{"id":1518,"date":"2015-11-05T10:28:11","date_gmt":"2015-11-05T08:28:11","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1518"},"modified":"2018-02-28T09:41:45","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:45","slug":"marko-tapion-arktinen-hysteria","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/marko-tapion-arktinen-hysteria\/","title":{"rendered":"Marko Tapion Arktinen hysteria"},"content":{"rendered":"

\"skannaaminen0001\"<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

Esitelm\u00e4 pidetty Kanneltalon kirjastossa 2.11.2015.<\/p>\n

—<\/p>\n

Johdanto<\/strong><\/p>\n

Marko Tapio (1924\u20131973) julkaisi melko v\u00e4h\u00e4n kirjoja. Viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4n julkaisi mit\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja kirjallinen tuotantonsa j\u00e4iv\u00e4t kesken, mutta romaaniensa Aapo Heiskasen viikatetanssi<\/em> (1956) ja Arktinen hysteria<\/em> (1967 ja 1968) ansiosta h\u00e4nell\u00e4 on pysyv\u00e4 paikka suomalaisessa kirjallisuushistoriassa. Sivuan t\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 ohimennen Viikatetanssia<\/em>, mutta keskityn Arktiseen hysteriaan<\/em>. T\u00e4m\u00e4 Tapion p\u00e4\u00e4teos on todellinen unohtunut klassikko.<\/p>\n

Arktinen hysteria<\/em> tiedet\u00e4\u00e4n. Romaanina se ei ole kuitenkaan l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n yht\u00e4 luettu tai tutkittu kuin samaa aihepiiri\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4t V\u00e4in\u00f6 Linnan (1920\u20131992) romaanit Tuntematon sotilas<\/em> (1954) ja Pohjant\u00e4hti<\/em>-trilogia (1959\u20131962). T\u00e4m\u00e4 on s\u00e4\u00e4li, sill\u00e4 Arktinen hysteria<\/em> on tarinana ja tekstin\u00e4 ensiluokkainen, Linnan parhaiden kirjojen veroinen.<\/p>\n

Ensin hieman Arktisen hysterian<\/em> taustasta. 1960-luvun kiihke\u00e4 poliittinen ilmapiiri n\u00e4kyi muun muassa kirjoihin liittyneiss\u00e4 keskusteluissa. Ne olivat poikkeuksellisen kiihke\u00e4. Jo Linnan Tuntematon sotilas<\/em> oli aiheuttanut porua, mutta seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 esimerkiksi Paavo Rintalan Sissiluutnantti<\/em> (1963) ja Hannu Salaman Juhannustanssit <\/em>(1964) aiheuttivat todellista kohua. Ne kuvasivat uudenlaista, muuttuvaa Suomea, ja haastoivat aiemmat k\u00e4sitykset historiasta.<\/p>\n

Kirjallisuudessa 1950- ja 1960-luvut merkitsiv\u00e4t kamppailua realistien ja modernistien v\u00e4lill\u00e4. Linna kuului ensimm\u00e4isiin, Tapio j\u00e4lkimm\u00e4isiin. Ryhmien v\u00e4linen kamppailu rauhoittui 1960-luvulla, mutta erimielisyydet eiv\u00e4t loppuneet. Jako realismiin ja modernismiin oli yksi syy siihen, miksi my\u00f6hemm\u00e4t kirjallisuustutkijat asettivat Linnan ja Tapion vastakkaisiin leireihin.<\/p>\n

Marko Tapio oli debytoinut kirjailija jo vuonna 1952. WSOY julkaisi silloin h\u00e4nen ensimm\u00e4isen romaaninsa Lasinen pyykkilauta<\/em>. Sen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 on armeijasta palaava nuori mies. Maaseututaustansa takia Tapio tunsi kansan ja ruumiillisen ty\u00f6n. H\u00e4n ei ollut tyypillinen \u00e4lykk\u00f6, vaan itseoppinut kansanmies. Toinen maailmansota vaikutti h\u00e4nen ajatuksiinsa ja tuotantoonsa syv\u00e4llisell\u00e4 tavalla. Tapio imi aluksi vaikutteita Pentti Haanp\u00e4\u00e4lt\u00e4 (1905\u20131955) ja F.E. Sillanp\u00e4\u00e4lt\u00e4 (1888\u20131964). My\u00f6hemmin h\u00e4n p\u00e4\u00e4si enemm\u00e4n omilleen. Tapio oli itsen\u00e4inen kirjailija, joka vaihtoi lajityyppi\u00e4 ja tyyli\u00e4 kirja kirjalta. H\u00e4n julkaisi useita erilaisia teoksia. Esimerkiksi Aapo Heiskasen viikatetanssi <\/em>on rakenteeltaan ja p\u00e4\u00e4hahmon rikkin\u00e4isyyden osalta modernistinen, my\u00f6hempi Arktinen hysteria<\/em> taas selv\u00e4sti monipuolisempi.<\/p>\n

Tapio suunnitteli Arktista hysteriaa<\/em> neliosaiseksi. H\u00e4n valmistautui sen kirjoittamiseen vuosien ajan. Valmiiksi tuli kaksi osaa. Niiss\u00e4 seurataan Bj\u00f6rkharryn suvun vaiheita. Tarina alkaa 1800-luvun lopusta ja jatkuu noin 1960-luvun puoliv\u00e4liin. Hahmoja vasten k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisia muutoksia. Aika ja aihe ovat melko samat kuin Linnalla Pohjant\u00e4hti<\/em>-trilogiassa. Matti Kuhna esitt\u00e4\u00e4kin v\u00e4it\u00f6skirjassaan Kahden maailman v\u00e4liss\u00e4. Marko Tapion Arktinen hysteria V\u00e4in\u00f6 Linnan haastajana <\/em>(2004), ett\u00e4 Tapion aikomuksena oli kirjoittaa Pohjant\u00e4hti<\/em>-trilogialle vastaus tai vastine. Romaanit tuntuvat saman kolikon eri puolilta. Jotkut pit\u00e4v\u00e4t Tapiota Linnan oikeistolaisena vastineena, mutta t\u00e4m\u00e4, kuten muutkin liian helpot tulkinnat, osuvat harhaan. Arktinen hysteria<\/em> on liian monimutkainen, ett\u00e4 se voitaisiin t\u00e4llaisilla lokeroinnilla tyhjent\u00e4v\u00e4sti selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Tapio arvosti Linnaa. Tapio ei kuitenkaan halunnut kopioida Linnaa, vaikka pitikin h\u00e4nen tavastaan kirjoittaa. Linna ei ollut Tapion mielest\u00e4 taiteilija, pikemminkin asioiden esittelij\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4j\u00e4. Tuntematon sotilas<\/em> ja T\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjant\u00e4hden alla<\/em> toimivatkin Tapiosta etenkin tyylin tasolla.<\/p>\n

Kuhnan mukaan er\u00e4\u00e4st\u00e4 Tapion kirjeest\u00e4 on p\u00e4\u00e4telt\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n \u201dsuunnitteli ilmaisevansa modernistisemmassa muodossa sen, mink\u00e4 Linna oli sanonut perinteisell\u00e4 tavalla. Traditionaalinen juoniromaani ei h\u00e4nt\u00e4 kiinnostanut. Tapio ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut kateellinen mutta silti h\u00e4nkin halusi kuulua niihin, joilla on sanottavaa.\u201d (1)<\/p>\n

Kuhna huomauttaa, ett\u00e4 Tapio aloitti suurromaaninsa suunnittelun jo vuonna 1958. Linnan Pohjant\u00e4hti<\/em>-trilogiasta ei viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ollut ilmestynyt yht\u00e4k\u00e4\u00e4n osaa. Linnan p\u00e4\u00e4teos \u201dei siis muodostanut ratkaisevaa virikett\u00e4 Tapion suuren romaanin ideoinnin aloittamiselle mutta sen sijaan vaikutti kirjailijan ty\u00f6h\u00f6n haastavalla, jopa kilpailuun yllytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla\u201d. (2)<\/p>\n

Koska Linna sai Pohjant\u00e4hden<\/em> valmiiksi, se on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti paljon luetumpi ja tutkitumpi kuin niin sanottu vastinparinsa. Tapion suunnittelemasta kunnianhimoisesta sarjasta valmiiksi asti ehtiv\u00e4t vain laajassa kaaressa liikkuva Vuoden 1939 ensilumi<\/em> ja toista maailmansotaa k\u00e4sittelev\u00e4 Sano todella rakastatko minua<\/em>. Loputkin osat oli ehditty mietti\u00e4. Timo H\u00e4nnik\u00e4inen kertoo kirjassaan Hysterian maa <\/em>(2013), ett\u00e4 \u201dTapion kuoleman j\u00e4lkeen vuonna 1973 h\u00e4nen omaisensa avasivat h\u00e4nen vuokraamansa tallelokeron saarij\u00e4rvel\u00e4isess\u00e4 osuuspankissa. Lokerosta l\u00f6ytyi sinet\u00f6ity arkistomappi, jonka p\u00e4\u00e4lle kirjoitettu merkint\u00e4 ilmoitti sen sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n Arktinen hysteria<\/em> -romaanisarjan nelj\u00e4nnen osan. Perunkirjoituksessa mapin sis\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi riisi puhtaan valkoista paperia.\u201d (3)<\/p>\n

Kolmannesta osasta ei j\u00e4\u00e4nyt siit\u00e4k\u00e4\u00e4n kuin satunnaisia muistiinpanoja. T\u00e4m\u00e4 on harmi, mutta kuten H\u00e4nnik\u00e4inen huomauttaa, \u201dArktinen hysteria<\/em> oli enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n valmiina Marko Tapion p\u00e4\u00e4ss\u00e4, olosuhteet vain osoittautuivat ylivoimaisiksi urakan loppuun saattamiselle.\u201d (4)<\/p>\n

Arktista hysteriaa <\/em>ei pit\u00e4isi sen keskener\u00e4isyyden takia tuomita. Se on siit\u00e4 huolimatta parhaita kotimaisia romaaneja toisen maailmansodan j\u00e4lkeen. On mielenkiintoista, ettei se tunnu puolivalmiilta. Valmistuneista osista pystyy p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n, mihin suuntaan tarina olisi edennyt. Koska puitteet ovat hyv\u00e4t ja valmiit, lukija voi kuvitella loput.<\/p>\n

Arktisen hysterian<\/em> aiheisiin kuuluvat Suomen sis\u00e4llissota, maan rakennemuutokset, toinen maailmansota ja sodan j\u00e4lkeinen uusi aika. My\u00f6s aiempaa aikaa sivutaan. Tapion historiak\u00e4sitys on pessimistinen, jopa fatalistinen. Tapahtuvia muutoksia ei n\u00e4hd\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n positiivisina. Ihmisen pahuus ei suostu kuolemaan, vaikka yhteiskunta kehittyykin h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n kovalla vauhdilla. T\u00e4m\u00e4 on Arktisen hysterian<\/em> p\u00e4\u00e4teemoja. Sen synkkyys ei tee kuitenkaan siit\u00e4 masentavaa, vaan saa sen p\u00e4invastoin tuntumaan kiinnostavammalta. Se vaikuttaa monin paikoin realistisemmalta kuin positiivisemmin asioiden tilaan suhtautuva Pohjant\u00e4hti<\/em>-trilogia, suomalaisessa kulttuurissa merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 asemassa oleva kirja.<\/p>\n

On luultavaa, ett\u00e4 Bj\u00f6rkharryille olisi k\u00e4ynyt Arktisessa hysteriassa<\/em> huonosti. Romaanien s\u00e4vy on nihilistinen. Toisin kuin vaikeuksien kautta voittoon -tyyppiset Pohjant\u00e4hti <\/em>ja Tuntematon sotilas<\/em>, Arktinen hysteria<\/em> ei pid\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4 olevia muutoksia pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyvin\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 on syyt\u00e4 mainita Tapion aiempi romaani, Aapo Heiskasen viikatetanssi<\/em>. Se kertoo toisesta maailmansodasta palaavasta nuoresta sotilaasta, joka suunnittelee tekev\u00e4ns\u00e4 itsemurhan. Jo l\u00e4ht\u00f6kohta on masentava. Viikatetanssia <\/em>voi pit\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena harjoitelmana Arktiselle hysterialle<\/em>. Aiempi romaani ei ole yht\u00e4 selke\u00e4 ja hyvin kirjoitettu kuin my\u00f6hempi. Viikatetanssi <\/em>oli yht\u00e4 kaikki Tapion l\u00e4pimurtoteos ja sen lukeminen Arktisen hysterian<\/em> syvemm\u00e4ksi ymm\u00e4rt\u00e4miseksi kannattaa.<\/p>\n

Anna Makkonen on tutkinut Viikatetanssia<\/em> ja sen rakennetta. H\u00e4n toteaa kirjassaan Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssi -romaanin syntyprosessista<\/em> (1982), ett\u00e4 Tapio k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 modernistisia tyylikeinoja kirjoittaen kuitenkin niit\u00e4 vastaan. Sek\u00e4 Aapo Heiskasen viikatetanssi<\/em> ett\u00e4 Arktinen hysteria<\/em> k\u00e4sittelev\u00e4t ep\u00e4onnistumisia. Niiden hahmojen ongelmat ja heid\u00e4n kokemansa syyllisyys kasaantuvat. Lopulta ne muodostuvat heille ylivoimaisiksi. Tragediaa tasapainotetaan huumorilla. Se on Tapion tapa lievent\u00e4\u00e4 synkkyytt\u00e4. Monet Arktisen hysterian<\/em> oivallukset ovat Viikatetanssissa<\/em> jo versomassa, mutta eiv\u00e4t viel\u00e4 kukassa.<\/p>\n

Tosiasia on, ett\u00e4 Arktisen hysterian<\/em> my\u00f6t\u00e4 Tapio oli vasta lunastamassa potentiaaliaan kirjoittajana. H\u00e4n oli kiistatta lahjakas. P\u00e4\u00e4teoksen kirjoittaminen oli kuitenkin poikkeuksellisen raskasta ja vaati veronsa. Tapio tappoi itsens\u00e4 juomalla. Alkoholilla onkin n\u00e4kyv\u00e4 rooli Arktisessa hysteriassa<\/em>. Romaanin kuvaama luokkataistelu ulottuu kaikkeen, jopa viinaan. Etenkin ala- ja keskiluokkaiset ty\u00f6miehet juovat. Toisin kuin Linna, Tapio ei tarjoa vastauksia. H\u00e4n tuntuu jopa ehdottavan, ettei ratkaisuja ole. T\u00e4m\u00e4 on yksi syy siihen, miksi Arktinen hysteria<\/em> ei ole Pohjant\u00e4hden<\/em> tavoin suosittu.<\/p>\n

Millainen mies oli kirjailija Marko Tapio? H\u00e4n oli kotoisin Saarij\u00e4rvelt\u00e4, Keski-Suomesta. H\u00e4n sai nimeksi Markko Viktor Tapper. Etunimen kaksi k-kirjainta olivat papin kirjoitusvirhe ja lasta kutsuttiin Markoksi. Tapio-nimi tuli k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kustantaja WSOY:n toivomuksesta Marko Tapion julkaistessa ensimm\u00e4isen romaaninsa Lasisen<\/em> pyykkilaudan <\/em>vuonna 1952. Tapperin veljeksist\u00e4 kaikki nelj\u00e4 olivat urheilullisia ja taiteellisesti menestyneit\u00e4: Marko ja Harri kirjailijoina, Yrj\u00f6 lavastajana ja Kain kuvanveist\u00e4j\u00e4n\u00e4. Veljeksi\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n heid\u00e4n kotipaikkakunnallaan arvossa.<\/p>\n

Tapion el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on kirjoitettu muutamia kirjoja. It\u00e4valtalaissyntyinen, Suomessa pitk\u00e4\u00e4n vaikuttanut kirjailija Anne Fried julkaisi vuonna 1975 teoksen Marko Tapio<\/em>. Kohdetta l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n siin\u00e4 psykoanalyyttisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Toinen tutustumisen arvoinen kirja on Tuulikki Valkosen, Tapion lesken, M\u00e4yh\u00e4 \u2013 L\u00e4hikuvia Marko Tapion el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/em> (2003). Se on Friedin teoreettisempaa teosta konkreettisempi. Tapion monimutkainen persoonallisuus v\u00e4littyy molemmista julkaisuista hyvin.<\/p>\n

Arktisen hysterian<\/em> valmiiksi tulleet osat kirjoitettiin vuosina 1965\u20131968. Kirjoittaessaan Tapio sulkeutui kotitalonsa kellarissa sijainneeseen pommisuojaan. Siell\u00e4 h\u00e4n sai olla rauhassa. H\u00e4n juopotteli ja raivosi. H\u00e4nen tilaansa pahensi h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 unil\u00e4\u00e4ke, joka kiellettiin my\u00f6hemmin riippuvuutta aiheuttavana ja keskushermostoa vaurioittavana. Tapio otti Arkista hysteriaa<\/em> kirjoittaessaan mahdottoman raskaan teht\u00e4v\u00e4n ja k\u00e4rsi seuraukset. H\u00e4nen juomisensa oli kuitenkin alkanut jo aiemmin, joten h\u00e4nen kohtalostaan ei voi syytt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n romaania. Arktisen hysterian<\/em> kirjoittaminen nopeutti joka tapauksessa h\u00e4nen loppuaan.<\/p>\n

Tapio v\u00e4itti Arktista hysteriaa<\/em> kustantajalleen WSOY:lle tarjotessaan, ett\u00e4 sarja oli valmis ja kaipasi vain perusteellista korjausta ja tarkistusta. Todellisuudessa vain ensimm\u00e4inen osa oli tehty. WSOY luotti Tapioon. Arktisen hysterian<\/em> ensimm\u00e4isen osan ilmestytty\u00e4 Tapion alkoholismi paheni. H\u00e4in sai toisen kirjan valmiiksi, mutta oli sen j\u00e4lkeen menett\u00e4nyt pysyv\u00e4sti ty\u00f6kykyns\u00e4. H\u00e4n joutui lopulta sairaalaan ja menehtyi vuonna 1973, j\u00e4tt\u00e4en kunnianhimoisen romaanisarjansa kesken.<\/p>\n

Kuten H\u00e4nnik\u00e4inen kommentoi, Tapio latasi Arktiseen hysteriaan<\/em> sek\u00e4 omat ristiriitansa ett\u00e4 aikakautensa ristiriidat. Romaani on siis sek\u00e4 omael\u00e4m\u00e4kerrallinen ett\u00e4 yleisluontoinen. Tapion el\u00e4m\u00e4ntarinan tiet\u00e4minen ei ole Arktisen hysterian<\/em> ymm\u00e4rt\u00e4miseksi kuitenkaan t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Arktista hysteriaa<\/em> ei voi tyhjent\u00e4v\u00e4sti selitt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 syyst\u00e4 se erottuu edukseen sek\u00e4 tekij\u00e4ns\u00e4 tuotannossa ett\u00e4 kotimaisessa kirjallisuudessa. Pyrin seuraavaksi kuvailemaan romaania ja sen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, en selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tyhjiin.<\/p>\n

Vuoden 1939 ensilumi<\/strong><\/p>\n

Arktisen hysterian<\/em> ensimm\u00e4inen osa, Vuoden 1939 ensilumi<\/em>, alkaa 1960-luvulta, liikkuu ajassa ja p\u00e4\u00e4ttyy talvisodan alkuun. Kertojana toimii elitistinen ja kaupunkiin muuttanut Harri Bj\u00f6rkharry. Tarina kertoo isist\u00e4 ja pojista. Harri johtaa is\u00e4ns\u00e4 omistamaa voimalaitosty\u00f6maata. Koska h\u00e4n ei ole ollut suoraan kokemassa monia kirjassa kuvaamiaan tapahtumia, niit\u00e4 kerrotaan v\u00e4lik\u00e4sien kautta. T\u00e4m\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kerronnan ep\u00e4luotettavuutta.<\/p>\n

Arktinen hysteria<\/em> on haasteellinen, sill\u00e4 lukijan pit\u00e4\u00e4 jatkuvasti ponnistella erottaakseen totuus keksityst\u00e4. Ratkaisu on onnistunut. Harri on hyv\u00e4 tarinaniskij\u00e4, mutta h\u00e4nen luonteensa on hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4. H\u00e4n kannattaa tervett\u00e4 j\u00e4rke\u00e4, mutta pit\u00e4\u00e4 sen merkityst\u00e4 ihmisten toiminnassa v\u00e4h\u00e4isen\u00e4. Maamme historiaa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Arktisessa hysteriassa<\/em> t\u00e4st\u00e4 synk\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta. Teosta lukiessaan joutuu v\u00e4kisinkin tarkistamaan n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n Suomesta ja suomalaisuudesta.<\/p>\n

Bj\u00f6rkharryn suvun tarina on mielenkiintoinen. Kirjan kertojan isois\u00e4, Janne Bj\u00f6rkharry, aloittaa k\u00f6yh\u00e4n\u00e4 maanviljelij\u00e4n\u00e4. H\u00e4n nousee v\u00e4hitellen yhteiskunnassa ylemm\u00e4s. H\u00e4nen poikansa Vikki onkin jo pankinjohtaja. Suvun nousua peilataan Suomen kehitykseen. Siin\u00e4 miss\u00e4 Janne on viel\u00e4 maanviljelij\u00e4, pojanpoika Harri on jo t\u00e4ysiverinen kaupunkilainen. Menneisyys n\u00e4hd\u00e4\u00e4n nostalgisessa valossa. Kertoja Harri on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ennen h\u00e4nen aikaansa miehet olivat miehi\u00e4 ja ihmiset tiesiv\u00e4t paikkansa. Nykyajan maailmanmeno sotineen ja luokkataisteluineen on h\u00e4nest\u00e4 kaukana menneisyyden j\u00e4m\u00e4kkyydest\u00e4. Ristiriitaista kyll\u00e4, Harri arvostaa kuitenkin sotaa ja siin\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4vi\u00e4 miehi\u00e4. Sodan kaltainen hullu tilanne erottaa h\u00e4nen mukaansa jyv\u00e4t akanoista ja nostaa esiin tavalla tai toisella poikkeukselliset yksil\u00f6t.<\/p>\n

Vuoden 1939 ensilumen<\/em> alku edustaa suomalaisen proosan ehdotonta huippua. Vajaan 80 sivun mittainen prologi \u201dK\u00f6yh\u00e4t\u201d kertoo Harrin johtamasta laitosty\u00f6maasta ja siell\u00e4 ty\u00f6skentelevist\u00e4 miehist\u00e4. Osio on vaikuttava. Kerronta menett\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen osan intensiteetist\u00e4\u00e4n, mutta pysyy kiinnostavana. Kirjan s\u00e4vy on kiihke\u00e4n pessimistinen. N\u00e4in Harri puhuu monelle suomalaiselle t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 asiasta, viinasta: \u201dEi siis ole ihme, jos tunto, omatunto, joka juuri t\u00e4llaisilla ty\u00f6miehill\u00e4 on eritt\u00e4in herkk\u00e4 ja kehittynyt, alkaa painaa, vaimon ja lasten tapaaminen tilap\u00e4isten seikkailujen j\u00e4lkeen on tuskallista \u2013 ja niin l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n l\u00e4himp\u00e4\u00e4n pitk\u00e4ripaiseen, eli viinakauppaan. Ja on sanottava, ett\u00e4 viina on todellakin aine \u2013 niin paljon kuin siit\u00e4 pahaa puhutaankin \u2013 joka ainakin n\u00e4ill\u00e4 ty\u00f6mailla ja n\u00e4ille miehille on suorastaan siunaus, ainoa ihmisen pelastus, Jumalan uusi ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen muoto, koska sen lahjana on suuri vapautus: unohdus. Muut jumalat meill\u00e4 olivatkin harvinaisia t\u00e4m\u00e4n rinnalla.\u201d (5)<\/p>\n

Uskontoon suhtaudutaan Arktisessa hysteriassa<\/em> niin ik\u00e4\u00e4n pense\u00e4sti. T\u00e4m\u00e4n huomaa esimerkiksi siit\u00e4, ett\u00e5 Janne Bj\u00f6rkharryn hautajaiset hoitava saksalainen pappi on hieman omituinen, jopa koominen, sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4n hahmon kantamaa pontikka-astiaa verrataan Jeesuksen Golgatalla kantamaan ristiin. Uskonto on menett\u00e4nyt kaupungistuneessa ja maallistuneessa maailmassa l\u00e4hes tyystin merkityksens\u00e4. Se tuntuu kulttuurillisena muistona, mutta sen konkreettinen vaikutus on v\u00e4h\u00e4inen.<\/p>\n

Paljon suurempi vaikutus on politiikalla. My\u00f6s se saa Harri Bj\u00f6rkharrylta tylyn tuomion. Harri pit\u00e4\u00e4 politiikkaa tarttuvana tautina, joka etenkin k\u00f6yh\u00e4lle paikkakunnalle levitess\u00e4\u00e4n aiheuttaa pahaa ja johtaa kahnauksiin. Esimies valittaa alaisensa kapinoimaan saavasta luottamusmiehest\u00e4 ja maalaa h\u00e4nest\u00e4 eritt\u00e4in ep\u00e4edullisen kuvan. Harrin asennoitumisesta miehi\u00e4\u00e4n kohtaan kertoo paljon se, ett\u00e4 h\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 k\u00f6yhiksi. H\u00e4n kommentoi: \u201dK\u00f6yh\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 ja h\u00e4nen asiaansa on kaunisteltu maailmassa niin anteeksiantamattoman, niin rikollisen paljon, ett\u00e4 minua kammotti, kun se minulle selvisi.\u201d (6)<\/p>\n

Harri pit\u00e4\u00e4 alaisiaan likaisina, oppimattomina ja yksinkertaisina. He ovat h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n typeryksi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 Harri pit\u00e4isi itse\u00e4\u00e4n heit\u00e4 parempana. H\u00e4nen paremmuutensa johtuu yhteiskuntaluokasta, ei synnynn\u00e4isest\u00e4 etevyydest\u00e4. Harri pit\u00e4\u00e4 yht\u00e4 kaikki kaikkia ihmisi\u00e4 parantumattomina ja pahoina. H\u00e4n sanoo: \u201dT\u00e4ss\u00e4 on nyt sellainen piirre, jota liikemiehiss\u00e4 olen aina ihmetellyt, sik\u00e4li kuin heit\u00e4 nyt tunnen. Nimitt\u00e4in heid\u00e4n melkein k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, aivan silmit\u00f6n optimistisuutensa, tapansa joutua innostuksen valtaan ja k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 muutkin suovat asialle menestyksen. Mutta paha ei kuole koskaan.\u201d (7)<\/p>\n

Olosuhteiden muuttuessa vaikeiksi ty\u00f6miehet alkavat kapinoimaan esimiest\u00e4\u00e4n vastaan ja tilanne ty\u00f6maalla muuttuu r\u00e4j\u00e4hdysherk\u00e4ksi. Harri selvi\u00e4\u00e4 vaikeasta tilanteesta vain selviytymisvaistonsa avulla. H\u00e4n pystyy tietyst\u00e4 ylemmyydentunteestaan huolimatta samaistumaan alaisiinsa tai ainakin luulee ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 heit\u00e4. Harri joutuu v\u00e4lik\u00e4teen, kun voimalaitoksen pato murtuu ja ty\u00f6miehet menev\u00e4t lakkoon. Harrin is\u00e4 Vikki hakataan: \u201dVikki vied\u00e4\u00e4n veriss\u00e4 p\u00e4in ja tiedottomana sairaalaan, ja Harri joutuu tukalan valinnan eteen: on joko annettava ty\u00f6maan tuhoutua ja perheyrityksen menn\u00e4 vararikkoon, tai saatava ty\u00f6miehet korjaust\u00f6ihin vaikka pakottamalla.\u201d (8)<\/p>\n

Tapiota syytettiin jo h\u00e4nen elinaikanaan oikeistolaisuudesta. T\u00e4h\u00e4n on perusteensa, kuten Arktisen hysterian<\/em> osittain Tapion omiin k\u00e4sityksiin perustuvan kertojan n\u00e4kemykset osoittavat. Timo H\u00e4nnik\u00e4isen mukaan kirjailijan \u201dihanne oli annettujen olosuhteiden yl\u00e4puolelle nouseva nietzschel\u00e4inen tahtoihminen. H\u00e4n takertui siihen kuin pelastusk\u00f6yteen maailmassa, jossa vanhat identiteetit ja moraalik\u00e4sitykset olivat menett\u00e4neet merkityksens\u00e4.\u201d (9)<\/p>\n

Vaikka H\u00e4nnik\u00e4isen k\u00e4sitys on turhan yksioikoinen, Arktisen hysterian<\/em> poliittisesti oikealle kallistuvia juonteita on turha yritt\u00e4\u00e4 kielt\u00e4\u00e4. Sis\u00e4isesti ristiriitainen kirja h\u00e4mment\u00e4\u00e4 lukijaa. Kertoja-Harri ei kuitenkaan ole joka suhteessa Tapion kaltainen, vaan kirjailija lainasi h\u00e4neen ja muihin hahmoihinsa aineksia muista kirjoista. Er\u00e4s h\u00e4nelle t\u00e4rke\u00e4 esikuva oli William Faulkner. Faulknerin romaanista Villipalmut<\/em> (1939) tuli Tapiolle vuosien saatossa t\u00e4rke\u00e4. Sen vaikutus tuntuu Arktisen hysterian<\/em> sivuilla. Tapio inspiroitui Faulknerin romaanin rakenteesta, maailmankuvasta ja tunnelmasta, ja siirsi ne enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n suoraan Arktiseen hysteriaan<\/em>. Tapion romaani on silti omaper\u00e4inen. H\u00e4n osasi soveltaa Faulknerin teemoja suomalaiseen maisemaan ja muokata niit\u00e4 kiinnostavasti.<\/p>\n

Loistavan prologin j\u00e4lkeen Arktinen hysteria<\/em> sirpaloituu ja muuttuu vaikeammaksi seurata. Tarinat sekoittuvat toisiinsa. Tapio haastatteli p\u00e4\u00e4ty\u00f6t\u00e4\u00e4n varten is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja muita vanhoja saarij\u00e4rvel\u00e4isi\u00e4 miehi\u00e4. Heid\u00e4n kertomansa siirtyi enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n suoraan Arktisen hysterian<\/em> sivuille. T\u00e4m\u00e4 lis\u00e4\u00e4 romaanin dokumentaarista luonnetta. Ne lis\u00e4\u00e4v\u00e4t my\u00f6s sen uskottavuutta, tehden siit\u00e4 realistisemman oloisen. Tapio osoitti huomattavaa kyvykkyytt\u00e4 yhdistelem\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nelle kerrottuja asioita toisiinsa. Arkiset ja yleiset tapahtumat yhdistyv\u00e4t toisiinsa. V\u00e4lill\u00e4 Harri Bj\u00f6rkharry sanoo jotakin yleisluontoista: \u201dOlen katsonut asioita sellaisina kuin n\u00e4en niiden olleen. Tarkoitan meid\u00e4n veljessotaamme vuonna 1918 ja aikaa sen kahden puolen. Minulla on ep\u00e4ilykseni, etteiv\u00e4t ne aatteet tai aatteiden ajajat sen puhtaampia ja uljaampia olleet kuin nyky\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. Ja taas se k\u00e4sitys, mik\u00e4 minulla on nykyisest\u00e4 poliittisesta valveutuneisuudesta tai taantumuksellisuudesta, ei noin ihmisten itsens\u00e4 kohdalla, siis k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, ole erikoisen kaunopuheinen. Samat ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t pulputtajat, sama likaisuus, sama juopottelu, samat puheet, samat huorat, samat luopiot ja lahjottavat ja pinnarit. Minulla on, p\u00e4invastoin kuin historiassa ja sen my\u00f6hemmiss\u00e4 sulosanaisissa tulkinnoissa esitet\u00e4\u00e4n, hyvin synkk\u00e4 ja kovasti arveluttavaan p\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4n taipuva k\u00e4sitys noista \u2019aatteen pyh\u00e4n ja kalliin\u2019 ajoista puolin ja toisin; ja samoin noista aatteistakin.\u201d (10)<\/p>\n

Romaanin nimi, Arktinen hysteria<\/em>, viittaa suomalaisissa tasaisin v\u00e4liajoin puhkeavaan tautiin. Suomalaiset ovat hiljaisia ja melankolisia, mutta syttyv\u00e4t aina silloin t\u00e4ll\u00f6in liekkiin. Heid\u00e4n synkkyytens\u00e4 purkautuu t\u00e4ll\u00f6in v\u00e4kivaltana. Tapio pist\u00e4\u00e4 yksitt\u00e4iset ylily\u00f6nnit ja sis\u00e4llissodan kaltaiset vakavammat tapahtumat arktisen hysterian, parantumattoman taudin, piikkiin. Timo H\u00e4nnik\u00e4inen kiteytt\u00e4\u00e4: \u201dArvatenkin tarvittiin kompleksinen luonne kirjoittamaan kompleksisesta kansasta. Romaanisarjan varsinainen aihe on suomalaisuus: j\u00e4yh\u00e4, alakuloinen, passiivinen ja sulkeutunut kansanluonne, joka v\u00e4lill\u00e4 leimahtaa \u00e4kkiarvaamatta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin mielentiloihin ja tekoihin. Hysteria on suomalaisuuden pime\u00e4n puolen syv\u00e4luotaus, muttei varsinaisesti moraliteetti tai sairaskertomus. Pimeiden puolten tunnustaminen kulttuurissa ei tarkoita sen hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 tai h\u00e4p\u00e4isemist\u00e4.\u201d (11)<\/p>\n

Tapio itse ei ole kehitt\u00e4nyt arktisen hysterian k\u00e4sitett\u00e4. Matti Kuhnan mukaan sit\u00e4 k\u00e4ytettiin jo 1860-luvulla ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 \u0161amaanitutkimuksessa. Suomalaisessa tieteess\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 on sovitettu lappalaisiin. Tapiolla kyseess\u00e4 ei kuitenkaan ole l\u00e4\u00e4ketieteellinen termi, vaan vertauskuva, k\u00e4sitys suomalaisesta kansanluonteesta. Se on Tapion mielest\u00e4 rauhallinen ja vet\u00e4ytyv\u00e4, mutta pinnan alla kytee aina mahdollisuus v\u00e4kivaltaan ja muuhun. Sen puhkeamisella ei yleens\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4ist\u00e4 syyt\u00e4. Kyse on pikemminkin asioiden summasta. H\u00e4nnik\u00e4inen kommentoi: \u201dTapio tarkastelee arktisen hysterian kuohahduksia yksityisell\u00e4 ja yleisell\u00e4 tasolla. H\u00e4nelle yksityinen ja yleinen ovat t\u00e4ss\u00e4 sama asia. Arktinen hysteria ilmenee kansakunnassa ja sen historiassa siin\u00e4 miss\u00e4 yksil\u00f6ss\u00e4 ja h\u00e4nen menneisyydess\u00e4\u00e4nkin. Historian, politiikan ja yhteiskunnan pohjavirrat ovat perin juurin irrationaalisia ja alati l\u00e4sn\u00e4, vaikka ne voidaankin havaita vain \u00e4\u00e4ritilanteissa.\u201d (12)<\/p>\n

Sano todella rakastatko minua<\/strong><\/p>\n

Arktisen hysterian<\/em> toinen osa, Sano todella rakastatko minua<\/em>, n\u00e4kee Suomen yhteiskunnallisissa muutoksissa ja tapahtuvassa kehityksess\u00e4 hyvi\u00e4kin puolia. Sotamy\u00f6nteisyys onkin er\u00e4s romaanin kiinnostavimpia puolia. V\u00e4in\u00f6 Linnan Tuntematon sotilas<\/em> ja Pohjant\u00e4hti <\/em>\u2013 monesta muusta romaanista puhumattakaan \u2013 k\u00e4sittelev\u00e4t sotimista kielteisesti. Linnan kirjoissa ihmiset saavat voiton heit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6ivist\u00e4 pimeist\u00e4 voimista, mutta Tapiolla heille k\u00e4y toisin. Historian rattaat jauhavat murskaksi yksil\u00f6t.<\/p>\n

Talvi- ja jatkosotakuvaus Sano todella rakastatko minua<\/em> esitt\u00e4\u00e4 sodan mahdollisuutena. Tapion tarinassa jyv\u00e4t erottuvat akanoista. Miehiss\u00e4 piilev\u00e4 heikkous p\u00e4\u00e4see kertojana jatkavan Harri Bj\u00f6rkharryn mukaan esiin sotimisen kaltaisessa mahdottomassa paikassa. T\u00e4ll\u00f6in esimerkiksi h\u00e4nen tekem\u00e4ns\u00e4 julmuudet tai h\u00e4nen h\u00e4t\u00e4iset ratkaisunsa paljastavat h\u00e4nen todellisen luonteensa. Samaan aikaan sota voi nostaa esiin persoonallisuuksia ja kykyj\u00e4, jotka j\u00e4isiv\u00e4t rauhan aikana toteuttamatta.<\/p>\n

Yksi t\u00e4llainen persoonallisuus ja kyky on toisen osan kertojana p\u00e4\u00e4asiassa toimiva Vihtori Kautto. Kautto oli todellinen henkil\u00f6, jota Tapio haastatteli romaania varten. Kauton kertomukset kattavat suuren osan kirjasta. Romaanissa h\u00e4n tulee ty\u00f6maalle, tapaa Harri Bj\u00f6rkharryn ja alkaa v\u00e4hitellen kertomaan tarinaansa. Sano todella rakastatko minua<\/em> on yhdistelm\u00e4 faktaa ja fiktiota. Lukija joutuu p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on totta ja mik\u00e4 ei. Tapio leikittelee mahdollisuuksilla. H\u00e4n panee kertojansa tekem\u00e4\u00e4n aika- ja paikkavirheit\u00e4, ja jopa my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 jokin asia saattoi tapahtua toisinkin.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 antaa Arktisen hysterian<\/em> toiselle osalle sen omaper\u00e4isen, ristiriitaisen luonteen. Timo H\u00e4nnik\u00e4inen kuvailee: \u201dKauton hahmo on esimerkki siit\u00e4, miten Tapio ylitt\u00e4\u00e4 Hysteriassa<\/em> dokumentaarisen ja fiktiivisen materiaalin rajoja. Kautto oli todellinen henkil\u00f6, vanha saarij\u00e4rvel\u00e4inen, kolmen sodan veteraani ja yksi Tapion keskeisist\u00e4 tietol\u00e4hteist\u00e4 h\u00e4nen kirjoittaessaan romaania. Tapio nauhoitti Kauton sotajuttuja kymmeni\u00e4 tunteja ja rakensi niit\u00e4 muokkaamalla ja yhdistelem\u00e4ll\u00e4 Hysterian<\/em> toisen osan. Sen ilmestytty\u00e4 kirjailija jopa piti yhteisi\u00e4 lehdist\u00f6tilaisuuksia \u2019romaanihenkil\u00f6ns\u00e4\u2019 kanssa.\u201d (13)<\/p>\n

Sano todella rakastatko<\/em> minua<\/em> kertoo talvisodasta ja jatkosodasta. Sen s\u00e4vy on edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 kevyempi, jopa kepe\u00e4. Harrin tapaama Kautto on hyv\u00e4 tarinaniskij\u00e4. Tapahtumien todenmukaisuudesta ei voi olla varma, mutta Kautto osaa viihdytt\u00e4\u00e4 lukijaa. Harri viett\u00e4\u00e4 aikaa Kauton kanssa ja kuuntelee t\u00e4m\u00e4n kertomuksia. V\u00e4lill\u00e4 Harri kommentoi jotakin asiaa: \u201dJostakin syyst\u00e4 olen taipuvainen hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sityksen. Siis sen, ett\u00e4 Suomen talvisota on mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin proletaarinen sota. Siihen ottivat aktiivisesti osaa ty\u00f6l\u00e4iset ja sen lopullisesti ratkaisivat voitokseen ty\u00f6l\u00e4iset. Tarkoitan kaikkia ty\u00f6t\u00e4tekevi\u00e4, my\u00f6s talollisia ja pikkutilallisia ja heid\u00e4n apuv\u00e4ke\u00e4\u00e4n, kaikkia niit\u00e4 miehi\u00e4, jotka ovat tottuneet sopeutumaan olosuhteisiin ja oppineet k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4si\u00e4\u00e4n.\u201d (14)<\/p>\n

Harrin is\u00e4 Vikki osallistui toiseen maailmansotaan. Poika oli silloin viel\u00e4 pieni ja is\u00e4 nousi sotasaavutustensa ansiosta my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n johtavaan asemaan. Vikki toi konkreettisena muistona sodasta konepistoolin, jota Harri s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 Arktista hysteriaa<\/em> kertoessaan ty\u00f6maansa kopissa, ja jota h\u00e4n harkitsee k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 lakkoilevia ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 vastaan. Koska Arktinen hysteria<\/em> j\u00e4i kesken, konepistoolin lopullinen tarkoitus j\u00e4\u00e4 arvoitukseksi. Tapio ehti kuitenkin korostaa sen t\u00e4rkeytt\u00e4. Ase luo yhtym\u00e4kohdan menneisyyteen ja sen ik\u00e4viin tapahtumiin. Kyse ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n toisesta maailmansodasta, vaan my\u00f6s sis\u00e4llissodasta. Konepistoolin mahdollinen k\u00e4ytt\u00e4minen todistaa my\u00f6s Harrin pessimistisen ajatuksen, ett\u00e4 ihmiset ovat tuomittuja toistamaan virheit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Koska Harri oli toisen maailmansodan aikaan viel\u00e4 pieni poika, h\u00e4nell\u00e4 on is\u00e4ns\u00e4 toimista sodan aikaan vain ylimalkaisia tietoja: \u201dIs\u00e4 ei itse puhunut sodistaan juuri mit\u00e4\u00e4n, ei varsinkaan talvisodasta. Ne, jotka ovat suoraan minulle puhuneet, ovat maininneet, ett\u00e4 h\u00e4n saattoi valvoa viikkokaudet yhteen menoon, olla vartiossa toisten edest\u00e4 ja ett\u00e4 h\u00e4n korsussa ollessaan istui jokseenkin koko ajan p\u00e4\u00e4 k\u00e4siin nojattuna ja tuijotti lattiaan.\u201d (15)<\/p>\n

Kuten sanottu, Arktisen hysterian<\/em> toisen osan p\u00e4\u00e4asiallisena kertojana toimii Vihtori Kautto. H\u00e4n ei puhu Harrin is\u00e4st\u00e4 Vikist\u00e4 talvisodan kohdalla mit\u00e4\u00e4n, jatkosodan kohdalla paljonkin. Harri toteaa is\u00e4st\u00e4\u00e4n: \u201dH\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 sen t\u00e4ydelleen toisella tavalla kuin h\u00e4nen esiintymisens\u00e4 talvisodassa edellytt\u00e4isi. Ilmeisesti tarvittiin n\u00e4it\u00e4 kahta sotaa, jotta h\u00e4nest\u00e4 tuli se, mik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuli, menestyv\u00e4 liikemies ja poliitikko. Menesty\u00e4kseen n\u00e4iss\u00e4 ihmisen n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti t\u00e4ytyy oppia puremaan h\u00e4vylt\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 \u2013 niin sit\u00e4 asiaa kuvataan. Yksi kerta ei riit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n suurmiest\u00e4. \u2013 Talvisodan aikana is\u00e4 yleni mit\u00e4\u00e4n sotilaskoulutusta suorittamattomasta vapaaehtoisesta miehest\u00e4 kersantiksi.\u201d (16)<\/p>\n

Politiikasta Harri toteaa Arktisessa hysteriassa<\/em>, ett\u00e4 koska siihen liittyy h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 vaikuttimia, siihen ei pid\u00e4 koskaan luottaa. Harri ei kuitenkaan ole t\u00e4ysi kyynikko. H\u00e4nen ristiriitojaan kuvaavat h\u00e4nen l\u00e4heiset v\u00e4lins\u00e4 kahteen ty\u00f6mieheens\u00e4, Vihtori Kauttoon ja Tukkim\u00e4keen, joka on Kauton kaltainen luotettava hahmo, sek\u00e4 h\u00e4nen suhteensa ven\u00e4l\u00e4iseen naiseen, Katjaan.<\/p>\n

On syyt\u00e4 huomauttaa, ett\u00e4 Marko Tapio ei ollut poliittinen kirjailija, vaikka politiikka aiheena kiinnostikin h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut Arktisessa hysteriassa<\/em> tai muissa kirjoissaan mit\u00e4\u00e4n tietty\u00e4 agendaa. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4teoksensa pit\u00e4minen oikeistolaisena onkin hieman ep\u00e4oikeutettua. Eri yhteiskuntaluokkia ja poliittisia n\u00e4kemyksi\u00e4 edustavat ihmiset esitet\u00e4\u00e4n Arktisessa hysteriassa<\/em> yht\u00e4 ep\u00e4edullisessa valossa. He ovat eksyksiss\u00e4. He heittelehtiv\u00e4t historian py\u00f6rteiss\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 hallitse arktista hysteriaa.<\/p>\n

Poikkeuksiakin on. Er\u00e4s sellainen on Vihtori Kautto. Kautto on ollut mukana kolmessa sodassa, Suomen sis\u00e4llissodassa, talvisodassa ja jatkosodassa, mutta ei ole antanut niiden muuttaa itse\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on itsens\u00e4. H\u00e4neen voi luottaa, eik\u00e4 arktisen hysterian tauti juuri vaikuta h\u00e4ness\u00e4. H\u00e4n pystyy nousemaan sen yl\u00e4puolelle. Kautto on erinomainen sotilas ja ty\u00f6mies. H\u00e4n muistuttaa jossain m\u00e4\u00e4rin Tuntemattoman sotilaan<\/em> Rokkaa, mutta on t\u00e4t\u00e4 luotettavampi ja v\u00e4rikk\u00e4\u00e4mpi. Kautto ei ota vastaan typeri\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4, mutta noudattaa j\u00e4rkev\u00e4ksi katsomiaan m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4. N\u00e4ill\u00e4 ominaisuuksilla h\u00e4n saavuttaa useimpien esimiestens\u00e4 suosion. Vain heikot johtajat \u2013 joita Arktisessa hysteriassa<\/em> niin ik\u00e4\u00e4n esiintyy \u2013 pit\u00e4v\u00e4t Kauttoa huonona ja kurittomana miehen\u00e4.<\/p>\n

Er\u00e4s Tapioon kohdistettu kritiikki liittyy Arktiseen hysteriaan<\/em> sis\u00e4ltyviin kuvauksiin Suomen sis\u00e4llissodasta. Kirjailijaa on syytetty niiden perusteella oikeistolaisuudesta. Arktisen hysterian<\/em> kertojalla Harri Bj\u00f6rkharrylla on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jonkin verran t\u00e4llaisia taipumuksia. Ne eiv\u00e4t kuitenkaan juuri n\u00e4y h\u00e4nen n\u00e4kemyksiss\u00e4\u00e4n sis\u00e4llissodasta. Sek\u00e4 punaiset ett\u00e4 valkoiset olivat h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n typeryksi\u00e4.<\/p>\n

Suomen sis\u00e4llissota oli yksi Euroopan verisimmist\u00e4 sis\u00e4llissodista. Vain Espanjan sis\u00e4llissodassa (1936\u20131939) oli v\u00e4kilukuun suhteutettuna enemm\u00e4n kuolleita. Harri Bj\u00f6rkharry v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vuoden 1918 tapahtumat johtuivat arktisesta hysteriasta, ja ett\u00e4 niit\u00e4 on j\u00e4lkik\u00e4teen poliittisesti motivoituneiden historioitsijoiden toimesta kaunisteltu.<\/p>\n

Harrin mielest\u00e4 sek\u00e4 punaisten ett\u00e4 valkoisten toiminta sis\u00e4llissodassa liittyi heid\u00e4n kantamaansa tautiin, arktiseen hysteriaan. Punakaarti ja suojeluskunta n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t Tapion kirjassa onnettomina puuhastelijoina, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 mit\u00e4 tekev\u00e4t. H\u00e4nnik\u00e4inen kirjoittaa: \u201dJokaisesta kuvasta v\u00e4littyy kotikutoisuus ja amat\u00f6\u00f6rim\u00e4isyys. Sekalainen punakaartilaisjoukko muistuttaa siviilivaatteissaan kaikkea muuta kuin organisoitua joukko-osastoa, suojeluskuntalaiset karvalakkeineen ja haulikoineen tuovat Harrin mieleen kullankaivajaretkikunnan.\u201d (17)<\/p>\n

Sis\u00e4llissota on yksi Arktisen hysterian<\/em> ik\u00e4vimmist\u00e4 jaksoista. Siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n ylev\u00e4\u00e4 tai kaunista. Sen taustalla olleet aatteet kuitataan turhina. Harri kertoo sodanaikaisista tapahtumista, jotka vaikuttavat my\u00f6hempiin v\u00e4likohtauksiin ja selitt\u00e4v\u00e4t niit\u00e4. H\u00e4nnik\u00e4inen toteaa, ett\u00e4 vaikka Arktisen hysterian<\/em> kuvausta sis\u00e4llissodasta voisi helposti pit\u00e4\u00e4 pasifistisena, \u201dlaajassa kokonaiskuvassa, koko romaanisarjan perspektiiviss\u00e4, sis\u00e4llissota on monisyisempi tapaus. Sek\u00e4 riveill\u00e4 ett\u00e4 niiden v\u00e4liss\u00e4 kertoja antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 verinen v\u00e4lienselvitetty oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n uuden j\u00e4rjestyksen, itsen\u00e4isen Suomen valtion, syntymisen kannalta. Ja koska se tapahtui arktisen hysterian riivaaman pohjoisen kansan keskuudessa, se ei olisi voinut muuta ollakaan kuin rujo ja silmit\u00f6n.\u201d (18)<\/p>\n

Arktisen hysterian<\/em> suurin vahvuus ei kuitenkaan ole sen sanomassa, vaan sen kieless\u00e4. Kerronta on erinomaista. Teksti on pakottoman oloista, vaikka sen kirjoittaminen oli Marko Tapion henkil\u00f6kohtaisten ongelmien ja h\u00e4nen kyltym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kunnianhimonsa takia vaikeaa. Valmiiksi saadut osat ovat rikkin\u00e4isi\u00e4 ja ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4. Toisin kuin V\u00e4in\u00f6 Linna, joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikkitiet\u00e4v\u00e4\u00e4 kertojaa, Tapio j\u00e4tt\u00e4\u00e4 useat kysymykset avoimiksi.<\/p>\n

Sano todella rakastatko minua<\/em> -romaanin s\u00e4vy on jutusteleva. Luen otteen Vihtori Kauton tavasta kertoa: \u201dMutta kuka sen nyt lomansa olis vaihtanut mink\u00e4\u00e4nlaiseen mitaliin. No miksei joku tietysti. Mutta yleens\u00e4 siell\u00e4 oli loma kaikki kaikessa. Sen edest\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 hommaa tehtiin, sen ja leiv\u00e4n. Mit\u00e4 sill\u00e4 teki semmosella mitalilla, ei mit\u00e4\u00e4n. Toisen luokan vapaudenmitalin ne sitten antoivat. Min\u00e4 en tied\u00e4, miss\u00e4 se on nyt, minulla ei ole yht\u00e4\u00e4n mitalia. Sainhan min\u00e4 niit\u00e4 monenlaisia, mutta ne on hukkuneet. Kun min\u00e4 menin Mannerheimin ratsastajapatsasjuhliin Helsingin Kaivohuoneelle niin min\u00e4 Hetem\u00e4en Maurilta ja Penttil\u00e4n Laurilta k\u00e4vin lainaamassa niit\u00e4 joitakin. Mutta enh\u00e4n min\u00e4 pannut siell\u00e4k\u00e4\u00e4n niit\u00e4 rintaan, vaikka siin\u00e4 kutsussa sanottiin, ett\u00e4 kaikki kunniamerkit, isot ja pienet. Min\u00e4 pidin ne taskussa.\u201d (19)<\/p>\n

Kauton juttelu k\u00e4tkee alleen Arktisen hysterian<\/em> tekemiseen Tapiolle liittyneet l\u00e4hes ylitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t vaikeudet. Etenkin Vuoden 1939 ensilumi<\/em> -romaanin kirjoittaminen kertaalleen imi Tapion voimat. Pian ilmeni, ett\u00e4 h\u00e4n oli ottanut itselleen liian vaativan urakan. Kirjan pense\u00e4 vastaanotto ei varmasti sek\u00e4\u00e4n auttanut Tapiota rentoutumaan ja ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n voimia voittaakseen ongelmansa.<\/p>\n

Poikkeuksellista pessimismi\u00e4<\/strong><\/p>\n

Mist\u00e4 sitten johtuu, ettei Arktinen hysteria<\/em> lopulta noussut Pohjant\u00e4hti<\/em>-trilogian veroiseen suosioon? Marko Tapion romaanin keski\u00f6ss\u00e4 ovat Suomessa tapahtuvat rakennemuutokset. Sellainen oli j\u00e4lleen k\u00e4ynniss\u00e4 romaanin kahden osan ilmestyess\u00e4 1960-luvun lopussa. Ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin ja suuret ik\u00e4luokat aikuistuivat. Yhten\u00e4iskulttuuri korvautui sirpaleisemmalla todellisuudella.<\/p>\n

Kriittisyys romaania kohtaan ei kuitenkaan johtunut vain ideologisista syist\u00e4. Kyse oli my\u00f6s esimerkiksi Arktisen hysterian<\/em> sirpaleisesta rakenteesta ja sen pessimismist\u00e4. Tapion romaanin ankara nihilismi oli erikoista suomalaisessa kirjallisuudessa. Se oli kaukana muodikkaasta ty\u00f6l\u00e4isromantiikasta. Muut samoja tai vastaavia aiheita k\u00e4sitelleet tai sivunneet kirjat yrittiv\u00e4t kohottaa kansallistuntoa, vedota is\u00e4nmaallisiin tunteisiin. Tapio ei t\u00e4h\u00e4n suostunut. Vaikka h\u00e4nen hahmonsa ovat selke\u00e4sti kiinni suomalaisessa yhteiskunnassa ja ovat sen tuotteita, he ovat hukassa siell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy hyvin heid\u00e4n suhteessaan kirkkoon. Tapio k\u00e4sittelee suomalaista valtionkirkkoa ja -uskontoa yht\u00e4 pessimistisesti kuin romaaninsa muitakin aiheita. Arktinen hysteria<\/em> esitt\u00e4\u00e4 nietzschel\u00e4isesti, ett\u00e4 Jumala on kuollut. Romaanin kirkot ovat pelottavia, autioita paikkoja. Pappeja ja muita uskonmiehi\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 he ovat karikatyyrimaisia, naurettavia hahmoja.<\/p>\n

Arktinen hysteria<\/em> on t\u00e4ynn\u00e4 ratkaisemattomia ongelmia. Sen maailma on v\u00e4kivaltainen ja ik\u00e4v\u00e4 paikka. Monilla hahmoilla olisi kykyjens\u00e4 puolesta mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lle, mutta maailma est\u00e4\u00e4 heit\u00e4 saavuttamasta potentiaaliaan. Heikkous vie voiton. Kun korkeampaan voimaan ei voida turvautua, silloin tartutaan pulloon. Tapio kuvaa juomista miehisen\u00e4 toimintana. Arktinen hysteria<\/em> on kirja miehist\u00e4, heid\u00e4n keskin\u00e4isist\u00e4 ja sis\u00e4isist\u00e4 ongelmistaan. Naiset pysyv\u00e4t taustalla, vaikka heill\u00e4 onkin t\u00e4rke\u00e4 tasapainottava rooli. Punaisena lankana kulkee suhde is\u00e4n ja pojan v\u00e4lill\u00e4. Pojat arvostavat isi\u00e4\u00e4n ja yritt\u00e4v\u00e4t tehd\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ylpeiksi. Samaa vyyhti\u00e4 Tapio ratkoi omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4kin oli vaikea saada is\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Niinp\u00e4 vaikka Arktisen hysterian<\/em> olisi voinut luulla sopivan hyvin 1960-luvun lopussa edelleen k\u00e4ynniss\u00e4 olleeseen yhteiskunnalliseen murrokseen, se oli jopa arvojen murtumisen aikaan liian pessimistinen. Romaani esitti, ett\u00e4 vaikka vanhat arvot hyl\u00e4ttiin, uusia ei tullut tilalle. Ihminen n\u00e4htiin pahana ja parantumattomana. H\u00e4n oli viheli\u00e4inen olento, jonka perusluontoa mik\u00e4\u00e4n myllerrys ei muuta. Myllerrykset paljastavat h\u00e4nen todellisen luontonsa. Tapion kirja oli t\u00e4ss\u00e4 suhteessa erityisen synkk\u00e4, mutta siin\u00e4 on my\u00f6s l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Esimerkiksi Kauton ja joidenkin naisten hahmot tuovat romaaniin lempeytt\u00e4. Kertoja Harri Bj\u00f6rkharry \u2013 muista Bj\u00f6kharryista puhumattakaan \u2013 ei ole erityisen miellytt\u00e4v\u00e4 hahmo, mutta h\u00e4nen valintansa tarinan keskushenkil\u00f6ksi on perusteltu. Arktinen hysteria<\/em> ei ilman Harria pystyisi k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n edes jotenkin tasapuolisesti eri n\u00e4k\u00f6kulmia. H\u00e4nen ansiostaan Marko Tapio pystyy kertomaan monenlaisista poliittisista ajatuksista, asettumatta kuitenkaan kenenk\u00e4\u00e4n puolelle. T\u00e4t\u00e4 aidalla istumista monen h\u00e4nen aikalaisensa oli vaikea sulattaa.<\/p>\n

On lopulta turha spekuloida, onko Arktinen hysteria<\/em> omael\u00e4m\u00e4kerrallinen. Kirja nousee tekij\u00e4ns\u00e4 yl\u00e4puolelle. Sen v\u00e4h\u00e4isempi suosio Linnan teoksiin verrattuna on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. V\u00e4liinputoajan maine ei johdu Arktisen hysterian<\/em> keskener\u00e4isyydest\u00e4 tai keskinkertaisuudesta, vaan sen pessimismist\u00e4. Suomalaisten on ollut vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Tapion ei-patrioottista, v\u00e4kivaltaista ja nihilistist\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 Suomesta. Arktinen hysteria<\/em> on t\u00e4rke\u00e4 romaani. Kirjan k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys muille kielille on ik\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 klassikon tyypilliset tunnusmerkit puhumalla yksil\u00f6llisist\u00e4 asioista yleismaailmallisesti. Ennen kaikkea Arktinen hysteria<\/em> on kirjoitettu hienosti. Kirjaa on yritetty lokeroida, mutta se oli ja on aikaansa edell\u00e4. Se on tekij\u00e4ns\u00e4 selv\u00e4sti paras kirja. Se tuntuu yh\u00e4 tuoreelta. Nykylukijan kannattaakin tutustua sek\u00e4 positiivisempaan Linnaan ja negatiivisempaan Tapioon, sill\u00e4 heid\u00e4n parhaat romaaninsa t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n

Viitteet:<\/strong><\/p>\n

(1) Kahden maailman v\u00e4liss\u00e4<\/em>, s. 14
\n(2) Kahden maailman v\u00e4liss\u00e4<\/em>, s. 15
\n(3) Hysterian maa<\/em>, s. 7
\n(4) Hysterian maa<\/em>, s. 7
\n(5) Vuoden 1939 ensilumi<\/em>, s. 13
\n(6) Vuoden 1939 ensilumi<\/em>, s. 27
\n(7) Vuoden 1939 ensilumi<\/em>, s. 55
\n(8) Hysterian maa<\/em>, s. 13
\n(9) Hysterian maa<\/em>, s. 49
\n(10) Vuoden 1939 ensilumi<\/em>, s. 213
\n(11) Hysterian maa<\/em>, s. 22
\n(12) Hysterian maa<\/em>, s. 62
\n(13) Hysterian maa<\/em>, s. 15
\n(14) Sano todella rakastatko minua<\/em>, s. 71
\n(15) Sano todella rakastatko minua<\/em>, s. 107
\n(16) Sano todella rakastatko minua<\/em>, s. 107\u2013108
\n(17) Hysterian maa<\/em>, s. 86
\n(18) Hysterian maa<\/em>, s. 87\u201388
\n(19) Sano todella rakastatko minua<\/em>, s. 181\u2013182<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

H\u00e4nnik\u00e4inen, Timo: Hysterian maa \u2013 Marko Tapio ja Arktinen hysteria<\/em> (Savukeidas 2013)
\nKuhna, Matti: Kahden maailman v\u00e4liss\u00e4. Marko Tapion Arktinen hysteria V\u00e4in\u00f6 Linnan haastajana<\/em> (Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto 2004)
\nMakkonen, Anna: Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssi -romaanin syntyprosessista<\/em> (Helsingin yliopisto 1982)
\nMakkonen, Anna: Romaani katsoo peiliin<\/em>: mise en abyme -rakenteet ja tekstienv\u00e4lisyys Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssissa <\/em>(Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1991)
\nTapio, Marko: Arktinen hysteria I: Vuoden 1939 ensilumi<\/em> (WSOY 1967)
\nTapio, Marko: Arktinen hysteria II: Sano todella rakastatko minua<\/em> (WSOY 1968)
\nValkonen, Annikki: M\u00e4yh\u00e4 \u2013 L\u00e4hikuvia Marko Tapion el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/em> (Tammi 2003)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— Esitelm\u00e4 pidetty Kanneltalon kirjastossa 2.11.2015. — Johdanto Marko Tapio (1924\u20131973) julkaisi…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,9,16],"tags":[56,303,368],"acf":[],"platta":{"numLikes":4,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/11\/skannaaminen0001-253x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1518"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1518"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1518\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3154,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1518\/revisions\/3154"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1518"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1518"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1518"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}