{"id":158,"date":"2011-06-14T11:14:00","date_gmt":"2011-06-14T08:14:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/sikareista\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:35","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:35","slug":"sikareista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/sikareista\/","title":{"rendered":"Sikareista"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5618032218113490722\"<\/a><\/p>\n

Kuuban vuoden 1959 vallankumous meni monelta osin m\u00f6nk\u00e4\u00e4n, mutta yksi hyv\u00e4 asia syntyi Fidel Castron, Che Guevaran ja kumppaneiden kaapattua vallan: erinomaiset sikarit. Sikareiden tekemisell\u00e4 oli toki maassa pitk\u00e4 ja kunniakas historia jo ennen verist\u00e4 vallankaappausta, mutta Castron alaisuudessa 1960-luvulta t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n Kuuba on tehnyt maailman parhaat sikarit. Niist\u00e4 nautitaan kaikkialla maailmassa, paitsi Yhdysvalloissa, jonka kansalaiset ovat maiden v\u00e4lisen pitk\u00e4n kauppasaarron takia menett\u00e4neet mahdollisuuden polttaa kuubalaisia sikareita laillisin keinoin.<\/p>\n

Tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbusta (1451-1506) pidet\u00e4\u00e4n henkil\u00f6n\u00e4, joka toi tupakkatuotteet Eurooppaan. Pohjois-, Keski- ja Etel\u00e4-Amerikan intiaaniheimojen keksim\u00e4 tupakka saavutti nopeasti eurooppalaisten suosion. Tupakka oli pitk\u00e4\u00e4n ylellisyystuote, jota poltettiin vain ylimyst\u00f6n parissa, mutta sittemmin markkinoille tuli my\u00f6s halvempia sikareita, piipputupakan polttamiseen tarkoitettuja piippuja ja koneellisesti tuotettuja savukkeita. 1800-luvulle tultaessa sikarin polttelu oli yleinen harrastus, ja se on pit\u00e4nyt pintansa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti huolimatta maailmassa yleisesti vallitsevasta tupakoinnin vastaisesta mielialasta. Sikarin polttaminen on nautinto, jota ei tulisi kielt\u00e4\u00e4 miss\u00e4\u00e4n olosuhteissa.<\/p>\n

Sikari valmistetaan tupakkakasvista. Kyseess\u00e4 on yksivuotinen kasvi, jonka sadonkorjuu alkaa Kuubassa noin 45 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 alkuper\u00e4isen taimen istutuksesta. Eri kasvualustoilla kasvaa erilaisia kasveja, joista my\u00f6hemmin tulee puolestaan erilaisia sikareita. Tupakkapellolta ker\u00e4tyt kasvit kuivataan, fermentoidaan, lajitellaan, ik\u00e4\u00e4nnytet\u00e4\u00e4n ja fermentoidaan uudestaan, ja vasta sitten ne ovat valmiita k\u00e4\u00e4ritt\u00e4viksi. Kyseess\u00e4 on pitk\u00e4 ja huolellista toimintaa vaativa prosessi, jonka lopullisena tuloksena on yksil\u00f6llinen ja omalaatuisen maun omaava sikari. Parhaat sikarit k\u00e4\u00e4rit\u00e4\u00e4n ja t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n k\u00e4sin, eli niiss\u00e4 on sik\u00e4likin yksil\u00f6llinen leima. Osaavimmat k\u00e4\u00e4rij\u00e4t ovat k\u00e4yneet l\u00e4pi vuosien tai jopa vuosikymmenien koulutuksen, koska parhaiden sikarien k\u00e4\u00e4riminen ja t\u00e4ytt\u00e4minen on tarkkuutta vaativaa ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Sikareita on joka makua ja kokoa. Niit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n erityisess\u00e4 humidorissa, joka pit\u00e4\u00e4 sikarit tarpeeksi kosteina ja est\u00e4\u00e4 niit\u00e4 t\u00e4ten kuivumasta liikaa. Parhaat lopputuotteet tulevat Karibian alueelta, kuten Kuubasta, Hondurasista ja Nicaraguasta, mutta my\u00f6s esimerkiksi Brasiliassa ja Yhdysvalloissa tehd\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 sikareita. Pitk\u00e4 valmistusprosessi huipentuu polttamiseen, joka aloitetaan leikkaamalla sikarin p\u00e4\u00e4 ja sytytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sikari niin, ett\u00e4 se syttyy kauttaaltaan. Sen j\u00e4lkeen tiedossa on monia nautinnon hetki\u00e4. Olen itse sikareiden ja tupakoinnin suuri yst\u00e4v\u00e4, ja omat suosikkimerkkini ovat kuubalaiset Cohiba, Montecristo ja El Rey Del Mundo. Eih\u00e4n mik\u00e4\u00e4n ei ole mukavampaa, kun pitk\u00e4n ja uuvuttavan kirjoitusp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen saa istua nojatuoliin ja polttaa kaikessa rauhassa maukkaan kuubalaisen sikarin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuuban vuoden 1959 vallankumous meni monelta osin m\u00f6nk\u00e4\u00e4n, mutta yksi hyv\u00e4 asia…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":732,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[572],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/cohiba-maduro-5.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/cohiba-maduro-5.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/158"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=158"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/158\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3318,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/158\/revisions\/3318"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/732"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=158"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=158"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=158"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}