{"id":139,"date":"2011-09-19T10:25:00","date_gmt":"2011-09-19T07:25:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/terveesta-elitismista\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:17","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:17","slug":"terveesta-elitismista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/terveesta-elitismista\/","title":{"rendered":"Terveest\u00e4 elitismist\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5654015478626544034\"<\/a><\/p>\n

Minua kutsutaan v\u00e4lill\u00e4 elitistiksi. Otan nimityksen kohteliaisuutena, vaikka elitisti onkin nyky\u00e4\u00e4n haukkumasana, eik\u00e4 sen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 tarkoita hyv\u00e4\u00e4. Lis\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 perusteluna, ett\u00e4 tunnustan tervett\u00e4 elitismi\u00e4. En siis katso olevani muita parempi, tai olevani luonnostani oikeutettu etuoikeutettuun el\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaan k\u00e4sit\u00e4n elitismin kenen tahansa mahdollisuutena pyrki\u00e4 parempaan. Samalla ymm\u00e4rr\u00e4n elitismin pyrkiv\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4misen arvoiset yhteiskunnalliset rakenteet.<\/p>\n

Terveen elitismin piiriin kuuluvat esimerkiksi korkeakoulutus ja korkeat taiteet, eli ne asiat, jotka nostavat ihmisen harmaan arjen yl\u00e4puolelle ja tekev\u00e4t h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n arvokasta. Toisaalta siihen kuuluvat my\u00f6s sellaiset ei-niin-itsest\u00e4\u00e4nselvyydet, kuten hyv\u00e4 maku. Hyv\u00e4 maku kun on ollut jo pitk\u00e4\u00e4n poissa muodista. Terve elitismi vastustaa k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 kaikkien pit\u00e4isi olla samanlaisia, pukeutua samalla tavalla ja muistuttaa kaikin tavoin toisiaan. Toisaalta se vastustaa my\u00f6s huonoa makua, kuten itsetarkoituksellista pyrkimyst\u00e4 pukeutua mahdollisimman r\u00e4ike\u00e4sti tai kaikkien poliittisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten vastustamista.<\/p>\n

WikiPedian mukaan eliitti-sanan alkuper\u00e4 on latinan verbiss\u00e4 eligere. Se tarkoittaa valitsemista. Termi liitet\u00e4\u00e4n usein politiikkaan, ja pieniin etuoikeutettuihin ryhmiin, jotka nauttivat kohtuuttomista eduista enemmist\u00f6n kustannuksella. Platonin mukaan valtion hallitseminen kuuluu viisaimmille, mutta koska ihmiset harvoin tunnistavat ne, jotka ovat heit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n viisaampia, demokratia ei yleens\u00e4 johda viisaimpien valtaan. Marxilaiset puolestaan v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 eliitti tukee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ill\u00e4\u00e4n vallitsevaa j\u00e4rjestyst\u00e4 ja yritt\u00e4\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kulloisen yhteiskunnallisen tilanteen. Koska marxilaisuutta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n soveltaneet valtiot ovat poikkeuksetta muuttuneet hirvitt\u00e4viksi diktatuureiksi, niin olen t\u00e4ss\u00e4 suhteessa mieluummin Platonin ja h\u00e4nen hengenheimolaistensa kannalla.<\/p>\n

Terve elitismi ei kuitenkaan tarkoita taantumuksellisuutta. J\u00e4rkev\u00e4 konservativismi vaalii yhteiskunnalle t\u00e4rkeit\u00e4 asioita, kuten vaikkapa oikeuslaitosta ja taiteen apurahaj\u00e4rjestelmi\u00e4. Ne voivat tarkoittaa yksitt\u00e4isille ihmisille ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 kuluja, joita h\u00e4n ei olisi valmis maksamaan, mutta hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4t samalla yhteiskuntaa kokonaisuutena. Niin kutsuttu vastaeliitti vastustaa puolestaan usein kaikkea mahdollista, mutta ei pysty tarjoamaan j\u00e4rkevi\u00e4 vaihtoehtoja. Joskus esimerkiksi vaaditaan vankiloiden lakkauttaumista. Suurin osa vangeista on rikoksenuusijoita, joita vankila ei kriitikoiden mukaan ole auttanut palautumaan kunnolliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Yksitt\u00e4isten ihmisten kohdalla v\u00e4ite pit\u00e4\u00e4 varmasti paikkansa, koska mik\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4 ei ole t\u00e4ydellinen, mutta kokonaisuuden kohdalla tilanne on aivan toinen. Juuri rangaistuksen pelko est\u00e4\u00e4 useimpia ihmisi\u00e4 ajautumista rikoksen polulle. Vankila toimii siis ennaltaehk\u00e4isev\u00e4n\u00e4 voimana, jonka poistaminen johtaisi hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti pienien ja suurien rikosten m\u00e4\u00e4r\u00e4n r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4iseen nousuun.<\/p>\n

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves puhuu tuoreessa el\u00e4m\u00e4kerrassaan j\u00e4rkev\u00e4st\u00e4 elitismist\u00e4, kuten korkeakouluista, johon kaikki eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se. Ajatus on ensi silm\u00e4yksell\u00e4 p\u00f6yristytt\u00e4v\u00e4, mutta muuttuu tarkemmalla miettimisell\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4ksi. Massakoulutus on tietysti hyv\u00e4 ja toivottava asia. Peruskoulutus on hyv\u00e4 tarjota kaikille, mutta korkeakouluihin ei aivan kaikkia tarvitsisi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4. Samalla suomalaisen peruskoulutuksen suurimpia puutteita, kuten filosofian opettamisen v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, olisi syyt\u00e4 korjata. Lis\u00e4ymm\u00e4rrys ei koskaan ole pahitteeksi.<\/p>\n

Ilves ei puhu korkeammista lukukausimaksuista, vaan vaativammasta arvosana-asteikosta, joka johtaa valmistuneiden korkeampaan sivistykseen. Opiskelin hiljattain Tallinnassa, eik\u00e4 koulussani noudatettu erityisen tiukkaa arvosteluasteikkoa. Tutkinto oli mahdollista saada melko v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 vaivalla. T\u00e4m\u00e4 johtaa mairitteleviin tilastoihin, joissa korkeakoulututkinnon saaneiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 kohoaa vuosi vuodelta, mutta v\u00e4hent\u00e4\u00e4 todellisuudessa ylemm\u00e4n koulutuksen merkityksellisyytt\u00e4. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen arvostelijoiden kanssa on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa helppo olla samaa mielt\u00e4. Korkeakoulutuksen ongelma ei kuitenkaan ratkea v\u00e4hent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 tarjoavien laitosten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, tai edes nostamalla lukukausimaksuja, vaan muuttamalla opetusta vaativammaksi ja lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 n\u00e4in terveen elitismin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Minua kutsutaan v\u00e4lill\u00e4 elitistiksi. Otan nimityksen kohteliaisuutena, vaikka elitisti onkin nyky\u00e4\u00e4n haukkumasana,…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":694,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[316,622,743],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Unknown5.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Unknown5.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/139"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=139"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/139\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3299,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/139\/revisions\/3299"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/694"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=139"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=139"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=139"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}