{"id":144,"date":"2011-08-15T16:37:00","date_gmt":"2011-08-15T13:37:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/pessimismista\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:30","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:30","slug":"pessimismista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/pessimismista\/","title":{"rendered":"Pessimismist\u00e4"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" onblur=\"try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}\" href=\"http:\/\/4.bp.blogspot.com\/-k_EhjdsAa3k\/TklLVM3k02I\/AAAAAAAAAus\/7x12uQwthXA\/s1600\/Thomas_Bernhard.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px;http:\/\/www.blogger.com\/img\/blank.gif height: 214px;\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Thomas_Bernhard.jpg\" border=\"0\" alt=\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5641122835861918562\" \/><\/a><\/p>\n<p>It\u00e4valtalainen Thomas Bernhard on peripessimisti. H\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n syyst\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 saksalaisen nykykirjallisuuden t\u00e4rkeimmist\u00e4 nimist\u00e4, vaikka h\u00e4n karttoikin el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana kaikenlaisia tunnustuksia kuin ruttoa. Bernhard kouluttautui soittamaan klassista musiikkia Salzburgin Mozarteumissa, mutta l\u00f6ysi lopulta el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tarkoituksen kirjallisuudesta. Musiikkikoulutuksen huomaa esimerkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen kirjansa ovat melodisia. Kappalejakoja ei juuri ole, toistoa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n tehokeinona ja pitk\u00e4t lauseet tarjoavat haastetta parhaallekin k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4lle. Kuvailisin Bernhardin tekstej\u00e4 adjektiivilla melodinen, jos h\u00e4nen kirjansa eiv\u00e4t olisi niin l\u00e4pikotaisen pessimistisi\u00e4 ja vailla uskoa mink\u00e4\u00e4nlaiseen hyvyyteen.<\/p>\n<p>Bernhard ei pid\u00e4 ihmisist\u00e4 eik\u00e4 heid\u00e4n muodostamaa yhteiskuntaansa juuri min\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen penseytens\u00e4 aistii haastatteluista, kuten <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.signandsight.com\/features\/1090.html\">t\u00e4st\u00e4<\/a> englanniksi k\u00e4\u00e4nnetyst\u00e4 keskustelusta. Pessimismi on kuitenkin my\u00f6s voimavara. Romaanissa Haaskio Bernhard kirjoittaa el\u00e4m\u00e4nilonsa menett\u00e4neest\u00e4 pianistista, joka ei kuitenkaan tee itsemurhaa, vaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken aikansa musiikin harjoittamiseen. Kirjan pianisti, kanadalainen ja niin ik\u00e4\u00e4n Mozarteumissa opiskellut Glenn Gould, oli todellinen henkil\u00f6. H\u00e4n ja Bernhard tunsivat toisensa musiikkiopiston ajoilta. Gould j\u00e4tti lahjakkuudellaan muut varjoonsa. N\u00e4in tapahtui Haaskiossa esitetyn n\u00e4kemyksen mukaan siksi, ett\u00e4 Gould ymm\u00e4rsi lahjakkuutensa ja omisti sille maanisesti koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Muut, Bernhard mukaanlukien, j\u00e4iv\u00e4t pelkiksi harrastelijoiksi.<\/p>\n<p>Kriitikot hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t mielell\u00e4\u00e4n Bernhardia vastaan. H\u00e4nen romaaninsa ovat omael\u00e4m\u00e4kerrallisia, eik\u00e4 niiss\u00e4 s\u00e4\u00e4stell\u00e4 It\u00e4vallan valtiota, Salzburgin kaupunkia tai it\u00e4valtalaisia ihmisi\u00e4. Bernhard parjaa toistuvasti kotimaataan. H\u00e4n ty\u00f6skenteli urallaan my\u00f6s teatterissa ja kirjoitti useita sapekkaita n\u00e4ytelmi\u00e4. Romaanissa Hakkuu haukutaan nimill\u00e4 muutamia kirjoitusajankohtana (1970-luvulla) vaikuttaneita teatteri-ihmisi\u00e4. Kulttuuriv\u00e4en mitta t\u00e4yttyi viimeist\u00e4\u00e4n siin\u00e4 vaiheessa, kun Bernhard ilmoitti testamentissaan kielt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kaikkien kirjojensa julkaisamisen It\u00e4vallan rajojen sis\u00e4ll\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 upeaa klassista musiikkia tuottaneessa ja Hitlerin kanssa veljeilleess\u00e4 kansakunnassa on jotain m\u00e4t\u00e4\u00e4, kuten Bernhardin kanssapessimistien Michael Haneken ja Elfriede Jelinekin tuotannoista voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4.<\/p>\n<p>Lurra Editions on hiljattain julkaissut ensimm\u00e4isen osan Bernhardin viisiosaisesta el\u00e4m\u00e4kerrasta. Teos sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 proosallista teksti\u00e4, mutta eroaa tekij\u00e4n muista kirjoista perustumalla vain ja ainoastaan tositapahtumiin. Bernhard kuvaa lapsuuttaan Salzburgin kaupungissa. Se oli ensin natsismin ihannoin ja sitten fundamentalistisen katolisuuden merkitsem\u00e4. Kirjoittaja ei tee mit\u00e4\u00e4n eroa n\u00e4iden kahden suuntauksen v\u00e4lill\u00e4. Asiaa jopa alleviivataan, kun Bernhardin sis\u00e4oppilaitoksen sein\u00e4ll\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n roikkunut Hitlerin kuva korvataan Jeesuksen kuvalla. Maailma n\u00e4hd\u00e4\u00e4n mielett\u00f6m\u00e4n\u00e4 kamppailuna, jossa vain vahvat p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n<p>Syy-el\u00e4m\u00e4kerran Parnassoon taannoin <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.parnasso.fi\/kritiikit\/2011-06\/vihaa-ja-inhoa-salzburgissa\/\">arvostellut<\/a> Herman Raivio hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 Bernhardia vastaan perinteisin humanistisin argumentein. Raivion mukaan on v\u00e4\u00e4rin, ettei Bernhard n\u00e4e ihmiskunnan hyvi\u00e4 puolia. Yht\u00e4 lailla on tuomittavaa, ettei Bernhard ehdota ratkaisuja mainitsemiinsa ongelmiin. H\u00e4nen tuotantonsa ei siten ole humanistisen rakentavaa tai edes hyv\u00e4ntahtoista. Niinp\u00e4 melkein koko Raivion kritiikki on kirjoitettu ironiseen s\u00e4vyyn: &#8221;Koulun johtaja jakelee korvapuusteja oppilailleen ja n\u00e4m\u00e4 kiusaavat heikompiaan. Pienikokoista maantiedonopettajaa ja rampaa oppilastoveria r\u00e4\u00e4k\u00e4t\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti. Kaikki osallistuvat rituaaliin. Siit\u00e4 on luonnollisesti vain askel uhrin tappamiseen, siit\u00e4 kansanmurhaan ja niin edelleen.&#8221; <\/p>\n<p>Raivion kaltaiset lukijat tuntevat itsens\u00e4 loukatuiksi aina, kun Bernhardin kaltainen vahvan persoonallisuuden omaava kirjailija esitt\u00e4\u00e4 eri\u00e4v\u00e4n mielipiteens\u00e4 maailman menosta. Helposti p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n lis\u00e4ksi siihen argumenttiin, ettei maailmassa tapahtuvia ik\u00e4vi\u00e4 asioita pid\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tai kuvailla, koska ne saattaisivat loukata tai j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4 joitakin. T\u00e4m\u00e4 on h\u00f6lm\u00f6 p\u00e4\u00e4telm\u00e4.<\/p>\n<p>Bernhard kirjoittaa er\u00e4\u00e4st\u00e4 todellisuudesta. Se on h\u00e4nen todellisuutensa, eik\u00e4 meill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 sit\u00e4 vastaan, oli se sitten kuinka pessimistinen hyv\u00e4ns\u00e4. Samaa mielt\u00e4 ei tarvitse olla, kunhan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 Bernhardin kirjoittavan kauniita lauseita. Suomennoksissakaan ei ole yht\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 sanaa, vaikka Bernhard k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 runsaasti toistoa ja vatvoo pitk\u00e4\u00e4n samaa asiaa. Ja jos kasvatuslaitosten, kansallissosialismin l\u00e4pitunkemien kulttuurien ja fundamentalistiuskovaisten kaltaisiin yhteis\u00f6ihin tutustuu pintaa syvemm\u00e4lt\u00e4, niin Bernhardin Syyss\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4 kuvaus ei tunnu lainkaan liioittelulta. Ihminen kun on luonnostaan paha.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>It\u00e4valtalainen Thomas Bernhard on peripessimisti. H\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n syyst\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 saksalaisen nykykirjallisuuden t\u00e4rkeimmist\u00e4&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":704,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[303,462,658],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Thomas_Bernhard.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Thomas_Bernhard.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/144"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=144"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3304,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions\/3304"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/704"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=144"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=144"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=144"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}