{"id":143,"date":"2011-08-22T08:36:00","date_gmt":"2011-08-22T05:36:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/kauko-royhkan-romaaneista\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:30","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:30","slug":"kauko-royhkan-romaaneista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/kauko-royhkan-romaaneista\/","title":{"rendered":"Kauko R\u00f6yhk\u00e4n romaaneista"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5643596644434428386\"<\/a><\/p>\n

Kauko R\u00f6yhk\u00e4 on loistava muusikko, mutta h\u00e4nen kirjallinen tuotantonsa ei ole sielt\u00e4 parhaimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. 1980-luvulla R\u00f6yhk\u00e4 kirjoitti kirjoja, jotka olivat huonoja tai korkeintaan keskinkertaisia. T\u00e4h\u00e4n alelaarikategoriaan kuuluvat teokset Tien laidalla Waterloo, Aave, joka maalasi taulun, Oskari Koposen seikkailut ja Magneetti. Varhaistuotannon ep\u00e4tasaisuudesta huomasi, ett\u00e4 R\u00f6yhk\u00e4 on parhaimmillaan laulujen sanoittajana. Ei ihme, ett\u00e4 h\u00e4n lopetti vuonna 1987 ilmestyneen Magneetin j\u00e4lkeen kirjoittamisen toistaiseksi. Sittemmin R\u00f6yhk\u00e4 oppi kirjoittamaan. Monet h\u00e4nen 1990-luvun ja t\u00e4m\u00e4n vuosituhannen kirjoistaan, kuten kirjoitustauon p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ja Finlandia-ehdokkaaksikin p\u00e4\u00e4ssyt Kaksi aurinkoa (1996), ovat varsin hyvi\u00e4 lukuromaaneja.<\/p>\n

R\u00f6yhk\u00e4 sanoo asiat suoraan. Kahdesta auringosta h\u00e4n on todennut: “Halusin kirjoittaa romaanin joka olisi mahdollisimman t\u00f6rke\u00e4, kaunis ja ep\u00e4kirjallinen.” Sellainen kyseinen romaani kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 onkin. R\u00f6yhk\u00e4n kirjat muistuttavat h\u00e4nen julkisuuskuvaansa, eli ne pyrkiv\u00e4t her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n keskustelua keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. R\u00f6yhk\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa oman maineensa vanki. Muusikkonakin h\u00e4nt\u00e4 on alettu kunnolla arvostaa vain kyps\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4, kun nuoruuden levyj\u00e4 pidettiin 1980-luvulla l\u00e4hinn\u00e4 vitsein\u00e4. R\u00f6yhkeyksi\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n lateleva Kauko R\u00f6yhk\u00e4 on taiteilijanimi, jonka takaa l\u00f6ytyy arkisemman kuuloinen Jukka-Pekka V\u00e4limaa. Syntyy vaikutelma, ett\u00e4 V\u00e4limaa huutelee R\u00f6yhk\u00e4-nimen takaa. V\u00e4lill\u00e4 huutelu on tietysti tarpeen. Useimmat R\u00f6yhk\u00e4n julkaistut romaanit sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t runsaasti seksuaalista kuvastoa. T\u00e4m\u00e4 on toisaalta pirist\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 Suomen kaltaisessa puritaanisessa maassa seksuaalisuus on perinteisesti ollut arka aihe, ja toisaalta rasittavaa, kun kirjassa muhinoidaan joka toisella sivulla.<\/p>\n

R\u00f6yhk\u00e4n uusin romaani, Kreikkalainen salaatti, kuuluu j\u00e4lkimm\u00e4iseen ryhm\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 kirjoihin tulee, niin seksi vie helposti huomion olennaisesta. R\u00f6yhk\u00e4n uudet romaanit tunnistaa helposti, sill\u00e4 kaikki ne ovat noin 200 sivun mittaisia, helppolukuisia ja revittelevi\u00e4. Kun kirjoittaja yritti viel\u00e4 1980-luvulla olla ainakin jossain m\u00e4\u00e4rin vakava, niin viimeist\u00e4\u00e4n Kahden auringon j\u00e4lkeen h\u00e4n uskalsi kirjoittaa omalla suorasukaisella tyylill\u00e4\u00e4n. Uudet romaanit ovat R\u00f6yhk\u00e4n parhaimpia kirjallisia t\u00f6it\u00e4, vaikka niit\u00e4 tuskin tullaan satojen vuosien p\u00e4\u00e4st\u00e4 klassikkoina muistelemaan. Uudemmille kirjoille on yhteist\u00e4 ennen kaikkea se, ett\u00e4 ne alkavat ik\u00e4\u00e4n kuin tapahtumien keskelt\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t lopussa tarinan kesken. Viimeiset k\u00e4\u00e4nteet j\u00e4tet\u00e4\u00e4n lukijan p\u00e4\u00e4telt\u00e4v\u00e4ksi. Onnistuneimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 on vuonna 2006 julkaistu Avec. Avecissa R\u00f6yhk\u00e4 on onnistunut kirjoittamaan kertomuksen, joka on vimmainen ja hyvin rytmitetty. Kokonaisuus on tasapainossa, kuten tarinavetoisessa romaanissa kuuluukin.<\/p>\n

Kreikkalainen salaatti on sekin hyvin rytmitetty. Romaanin kolme lyhyehk\u00f6\u00e4 tarinaa risteilev\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n tavalla, joka kertoo kirjailijan ammattitaidosta. V\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t jopa tapaavat ohimennen toisensa. Kaikki j\u00e4\u00e4 kuitenkin r\u00f6yhk\u00e4m\u00e4isesti lev\u00e4lleen. Uuden romaanin kannalta ik\u00e4vin asia on, ettei yksik\u00e4\u00e4n kolmesta tarinasta ole erityisen kiinnostava. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat tavallisia ihmisi\u00e4, vaikka yksi heist\u00e4 sattuukin olemaan lesbo. Henkil\u00f6iden tavallisuudessa ei tietenk\u00e4\u00e4n olisi mit\u00e4\u00e4n pahaa, jos itse teksti olisi korkeatasoista. N\u00e4in ei kuitenkaan ole. Uuden romaanin nimi tuo tietysti nykylukijan mieleen Kreikasta k\u00e4ynnistyneen Euroopan talouskriisin, mutta t\u00e4t\u00e4 R\u00f6yhk\u00e4 ei korosta. Kreikkalaisen salaatin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t k\u00e4rsiv\u00e4t kaikki jonkinlaisista henkil\u00f6kohtaisista kriiseist\u00e4, ja kaikki l\u00e4htev\u00e4t Kreikkaan lomalle lepuuttamaan hermojaan, mutta mit\u00e4\u00e4n sen kummempaa ei tapahdu. R\u00f6yhk\u00e4n tunteva lukija j\u00e4\u00e4 odottamaan jotain r\u00e4v\u00e4k\u00e4mp\u00e4\u00e4, kuten lentelevi\u00e4 astioita ja murhia. Ehk\u00e4 kirjoittaja on seestynyt.<\/p>\n

Kreikkalaisesta salaatista tulee mieleen R\u00f6yhk\u00e4n toinen romaani, vuonna 2007 ilmestynyt Job. Senkin luki nopeasti, mutta kokonaisuudesta ei j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n k\u00e4teen. R\u00f6yhk\u00e4n kaikki kirjat voisikin luokitella ajanvietekirjallisuudeksi. Niit\u00e4 ei kannata yritt\u00e4\u00e4 \u00e4lyllist\u00e4\u00e4. Kun lukija j\u00e4tt\u00e4\u00e4 aivonsa narikkaan, niin Kreikkalaisen salaatin parissa voi viett\u00e4\u00e4 muutamia mukavia hetki\u00e4. Samalla pit\u00e4\u00e4 kuitenkin muistaa, ett\u00e4 vaikka joskus 1800-luvulla R\u00f6yhk\u00e4 olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti lynkattu, koska h\u00e4nen kirjoissaan kiroillaan ja ollaan viriilej\u00e4, niin 2000-luvulla h\u00e4nen edustamansa paheellisuus on arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kauko R\u00f6yhk\u00e4 on loistava muusikko, mutta h\u00e4nen kirjallinen tuotantonsa ei ole sielt\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":702,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[288,303],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/tumblr_likeygLw7B1qh7jv9_large.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/tumblr_likeygLw7B1qh7jv9_large.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/143"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=143"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/143\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3303,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/143\/revisions\/3303"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/702"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=143"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=143"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=143"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}