{"id":1524,"date":"2015-11-11T09:55:29","date_gmt":"2015-11-11T07:55:29","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1524"},"modified":"2018-02-28T09:41:45","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:45","slug":"michel-houellebecq-alistuminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/michel-houellebecq-alistuminen\/","title":{"rendered":"Michel Houellebecq: Alistuminen"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/11\/phoa3cea9dc-8f82-11e4-979b-eaeb82fec498-805x453.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-1526\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/11\/phoa3cea9dc-8f82-11e4-979b-eaeb82fec498-805x453-300x169.jpg\" alt=\"PHOa3cea9dc-8f82-11e4-979b-eaeb82fec498-805x453\" width=\"300\" height=\"169\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/11\/phoa3cea9dc-8f82-11e4-979b-eaeb82fec498-805x453-300x169.jpg 300w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/11\/phoa3cea9dc-8f82-11e4-979b-eaeb82fec498-805x453-768x432.jpg 768w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/11\/phoa3cea9dc-8f82-11e4-979b-eaeb82fec498-805x453.jpg 805w\" sizes=\"(max-width: 300px) 100vw, 300px\" \/><\/a><\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p>Kritiikki julkaistu <em>Demokraatissa<\/em> syksyll\u00e4 2015.<\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p><strong>Fiktiota todellisuudesta<\/strong><\/p>\n<p>Michel Houellebecq<\/p>\n<p>Alistuminen<\/p>\n<p>WSOY 2015, s. 266<\/p>\n<p>suomentanut Lotta Toivanen<\/p>\n<p>Ei ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Michel Houellebecqin (s. 1956) uusi romaani aiheutti ilmestyess\u00e4\u00e4n skandaalin. Ranskalainen kohukirjailija on aina osannut yhdist\u00e4\u00e4 provosoinnin ja taiteen. Houellebecq tunnetaan yht\u00e4 hyvin kirjoistaan kuin pahennusta aiheuttavasta julkisuuskuvastaan.<\/p>\n<p><em>Alistumisen <\/em>julkaisup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 islamistiset terroristit hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t sarjakuvalehti Charlie Hebdon toimistoon ja tappoivat 11 ihmist\u00e4. Romaanissa Houellebecq ennustaa, ett\u00e4 politiikan ja uskonnon yhdist\u00e4v\u00e4t muslimit hallitsevat Ranskaa vuonna 2022. Silloin vaalit voittaa Mohammed Ben Abbes, loistava poliitikko. Enemmist\u00f6n puolelleen viettelev\u00e4 Ben Abbes vie Ranskan maltilliseen islamiin, tehty\u00e4\u00e4n ensin maan koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 pitk\u00e4lti islamistisen.<\/p>\n<p><em>Alistumisen<\/em> l\u00e4ht\u00f6kohta on Ranskan nykytilanteen huomioiden \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen provokatiivinen. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, Houellebecq ei revittele kirjassa t\u00e4ysill\u00e4. Se on h\u00e4nen aiempiin romaaneihinsa verrattuna paikoin jopa seesteinen. Kirjan huumori on silti h\u00e4vyt\u00f6nt\u00e4 ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Se pystyy sivaltamaan, vaikka Houellebecqin tapa kirjoittaa olisi l\u00e4pikotaisin tuttu: \u201dOlin tuntenut h\u00e4net kymmenen vuotta ja tajusin nyt ensi kertaa, ett\u00e4 h\u00e4n oli ollut nainen ja oli tavallaan viel\u00e4kin, ett\u00e4 joku mies oli joskus voinut himoita tuota paksua sammakkomaista k\u00e4pp\u00e4n\u00e4\u00e4.\u201d (s. 72)<\/p>\n<p><strong>Ranska r\u00e4hm\u00e4ll\u00e4\u00e4n<\/strong><\/p>\n<p><em>Alistumisen<\/em> p\u00e4\u00e4hahmo ja kertoja on J.K. Huysmans -tutkija Fran\u00e7ois. Yliopistossa ty\u00f6skentelev\u00e4 Fran\u00e7ois kokee el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 olevan lopussa. H\u00e4n on masentunut \u00e4lylliseen ponnisteluun ja turhiin suhteisiin opiskelijoittensa kanssa. Kuten monet muut, Fran\u00e7ois etsii ep\u00e4toivoisesti el\u00e4m\u00e4lleen suuntaa. Sellainen l\u00f6ytyy uskonnosta.<\/p>\n<p>Kerronta on tekij\u00e4lle tyypillisesti esseistist\u00e4. Houellebecq panee hahmonsa paasaamaan pitk\u00e4\u00e4n jostakin romaanin k\u00e4sittelem\u00e4st\u00e4 aiheesta, kuten Ranskan poliittisesta tilanteesta tai muslimien ja kristittyjen eroista. V\u00e4lill\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n mutkat suoriksi vet\u00e4vi\u00e4 kiteytyksi\u00e4. N\u00e4in Houellebecq kirjoittaa ajasta, jolloin huolellisesti tehdyn ruoan sy\u00f6minen korvasi jossain m\u00e4\u00e4rin lihallisten nautintojen menett\u00e4misen: \u201dAikakaudella, jolloin nainen osti ja kuori itse vihanneksensa, marinoi lihansa ja haudutti patojaan tuntikausia, parisuhteesta saattoi varmasti kehitty\u00e4 hell\u00e4 ja antoisa.\u201d (s. 86)<\/p>\n<p><em>Alistuminen<\/em> on Houellebecqia hallituimmillaan. Tarina pysyy hyvin kasassa. Sen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 helposti, lukuun ottamatta tiettyj\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in esiin tulevia ranskalaisten vaikuttajien nimi\u00e4. Heid\u00e4n merkityksens\u00e4 selitt\u00e4miseen suomalaiselle lukijalle olisi mahdollisesti tarvinnut alaviitteit\u00e4.<\/p>\n<p>Romaanin nimen voi tulkita monella tavalla. Se voi tarkoittaa ranskalaisten (ja muiden l\u00e4nsimaalaisten) olemista r\u00e4hm\u00e4ll\u00e4\u00e4n muslimien edess\u00e4. Er\u00e4s hahmoista vertaa toisiinsa naisen alistumista miehelle ja ihmisen alistumista Jumalalle. N\u00e4m\u00e4 ovat islamin keskeisi\u00e4 ohjenuoria. Romaanissa haikaillaan paluuta perinteisiin arvoihin. Vain ne voivat pelastaa meid\u00e4t kadotukselta.<\/p>\n<p><strong>Naisten alistamisen ylistys<\/strong><\/p>\n<p>Michel Houellebecq m\u00e4\u00e4ritteli kerran islamin \u201dtyperimm\u00e4ksi uskonnoksi\u201d. T\u00e4st\u00e4 ehdottomuudesta ei h\u00e4nen uudessa kirjassaan ole kuitenkaan juuri j\u00e4lke\u00e4. Maltillinen islam n\u00e4hd\u00e4\u00e4n siin\u00e4 jopa er\u00e4\u00e4n\u00e4 ratkaisuna l\u00e4nsimaiden rappiolle ja suunnattomuudelle. Sama p\u00e4tee katolilaisuuteen, jota kirjailija my\u00f6s hieman yll\u00e4tt\u00e4en hahmojensa kautta ylist\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Kertoja Fran\u00e7ois ei kuitenkaan l\u00f6yd\u00e4 lohtua kristinuskosta. Se toimi h\u00e4nen tutkimalleen J.K. Huysmansille, mutta tuntuu aikansa el\u00e4neelt\u00e4 nykymaailmassa. Islam tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Erityisesti Fran\u00e7oisiin ja moniin muihin miehiin vetoaa mahdollisuus naisten alistamiseen ja moniavioisuuteen. Se ratkaisee parisuhteissa k\u00e4rvistelevien yliopistomiesten ongelmat ja tekee heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n helpompaa.<\/p>\n<p><em>Alistumisen <\/em>naiskuvan huomioiden ei ole ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 feministit ovat j\u00e4lleen suuttuneet Houellebecqille. Kirjailija tuntuu suorastaan nauttivan saadessaan naureskella ihmisille t\u00e4rkeille asioille ja aiheille. H\u00e4nen huumorinsa on mustaa. H\u00e4nell\u00e4 on kuitenkin kiistatta huumorintajua: \u201dL\u00e4himm\u00e4isi\u00e4\u00e4n on todella vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 heid\u00e4n sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n liikkuu, ja ilman alkoholin apua siihen tuskin kykenisi lainkaan.\u201d (s. 144)<\/p>\n<p>Kuten Houellebecqin edellisten romaanien p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t, <em>Alistumisen<\/em> Fran\u00e7ois on liioiteltu versio kirjailijasta itsest\u00e4\u00e4n. Houellebecq korostaa kirjan lopun huomautuksessa, ettei ole koskaan k\u00e4ynyt yliopistoa, eik\u00e4 n\u00e4in ollen tunne henkil\u00f6kohtaisesti romaanissaan kuvaamaansa maailmaa. H\u00e4nen ulkopuolisuutensa mahdollistaa kuitenkin tietyn armottomuuden, mik\u00e4 on teokselle eduksi: \u201dJo pelkk\u00e4 sana humanisti oksetti minua, mutta kuvotus saattoi johtua my\u00f6s liiallisesta pasteijoiden sy\u00f6misest\u00e4.\u201d (s. 223)<\/p>\n<p><em>Alistumista<\/em> ei kuitenkaan tulisi l\u00e4hesty\u00e4 huumorina, sill\u00e4 sen perimm\u00e4inen sanoma on vakava. Romaanin k\u00e4sittelem\u00e4t asiat voivat hyvin muuttua todellisuudeksi. My\u00f6hemmin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, oliko Houellebecq t\u00e4ll\u00e4 kirjallaan j\u00e4lleen aikaansa edell\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8212; Kritiikki julkaistu Demokraatissa syksyll\u00e4 2015. &#8212; Fiktiota todellisuudesta Michel Houellebecq Alistuminen&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,9,14,16],"tags":[37,303,385],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/11\/phoa3cea9dc-8f82-11e4-979b-eaeb82fec498-805x453-300x169.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1524"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1524"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1524\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3153,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1524\/revisions\/3153"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1524"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1524"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1524"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}