{"id":1570,"date":"2016-02-03T12:06:13","date_gmt":"2016-02-03T10:06:13","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1570"},"modified":"2018-02-28T09:41:43","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:43","slug":"the-hateful-eightista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/the-hateful-eightista\/","title":{"rendered":"The Hateful Eightista"},"content":{"rendered":"

\"hateful_eight_poster\"<\/a><\/p>\n

Quentin Tarantinon (s. 1963) kahdeksas elokuva The Hateful Eight<\/em> (2015) sai ilmestyess\u00e4\u00e4n ristiriitaisen vastaanoton. Yhdet pitiv\u00e4t sen huumorista ja toiminnasta, toiset vierastivat sen pastissimaisuutta ja yliampuvuutta. The Hateful Eightissa<\/em> ei olekaan juuri mit\u00e4\u00e4n omaper\u00e4ist\u00e4. Kaikki sen parhaat palat on lainattu Tarantinon suosikkiohjaajilta, kuten Sergio Corbuccilta ja Sergio Leonelta, eik\u00e4 Tarantinolla ole mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 esikuviensa ilmaisuun. H\u00e4n ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 antaa vaikutteittensa n\u00e4ky\u00e4. H\u00e4n kirjoittaa hyv\u00e4\u00e4 dialogia, mutta tuntuu parhaan filmins\u00e4 Pulp Fictionin <\/em>(1994) j\u00e4lkeen menett\u00e4neen t\u00e4ysin kykyns\u00e4 tehd\u00e4 kerronnallisesti tiiviit\u00e4 elokuvia.<\/p>\n

The Hateful Eightissa<\/em> on edelt\u00e4jiens\u00e4 Inglourious Basterdsin<\/em> (2009) ja Django Unchainedin<\/em> (2012) tapaan v\u00e4h\u00e4n kaikkea. Uusi elokuva kertoo kahdeksasta muukalaisesta, jotka pys\u00e4htyv\u00e4t hakemaan suojaa lumimyrskylt\u00e4. Tapahtumat sijoittuvat Wyomingin osavaltioon ja aikaan heti Yhdysvaltojen sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen. Muukalaisten kohtaamisesta muodostuu tekij\u00e4lleen tyypillisesti humoristinen, v\u00e4kivaltainen ja \u00e4lyk\u00e4s.<\/p>\n

The Hateful Eight<\/em> on luokiteltu l\u00e4nnenelokuvaksi, mutta se eroaa monin tavoin lajityypin tyypillisest\u00e4 edustajasta. Se on n\u00e4ytelm\u00e4llinen ja sijoittuu enimm\u00e4kseen yhteen isoon huoneeseen. Marquis Warren (Samuel L. Jackson), John Ruth (Kurt Russell), Daisy Domerque (Jennifer Jason Leigh) ja muut ottavat toisistaan mittaa, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n asein tai nyrkein vaan my\u00f6s verbaalisesti. Liioitellussa v\u00e4kivallassa ja n\u00e4pp\u00e4r\u00e4ss\u00e4 sanailussa ei ole juurikaan j\u00e4rke\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan Tarantinon faneja haittaa. Yliampuvuus luo heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4nkin suosikkinsa elokuvaan omaper\u00e4isen tunnelman.<\/p>\n

Tarantinoa on syytetty v\u00e4kivallalla m\u00e4ss\u00e4ilyst\u00e4, mutta yht\u00e4 hyvin h\u00e4nt\u00e4 voisi haukkua v\u00e4kivallan odottamisella herkuttelulla. Aivan kuten Leonella, Tarantinon elokuvien verisi\u00e4 hetki\u00e4 edelt\u00e4\u00e4 piinaava, tunnelmallinen odotus. V\u00e4kivalta on purkautuessaan armotonta ja nopeaa. Tarantino eroaa kuitenkin Leonesta ja vaikkapa Corbuccista siin\u00e4, ettei h\u00e4n ota raakuuksia liian tosissaan, vaan pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 viihteen\u00e4. The Hateful Eightin<\/em> haavoittumiset ja kuolemat ovat brutaaleja, mutta samaan aikaan niill\u00e4 on kummallinen sarjakuvamainen luonne. Niit\u00e4 on vaikea ottaa tosissaan.<\/p>\n

The Hateful Eight<\/em> on saanut kritiikki\u00e4 muun muassa naisvihamielisyydest\u00e4\u00e4n ja rasismistaan. Punaniska palkkionmets\u00e4st\u00e4j\u00e4 Ruth vahtii kiinni ottamaansa naispuolista murhaajaa Domerqueta ja kohtelee t\u00e4t\u00e4 raakalaismaisesti. Jacksonin esitt\u00e4m\u00e4 Warren on puolestaan vahvaluonteinen mustaihoinen majuri, joka saa elokuvassa k\u00e4rsi\u00e4. Warren joutuu kest\u00e4m\u00e4\u00e4n rasistista ivaa ja joutuu fyysisen v\u00e4kivallan kohteeksi. Kritiikill\u00e4 on n\u00e4in ollen perusteensa, mutta samalla se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta filmin tapahtuma-ajan. Sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeinen Amerikka ei ollut mill\u00e4\u00e4n tapaa poliittisesti korrekti.<\/p>\n

Elokuvan ongelmat ovat muualla. The Hateful Eight<\/em> on kummallinen yhdistelm\u00e4 uskottavaa ajankuvaa ja ep\u00e4uskottavaa pastissia. Se pyrkii samaan aikaan olemaan pieni n\u00e4ytelm\u00e4llinen elokuva ja suuri n\u00e4ytelm\u00e4. Osa hahmoista on turhia. Heid\u00e4n roolinsa on vain osallistua ammuskeluun ja sanoa silloin t\u00e4ll\u00f6in jotakin nasevaa. Elokuva olisi hy\u00f6tynyt pienemm\u00e4st\u00e4 mittakaavasta. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on kunnossa, mutta n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 on liikaa, aivan kuten Inglourious Basterdsissa <\/em>ja Django Unchainedissa<\/em>.<\/p>\n

Tarantino saavutti jo Pulp Fictionilla<\/em> aseman, jossa h\u00e4nell\u00e4 oli vapaat k\u00e4det ja mahdollisuus tehd\u00e4 mit\u00e4 halusi. T\u00e4m\u00e4 on vaikuttanut negatiivisesti h\u00e4nen my\u00f6hempiin elokuviinsa. Ne ovat viihdytt\u00e4vi\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4, mutta niiden sis\u00e4lt\u00f6 hukkuu liian usein turhan patsastelun ja populaarikulttuuriviittausten alle. The Hateful Eight<\/em> on kuvattu vanhanaikaiselle 70 millimetrin filmille. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 upealta, eik\u00e4 Tarantinon merkityst\u00e4 3D-teknologian kaltaisten h\u00f6mp\u00f6tysten vastustajana tule v\u00e4h\u00e4tell\u00e4. The Hateful Eightin <\/em>jylh\u00e4n musiikin on puolestaan tehnyt legendaarinen Ennio Morricone.<\/p>\n

Jokin elokuvassa on kuitenkin pieless\u00e4. Tarantino on mestarillinen kopioija, mutta se ei riit\u00e4 viem\u00e4\u00e4n The Hateful Eightia<\/em> mestarilliselle tasolle. Toki elokuva on selv\u00e4sti parempi kuin suurin osa isoissa saleissa nyky\u00e4\u00e4n py\u00f6rivist\u00e4 filmeist\u00e4. Tarantino on edelleen hellytt\u00e4v\u00e4n j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4inen. H\u00e4n ei pyri sanomaan monimutkaisia asioita yksinkertaisesti, vaan yksinkertaisia asioita monimutkaisesti. T\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nelle sek\u00e4 siunaus ett\u00e4 kirous. Se tekee h\u00e4nen elokuvistaan hyv\u00e4\u00e4 viihdett\u00e4, mutta huonoa taidetta. Toivottavasti h\u00e4n viel\u00e4 joskus onnistuu yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n molemmat.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Quentin Tarantinon (s. 1963) kahdeksas elokuva The Hateful Eight (2015) sai ilmestyess\u00e4\u00e4n…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,5,16,22],"tags":[139,491,632],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2016\/02\/hateful_eight_poster-300x169.png","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1570"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1570"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1570\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3148,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1570\/revisions\/3148"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1570"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1570"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1570"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}