{"id":1500,"date":"2015-10-16T12:47:07","date_gmt":"2015-10-16T09:47:07","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1500"},"modified":"2018-02-28T09:41:45","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:45","slug":"peter-handken-proosasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/peter-handken-proosasta\/","title":{"rendered":"Peter Handken proosasta"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/10\/stort_990x445_990_445_s.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-1502\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/10\/stort_990x445_990_445_s-300x135.jpg\" alt=\"stort_990x445_990_445_s\" width=\"300\" height=\"135\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/10\/stort_990x445_990_445_s-300x135.jpg 300w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/10\/stort_990x445_990_445_s-768x345.jpg 768w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/10\/stort_990x445_990_445_s.jpg 990w\" sizes=\"(max-width: 300px) 100vw, 300px\" \/><\/a><\/p>\n<p>Peter Handke (s. 1942) kirjoittaa kaunista, kuulasta proosaa, joka on jo vuosikymmenien ajan s\u00e4ilytt\u00e4nyt omaper\u00e4isyytens\u00e4 ja yll\u00e4tt\u00e4vyytens\u00e4. H\u00e4nen vuosien saatossa yh\u00e4 runollisemmaksi muuttunut proosansa ei ole suuren yleis\u00f6n suosiossa, mutta sill\u00e4 on puolustajansa. Handke on saanut etenkin vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n lukuisia tunnustuksia. H\u00e4nen kirjansa eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 myy, mutta ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Handke on saanut runsaasti haukkuja poliittisista kannanotoistaan. H\u00e4n on muun muassa v\u00e4itt\u00e4nyt Serbian olleen yksi uhreista Jugoslavian hajoamissodissa ja pit\u00e4nyt puheen Jugoslavian johtaja Slobodan Milo\u0161evi\u0107in hautajaisissa. Handke ei kuitenkaan ole poliittinen kirjailija. H\u00e4n ei ole romaaneissaan k\u00e4sitellyt poliittisia aiheita, tai ainakaan nostanut niit\u00e4 teostensa keski\u00f6\u00f6n. H\u00e4n nousee filosofisilla tarinoillaan p\u00e4iv\u00e4npolitiikan yl\u00e4puolelle. N\u00e4in tapahtuu siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 kun Handke sai viime vuonna International Ibsen Awardin, jotkut vaativat tuomaristoa eroamaan Handken oletetun totalitaristisuuden takia. Er\u00e4s entinen Ibsen-palkittu totesi jopa myrkyllisesti, ett\u00e4 tunnustuksen antaminen Handkelle vastasi sen lahjoittamista natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbelsille.<\/p>\n<p>Handken yhteiskunnallisiin lausuntoihin kannattaa suhtautua varauksella, mutta h\u00e4nen kirjoihinsa ne eiv\u00e4t onneksi yleens\u00e4 vaikuta. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee etenkin romaaneihin, joista monet ovat erinomaisia. Handke on lis\u00e4ksi julkaissut muun muassa esseit\u00e4, joissa h\u00e4nen poleemisuutensa p\u00e4\u00e4see enemm\u00e4n esiin. Suurin osa Handken romaaneista on kuitenkin puhtaasti taiteellisia. T\u00e4m\u00e4 tekee niille hyv\u00e4\u00e4, sill\u00e4 Handke on parhaimmillaan taiteilijana, ei poliittisena kommentoijana.<\/p>\n<p>Handken tuotantoa on viime vuosina laajasti suomennettu. Pieni LURRA Editions -kustantamo on julkaissut useita Handken romaaneja Arja Rinnekankaan ja Markku Mannilan suomentamina. Niist\u00e4 viimeisimm\u00e4t, <em>Moravalainen y\u00f6<\/em> (2013) ja <em>Intohimoisesta sienest\u00e4j\u00e4st\u00e4 <\/em>(2015), ovat kiinnostavia. Kummassakaan ei ole varsinaista juonta. Niiss\u00e4 harhaillaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00e4. Uudemmassa romaanissa kerrotaan sieniin intohimoisesti suhtautuvasta miehest\u00e4. Er\u00e4s kirjan teemoista on suhde kaupungin ja luonnon v\u00e4lill\u00e4. Kyseess\u00e4 on vertauskuvallinen tarina, jossa kovasti Handkea itse\u00e4\u00e4n muistuttava kertoja-kirjailija p\u00e4\u00e4tyy syv\u00e4llisiin mietteisiin.<\/p>\n<p>T\u00e4llaiset kummalliset l\u00e4ht\u00f6kohdat ovat Handkelle tyypillisi\u00e4. H\u00e4nen parhaissa kirjoissaan, kuten <em>Riisutussa ep\u00e4onnessa<\/em> (2003) ja <em>Jukeboksista<\/em> (2005), vakavia aiheita l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n ep\u00e4tavallisista n\u00e4k\u00f6kulmista. <em>Riisutussa ep\u00e4onnessa<\/em> Handke kirjoittaa \u00e4itins\u00e4 kuolemasta ja <em>Jukeboksista<\/em>-kirjassa Espanjassa tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n matkasta. Molemmissa on kyse samasta asiasta, kirjoittamisen vaikeudesta, ja kirjoittamiseen aina liittyv\u00e4st\u00e4 tuskasta. Niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 jutustelemalla Handke p\u00e4\u00e4see kuin sattumalta k\u00e4siksi vakavampiin teemoihin.<\/p>\n<p>Sama kaava toistuu romaanissa <em>Intohimoisesta sienest\u00e4j\u00e4st\u00e4<\/em>. Kertojana on j\u00e4lleen kirjailija, joka aikoo kirjoittaa kertomuksen sieni\u00e4 rakastavasta miehest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 osoittautuu yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikeaksi. Sienest\u00e4j\u00e4 on kertojan vanha yst\u00e4v\u00e4, mutta n\u00e4k\u00f6kulman p\u00e4\u00e4tt\u00e4minen h\u00e4nen tarinaansa on haastavaa. Kirjoittaja siirtyy aluksi ty\u00f6tilaansa ja kokee siirtymisen kirjoitusp\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 \u00e4\u00e4reen matkaksi: \u201dMiten muka? Nek\u00f6 pari askelta ulos ja sis\u00e4\u00e4n kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen, nek\u00f6 mukamas \u2019matka\u2019? \u2019Laittautumista-matkaan\u2019? \u2019L\u00e4htemist\u00e4\u2019? Niin minusta tuntui. N\u00e4in olen sen kokenut. Niin se oli.\u201d (s. 10)<\/p>\n<p><em>Intohimoisesta sienest\u00e4j\u00e4st\u00e4<\/em> ei nimest\u00e4\u00e4n huolimatta kerro pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sienist\u00e4 ja niit\u00e4 ker\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4, vaan aihe on laajempi. Handke kirjoittaa ajasta. H\u00e4n kuvailee ohikiit\u00e4vi\u00e4 kauniita hetki\u00e4 ja ihmisen luonnossa todistavia n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 n\u00e4kyj\u00e4. Mets\u00e4\u00e4n meneminen on sienest\u00e4j\u00e4lle pakenemista ihmisten ja kirjallisuuden luota. Mies l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lohtua p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n \u201dpois kotoa ja kotikyl\u00e4st\u00e4, pois ihmisten luota, kauas ihmisten l\u00e4heisyydest\u00e4; sanattomien, ei kirjain kirjaimelta lueteltavien, ei selvitett\u00e4vien, sanomattomien, ainoastaan vain h\u00e4nelle itselleen jotenkin \u00e4\u00e4neen kohisevien, \u00e4\u00e4neen ujeltavien, \u00e4\u00e4neen rapisevien, turvaa ja tukea antavien mets\u00e4nreunojen tyk\u00f6.\u201d (s. 45)<\/p>\n<p>Sienest\u00e4j\u00e4 etsii tasapainoa runollisemman mets\u00e4ss\u00e4 samoilemisen ja proosallisemman arkisen el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Rinnekankaan suomennos tavoittaa Handken teksti\u00e4 vuosien vieriess\u00e4 merkitsem\u00e4\u00e4n alkaneen musikaalisuuden hyvin. Handken uuden romaanin lukeminen rentouttaa. Sen avulla voi oppia keskittym\u00e4\u00e4n hetkeen. <em>Intohimoisesta sienest\u00e4j\u00e4st\u00e4<\/em> ei sis\u00e4ll\u00e4 suuria totuuksia, ellei sellaisiksi laske sinne t\u00e4nne ripoteltuja handkelaisia oivalluksia, kuten luonnossa samoilemisen pit\u00e4mist\u00e4 johdatuksena. Kirjasta on sen ajoittaisesta raskassoutuisuudesta huolimatta paljon hy\u00f6ty\u00e4 ja iloa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Peter Handke (s. 1942) kirjoittaa kaunista, kuulasta proosaa, joka on jo vuosikymmenien&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,9,16],"tags":[229,303,350,463],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/10\/stort_990x445_990_445_s-300x135.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1500"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1500"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1500\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3155,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1500\/revisions\/3155"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1500"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1500"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1500"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}