{"id":154,"date":"2011-07-07T12:55:00","date_gmt":"2011-07-07T09:55:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/lyhyesti-eeva-liisa-mannerista\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:34","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:34","slug":"lyhyesti-eeva-liisa-mannerista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/lyhyesti-eeva-liisa-mannerista\/","title":{"rendered":"Lyhyesti Eeva-Liisa Mannerista"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5626593672584162946\"<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

(T\u00e4m\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n teksti on kirjoitettu Pispalan Runotulet 2010<\/a> -tapahtuman inspiroimana ja sit\u00e4 varten.)<\/p>\n

—<\/p>\n

Muistot ja menneisyys runoudessa: pyyhk\u00e4isy ehdotettuun aiheeseen<\/p>\n

\u201dPuutarha tulee harvemmaksi p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4,
kohta se n\u00e4kyy l\u00e4vitse kuin repeytynyt verho.
Taivas tulee l\u00e4vitse, ja sade, pilvien meri, vuodatetaan.\u201d<\/p>\n

(Eeva-Liisa Manner)<\/p>\n

1<\/p>\n

Eeva-Liisa Manner (1921-1995) kirjoitti monipuolista runoutta. H\u00e4nen tuotantonsa kokoava Kirkas, h\u00e4m\u00e4r\u00e4, kirkas sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 voimakasta ja monella tasolla liikkuvaa runoutta. Tuula H\u00f6kk\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 kirjan esipuheessa muutamia n\u00e4k\u00f6kulmia Mannerin tuotantoon. H\u00f6kk\u00e4 esimerkiksi kirjoittaa, kuinka Manner pyrki runoudessaan yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n \u201dei mink\u00e4\u00e4n\u201d ja hiljaisuuden. H\u00f6kk\u00e4 jatkaa mainitsemalla, kuinka Manner toi hiljaisuuden suomalaiseen runouteen: \u201dHiljaisuus osana kielt\u00e4 ja sen tuonti runouteen muiden taiteenlajien avulla, rajoja ylitt\u00e4en, aistinalueita sekoittaen, valkoisen ja mustan viivan, \u00e4\u00e4nen ja odottavan tauon kohtaamisena on laajalti muuallakin maailmassa modernin taiteen omaksumaa.\u201d<\/p>\n

Mannerin runoissa eri aikatasot sekoittuvat toisiinsa. H\u00e4n voi esimerkiksi siirty\u00e4 nykyisyydest\u00e4 menneisyyteen, k\u00e4sitell\u00e4 nykyhetke\u00e4 tai siirty\u00e4 menneisyydest\u00e4 tulevaisuuteen. Mannerin runous pyrkii ajattomuuteen. Silti h\u00e4nen runojaan lukemalla selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niiden ydin on muistoissa ja menneisyydess\u00e4.<\/p>\n

2<\/p>\n

Mannerin parhaimpia runoja on T\u00e4m\u00e4 matka -kokoelmaan (1956) sis\u00e4ltyv\u00e4 teksti \u201dLapsuuden h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4\u201d. T\u00e4m\u00e4 Mannerin omasta lapsuudesta kertova pitk\u00e4 ja lyyrinen runo on malliesimerkki muistojen ja menneisyyden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 runoudessa. Runo alkaa: \u201dJoku liikutti muistini tomua, johon aika piirsi \/ symbolinsa \/ ja avasi k\u00e4\u00e4r\u00f6n joka osaksi on murentunut \/ kuin vanha hauras kirja hajoten veteen.\u201d T\u00e4m\u00e4 \u201djoku\u201d her\u00e4tt\u00e4\u00e4 runon puhujan muistelemaan lapsuuttaan.<\/p>\n

Lapsuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy Mannerin runossa yht\u00e4 aikaa pelottavana ja ihmeellisen\u00e4. Manner kirjoittaa lapsena kokemistaan mahdollisuuksista: \u201dSein\u00e4\u00e4n oli maalattu puisto: puita ja koukeroita. \/ Kauan tuijotin mets\u00e4\u00e4n ja tapettiin \/ jonka tumma ja kiehtova pinta aukeni \u00e4\u00e4rett\u00f6myyteen \u2013 \/ sateeseen, lauluun, lintujen musiikkiin.\u201d Lapsuuden aika n\u00e4ytt\u00e4ytyy puhujalle tiloina ja avaruuksina, musiikkina ja valona. Aikuisten maailma puolestaan n\u00e4ytt\u00e4ytyy kaiken t\u00e4m\u00e4n vastakohtana.<\/p>\n

Mannerin koti oli uskonnollinen. Uskonnollisuuden vertauskuvana \u201dLapsuuden h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4\u201d -runossa toimii puhujan iso\u00e4iti, joka laulaa viattomalle lapselle tuonpuoleisesta maailmasta: \u201dJa Iso\u00e4iti otti nopeasti \/ tyytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 virsikirjan \/ ja sekoitti riutuviin s\u00e4veliin oman s\u00e4rkyneen laulunsa, \/ joka tuli raskaista, kylmist\u00e4 maailmoista, \/ todemmista kuin omani.\u201d N\u00e4in aikuisuus ja sen takana odottava tuonpuoleinen ottavat jo pienen lapsen otteeseensa.<\/p>\n

Leikki loppuu t\u00e4h\u00e4n. Edess\u00e4 on aikuistuminen, siirtyminen rajoitusten ja ahtauden, metelin ja pimeyden maailmaan: \u201dN\u00e4ist\u00e4 luoduista maailmoista h\u00e4lveni p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 oikku ja \/ leikki, \/ avaruus murtui, arki \/ kyh\u00e4si sieluun uusia sokkeloita, \/ joissa harhailin varpain nokisin.\u201d T\u00e4t\u00e4 seuraa ahdistus, yksin\u00e4isyys, tunne eksymisest\u00e4. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 sota leimasi Viipurissa syntyneen ja kasvaneen Mannerin lapsuutta. Lapsuuden idyllin ja leikkien tilalle astui \u00e4kki\u00e4 kuolema: \u201dOi nuoruus! Iso\u00e4iti veisasi, ja kuoli, \/ k\u00e4rsiv\u00e4llisesti kuin el\u00e4in, ja sai puhtaan paidan \/ pitsein, ruusukkein ja r\u00f6yhel\u00f6in.\u201d Uskonnollinen iso\u00e4iti p\u00e4\u00e4si taivaaseen, mutta Eeva-Liisa oli eksyksiss\u00e4: \u201dMutta min\u00e4, mit\u00e4\u00e4n-n\u00e4kem\u00e4t\u00f6n, silm\u00e4t t\u00e4ynn\u00e4 tuhkaa, \/ elin penseydess\u00e4 kuin peness\u00e4 pes\u00e4ss\u00e4.\u201d Ja edelleen: \u201dNiin menetin rakkauden, avoimen ja valoisan oven, \/ niin kuin me kaikki sen kerran menet\u00e4mme.\u201d<\/p>\n

On merkillepantavaa, ett\u00e4 Manner kirjoittaa lapsuudesta rakkautena ja aikuisuudesta puolestaan rakkauden vastakohtana, eli t\u00e4ydellisen\u00e4 yksin\u00e4isyyten\u00e4. Sanastoltaan, kuvastoltaan ja teemoiltaan monitahoinen \u201dLapsuuden h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4\u201d kasvaa suureksi runoksi. Se on lapsuuden ja viattomuuden ylistys ja vastalause aikuisuutta ja sen vakavaa maailmaa vastaan. Mannerin runo on hyv\u00e4 osoitus menneisyyden ja muistojen k\u00e4ytt\u00e4misen tarjoamista mahdollisuuksista. Runo piirt\u00e4\u00e4 esiin el\u00e4v\u00e4n kuvan pienest\u00e4 tyt\u00f6st\u00e4, joka v\u00e4hitellen varttuu aikuiseksi.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n runon, kuten suuren osan Mannerin tuotannosta, pohjavire on haikea. Mannerin runot voi jakaa kahteen p\u00e4\u00e4kategoriaan. Ensimm\u00e4inen kategoria on \u201dMaailma on aistieni runoelma\u201d -tekstien kaltaiset l\u00e4sn\u00e4oloa, nykyhetke\u00e4 ja sen kokemista kuvaavat runot. Toinen kategoria on puolestaan \u201dLapsuuden h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4\u201d -tekstien kaltaiset runot, jotka kuvaavat menneisyytt\u00e4 ja luovuttamista. Molemmat ovat tyylikeinoja, joiden avulla Manner sukeltaa alitajuntaansa ja hakee sielt\u00e4 aineksia. Niinp\u00e4 meid\u00e4n kannattaakin Eeva-Liisa Mannerin esimerkin mukaisesti ensin kirjoittaa itsemme muistojen ja menneisyyden labyrinttiin, ja sitten kirjoittaa itsemme ulos sielt\u00e4.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi
esa.makijarvi[at]gmail.com<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— (T\u00e4m\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n teksti on kirjoitettu Pispalan Runotulet 2010 -tapahtuman inspiroimana ja…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":724,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[134],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/56_Eeva-Liisa_Manner.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/56_Eeva-Liisa_Manner.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/154"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=154"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/154\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3314,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/154\/revisions\/3314"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/724"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=154"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=154"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=154"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}