{"id":137,"date":"2011-10-03T12:11:00","date_gmt":"2011-10-03T09:11:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/plagioinnista\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:16","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:16","slug":"plagioinnista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/plagioinnista\/","title":{"rendered":"Plagioinnista"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5659237765394243074\"<\/a><\/p>\n

Plagioinnista jaksetaan \u00e4l\u00e4hdell\u00e4, vaikka kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kaikki merkityksellinen on jo aikoja sitten sanottu tai tehty. Mit\u00e4 taiteeseen tulee, niin kaikki alkaa jo olla vanhan toistoa tai tulkitsemista uudelleen. Todella omaper\u00e4isi\u00e4 taiteilijoita on v\u00e4h\u00e4n, ja heid\u00e4nkin omaper\u00e4isyytens\u00e4 rajoittuu yleens\u00e4 r\u00e4v\u00e4kk\u00e4\u00e4n persoonallisuuteen, eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n heid\u00e4n tekem\u00e4\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n. Plagiointikeskustelu on tietenkin paikallaan, jos joku esimerkiksi varastaa suoraan pitki\u00e4 jaksoja jonkun kaunokirjallisesta teoksesta, mutta yleens\u00e4 keskustelussa menn\u00e4\u00e4n ylily\u00f6ntien puolelle.<\/p>\n

Helsingin Sanomat julkaisi jokin aika sitten uutisen<\/a>, jonka mukaan Bob Dylania syytet\u00e4\u00e4n plagioinnista. Aamukahvit meniv\u00e4t monelta v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kurkkuun, vaikka t\u00e4m\u00e4n ja monien muiden vastaavien shokeeraavien paljastusten uutisarvo on loppujen lopuksi tasan nolla. Tapahtumat eteniv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 kertaa niin, ett\u00e4 joku Dylanin New Yorkissa olevassa taiden\u00e4yttelyss\u00e4 vieraillut huomasi taiteilijan tekemien maalausten muistuttavan kovasti muutamia kuuluisia valokuvia. Asiasta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti uutisoinneille sanomalehdille ei tosin tullut mieleenk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 syyt\u00f6s oli absurdi, tai ett\u00e4 Dylan on ollut samojen v\u00e4itteiden kohteena ennenkin.<\/p>\n

Dylan on niit\u00e4 taiteilijoita, jonka koko tuotanto perustuu vanhan tulkitsemiselle uudelleen. Matkan varrelle on tosin mahtunut my\u00f6s aidosti omaper\u00e4isi\u00e4 t\u00f6it\u00e4, kuten pop-musiikin vuonna 1966 uudistanut levy Blonde on Blonde. Dylan on kuitenkin ennen kaikkea taitava tulkitsija. H\u00e4n aloitti folk-laulajana, siirtyi poprock-muusikoksi ja teki jonkin aikaa uskonnollisia lauluja. 2000-luvulla Dylan on tullut tunnetuksi nimenomaan vanhan ja jo olemassa olevan musiikin sovittajana. H\u00e4nen t\u00e4m\u00e4n vuosituhannen levyiss\u00e4\u00e4n, kuten “Love and Theftiss\u00e4” (2001) ja Modern Timesissa (2006), on lukemattomia suoria lainauksia 1960-luvulla ja aiemmin tehdyst\u00e4 musiikista. Elokuvamaailmassa Dylanin vastine olisi esikuviensa t\u00f6ist\u00e4 asioita suoraan ottava Quentin Tarantino. Dylan on jopa tulkinnut<\/a> tunnettuja joululauluja ja tehnyt sen omalla karhealla tyylill\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Columbia Records julkaisi Dylanin 31. studioalbumin, lainausmerkeill\u00e4 kirjoitettavan “Love and Theftin”, ep\u00e4onnisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 11.9.2001. Kriitikot ottivat levyn innostuneina vastaan ja pitiv\u00e4t sit\u00e4 hienona kumarruksena vanhalle amerikkalaiselle musiikille. Levy oli saanut vaikutteita mm. 1930-luvun bluesista ja bluegrassista, eik\u00e4 se kuulostanut lainkaan nykyp\u00e4iv\u00e4n ylituotetulta musiikkimassalta. Dylan k\u00e4ytti 1980-luvulla syntentisaattoreita ja muita vempaimia, eik\u00e4 h\u00e4nen musiikkinsa ollut tuohon aikaan kummoista, mutta 1990-luvulla h\u00e4n ymm\u00e4rsi viimein palata musiikillisille juurilleen. Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 tekniikkaa ei tarvittu, vaan kaikki tarvittava l\u00f6ytyi jo valmiiksi omasta levyhyllyst\u00e4. Niinp\u00e4 Dylan alkoi lainaamaan (tai varastamaan) jo tehty\u00e4 musiikkia.<\/p>\n

Alkuinnostuksen laannuttua “Love and Theftin” kohdalla raivostuttiin lopulta siit\u00e4, ett\u00e4 pieni osa laulujen sanoituksista oli otettu Junichi Sagan yakuza-aiheisesta kirjasta Confessions of a Yakuza. Alkuper\u00e4isen teoksen lause “My old man would sit there like a feudal lord” oli esimerkiksi Dylanin toimesta muuttunut muotoon “My old man, he’s like some feudal lord”. Asiasta nostettiin metakka, vaikka Saga ilmoittikin aivan oikein olevansa otettu saadessaan toimia Dylanin inspiraation l\u00e4hteen\u00e4. Sit\u00e4k\u00e4\u00e4n ei otettu huomioon, ett\u00e4 Dylan oli poiminut kirjasta vain muutamia lyhyit\u00e4 lauseita. Nyt sama ympyr\u00e4\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4 keskustelu on aloitettu uudestaan. <\/p>\n

Dylan-faneja pidet\u00e4\u00e4n sinisilm\u00e4isen\u00e4 joukkona, joka hyv\u00e4ksyy kaiken mit\u00e4 heid\u00e4n ihailunsa kohde sattuu tekem\u00e4\u00e4n. Tunnustaudun t\u00e4llaiseksi faniksi, mutta totean my\u00f6s, ett\u00e4 Dylan on tehnyt uransa aikana paljon huonoa musiikkia. Suurin osa h\u00e4nen 1980-luvun lauluistaan on kehnoja, eik\u00e4 h\u00e4nen vuoden 1966 kokeellinen romaaninsa Tarantulakaan ole mist\u00e4\u00e4n kotoisin. Dylanin plagiointikeskustelussa on kuitenkin menty liian pitk\u00e4lle. Ihmiset ovat sensaationn\u00e4lk\u00e4isi\u00e4, joten myyntiluvuistaan kiinnostuneet juoru- ja sanomalehdet tarttuvat ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti mihin tahansa t\u00e4kyyn, mutta nyt on j\u00e4lleen yksi rima alitettu. Dylania plagioinnista syytt\u00e4vien kannattaa ottaa laput silmilt\u00e4\u00e4n n\u00e4hd\u00e4kseen h\u00e4nen maalauksensa ja korvatulpat korvistaan kuunnellakseen h\u00e4nen laulujaan. Ei kaiken tarvitse olla viimeiseen saakka omaper\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Plagioinnista jaksetaan \u00e4l\u00e4hdell\u00e4, vaikka kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kaikki merkityksellinen on jo aikoja…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":690,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[76,320,469],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/loveandtheft.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/loveandtheft.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/137"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=137"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/137\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3297,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/137\/revisions\/3297"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/690"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=137"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=137"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=137"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}