{"id":1442,"date":"2015-09-18T15:18:11","date_gmt":"2015-09-18T12:18:11","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1442"},"modified":"2018-02-28T09:41:46","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:46","slug":"cormac-mccarthyn-proosasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/cormac-mccarthyn-proosasta\/","title":{"rendered":"Cormac McCarthyn proosasta"},"content":{"rendered":"

\"McCarthy\"<\/a><\/p>\n

Cormac McCarthyn (s. 1933) Rajatrilogia<\/em> (The Border Trilogy<\/em>) on vihdoin ilmestynyt kokonaan suomeksi. Siihen kuuluvat loistavat romaanit Kaikki kauniit hevoset<\/em>, Matka toiseen maailmaan<\/em> ja Tasangon kaupungit<\/em>. Ne julkaistiin Suomessa nurinkurisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Erkki Jukaraisen suomentama toinen osa Matka toiseen maailmaan <\/em>n\u00e4htiin jo vuonna 1995, mutta ensimm\u00e4inen Kaikki kauniit hevoset<\/em> ilmestyi vasta vuonna 2014 kolmas ja Tasangon kaupungit<\/em> syksyll\u00e4 2015. Ne k\u00e4\u00e4nsi Kaijamari Sivill.<\/p>\n

Sek\u00e4 Jukarainen ett\u00e4 Sivill ovat tehneet hienoa ty\u00f6t\u00e4. McCarthyn kieli on kaunista ja vaikeaa, eik\u00e4 sen s\u00e4vyj\u00e4 ole helppo siirt\u00e4\u00e4 muille kielille. Suomennokset ovat erinomaisia. McCarthy tunnetaan lyhyist\u00e4, t\u00e4sm\u00e4llisist\u00e4 lauseistaan. H\u00e4n ei juuri k\u00e4yt\u00e4 v\u00e4limerkkej\u00e4. Huolimatta siit\u00e4, ettei McCarthy k\u00e4yt\u00e4 lainausmerkkej\u00e4, lukija tiet\u00e4\u00e4 vaistomaisesti kulloisenkin puhujan. T\u00e4m\u00e4 on yksi osoitus kirjailijan kyvyst\u00e4. H\u00e4n hallitsee proosan parhaimmillaan t\u00e4ydellisesti, huonoimmillaankin hyvin.<\/p>\n

Vuonna 1985 englanniksi ilmestynyt Veren \u00e4\u00e4riin<\/em> oli McCarthyn l\u00e4pimurtoromaani. Suuremmasta suosiosta h\u00e4n p\u00e4\u00e4si nauttimaan kuitenkin vasta vuonna 1992 alkukielell\u00e4 tulleen Kaikki kauniit hevose<\/em>t -romaanin ja siit\u00e4 my\u00f6hemmin tehdyn elokuvan my\u00f6t\u00e4. Kriitikkojen lis\u00e4ksi McCarthyn l\u00f6ysiv\u00e4t my\u00f6s lukijat. 1990-luvulla valmistuneet Rajatrilogian<\/em> muut osat lis\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nen suosiotaan jonkin verran. Valtavista myynneist\u00e4 h\u00e4n ei arvostuksestaan ja palkinnoistaan huolimatta ole kuitenkaan koskaan nauttinut.<\/p>\n

McCarthy ei juuri anna haastatteluita. H\u00e4n totesi<\/a> The New York Timesille<\/em> vuonna 1992, ettei pid\u00e4 kepeist\u00e4 prosaisteista. Romaaneissa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n k\u00e4sitell\u00e4 vakavia aiheita. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy h\u00e4nen tuotannossaan, jonka parhaat teokset, Rajatrilogia <\/em>ja Veren \u00e4\u00e4riin<\/em> (suomeksi 2013), ovat traagisia. Niiss\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n vakavia teemoja. Niiden raakuus korostuu Yhdysvaltojen ja Meksikon v\u00e4liselle rajamaalle sijoittuvassa vaikuttavassa Veren \u00e4\u00e4riin<\/em> -kirjassa, jossa v\u00e4kivalta ei ole vain tehokeino, vaan olennainen osa tarinaa. My\u00f6hempi Rajatrilogia <\/em>on siihen verrattuna melko seesteinen.<\/p>\n

Kaikki kauniit hevoset<\/em> kertoo nuoresta John Grady Colesta. Colen iso\u00e4iti kuolee ja \u00e4iti p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 myyd\u00e4 huonosti p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4n maatilan vuonna 1949. Cowboy-el\u00e4m\u00e4st\u00e4 haaveileva Cole ei suostu muuttamaan kaupunkiin, jota h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ep\u00e4rehellisen\u00e4 ja keinotekoisena paikkana, vaan karkaa yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Lacey Rawlinsin kanssa Meksikoon. Siell\u00e4 he joutuvat seikkailuihin ja vaikeuksiin. Vaikka pojat k\u00e4rsiv\u00e4t, he kokevat pakomatkallaan my\u00f6s onnea. He l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4lleen suunnan.<\/p>\n

McCarthy kirjoittaa katoavasta villist\u00e4 l\u00e4nnest\u00e4, jossa miehet joutuvat esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselt\u00e4\u00e4n vaikeita kysymyksi\u00e4. Kuten muut Rajatrilogian <\/em>osat, Kaikki kauniit hevoset<\/em> k\u00e4sittelee ajan kulumista ja maailman muuttumista ankeammaksi paikaksi. Vanha maailma on katoamassa. El\u00e4m\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n sen hauraudesta ja vaikeudesta huolimatta el\u00e4misen arvoisena, eik\u00e4 aivan yht\u00e4 raadollisena kuin Veren \u00e4\u00e4riin<\/em> -teoksessa. Kaikki kauniit hevoset<\/em>, Matka toiseen maailmaan<\/em> ja Tasangon kaupungit<\/em> muistuttavat toisiaan. Ne ovat mieleenpainuvia tarinoita, joille ei l\u00f6ydy vertaista.<\/p>\n

Trilogiassa k\u00e4yskennell\u00e4\u00e4n Meksikon preerialla. Se on korutonta maastoa, jossa ei kasva juuri mik\u00e4\u00e4n, ja jota lainsuojattomat ja karjankasvattajat pit\u00e4v\u00e4t kotinaan. Matka toiseen maailmaan<\/em> -romaanissa veljekset Billy ja Boyd Parham kokevat asioita yhdess\u00e4. Kirja sijoittuu 1930-luvulle. Tasangon kaupungeissa<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6in\u00e4 ovat puolestaan trilogian alusta tuttu John Grady Cole ja toisen kirjan vanhentunut Billy Parham. My\u00f6s p\u00e4\u00e4t\u00f6sosa on yhdistelm\u00e4 julmuutta ja kauneutta. Sen tapahtumat j\u00e4\u00e4v\u00e4t kummittelemaan. Ty\u00f6 antaa Colen ja Parhamin el\u00e4mille merkityksen ja suunnan. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi, kuten molempien miesten syd\u00e4mess\u00e4 el\u00e4v\u00e4 levottomuus osoittaa.<\/p>\n

McCarthyn ehdottomuudesta kertoo er\u00e4\u00e4ss\u00e4 haastattelussa<\/a> annettu kommentti siit\u00e4, ettei mik\u00e4\u00e4n mik\u00e4 ei vuosia el\u00e4m\u00e4st\u00e4si ja aja sinua itsemurhan partaalle ole tekemisen arvoista. T\u00e4m\u00e4 asenne n\u00e4kyy h\u00e4nen kirjoissaan. Ne eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4 lukijaa helpolla. Muista kuin t\u00e4ss\u00e4 mainituista McCarthyn romaaneista lukemisen arvoisia ovat etenkin Menetetty maa<\/em> (2006) ja Tie<\/em> (2008), joka kertoo maailmanlopusta. McCarthy ei synkkyydest\u00e4\u00e4n huolimatta ole t\u00e4ysi pessimisti. H\u00e4nen kirjansa muistuttavat meit\u00e4 t\u00e4rkeist\u00e4 asioista ja kirjallisuuden voimasta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Cormac McCarthyn (s. 1933) Rajatrilogia (The Border Trilogy) on vihdoin ilmestynyt kokonaan…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,16,1],"tags":[100,277,303,372,496,613],"acf":[],"platta":{"numLikes":4,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/09\/mccarthy-300x183.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1442"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1442"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1442\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3157,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1442\/revisions\/3157"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1442"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1442"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1442"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}