{"id":1542,"date":"2015-12-02T12:32:43","date_gmt":"2015-12-02T10:32:43","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1542"},"modified":"2018-02-28T09:41:44","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:44","slug":"umberto-eco-numero-zeron-tapaus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/umberto-eco-numero-zeron-tapaus\/","title":{"rendered":"Umberto Eco: Numero Zeron tapaus"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/12\/9789510412862_frontcover_final_original.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-1543\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/12\/9789510412862_frontcover_final_original-191x300.jpg\" alt=\"9789510412862_frontcover_final_original\" width=\"191\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/12\/9789510412862_frontcover_final_original-191x300.jpg 191w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/12\/9789510412862_frontcover_final_original-768x1209.jpg 768w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/12\/9789510412862_frontcover_final_original-651x1024.jpg 651w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/12\/9789510412862_frontcover_final_original.jpg 1644w\" sizes=\"(max-width: 191px) 100vw, 191px\" \/><\/a><\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p>Kritiikki julkaistu <em>Demokraatissa<\/em> syksyll\u00e4 2015.<\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p><strong>Median valta<\/p>\n<p><\/strong>Umberto Eco:<\/p>\n<p>Numero Zeron tapaus<\/p>\n<p>WSOY 2015, s. 211<\/p>\n<p>suomentanut Helin\u00e4 Kangas<\/p>\n<p><em>Numeron Zeron tapausta<\/em>, kuten suurinta osaa Umberto Econ (s. 1932) kirjoista, on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilman tiet\u00e4myst\u00e4 Italian nykyisest\u00e4 ilmapiirist\u00e4 ja maan historiasta. Tuoreeltaan suomennettu romaani k\u00e4sittelee muun muassa median valtaa ja politiikkojen likaista peli\u00e4.<\/p>\n<p>Suuri yleis\u00f6 tuntee Econ erityisesti l\u00e4pimurtoromaanista <em>Ruusun nimi<\/em> (1983). Se sijoittuu italialaiseen luostariin. \u00c4lykk\u00f6n\u00e4 tunnetun Econ kiinnostukset ovat monet. H\u00e4n on kirjoittanut muun muassa historiasta, jalkapallosta ja semiotiikasta. H\u00e4n ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kuiva tutkija, vaan h\u00e4nen j\u00e4rjenjuoksunsa on toisinaan v\u00e4limerellisen poukkoilevaa ja jopa kiivasta. Se tekee h\u00e4nen kirjoituksistaan sek\u00e4 hyvin kiinnostavia ett\u00e4 hieman rasittavia.<\/p>\n<p>Econ romaaneihin liittyv\u00e4t maneerit, kuten luettelointi, tekev\u00e4t <em>Numeron Zeron tapauksesta<\/em> sen lyhyydest\u00e4 huolimatta raskaan. Kirjaa lukee hitaasti. Se sijoittuu vuoteen 1992, jonkin aikaa ennen Silvio Berlusconin ja h\u00e4nen Forza Italia -puolueensa nousua valtaan. Kristillisdemokraatit johtivat Italiaa pitk\u00e4\u00e4n, 1940-luvulta 1990-luvulle. Puolueen loppu on yksi Econ uuden kirjan juonteista.<\/p>\n<p><strong>Luetteloita ja latteuksia<\/strong><\/p>\n<p><em>Numero Zeron tapaus<\/em> kertoo h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 kirjaa haamukirjoittavasta ja kyseenalaisessa sanomalehdess\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4. H\u00e4nen tarinansa on kuitenkin vain sivuseikka, sill\u00e4 oikeasti romaani irvailee Italian ilmapiirille ja maan korruptoituneisuudelle. Kirja on satiiri. Sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4 huumori on kuitenkin vaivaannuttavaa: \u201dMietit\u00e4\u00e4np\u00e4. Kaikkeen on syyns\u00e4, niin ainakin sanotaan. Ihmeen mahdollisuuden saa unohtaa \u2013 en n\u00e4e miksi Jumala v\u00e4litt\u00e4isi minun suihkustani, se ei ole mik\u00e4\u00e4n Punainen meri. Joten asiaan t\u00e4ytyy olla jokin luonnollinen selitys.\u201d (s. 10)<\/p>\n<p>Romaanin suurin ongelma ei kuitenkaan ole huono huumori, vaan sen luettelot ja latteudet. Ne ovat hyv\u00e4ss\u00e4 ja pahassa Umberto Econ tavaramerkkej\u00e4. Eco ei malta t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa olla v\u00e4l\u00e4yttelem\u00e4tt\u00e4: \u201dJulkaisematta j\u00e4\u00e4vien kirjojen lukemisesta voi tulla ammatti.\u201d (s. 19)<\/p>\n<p>Eri lajityypit sekoittuvat <em>Numero Zeron tapauksessa<\/em> toisiinsa. V\u00e4lill\u00e4 romaani on dekkari, v\u00e4lill\u00e4 poliittinen satiiri. Siin\u00e4 v\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n rautalangasta, ett\u00e4 italialaisten on vaikea luottaa kehenk\u00e4\u00e4n tai mihink\u00e4\u00e4n. Monet heist\u00e4 uskovat siihen, ett\u00e4 heid\u00e4n selk\u00e4ns\u00e4 takana piileskelee pahansuopa huijari.<\/p>\n<p>Koska el\u00e4mme toisenlaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, <em>Numero Zeron tapaukseen<\/em> on vaikea uppoutua tai uskoa. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tee kirjasta huonoa. Se kompastuu v\u00e4kin\u00e4isiin kirjallisuusviittauksiin ja tarinaa eteenp\u00e4in vieviin sattumiin, joissa ei ole j\u00e4rke\u00e4. Eco on lukenut mies. <em>Numeron Zeron tapauksessa<\/em> viitataan ainakin Robert Musiliin ja William Shakespeareen. Suuriin kirjailijoihin tukeutuminen ei ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 ole perusteltua.<\/p>\n<p><em>Numeron Zeron tapauksen<\/em> kaltaisen satiirin ei tietenk\u00e4\u00e4n tarvitse olla t\u00e4ysin uskottava. Se yritt\u00e4\u00e4 kuitenkin olla ter\u00e4v\u00e4 aikalaisanalyysi, joten sen k\u00f6yk\u00e4inen juoni tekee hallaa sen sanomalle. Vain silloin t\u00e4ll\u00f6in romaani onnistuu yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n positiivisen humoristisella tavalla: \u201dKatsoin uudestaan seurassani olevaa naista, joka ei ollut prostituoitu, ja tunsin nuortuvani.\u201d (s. 83)<\/p>\n<p><strong>Ep\u00e4kohtia<\/strong><\/p>\n<p>Mit\u00e4 kieleen tulee, <em>Numero Zeron tapaus<\/em> on taattua laatua. Umberto Eco on ammattimies, eik\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 voi odottaa huonoa teksti\u00e4. Helin\u00e4 Kankaan suomennos on p\u00e4\u00e4asiassa toimiva, mutta lopulliseen versioon on j\u00e4\u00e4nyt muutamia ihmeellisi\u00e4 virheit\u00e4, kuten t\u00e4m\u00e4 kysymyksi\u00e4 her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 anglismi: \u201dHypp\u00e4simme lounaan yli.\u201d (s. 123)<\/p>\n<p>T\u00e4llaiset lapsukset tuntuvat viittaavan siihen, ett\u00e4 <em>Numero Zeron tapaus<\/em> on suomennettu italian sijaan englannista. Niin tai n\u00e4in, suomennoksen kieli on p\u00e4\u00e4asiassa hyv\u00e4\u00e4. Romaani sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 koko joukon italialaisille tyypillisi\u00e4 salaliittoteorioita. Er\u00e4s sellainen on Numero Zero -lehden toimittajan v\u00e4itt\u00e4m\u00e4, ettei fasistien johtaja Benito Mussolinia todella teloitettu vuonna 1945, vaan ammutuksi joutui h\u00e4nen kaksoisolentonsa. Kaikista kirjan v\u00e4itteist\u00e4 menee p\u00e4\u00e4 py\u00f6r\u00e4lle.<\/p>\n<p>Italiassa valta on h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 verkostoissa. On ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, kuka todella p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 asioista. T\u00e4t\u00e4 tolaa Eco uudessa teoksessaan k\u00e4sittelee ja ironisoi. Kummalliseen vyyhtiin mukaan joutuva p\u00e4\u00e4hahmo saavuttaa rauhan lopulta vasta antamalla periksi. H\u00e4n toteaa kyynisesti: \u201dMe italialaiset olemme aina olleet tikarin ja myrkyn kansa. Meid\u00e4t on rokotettu j\u00e4rkytyst\u00e4 vastaan, kuullessamme mink\u00e4 uuden asian tahansa sanomme, ett\u00e4 on sit\u00e4 ollut pahempaakin ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tai tuo tarina on takuulla potaskaa.\u201d (s. 207)<\/p>\n<p>Eco sivaltaa hahmojensa kautta italialaisia ja maansa ep\u00e4kohtia. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n asiat voisi ja pit\u00e4isi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 paremmin. Jos italialaiset puhaltaisivat yhteen hiileen, kaikki menisi paremmin. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 historia est\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 utopiaa toteutumasta. <em>Numero Zeron tapaus<\/em> kiteytt\u00e4\u00e4 kiinnostavasti Italian ongelmat. Romaanina se ei harmi kyll\u00e4 ole mist\u00e4\u00e4n kotoisin. Eco sortuu turhaan kikkailuun ja menett\u00e4\u00e4 otteensa lukijaan.<\/p>\n<p><strong>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8212; Kritiikki julkaistu Demokraatissa syksyll\u00e4 2015. &#8212; Median valta Umberto Eco: Numero&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,9,16],"tags":[303,427,695],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/12\/9789510412862_frontcover_final_original-191x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1542"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1542"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1542\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3151,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1542\/revisions\/3151"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1542"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1542"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1542"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}