{"id":141,"date":"2011-09-02T09:46:00","date_gmt":"2011-09-02T06:46:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/suuresta-epaonnistumisesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:29","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:29","slug":"suuresta-epaonnistumisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/suuresta-epaonnistumisesta\/","title":{"rendered":"Suuresta ep\u00e4onnistumisesta"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5647696484194662050\"<\/a><\/p>\n

Portti ikuisuuteen (Heaven’s Gate, 1980) on kaikkien aikojen aliarvostetuimpia elokuvia. Sit\u00e4 on viime vuosina yritetty nostaa esiin, muun muassa erikoisn\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4, puheenvuoroissa ja esseiss\u00e4, mutta elokuva k\u00e4rsii kuitenkin edelleen ansaitsemattoman huonosta maineesta. Syy on perinteisen amerikkalainen, eli raha. Noin 40 miljoonan dollarin budjetilla tehty Portti ikuisuuteen tienasi lippuluukuilla vain reilut kolme miljoonaa dollaria. Elokuvan pitkittynyt tekeminen ja sen t\u00e4ydellinen taloudellinen ep\u00e4onnistuminen johtivat aikanaan suureen mediasirkukseen. Lehdist\u00f6, televisio ja asiansa osaamattomat kriitikot iloitsivat t\u00e4ydellisest\u00e4 mahalaskusta. Samalla ne keskittyiv\u00e4t v\u00e4h\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n elokuvan taiteellisia ansioita.<\/p>\n

Portti ikuisuuteen oli aiemmin Kauriinmets\u00e4st\u00e4j\u00e4ll\u00e4 (The Deer Hunter, 1978) Oscar-palkintop\u00f6yd\u00e4n puhdistaneen Michael Ciminon kolmas oma elokuva. Kauriinmets\u00e4st\u00e4j\u00e4\u00e4 kritisoitiin aikoinaan populistiseksi ja ylipitk\u00e4ksi. Portti ikuisuuteen leimattiin puolestaan marxilaiseksi, koska se kuvaa ty\u00f6l\u00e4isten kamppailua historiallisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden edess\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ovat kuitenkin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 yleistyksi\u00e4.<\/p>\n

Kauriinmets\u00e4st\u00e4j\u00e4n seuraaja on monestakin syyst\u00e4 l\u00e4nnenelokuvalajityypin uudistaja. Timo H\u00e4nnik\u00e4inen on Kerberoksessa vuonna 2007 julkaistussa esseess\u00e4\u00e4n<\/a> analysoinut filmin juonta yksityiskohtaisemmin, joten en aio siihen t\u00e4ss\u00e4 kummemmin paneutua, vaan olen kiinnostunut elokuvan “antiwesterniydest\u00e4”. Juuri vastakohtaisuus on todenn\u00e4k\u00f6inen syy sille, miksei Portti ikuisuuteen nauti Yhdysvalloissa suurta suosiota. Elokuva rikkoo monia yhdysvaltalaisen elokuvateollisuuden hyviksi katsomia konventioita.<\/p>\n

H\u00e4nnik\u00e4inen kirjoittaa, ettei Portti ikuisuuteen noudata perinteist\u00e4 amerikkalaista tarinankerrontaa. Se kyll\u00e4 etenee kronologisesti alusta loppuun, mutta muuten aristoteelinen tarinankerronta heitet\u00e4\u00e4n romukoppaan. Elokuva esimerkiksi keskittyy historian suuriin linjoihin ja sen kolmesta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4 kerrotaan v\u00e4hitellen. Filmi\u00e4 on kulunut pitk\u00e4 tovi, kunnes James Averillin (Kris Kristofersson), Nathan D. Championin (Christopher Walkenin) ja Ella Watsonin (Isabelle Huppert) v\u00e4linen yhteys selvi\u00e4\u00e4. Yleis\u00f6n oli vaikea pysy\u00e4 k\u00e4rryill\u00e4 pitk\u00e4ss\u00e4 elokuvassa, jonka hahmoja ei annettu katsojalle ik\u00e4\u00e4n kuin tarjottimella.<\/p>\n

My\u00f6s historian tiet\u00e4myksest\u00e4 olisi ollut katsojalle apua. Cimino kuvaa elokuvassaan pientilallisten ja karjanomistajien v\u00e4list\u00e4 v\u00e4kivaltaista yhteenottoa 1890-luvun Wyomingissa. H\u00e4nnik\u00e4inen muistaa kuitenkin alleviivata, ettei Ciminon elokuva ole historiallisesti eksakti. Oikeita henkil\u00f6it\u00e4 ja tapahtumia on sulautettu toisiinsa niin, ett\u00e4 lopputuloksena on historiallinen tulkinta. 1890-luvun karjasotien vaikutus amerikkalaiseen el\u00e4m\u00e4nmenoon oli joka tapauksessa mullistava, sill\u00e4 ne merkitsiv\u00e4t villin l\u00e4nnen loppua ja perinteisemm\u00e4n el\u00e4m\u00e4nmenon korvautumista yksityisomistukseen ja rahantekoon perustuvalla todellisuudella.<\/p>\n

Vanha el\u00e4m\u00e4ntapa oli tullut tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Juuri t\u00e4t\u00e4 muutosta Cimino kuvaa neutraalissa ja surumielisess\u00e4 elokuvassaan. Neutraali elokuva on sik\u00e4li, ettei se selv\u00e4sti asetu pientilallisten tai karjanomistajien puolelle. He k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t historiallisten ja yhteiskunnallisten rooliensa mukaisesti. Surumielinen filmi on puolestaan siksi, ett\u00e4 sen kaikkien hahmojen unelmat j\u00e4\u00e4v\u00e4t toteutumatta. Toiset kuolevat, toiset katkeroituvat. Portti ikuisuuteen on siis elokuva amerikkalaisen unelman ep\u00e4onnistumisesta. Se kuvaa H\u00e4nnik\u00e4isen mukaan yhteiskuntaa, joka tuhoutui lopullisesti karjasotien tuoksinassa. Ei ihme, ett\u00e4 amerikkalaiseen unelmaan edelleen uskovat hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t niin aggressiivisesti Ciminon n\u00e4kemyst\u00e4 vastaan. Elokuvan ohjaajan ja sen katsojien n\u00e4kemykset historiasta erosivat merkitt\u00e4v\u00e4sti toisistaan.<\/p>\n

Kirjoituksissa ja dokumenteissa, kuten muutaman vuoden takaisessa Final Cutissa<\/a>, jaksetaan kauhistella ohjaaja Ciminon maanisuutta elokuvan tekemisen aikana. H\u00e4n muun muassa rakennutti ja purki kulissikaupunkeja hetken mielijohteesta, kuljetutti kalliilla hinnalla kuvauspaikalle 1890-luvulla k\u00e4ytetyn h\u00f6yryveturin ja kuvatutti samoja kohtauksia useita kymmeni\u00e4 kertoja. Ciminon pyrkimys t\u00e4ydellisyyteen johti rahanmenoon ja hermoromahduksiin, mutta my\u00f6s kauniisiin kuviin. Portti ikuisuuteen sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 lukuisia kauniita maisemia, ja sen yksityiskohtaisuus on elokuvan historiassa omaa luokkaansa.<\/p>\n

Portti ikuisuuteen on suuri ep\u00e4onnistuminen. Se on valtavan hieno elokuva, jonka kaikki osa-alueet tukevat toisiaan. Tuotantoyhti\u00f6 ja yleis\u00f6 eiv\u00e4t kuitenkaan perustaneet Ciminon poikkeuksellisen omaper\u00e4isest\u00e4 l\u00e4nnenelokuvasta. Niinp\u00e4 filmi oli taloudellinen pannukakku. Yleens\u00e4 jyv\u00e4ll\u00e4 olevat elokuvakriitikotkin meniv\u00e4t analyyseiss\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin mets\u00e4\u00e4n. The New York Timesin kriitikko vihjaili, ett\u00e4 ohjaaja myi sielunsa paholaiselle saadakseen Kauriinmets\u00e4st\u00e4j\u00e4n onnistumaan. Toisen suurelokuvan ep\u00e4onnistuminen oli kuulemma paholaisen vaatima maksu. The Chicago Sun-Timesiin kirjoittanut Rogert Ebert nimitti puolestaan l\u00e4nnenelokuvaa “skandaalimaiseksi elokuvalliseksi roskaksi.” Elokuvahistoriasta ei l\u00f6ydy toista elokuvaa, joka olisi saanut osakseen yht\u00e4 laajamittaista ja yht\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaista arvostelua.<\/p>\n

Jos Ciminon kolmas ohjausty\u00f6 ansaitsee jostain kritiikki\u00e4, niin sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kritisoida Hollywoodin 1970-luvun ns. kultakauden p\u00e4\u00e4tt\u00e4misest\u00e4. Portti ikuisuuteen oli viimeinen elokuva, jossa ohjaajalla oli vapaat k\u00e4det visionsa toteuttamiseen. Samalla se oli my\u00f6s viimeinen suuri l\u00e4nnenelokuva. Sittemmin siirryttiin tuottajavetoiseen tekemiseen. Tuloksena oli v\u00e4hemm\u00e4n kunnianhimoisia, mutta budjetissaan pysyneit\u00e4 ja tuottavampia elokuvia. Suuri yleis\u00f6 oli tyytyv\u00e4inen, mutta Hollywood-elokuvien laatu k\u00e4rsi. Nyky\u00e4\u00e4n taiteellisesti merkitt\u00e4vimm\u00e4t elokuvat tulevatkin Hollywoodin ulkopuolelta.<\/p>\n

Portti ikuisuuteen julkaistiin vuonna 1980 kolmen ja puolen tunnin mittaisena versiona. Alkuper\u00e4inen versio oli ollut noin kaksi tuntia pidempi, mutta sit\u00e4 tuotantoyhti\u00f6 ei sulattanut. Ohjaajan sopimuksessa nimitt\u00e4in luki, ett\u00e4 lopullisen elokuvan piti olla alle kolmen tunnin mittainen, joten puolessa lis\u00e4tunnissakin oli kest\u00e4mist\u00e4. Mieleen tulee Terrence Malickin my\u00f6hempi sotaelokuva Veteen piirretty viiva (The Thin Red Line, 1998). Senkin ensimm\u00e4inen versio oli noin viiden tunnin mittainen. Tuotantoyhti\u00f6 pakotti kuitenkin Malickin saksimaan mestariteoksensa huomattavasti lyhyemm\u00e4ksi. Sek\u00e4 Portti ikuisuuteen ett\u00e4 Veteen piirretty viiva ovat erinomaisia, jopa mestarillisia elokuvia. Ne olisivat kuitenkin voineet olla viel\u00e4 mestarillisempia, jos ne olisi julkaistu niin pitkin\u00e4 kuin ne oli tarkoitettu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Portti ikuisuuteen (Heaven’s Gate, 1980) on kaikkien aikojen aliarvostetuimpia elokuvia. Sit\u00e4 on…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":698,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[140,147,383,478],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/heavens-gate-300x400.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/heavens-gate-300x400.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/141"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=141"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/141\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3301,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/141\/revisions\/3301"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/698"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=141"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=141"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=141"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}