{"id":159,"date":"2011-06-03T07:54:00","date_gmt":"2011-06-03T04:54:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/viiksista\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:35","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:35","slug":"viiksista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/viiksista\/","title":{"rendered":"Viiksist\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5613898866659652514\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 merkint\u00e4 ei k\u00e4sittele miesten yl\u00e4huulia monesti koristavia viiksi\u00e4, vaikka niit\u00e4 tyylikk\u00e4in\u00e4 pid\u00e4nkin, vaan ranskalaisen Emmanuel Carr\u00e9ren romaania Viikset (La Moustache, 1986, suomennettu vuonna 2002). Samalla se k\u00e4sittelee my\u00f6s kirjasta sovitettua elokuvaa, jonka kirjailija itse sovitti valkokankaalle vuonna 2005. Mielenkiintoista kyll\u00e4, Viikset on luokiteltu fantasiaromaaniksi, vaikka se on varsin perinteinen trilleri.<\/p>\n

Viikset alkaa, kun p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Marc Thiriez p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ajaa viiksens\u00e4. H\u00e4n haluaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 vaimonsa, mutta yll\u00e4ttyy suuresti, kun rakas vaimo k\u00e4ytt\u00e4ytyy kuin viiksi\u00e4 ei olisi koskaan ollutkaan. T\u00e4m\u00e4 on vastoin tosiasioita, sill\u00e4 Thiriez muistaa pit\u00e4neens\u00e4 viiksi\u00e4 l\u00e4hes koko aikuisik\u00e4ns\u00e4. Mies vaipuu ep\u00e4toivoon yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n todistaa vaimolleen, yst\u00e4villeen, ty\u00f6tovereilleen ja sukulaisilleen, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 todella oli viikset ennen kuin h\u00e4n lopulta p\u00e4\u00e4tti ajaa ne pois. Lopulta Thiriez pakenee Hong Kongiin, mahdollisimman et\u00e4\u00e4ll\u00e4 kotikaupungistaan Pariisista olevaan kaupunkiin, jossa h\u00e4n aikoo aloittaa uuden el\u00e4m\u00e4n kaikessa rauhassa.<\/p>\n

Viikset j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijan p\u00e4\u00e4telt\u00e4v\u00e4ksi, ett\u00e4 kumpi on sekaisin: mies vai maailma. Todenn\u00e4k\u00f6isempi vaihtoehto on mies, sill\u00e4 Carr\u00e9ren muissakin romaaneissa kuvataan mielen pirstaloitumista ja siit\u00e4 aiheutuvaa hulluutta. Asiaa ei kuitenkaan alleviivata. Viikset nojautuu tyypilliseen postmodernistiseen maailmankuvaan, jonka mukaan mik\u00e4\u00e4n ei ole varmaa ja ett\u00e4 kaikki on yht\u00e4 kaaosta. T\u00e4t\u00e4 alleviivataan, kun viiksien kadottua alkaa kadota muutakin, kuten esimerkiksi kartasta pyyhkiytyv\u00e4 Espanjan valtio. Carr\u00e9ren kirjassa esineill\u00e4 ja asioilla ei ole konkreettista arvoa. Thiriezin varmalta vaikuttanut ja muuttumattomaksi k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4 maailmankuva s\u00e4rkyy, eik\u00e4 h\u00e4n osaa suhtautua s\u00e4rkymiseen j\u00e4rkev\u00e4ll\u00e4 tavalla. Seuraa irtiottoja, psykiatrik\u00e4yntej\u00e4 ja v\u00e4kivaltaa, mutta ne eiv\u00e4t ole kiinnostavia eiv\u00e4tk\u00e4 edes kovin hyvin kirjoitettuja, mutta romaanin ja elokuvan perustana kulkeva postmodernistinen ajatusmalli on yht\u00e4 kaikki pohtimisen arvoinen.<\/p>\n

Filosofiassa on jo vuosituhansien ajan kiistelty siit\u00e4, ett\u00e4 kumpi on todellisempaa, ajatukset vai materia. Nyky\u00e4\u00e4n perusjako tehd\u00e4\u00e4n metafyysisten ja luonnontieteellisten filosofien v\u00e4lill\u00e4. Ensimm\u00e4iseen joukkoon kuuluvat ne, jotka uskovat Jumalan olevan kaiken takana, ja j\u00e4lkimm\u00e4iseen ne, jotka uskovat kaiken selitt\u00e4miseen j\u00e4rjell\u00e4. Nykyaika on lis\u00e4nnyt soppaan muun muassa postmodernistit, jotka eiv\u00e4t usko kumpaankaan ryhmittym\u00e4\u00e4n, vaan mielt\u00e4v\u00e4t maailmankaikkeuden kaaokseksi. Heille el\u00e4m\u00e4 on ep\u00e4varmuutta ja taistelua, ja p\u00e4\u00e4ttyy lopullisesti kuolemaan. Viikset-romaanin maailma on selv\u00e4sti postmodernistinen, eli hauras ja j\u00e4rjet\u00f6n todellisuus, jossa kaikki asetetaan kyseenalaiseksi nihilistisell\u00e4 tavalla.<\/p>\n

Romaanin ja elokuvan p\u00e4\u00e4hahmo on tavallinen ihminen, joka ei kaikesta p\u00e4\u00e4tellen v\u00e4lit\u00e4 tuon taivaallista filosofioista, mutta joka joutuu todellisuudessaan tapahtuneen \u00e4killisen muutoksen takia tarkistamaan n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n todellisuuden luonteesta. Kun jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n monotonisuus ja varmuus asetetaan kyseenalaiseksi, niin mies muuttuu k\u00e4den k\u00e4\u00e4nteess\u00e4 el\u00e4imeksi, jolle v\u00e4kivalta tuntuu ainoalta mielekk\u00e4\u00e4lt\u00e4 ratkaisulta. H\u00e4n pakenee Hong Kongiin, vieraaseen maailmaan ja kulttuuriin, jossa yritt\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 tuntematta ket\u00e4\u00e4n ja ilman viiksi\u00e4\u00e4n. Joukkoon sulautuminen ei kuitenkaan onnistu, sill\u00e4 viiksien katoamisen aiheuttama ep\u00e4varmuus seuraa h\u00e4nt\u00e4 kaikkialle. Pakopaikkaa ei ole.<\/p>\n

Ranskalainen romaanitaide on Michel Houellebecqi\u00e4 ja Jonathan Littelli\u00e4 (molemmat muuten emigroituneita) lukuun ottamatta alennustilassa, mutta aina silloin t\u00e4ll\u00f6in Ranskasta putkahtaa kirjoja, joiden toteutus ontuu mutta jotka pist\u00e4v\u00e4t ajattelemaan. Carreren Viikset on er\u00e4s n\u00e4ist\u00e4 kirjoista. Kun yhteiskuntamme on kaupungistumisen ja maallistumisen my\u00f6t\u00e4 menett\u00e4nyt kosketuksensa sek\u00e4 luontoon ett\u00e4 Jumalaan, niin arki j\u00e4\u00e4 monille ainoaksi kosketuspinnaksi. Kun se poistetaan kuvioista, niin ihminen muuttuu ik\u00e4v\u00e4ksi ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi olennoksi. Siksi Viikset kannattaa lukea.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4 merkint\u00e4 ei k\u00e4sittele miesten yl\u00e4huulia monesti koristavia viiksi\u00e4, vaikka niit\u00e4 tyylikk\u00e4in\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":734,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[140,519,720],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/up-la_mustache_lg.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/up-la_mustache_lg.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/159"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=159"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/159\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3319,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/159\/revisions\/3319"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/734"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=159"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=159"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=159"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}