{"id":146,"date":"2011-07-31T11:49:00","date_gmt":"2011-07-31T08:49:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/bob-dylanista-2\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:31","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:31","slug":"bob-dylanista-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/bob-dylanista-2\/","title":{"rendered":"Bob Dylanista (2)"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5635482638090103410\"<\/a><\/p>\n

(Julkaisematon artikkeli vuodelta 2009)<\/p>\n

—<\/p>\n

Onko Bob Dylan runoilija?<\/p>\n

Yleiskatsaus muusikon uraan ja kirjaan Hollywood Foto-Rhetoric (2008)<\/p>\n

\u201dIt\u2019s the difference between words on paper and the song. The song disappears into the air, the paper stays.\u201d (B.D.)<\/p>\n

Bob Dylanin (s. 1941) runoilijuutta on ep\u00e4ilty ja julistettu niin kauan kuin h\u00e4n on ollut kuuluisa. H\u00e4net tunnetaan ennen kaikkea muusikkona, joka muutti populaarimusiikin sanoituksillaan ja s\u00e4vellyksill\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen 1960-luvulla alkanut ja edelleen jatkuva taiteilijannuransa on pit\u00e4nyt sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n viitisenkymment\u00e4 levy\u00e4, muutaman kirjan ja radio-ohjelman juontajuuden. Levyjen taso on vaihdellut melkoisesti, mutta niiden tekij\u00e4n suosio on pysynyt vankkumattomana. <\/p>\n

Dylan on ristiriitainen hahmo. 1960-luvulla h\u00e4n hylk\u00e4si asemansa folk-vastakulttuurin johtohahmona ja ryhtyi soittamaan s\u00e4hk\u00f6kitaraa. H\u00e4nen laulunsa eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 k\u00e4sitelleet yhteiskunnallisesti t\u00e4rkeit\u00e4 asioita, vaan k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Sekavien, surrealistisesti polveilevien laulujen j\u00e4lkeen oli vuorossa yksinkertaisempien kappaleiden kausi. Niit\u00e4 seurasivat kristillisvaikutteiset levyt, joiden j\u00e4lkeen Dylan palasi taas \u201dtavallisen\u201d musiikin pariin. Viime aikojen Dylan-lauluja ovat leimanneet lainaukset. Lauluntekij\u00e4 on lainannut tai varastanut ahkerasti menneilt\u00e4 muusikoilta, ammentaen mm. blues-perinteest\u00e4.<\/p>\n

Joka siirtym\u00e4vaiheessa Dylan on onnistunut suututtamaan monia. H\u00e4n on taiteilijana h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n monipuolinen. V\u00e4lill\u00e4 suunnanmuutokset ovat menneet mets\u00e4\u00e4n, mutta Dylan on yht\u00e4 kaikki onnistunut s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ikonisen asemansa. Dylan-faneja l\u00f6ytyy kaikkialta ja he ovat viimeiseen saakka h\u00e4nen puolellaan. Vihamiehetkin ovat yht\u00e4 intohimoisia.<\/p>\n

Dylanin kirjatuotanto on rajoittunut muutamaan teokseen. H\u00e4n on maininnut, ett\u00e4 teki uransa alkuvaiheessa tietoisen valinnan kirjallisuuden ja musiikin v\u00e4lill\u00e4, keskittyen j\u00e4lkimm\u00e4iseen. Valinta osui oikeaan. Kokeellinen runokirja Tarantula (1966) ei saanut yht\u00e4 ylist\u00e4v\u00e4\u00e4 vastaanottoa kuin 1960-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 ilmestyneet \u00e4\u00e4nilevyt. Sen j\u00e4lkeen saatiinkin odottaa. Dylanin itsens\u00e4 kyn\u00e4ilem\u00e4 el\u00e4m\u00e4kerta Chronicles ilmestyi 2005. Vuoden 2008 lopussa ilmestyi Dylanin runoja ja Barry Feinsteinin valokuvia sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 Hollywood Photo-Rhetoric \u2013 The Lost Manuscript.<\/p>\n

Hollywood Photo-Rhetoricin runot on kirjoitettu vuonna 1966, siis samoihin aikoihin kuin Tarantula ja ehk\u00e4 Dylanin paras levy Blonde on Blonde. Julkaisemattomat tekstit l\u00f6ytyiv\u00e4t arkistojen uumenista. Proosarunot kuvaavat erinomaisesti tekij\u00e4ns\u00e4 silloista luomiskautta. Ne ovat sekavia, surrealistishenkisi\u00e4 ja poukkoilevia. Dylan on oma itsens\u00e4. H\u00e4n seikkailee teksteiss\u00e4\u00e4n omassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n ammentaen sielt\u00e4 amerikkalaista ja yleist\u00e4 mytologiaa, tekee kunniaa menneisyydelle ja ajattomuudelle.<\/p>\n

Tekstej\u00e4 ja saman aikakauden lauluja yhdist\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 niihin on samanaikaisesti helppo ja vaikea saada otetta. Laulujen ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 helpottaa tietysti tarttuva melodia, pelkkien tekstien tulkinta on vaikeaa. Silti kirjoittaja-Dylan puhuttelee lukijaa, vaikka teksteiss\u00e4 ei n\u00e4ytt\u00e4isik\u00e4\u00e4n olevan j\u00e4rke\u00e4. Runot ovat tulkinnanvaraisia; niiden rikkauden k\u00e4sittelyn vastuu j\u00e4\u00e4 usein yksinomaan lukijalle. T\u00e4m\u00e4 vahvistaa omaa k\u00e4sityst\u00e4ni Dylanista omaper\u00e4isen\u00e4 runoilijana.<\/p>\n

Hollywood Photo-Rhetoricin tapauksessa tulkintaa helpottavat valokuvat. Nekin kuvaavat Dylanin hipaisemaa rapakon takaista sielunmaisemaa n\u00e4yttelij\u00f6ineen, maisemineen, Hollywood-kyltteineen ja amerikanrautoineen. Vaikka runot ja Feinsteinin valokuvat eiv\u00e4t alkujaan kuuluneet yhteen, niin yhteen laitettuina ne kommentoivat toisiaan. Niiden dialogi ei ole sulkeutunutta; ei-amerikkalainenkin saa teksteist\u00e4 ja asetelmista nautintoa. Mik\u00e4\u00e4n ei ole sit\u00e4 milt\u00e4 vaikuttaa. Dylan liikkuu runoissa yll\u00e4tt\u00e4viin, mielenkiintoisiin suuntiin. Ne ovat puhdasta lyriikkaa mielleyhtymineen ja tarkkoine maisemineen. Ajatus ei katkea, se virtaa. Bob Dylan on n\u00e4iss\u00e4 runoissa yht\u00e4 paljon runoilija kuin lauluissaankin.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi
esa.makijarvi(at)gmail.com<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(Julkaisematon artikkeli vuodelta 2009) — Onko Bob Dylan runoilija? Yleiskatsaus muusikon uraan…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":708,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[76,401,546],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/large_bob-dylan-rothbury.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/large_bob-dylan-rothbury.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/146"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=146"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/146\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3306,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/146\/revisions\/3306"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/708"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=146"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=146"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=146"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}