psykosta (2)"},"content":{"rendered":"

\"American_Psycho\"<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 merkint\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 blogissa marraskuussa 2013 julkaistun tekstin<\/a> laajennettu ja parannettu versio.<\/p>\n

—<\/p>\n

Amerikan Psyko ja riistokapitalismi<\/strong><\/p>\n

Bret Easton Ellisin (s. 1964) p\u00e4\u00e4teos Amerikan Psykon<\/em> (1991) julkaisuhistoria oli vaikea. Perinteikk\u00e4\u00e4n New Yorkissa toimivan kustantamon Simon & Schusterin piti julkaista romaani kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1991, mutta se vet\u00e4ytyi hankkeesta \u201desteettisist\u00e4 syist\u00e4\u201d. Ne liittyiv\u00e4t kirjan ristiriitaisimpiin ominaisuuksiin, loputtomiin toistoihin ja raakaan v\u00e4kivaltaan, joista j\u00e4lkimm\u00e4inen oli aiheuttanut kohua kirjan v\u00e4kivaltaisimpien osien vuodettua kuukausia ennen sen julkaisua lehdist\u00f6\u00f6n. Ellis sai tappouhkauksia ja Simon & Schusteria syytettiin moraalittomuudesta.<\/p>\n

Vintage Books hankki pian Amerikan Psykon<\/em> oikeudet ja julkaisi sen viel\u00e4 vuonna 1991. Siit\u00e4 otettiin aluksi vain pehme\u00e4kantinen versio, sill\u00e4 kovakantisen painoksen pel\u00e4ttiin suututtavan vakavahenkist\u00e4 kirjallisuutta odottavat lukijat. Amerikan Psyko<\/em> leimautui n\u00e4in entist\u00e4 pahemmin verell\u00e4 m\u00e4ss\u00e4ilev\u00e4ksi \u0161okkiromaaniksi, vaikka siin\u00e4 oli vakavammat puolensa.<\/p>\n

My\u00f6s muissa maissa koettiin vastaavia v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksi\u00e4. Saksassa Amerikan Psykon<\/em> myynti\u00e4 rajoitettiin vuosina 1995\u20132000, koska sen katsottiin olevan haitallinen lapsille. Suomessakin sit\u00e4 pel\u00e4ttiin. Pikku-idis teki kulttuuriteon julkaisemalla Erkki Jukaraisen erinomaisen suomennoksen vuonna 1993. Monet, min\u00e4 mukaan lukien, tutustuivat kuitenkin vasta Tammen vuonna 2000 painamaan pokkariversioon. Se ilmestyi Amerikan Psyko<\/em> -elokuvan vanavedess\u00e4.<\/p>\n

Amerikan Psyko<\/em> sijoittuu 1980-luvun loppuun ja Wall Streetille. Se kertoo bisnest\u00e4 tekev\u00e4st\u00e4 nuoresta Patrick Batemanista, joka ei nauti etuoikeutetusta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, vaan tuntee itsens\u00e4 turhaksi. H\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tyhjyytt\u00e4\u00e4n murhilla ja muilla rikoksilla ja ajautuu kirjan edetess\u00e4 yh\u00e4 pahemmin hulluuteen. Ellisin romaani on kauttaaltaan j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

Batemanin tarina on edelleen kipe\u00e4n ajankohtainen. Se kritisoi peittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti amerikkalaista riistokapitalismia ja sen armotonta mantraa, jonka mukaan voittoa tavoitellaan hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Se on kuin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4kivaltainen versio Oliver Stonen klassisesta elokuvasta Wall Street<\/em> (1987), jossa sijoittaja Gordon Gekko (Michael Douglas) takoo rahaa etiikasta, laeista ja moraalista piittaamatta.<\/p>\n

Amerikan Psyko<\/em> pohjautuu osittain sen tekij\u00e4n omiin ongelmiin. Romaania ei tarkoitettu yhteiskunnalliseksi kommentiksi, vaan Ellisin tilitykseksi h\u00e4nen kokemastaan erist\u00e4ytyneisyydest\u00e4 ja yksin\u00e4isyydest\u00e4. Ellis on maininnut kaikkien romaaniensa syntyneen halusta vapautua jostakin kivusta. Ne ovat jossain m\u00e4\u00e4rin omael\u00e4m\u00e4kerrallisia, mutta niit\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n tulisi lukea el\u00e4m\u00e4kertoina, ei vaikka p\u00e4\u00e4hahmona olisi kirjailija Bret Easton Ellis, kuten romaanissa Lunar Park<\/em> (2005).<\/p>\n

Batemanin hahmo perustuu kirjailijaan ja h\u00e4nen is\u00e4\u00e4ns\u00e4, jonka kanssa Ellisill\u00e4 oli vaikea suhde. Samalla p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ss\u00e4 on yhteiskunnallinen puolensa. Ellis kuvaili kirjaansa The Paris Review\u2019ss\u00e4<\/em>: \u201dAmerikan Psyko<\/em> on kirja tulemisesta henkil\u00f6ksi, jonka tunnet haluavasi olla, siistiksi, sulavaksi, komeaksi, vaikeuksitta maailmassa luovivaksi mieheksi, joka on pukumallina Esquiressa<\/em> kainalossaan naisia. Se kertoo el\u00e4m\u00e4n\u00e4 myydyst\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntyylist\u00e4, el\u00e4m\u00e4ntyylist\u00e4 johon ei koskaan tuntunut kuuluvan intohimoa, luovuutta, uteliaisuutta, romanssia, kipua. Kaikki merkityksellinen on tehnyt tilaa pinnoille, hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4miselle, rahalle, pyykkilautavatsalle, kuumimman pornot\u00e4hden tapailulle, menemiselle kuumimmille klubeille.\u201d (1)<\/p>\n

T\u00e4llaisia ajatuksia Amerikan Psyko<\/em> minussa sen juuri t\u00e4ysi-ik\u00e4iseksi tultuani luettuani, vaikka en silloin osannut pukea ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ahdistustani sanoiksi. Sen p\u00e4\u00e4hahmo Bateman esiintyy ensimm\u00e4isen kerran Ellisin kirjassa Vetovoiman lait<\/em> (1987), jossa h\u00e4n oli er\u00e4\u00e4n sen hahmon isoveli. Vastaava kierr\u00e4tys toistuu Ellisin juonissa, jotka kaikki \u201dk\u00e4sittelev\u00e4t poissaolevia isi\u00e4, tyydytt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 rakkautta ja painetta kuulua joukkoon\u201d, (2) kuten todetaan The Paris Review\u2019ss\u00e4<\/em>.<\/p>\n

Batemanin, aivan kuten Ellisinkin, suurin tarve on kuulua johonkin. H\u00e4neen pystyy samaistumaan, mik\u00e4 lis\u00e4\u00e4 Amerikan Psykon<\/em> ahdistavuutta. Romaani vaikutti minuun ravistelevasti, her\u00e4tt\u00e4en voimakkaita vastenmielisyyden tunteita. Ymm\u00e4rsin Amerikan Psykosta<\/em> ensimm\u00e4isen kerran, ettei proosa ole sidottu mihink\u00e4\u00e4n tiettyyn muotoon, eik\u00e4 sen tarvitse tarjota kahtarsista tai muita vapauttavia el\u00e4myksi\u00e4. Kirjallisuus voi olla mit\u00e4 tahansa.<\/p>\n

Kiinnostavaa kyll\u00e4, Ellis yhdist\u00e4\u00e4 tunnetuimman teoksensa toiseen kulttikirjaan, Chuck Palahniukin Fight Clubiin <\/em>(1996), joka Ellisin romaanin lailla sovitettiin elokuvaksi. My\u00f6s Fight Clubissa<\/em> miehiin \u2013 aivan kuten naisiinkin \u2013 kohdistetaan ep\u00e4realistisia odotuksia. Mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, n\u00e4it\u00e4 odotuksia ei koskaan voidaan t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, \u201djoten kollektiivisessa miehen psyykkeess\u00e4 on valtavasti tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Patrick Bateman on t\u00e4m\u00e4n tyytym\u00e4tt\u00f6myyden \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen ilmentym\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n ei t\u00e4yt\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Mit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n ostaa tavaraa, sit\u00e4 tyhjemm\u00e4ksi h\u00e4n itsens\u00e4 tuntee.\u201d (3)<\/p>\n

Fight Club<\/em> oli sekin minulle kasvaessani t\u00e4rke\u00e4. Tyytym\u00e4tt\u00f6myyden tunnetta ei p\u00e4\u00e4ssyt helposti pakoon, vaikka siihen olikin hetkellinen mahdollisuus esimerkiksi elokuvissa, kirjoissa tai peleiss\u00e4. Kaikkialta tuputettu materialistisuus ei tarjonnut vastausta. Merkitys l\u00f6ytyi kirjoittamisesta, mutta on pelottavaa ajatella, ett\u00e4 se olisi voinut l\u00f6yty\u00e4 my\u00f6s jostakin pahemmasta, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isess\u00e4 tapauksessa jopa Batemanin edustamasta v\u00e4kivallasta. Luominen ja tuhoaminen, kaksi \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4, houkuttelivat.<\/p>\n

Bateman on pinnallinen, materialistinen ja narsisti. H\u00e4ness\u00e4 tai h\u00e4nen yst\u00e4viss\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n kiinnostavaa, mik\u00e4 tuodaan romaanissa taitavasti esille. Kaikki pukeutuvat tyylikk\u00e4\u00e4sti. Koska kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole persoonallisuutta, ihmiset sekoittuvat toisiinsa. Batemanin vihjataan selvi\u00e4v\u00e4n rikoksistaan siksi, ett\u00e4 vaikka ihmiset muistavat h\u00e4nen ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4, kukaan ei muista h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n. Sarjamurhaaja voisi olla kuka tahansa.<\/p>\n

Amerikan Psykon<\/em> her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 kohu johtui suurimmaksi osaksi sensaatiohakuisista lehdist\u00e4. Ellisin ensimm\u00e4inen romaani Alta nollan<\/em> (1985) her\u00e4tti sekin pahennusta, vaikkakaan ei Amerikan Psykon<\/em> veroista. Elvis Costellon laulun mukaan nimetty Alta nollan<\/em> julkaistiin Ellisin ollessa vasta 21-vuotias. Se kertoo Los Angelesissa asuvista, kyll\u00e4styneist\u00e4, rikkaista nuorista, jotka eiv\u00e4t tee mit\u00e4\u00e4n rakentavaa, vaan viett\u00e4v\u00e4t p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4, vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huumeita, harrastamalla seksi\u00e4, ajelemalla ymp\u00e4ri kaupunkia, katsomalla MTV:t\u00e4 ja pelaamalla videopelej\u00e4.<\/p>\n

Alta nollan<\/em> -skandaalit liittyiv\u00e4t siihen, ett\u00e4 monet ottivat sen kirjaimellisesti ja katsoivat Ellisin kertovan omasta etuoikeutetusta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n Kalifornian auringon alla. Vaikutelmaa korosti se, ettei Alta nollassa<\/em> ollut varsinaista juonta. Se vaikutti p\u00e4v\u00e4kirjalta, sekalaisten ajatusten vyyhdilt\u00e4, vaikka kirjailija v\u00e4ittikin my\u00f6hemmin tekstin olleen tarkkaan harkinnan tulosta. Sama p\u00e4tee Ellisin my\u00f6hempiin kirjoihin. Ne koostuvat satunnaisilta vaikuttavista tapahtumista, vaikka esimerkiksi Amerikan Psykossa<\/em> vauhtia lis\u00e4t\u00e4\u00e4n luku luvulta. Kertojana toimiva Bateman muuttuu hulluksi ja ep\u00e4uskottavaksi, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 voi ottaa tosissaan.<\/p>\n

Kannattaa muistaa, ett\u00e4 vaikka Amerikan Psyko<\/em> sijoittuu 1980-luvulle, jolloin kulutus oli kaikkein hulluimmillaan, sen voisi pienin muutoksin siirt\u00e4\u00e4 2010-luvulle. Sen kuvaama maailma ei ole kadonnut. Hiljattainen lama on p\u00e4invastoin pahentanut tuloeroja ja syvent\u00e4nyt juopaa rikkaiden ja k\u00f6yhien v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Itselleni luokkaerojen kaltaiset asiat ovat aina olleet vieraita. Kasvoin turvallisessa ja tapahtumak\u00f6yh\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 Kouvolassa ja Heinolassa. Muutin Helsinkiin 18-vuotiaana, siis samoihin aikoihin kun luin ensimm\u00e4isen kerran Amerikan Psykon<\/em>. Se sai minut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n paremmin suurempia kaupunkeja ja erityisesti niiden pime\u00e4\u00e4 puolta. K\u00f6yhyys ja hulluus ovat asioita, joita kaltaiseni suojatuissa oloissa kasvaneen voi olla vaikea k\u00e4sitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Bateman hokee sit\u00e4, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n on fyysisesti l\u00e4sn\u00e4, h\u00e4n ei ole todella olemassa, vaan muistuttaa l\u00e4hinn\u00e4 kulutustavaraa. H\u00e4n on ostamiensa tuotteiden kaltainen. Ne eiv\u00e4t tarkoita mit\u00e4\u00e4n, mutta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 tekemisell\u00e4. Ravintolat ja y\u00f6kerhot ovat nekin toisinaan trendikk\u00e4it\u00e4, mutta eiv\u00e4t varsinaisesti eroa toisistaan.<\/p>\n

Ellisin romaanin \u00e4lykk\u00e4\u00e4t puolet hukkuvat helposti sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4kivaltaan. Vuoden 2000 Amerikan Psyko<\/em> -filmatisointi ei ole p\u00e4\u00e4osaa esitt\u00e4v\u00e4n Christian Balen loistavuudesta huolimatta kirjan veroinen. Se on musta komedia, siin\u00e4 miss\u00e4 kirja on my\u00f6s aidosti tuskainen. Kiinnostavaa kyll\u00e4, David Cronenbergin piti ohjata Amerikan Psyko<\/em>n elokuvaversio, eik\u00e4 siin\u00e4 pit\u00e4nyt olla lainkaan v\u00e4kivaltaa. Vain materialismiin keskittym\u00e4ll\u00e4 se olisi voinut toimia korostamalla teoksen yhteiskunnallisempia puolia.<\/p>\n

Tehdyss\u00e4 elokuvassa on hyv\u00e4tkin puolensa. Batemanin lakoninen kerronta ja samalta n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 k\u00e4yntikortteja toisilleen esittelev\u00e4t bisnesmiet on toteutettu hykerrytt\u00e4v\u00e4n hienosti. Filmi keskittyy kuitenkin liikaa huumoriin. Amerikan Psykossa <\/em>on huvittavuutensa, mutta pohjavire on vakava. Kirjan koomisimpiin kohtauksiin kuuluu loppuvaiheen sivukaupalla jatkuva puhelinkeskustelu, jossa Bateman ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 yritt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mihin ravintolaan menisiv\u00e4t sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Toinen onnistunut kevennys liittyy n\u00e4yttelij\u00e4 Tom Cruiseen, jonka Bateman kohtaa sattumalta hississ\u00e4. Top Gunin <\/em>ja Cocktailin<\/em> tehnyt Cruise asuu Batemanin kanssa samassa talossa. N\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 ihaileva sarjamurhaaja yritt\u00e4\u00e4 ep\u00e4toivoisesti keksi\u00e4 jotakin sanottavaa, kunnes m\u00f6l\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pit\u00e4neens\u00e4 Baarimikosta<\/em>, vaikka tarkoittaa Cocktailia<\/em>. Cruise korjaa h\u00e4nt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti ja v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle kuuluisan hymyns\u00e4.<\/p>\n

Enimm\u00e4kseen Batemanin kylm\u00e4verisyys aiheuttaa kuitenkin kylmi\u00e4 v\u00e4reit\u00e4. H\u00e4n kertoo piinaavan yksityiskohtaisesti suosikkiartisteistaan, kuten Huey Lewis & The Newsist\u00e4 ja Whitney Houstonista, eik\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 lopettaa. Teoksen alussa siteerataan Fedor Dostojevski\u00e4, jonka Kirjoituksia kellarista<\/em> (1864) k\u00e4sittelee Batemanin tyylist\u00e4 ep\u00e4sosiaalista hahmoa, sek\u00e4 Judith Martinin teksti\u00e4, joka kritisoi 1960-luvulla muotiin tulleita k\u00e4sityksi\u00e4: \u201dMuuan alue, jolla ajauduimme harhaan kuusikymmenluvulla, oli luonnonmukainen rousseaulaisuus, jonka nimeen sanottiin: \u2019Mikset yksinkertaisesti sano, mit\u00e4 sinulla on mieless\u00e4si?\u2019 Ilman mink\u00e4\u00e4nlaista hillint\u00e4\u00e4 ei voi olla sivistyst\u00e4k\u00e4\u00e4n. Jos noudattaisimme jokaista p\u00e4\u00e4h\u00e4npistoamme, me tappaisimme toinen toisiamme.\u201d (4)<\/p>\n

Jo ensimm\u00e4isist\u00e4 luvuista selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Amerikan Psykon<\/em> hahmot ovat karikatyyrej\u00e4 ja tapahtumat liioiteltuja. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tee romaanista koomista. Henkil\u00f6t eiv\u00e4t kuuntele toisiaan, vaan paasaavat monologeissa eri aiheista, kuten trendeist\u00e4, rahoista, yhteiskunnallisista ongelmista ja ty\u00f6paikoistaan. He ovat jatkuvassa liikkeess\u00e4, koska pys\u00e4htyminen merkitsee tyypillisess\u00e4 kapitalistisessa ajattelussa kuolemaa. Ihmiset virtaavat kaduilla, ravintoloissa, toimistoissa ja y\u00f6kerhoissa, eik\u00e4 Bateman kykene tekem\u00e4\u00e4n heid\u00e4n v\u00e4lilleen eroa: \u201dMusiikki on yht\u00e4 ja samaa p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kappaletta, biisit limittyv\u00e4t toisiinsa yksitoikkoisen biisin jytkeess\u00e4, joka tuhoaa t\u00e4ydellisesti kaikki keskustelut, mik\u00e4 on minulle t\u00e4ysin okei, kun juttelen jonkun Owenin kaltaisen luikurin kanssa.\u201d (5)<\/p>\n

Merkityksist\u00e4 tyhjennetyss\u00e4 maailmassa Batemanin ja h\u00e4nen kollegoittensa k\u00e4yt\u00f6s on t\u00e4ysin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Heid\u00e4n ainoa tarkoituksensa on tehd\u00e4 rahaa. Sama tilanne on sivumennen sanoen Amerikan Psyko<\/em> -henkisess\u00e4 elokuvassa Shame (<\/em>2011), jossa el\u00e4m\u00e4n tyhjyys johtaa tyhji\u00f6n t\u00e4yttymiseen perversioilla ja itsetuhoisella k\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4.<\/p>\n

Vahvimman selviytymiseen luottava riistokapitalismi muuttaa ihmisten arvoja. Se voi johtaa Amerikan Psykon<\/em>, Fight Clubin<\/em> ja Shamen<\/em> tilanteeseen, jossa miehet ovat naisten tavoin ylierotisoituja ja heihin kohdistetaan kohtuuttomia odotuksia. Kilpailu parittelukumppaneista rinnastetaan Amerikan Psykossa<\/em> ja Wall Streetiss\u00e4<\/em> k\u00f6mpel\u00f6sti yritysvaltauksiin ja oman yrityksen voittoihin, mutta ajatuksessa on totuuden siemen. Bateman fantasioi h\u00e4nen kanssaan kilpailevien miesten ja h\u00e4nen vaikutusvallassaan olevien naisten murhista. On ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, ryhtyyk\u00f6 h\u00e4n sanoista tekoihin. Romaani ei tee eroa todellisten ja kuviteltujen tapahtumien v\u00e4lille. Tilanteet sulautuvat toisiinsa. Batemanin ep\u00e4luotettava kerronta ja horjuva mielenterveys luovat kirjaan erikoisen tunnelman, joka ei v\u00e4lity elokuvasta.<\/p>\n

Merkkituotteet m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t Batemanin el\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla uusimmat asut ja esineet, vaikka h\u00e4n ei tee niill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ja vaikka trendien per\u00e4ss\u00e4 on mahdoton pysy\u00e4. H\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ovat h\u00e4nen kaltaisiaan miehi\u00e4, joiden miehisyys riippuu varauksesta suositussa ravintolassa tai firman viimeisimmist\u00e4 tuloksesta: \u201dAmerikan Psykossa<\/em> miehen\u00e4 oleminen on patentoidun naurettava esitys, johon kuuluu tuntea intohimoa v\u00e4\u00e4rist\u00e4 asioista (osakkeista ja k\u00e4yntikorttien fonteista, hiustenleikkauksen laadusta) ja olla t\u00e4ysin v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n t\u00e4rkeist\u00e4 asioista, kuten \u2019kihlauksesta\u2019, jota Patrick pit\u00e4\u00e4 yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ja merkityksellisen\u00e4 kuin videonauhoja joiden palauttamisesta h\u00e4n aina puhuu.\u201d (6)<\/p>\n

On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, etteiv\u00e4t Bateman ja h\u00e4nen miesyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ole seksisymboleja, jollaisia he haluaisivat olla, vaan urheilullisen auton kaltaisia, jatkuvan huolehtimisen tarpeessa olevia koneita. Pitk\u00e4aikainen tunne omasta riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 sai minutkin harrastamaan liikuntaa ja, my\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n, tekem\u00e4\u00e4n kirjoja. On kuitenkin hyv\u00e4 tehd\u00e4 ero mielipuolisen p\u00e4temisen ja hyvinvoinnistaan huolehtimisen v\u00e4lille. Batemanille ja h\u00e4nen kaltaisilleen t\u00e4t\u00e4 rajaa ei ole.<\/p>\n

Samaan aikaan Wall Streetin toisiaan muistuttavat bisnesmiehet esineellist\u00e4v\u00e4t naisia. T\u00e4m\u00e4 on johtanut syyt\u00f6ksiin sovinismista. Bateman ja kumppanit kohtelevat naisia huonosti. Miehet eiv\u00e4t pid\u00e4 naisia vertaisinaan, vaan v\u00e4linein\u00e4 seksuaaliselle helpotukselle. He etsiv\u00e4t naisia, jotka tyydytt\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n kaikki halunsa, mutta eiv\u00e4t ole prostituoituja. Kyll\u00e4stymisen j\u00e4lkeen naista pit\u00e4\u00e4 tietenkin voida vaihtaa: \u201dN\u00e4m\u00e4 Wall Streetin sudet vitsailevat, ettei yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n naisella ole hyv\u00e4\u00e4 persoonallisuutta, mutta he voisivat yht\u00e4 hyvin puhua itsest\u00e4\u00e4n.\u201d (7)<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on Ellisin piikki nykyisille l\u00e4nsimaisille yhteiskunnille, jotka eiv\u00e4t arvosta avioliittoa tai muita sitoutumisen muotoja, vaan pit\u00e4v\u00e4t kumppaneiden vaihtamista terveemp\u00e4n\u00e4 vaihtoehtona. Ellis on ollut biseksuaali, mutta h\u00e4nen kirjansa eiv\u00e4t kerro seksuaalisesta vapautumisesta tai ylist\u00e4 miehi\u00e4 verrattuna naisiin. H\u00e4nen parhaimmat romaaninsa kertovat petomaisista ihmisist\u00e4, jotka eiv\u00e4t yleens\u00e4 k\u00e4sit\u00e4 omaa parastaan.<\/p>\n

Bateman ei ymm\u00e4rr\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 naurettavalta romaanin lukijoiden ja elokuvan katsojien silmiss\u00e4. H\u00e4n menett\u00e4\u00e4 liioitellessaan uskottavuutensa, ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, on inhimillisimmill\u00e4\u00e4n osoittaessaan heikkoutta. Kirjassa puhutaan j\u00e4rjen naamiosta, joka on putoamaisillaan Batemanin kasvoilta, ja tarinan lopussa se todella putoaa. T\u00e4m\u00e4 johtaa estottoman v\u00e4kivaltaiseen k\u00e4yt\u00f6kseen, mutta my\u00f6s sen k\u00e4sitt\u00e4miseen, ettei pelkk\u00e4\u00e4n j\u00e4rkeen tukeutuminen ole oikea ratkaisu. Bateman on kuluttaja, eik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n luovaa. T\u00e4m\u00e4 johtaa pitk\u00e4ss\u00e4 juoksussa h\u00e4nen tuhoutumiseensa.<\/p>\n

Batemanin on hyvin vaikea pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 koneellisia rutiinejaan, mutta samalla h\u00e4nen on mahdotonta my\u00f6nt\u00e4\u00e4 itselleen olevansa loppuun palamisen partaalla. Hulluuteen vajotessaan Batemanin kerronta pirstaloituu ja siit\u00e4 tulee ep\u00e4realistisempaa. Lukija joutuu miettim\u00e4\u00e4n uudestaan aiemmin lukemaansa: onko koko kertomus valetta vai onko siin\u00e4 todellisiakin kohtia?<\/p>\n

Amerikan Psykon<\/em> yhteiskunnallinen, kapitalismin vastainen puoli korostuu sen lopussa. Bateman on murhannut kilpailijansa Paul Owenin ja palaa rikospaikalle Owenin asuntoon oltuaan pitk\u00e4\u00e4n muualla. Batemanin ottamat avaimet eiv\u00e4t sovi lukkoon, ja kun h\u00e4net p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n, k\u00e4ynniss\u00e4 on asunton\u00e4ytt\u00f6, eik\u00e4 siell\u00e4 ole j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n veriteosta. Kiusallisen selvittelyn j\u00e4lkeen Bateman poistuu paikalta.<\/p>\n

Lukija j\u00e4tet\u00e4\u00e4n pohtimaan kohtauksen merkityst\u00e4. Onko yhteiskunta niin l\u00e4pim\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 se on valmis unohtamaan Owenin kuoleman ja jopa siistim\u00e4\u00e4n j\u00e4ljet Batemanin puolesta, vai onko Bateman taas kuvitellut kaiken? H\u00e4iritsev\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, ensimm\u00e4inen tulkinta tuntuu todenn\u00e4k\u00f6isemm\u00e4lt\u00e4. Owen on todella kadonnut, mutta koska h\u00e4nen tilalleen on astunut joku muu, h\u00e4nen katoamisellaan ei ole v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n

Bisnespiirit suojelevat omiaan. Bateman on arvokas niin kauan kun pystyy nuorena ja ahneena. Amerikan Psyko<\/em> on \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen varoitus pisteest\u00e4, johon koko maailma on Yhdysvaltojen johdolla joutumassa tai jo joutunut. Kirjan ahdistavuus ei lopulta johdu sen v\u00e4kivaltaisuudesta, vaan siit\u00e4 ett\u00e4 se on monessa mieless\u00e4 liian uskottava.
\n
\nEsa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n

Viitteet<\/strong><\/p>\n

(1) \u201dBret Easton Ellis, The Art of Fiction No. 216\u201d.
\n(2) \u201dBret Easton Ellis, The Art of Fiction No. 216\u201d.
\n(3) \u201dBret Easton Ellis, The Art of Fiction No. 216\u201d.
\n(4) Amerikan Psyko<\/em>, s. 7
\n(5) Amerikan Psyko<\/em>, s. 73
\n(6) \u201dAmerican Psycho<\/em>: materialism, misogyny, and machismo\u201d.
\n(7) \u201dAmerican Psycho<\/em> put Patrick Bateman, and the world he called home, under a microscope\u201d.<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Kirjallisuus:<\/p>\n

Ellis, Bret Easton: Amerikan Psyko<\/em> (Pikku-idis 1993)
\nMurphet, Julian (toim.): Bret Easton Ellis’ “American Psycho” <\/em>(Continuum 2002)<\/p>\n

Muut:<\/p>\n

\u201dBret Easton Ellis, The Art of Fiction No. 216\u201d. The Paris Review<\/em> Spring 2002.
\n\u201dBret Easton Ellis on American Psycho<\/em>, Christian Bale, and His Problem with Women Directors\u201d. Movieline<\/em> 18.10.2010.
\n\u201dAmerican Psycho<\/em> put Patrick Bateman, and the world he called home, under a microscope\u201d. The Dissolve<\/em> 15.4.2014.
\n\u201dAmerican Psycho<\/em>: materialism, misogyny, and machismo\u201d. The Dissolve<\/em> 16.4.2014.<\/p>\n

Lainausten suomennokset ovat esseen tekij\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— T\u00e4m\u00e4 merkint\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 blogissa marraskuussa 2013 julkaistun tekstin laajennettu ja…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,5,16,1],"tags":[39,82],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/06\/american_psycho-300x200.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1343"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1343"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1343\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3162,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1343\/revisions\/3162"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1343"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1343"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1343"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}