{"id":164,"date":"2011-05-08T08:56:00","date_gmt":"2011-05-08T05:56:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/villarrealista\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:37","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:37","slug":"villarrealista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/villarrealista\/","title":{"rendered":"Villarrealista"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5604266708099382818\"<\/a><\/p>\n

Villarrealin joukkue on pelannut Espanjan jalkapallosarjassa La Ligassa yht\u00e4jaksoisesti kaudesta 2000-2001 l\u00e4htien. Seura on kotoisin vajaan 50,000 asukkaan Vila-Realin kaupungista, joka sijaitsee Valencian l\u00e4heisyydess\u00e4. Min\u00e4 ja monet muut jalkapallonyst\u00e4v\u00e4t olemme seuranneet Villarrealin tarinaa mielenkiinnolla. Pikkukaupunkitaustan lis\u00e4ksi seuran tekee mielenkiintoiseksi se, ett\u00e4 se on onnistuneen hankintapolitiikkansa ja toimivan juniority\u00f6ns\u00e4 lis\u00e4ksi pelannut kaunista jalkapalloa. Villarreal on viimeiset kymmenen vuotta ollut vakiovieras eurooppalaisissa seurajoukkuekilpailuissa, eli Mestarien liigassa ja Eurooppa-liigassa. Samalla se on kotimaassaan onnistunut horjuttamaan Real Madridin ja FC Barcelonan kaltaisia j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4, vaikka ei taloudellisesti paini likimainkaan samassa sarjassa.<\/p>\n

Inspiraatio t\u00e4h\u00e4n blogikirjoitukseen syntyi, kun katsoin Villarrealin ja Getafen v\u00e4lisen taannoisen ottelun. Villarreal on vuosien mittaan joutunut vaihtamaan pelaajiaan ja valmentajiaan useaan otteeseen, mutta se on ihme kyll\u00e4 pystynyt s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vauhdikkaan ja lyhytsy\u00f6tt\u00f6peliin perustuvan pelityylins\u00e4. Viimeviikkoinen<\/a> Villarreal-Getafe kuvasti hyvin kotijoukkueen nykytilaa: v\u00e4lill\u00e4 peli toimi kuin unelma, toisinaan taas yksinkertainen kuviokaan ei onnistu. Kamppailu oli vauhdikas. Tauolla tilanne oli 1-0 Getafelle, mutta toisella jaksolla Villarreal onnistui Canin ja Rossin maaleilla nousemaan ansaittuun 2-1-voittoon.<\/p>\n

Villarrealin joukkueen lempinimi on El Submarino Amarillo, eli Keltainen Sukellusvene. Sukellusveneen on pitk\u00e4\u00e4n povattu uppoavan, l\u00e4hinn\u00e4 taloudellisista syist\u00e4, mutta se ei ole suostunut luovuttamaan. Villarreal on espanjalaisella ja eurooppalaisella mittapuulla harvainen joukkue, koska se on jo pitk\u00e4n aikaa pelannut taitojensa rajamailla. Joukkueessa on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Mateo Musacchion, \u00c1ngel L\u00f3pezin, Marco Rubenin, Jos\u00e9 Catal\u00e1n, Bruno Sorianon ja Hern\u00e1n P\u00e9rezin kaltaisia kammottavia puujalkoja, jotka sotkeutuvat t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 omaan n\u00e4pp\u00e4ryyteens\u00e4, mutta osallistuvat silti joukkueen pelitapaan ja yritt\u00e4v\u00e4t kikkailla kuten muutkin.<\/p>\n

Avauskokoonpanossa on toisaalta on my\u00f6s Canin, Carlos Marchenan, Joan Capdevilan, Santi Cazorlan ja Nilmarin kaltaisia hyvi\u00e4 pelaajia. Rehellisyyden nimiss\u00e4 t\u00e4ytyy kuitenkin sanoa, ettei yksik\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ryhm\u00e4n miehist\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi avaukseen eurooppalaiessa huippujoukkueessa, kuten vaikkapa Real Madridissa. Eip\u00e4 silti, kun Villarrealin t\u00e4m\u00e4nhetkiseen kokoonpanoon kuuluu viel\u00e4 Giuseppe Rossin ja Borja Valeron kaltaisia taitureita ja maestroja, niin joukkueessa alkaa olla ihmeellisen hyv\u00e4 tasapaino ja sopiva m\u00e4\u00e4r\u00e4 eri tyyppisi\u00e4 pelaajia.<\/p>\n

Olen seurannut Villarrealia jo noin vuosikymmenen verran mielenkiinnolla siksi, ett\u00e4 joukkueessa on koko sen ajan ollut toimiva kemia. Siell\u00e4 on aina muutamia loistavia yksil\u00f6it\u00e4, mutta kyseess\u00e4 on ennen kaikkea joukkue isolla J:ll\u00e4. Se pyrkii toteuttamaan mahdottoman (eli sulavan, n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4n maaliin johtavan lyhytsy\u00f6tt\u00f6pelin) k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Parhaimmillaan homma toimii niin uskomattoman hyvin, ett\u00e4 ei ihme ett\u00e4 joukkueella on Suomessakin oma virallinen faniklubinsa<\/a>. Harvassa ovat ne kotiottelut, joissa ei huomaa n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 paikalla roikkuvaa Villarreal Fan Club Finlandin lakanaa.<\/p>\n

Joukkue on seikkaillut uskomattomasti sek\u00e4 Espanjan liigassa ja Euroopassa. Suuret joukkueet ovat ostaneet Villarrealin parhaat pelaajat, mutta Villarreal on vuosi toisensa j\u00e4lkeen yll\u00e4tt\u00e4nyt uudella miehist\u00f6ll\u00e4. T\u00e4ll\u00e4kin kaudella se selviytyi uskomattomasti Eurooppa-liigan v\u00e4lieriin, vaikka loukkaantumisia oli enemm\u00e4n kuin tarpeeksi. Valmentaja Juan Garrido joutuikin tyytym\u00e4\u00e4n improvisoituun ja suoraan sanoen kammottavan huonotasoiseen puolustuslinjaan, jolla ei olisi p\u00e4rj\u00e4tty edes Veikkausliigassa. Jos koko puolustuksen ydin, eli t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa \u00c1ngel, Marchena, varakapteeni Gonzalo Rodriguez ja kapteeni Marcos Senna ovat pitk\u00e4aikaispotilaina sivussa, niin joukkue on t\u00e4h\u00e4n suhteutettuna p\u00e4rj\u00e4nnyt todella hyvin. Kun nyky-Villarreal h\u00e4vi\u00e4\u00e4, niin se h\u00e4vi\u00e4\u00e4 juuri huonon puolustuksensa takia.<\/p>\n

Garrido on loistava valmentaja. H\u00e4n on saanut maksimipotentiaalin irti joukkueesta, jolle povattiin jo mahalaskua Espanjan alempaan keskikastiin. Aiemmin samaan temppuun pystyi chilel\u00e4isl\u00e4ht\u00f6inen Manuel Pellegrini, joka haali joukkueen t\u00e4yteen etel\u00e4-amerikkalaisia vahvistuksia. Garridolla on viel\u00e4 tekemist\u00e4 vaihtojen kanssa, jotka h\u00e4n tuntuu tekev\u00e4n ns. mututuntumalta, mutta taktikkona h\u00e4n on loistava.<\/p>\n

Villarrealin tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen haasteelliselta. Joukkueen paras pelaaja Rossi on tarttumassa kes\u00e4ll\u00e4 Barcelonan haaviin. K\u00e4rkipelaaja Rossin kauppaaminen tulee olemaan valtava menetys. Nyt n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Garridon kyky haalia siirtomarkkinoilta edullisia ja hyvi\u00e4 pelaajia, joiden avulla menestytt\u00e4isiin my\u00f6s jatkossa. Rossista on luvassa hyv\u00e4t kipurahat, jotka pit\u00e4isi sijoittaa j\u00e4rkev\u00e4sti eteenp\u00e4in. Joukkueen ostostoiveissa on maailmanluokan k\u00e4rki, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Rossin saappaat, ja maailmanluokan keskuspuolustaja, joka pystyy hillitsem\u00e4\u00e4n nykypuolustuksen jatkuvaa s\u00e4nt\u00e4ily\u00e4.<\/p>\n

Todellisuudessa Rossista saatavat noin 30 miljoonan euron kipurahat kuitenkin suunnataan enimm\u00e4kseen velkojen maksuun. Vila-realin kaupungissa asuu tosiaan vain noin 50,000 ihmist\u00e4, joten puolet kaupungista tarvittaisiin edes jalkapallojoukkueen stadionin t\u00e4ytt\u00e4miseen. Joukkue on onneksi saanut paljon uusia kannattajia, kiitos n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n pelityylin ja sen mukanaan tuoman menestyksen. Rahasta on joka tapauksessa jatkossakin puutetta. Itse k\u00e4\u00e4nt\u00e4isin katseeni Etel\u00e4-Amerikkaan, jonne Villarrealilla on entisen valmentajan Pellegrinin ansiosta hyv\u00e4t ja hedelm\u00e4lliset suhteet. Argentiinasta ja Braziliasta saattaisi irrota edullisesti lupaavia nuorukaisia (ja vanhoja sotaratsuja) niin puolustukseen kuin hy\u00f6kk\u00e4ykseenkin.<\/p>\n

Nyky-Villarrealin t\u00e4rkein pelaaja ei ole pian l\u00e4htev\u00e4 Rossi, vaan pelinrakentaja Borja Valero. Jos Valero l\u00e4htee, niin sitten on pikapalaverin paikka. Esimerkiksi Real Madrid on kiinnostunut taitavasta kaljup\u00e4\u00e4st\u00e4, joten Valeronkin l\u00e4ht\u00f6 lienee ajan kysymys. Ensi kaudeksi miest\u00e4 ei tosin viel\u00e4 olisi varaa menett\u00e4\u00e4. H\u00e4nen avullaan Villarreal kykenee pelaamaan Espanjan viihdytt\u00e4vint\u00e4 jalkapalloa. Se on nopeaa ja hy\u00f6kk\u00e4ysvoittoista pallonsiirtely\u00e4, jota pelaa samassa maassa my\u00f6s esimerkiksi Real Madrid. Kyseess\u00e4 on t\u00e4ysi vastakohta barcelonalaiselle pelille, jossa palloa siirrell\u00e4\u00e4n hitaasti miehelt\u00e4 toiselle. Jos pelityyli s\u00e4ilyy, niin tulen katsomaan Villarrealin pelej\u00e4 jatkossakin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Villarrealin joukkue on pelannut Espanjan jalkapallosarjassa La Ligassa yht\u00e4jaksoisesti kaudesta 2000-2001 l\u00e4htien.…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":744,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[237,722],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/3789165928_7cc170c42f.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/3789165928_7cc170c42f.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/164"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=164"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/164\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3324,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/164\/revisions\/3324"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/744"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=164"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=164"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=164"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}