{"id":165,"date":"2011-04-30T11:26:00","date_gmt":"2011-04-30T08:26:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/arto-mellerista\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:37","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:37","slug":"arto-mellerista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/arto-mellerista\/","title":{"rendered":"Arto Mellerist\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5601336856533780514\"<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

Teksti on kirjoitetty Yle Radion Kirjakerhoa<\/a> varten. Ohjelma, jossa keskustelin Ilpo Tiihosen kanssa Mellerin proosasta, esitettiin 29.4.2011.<\/p>\n

—<\/p>\n

Olen kirjoittanut Arto Mellerist\u00e4 muutamaan otteeseen, viimeisimp\u00e4n\u00e4 Illuusio-lehteen. Kritiikkini Mellerin proosakokoelmasta P\u00e4\u00e4kallolipun alla julkaistiin Illuusion t\u00e4m\u00e4n vuoden toisessa numerossa. Kyseess\u00e4 on siis kulttuurilehti, ja mielenkiintoinen kokeilu, joka ilmestyy verkossa ja iPadille.<\/p>\n

Lappaj\u00e4rvell\u00e4 vuonna 1956 syntynyt ja Helsingiss\u00e4 vuonna 2005 kuollut Melleri toimi l\u00e4hinn\u00e4 runoilijana, mutta kirjoitti my\u00f6s n\u00e4ytelmi\u00e4 ja proosaa. Koko h\u00e4nen tuotantonsa on h\u00e4nen oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 (eli Pohjanmaalla vietetyn lapsuuden ja Helsingiss\u00e4 vietetyn muun el\u00e4m\u00e4n) s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4. Pohjanmaalla elettiin luonnossa ja luettiin sarjakuvia. Helsingiss\u00e4 kuvaan tulivat alkoholi ja huumeet, joita Melleri v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytti pitki\u00e4 aikoja.<\/p>\n

Mellerin P\u00e4\u00e4kallolipun alla -kirjaan koottu proosa on kiinnostava etenkin omael\u00e4m\u00e4kerrallisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Teksti on Melleri\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen ajatuksiaan ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kuvastoa. Kirja alkaa p\u00e4iv\u00e4kirjasta poimitulla katkelmalla \u201dMiksi olen kirjailija\u201d, joka alleviivaa Mellerin antiporvarillista el\u00e4m\u00e4ntapaa: \u201dMiksi yhteiskunta pelk\u00e4\u00e4 aistien juhlia, miksi pikkuporvarin pelko ja ennakkoluulo on kirjoitettu laeiksi joiden nojalla ihmisi\u00e4 laitetaan vankilaan, suljetaan h\u00e4kkeihin.\u201d Kirjailijan ammatissa Melleri pystyy omien sanojensa mukaan parhaiten toteuttamaan luonnettaan, joka on ennen kaikkea uneksijan luonne.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4kallolipun alla on laajahko teos, yli 700 sivun mittainen. Sen on toimittanut Mellerin yst\u00e4v\u00e4 ja kollega Martti Anhava, joka toimitti aiemmin my\u00f6s Mellerin kootut runot (2006). Runsaasta sivum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4\u00e4n huolimatta P\u00e4\u00e4kallolipun alla ei sis\u00e4ll\u00e4 juurikaan yhten\u00e4ist\u00e4, pitk\u00e4\u00e4 proosaa, vaan l\u00e4hinn\u00e4 katkelmia. Melleri ei koskaan l\u00f6yt\u00e4nyt suurta tarinaa, josta olisi tullut suuri romaani. H\u00e4n kyll\u00e4 haaveili sellaisesta, kuten el\u00e4m\u00e4kerrallisista tiedoista ja valmiiksi saadusta proosastakin ilmenee. Ep\u00e4onnistuminen romaanikirjailijana taitaa olla jonkinlainen runoilijoiden ammattitauti, sill\u00e4 siit\u00e4 k\u00e4rsi Mellerin lis\u00e4ksi muun muassa Pentti Saarikoski, jonka proosa koostuu Mellerin tavoin l\u00e4hinn\u00e4 hyvin kirjoitetuista katkelmista.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin on mainittava, ett\u00e4 Anhava on k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni kirjoittamassa Mellerin el\u00e4m\u00e4kertaa. En tied\u00e4, voiko se tuoda mit\u00e4\u00e4n olennaista uutta Mellerin kirjailijankuvaan. Kaikki t\u00e4rke\u00e4h\u00e4n on jo oikeastaan sanottu Mellerin runoissa, tai viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 uudessa proosaj\u00e4rk\u00e4leess\u00e4. Lis\u00e4ksi Anhava on kirjoittanut koottuihin runoihin ja P\u00e4\u00e4kallolipun alla -kirjaan hyv\u00e4t j\u00e4lkisanat, joissa Mellerin el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4piirteet ja tuotannon vaiheet tulevat kyll\u00e4 hyvin esille.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4kallolipun alla sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 nuoruudenkertomuksia, joilla Melleri osallistui 1970-luvulla kirjoituskilpailuihin, sek\u00e4 my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 proosaa, kuten vuoden 1985 novellikokoelman Rubiinisilm\u00e4inen p\u00e4\u00e4kallosormus, vuoden 1987 romaanin Tuomiop\u00e4iv\u00e4n s\u00e4v\u00e4rit ja vuoden 2001 novellikokoelman, eli Kummitusjutun ilmakeh\u00e4n. Sinne t\u00e4nne on my\u00f6s ripoteltu p\u00e4iv\u00e4kirjoista poimittuja proosakatkelmia, tai lastuja, jotka Anhava on editoinut julkaisukelpoiseen muotoon.<\/p>\n

Formaatti on onnistunut, koska kirjassa on sopiva m\u00e4\u00e4r\u00e4 julkaistua ja julkaisematonta materiaalia. Teksti soljuu hyvin eteenp\u00e4in, vaikka Melleri olikin omimmillaan runoilijana. Runoilijanlaatu n\u00e4kyy P\u00e4\u00e4kallolipun alla -kirjaan sis\u00e4llytetyiss\u00e4 proosateksteiss\u00e4 sik\u00e4li, ett\u00e4 suurin osa mukana olevista tarinoista ja ajatelmista on katkelmallisia ja tyylilt\u00e4\u00e4n runollisia. Minuun vetoavat eniten nuoruus- ja luontokuvaukset, joissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Mellerin kasvumaisemia Pohjanmaalla. V\u00e4hemm\u00e4n onnistuneita ovat nuoruuden ja aikuisuuden sekoilukuvaukset, kuten vaikkapa romaani Tuomiop\u00e4iv\u00e4n s\u00e4v\u00e4rit.<\/p>\n

Alkoholin ja huumeiden v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4 saa toki kuvata kirjallisuudessa, ja pit\u00e4\u00e4kin kuvata, mutta siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla jokin perustelu takana. T\u00e4m\u00e4 perustelu voi olla vaikkapa yhteiskuntakriittisyys, tai sitten tekstin taiteelliset ansiot, vain muutaman esimerkin mainitakseni.<\/p>\n

Melleri kuvaa mielell\u00e4\u00e4n harhailijoita, yhteiskunnan oravanpy\u00f6r\u00e4st\u00e4 pudonneita ihmisi\u00e4. Ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Melleri oli itsekin boheemi hahmo ja harhailija, ja kirjailijan pit\u00e4\u00e4 tietysti kirjoittaa siit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 ja mist\u00e4 h\u00e4n osaa kertoa. Harhailu ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6myys ovat tiettyyn pisteeseen asti hyvi\u00e4 asioita, eik\u00e4 minulla ole mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisen el\u00e4m\u00e4ntyylin valinneita ihmisi\u00e4 vastaan, mutta lukijan n\u00e4k\u00f6kulmasta haahuilusta tulee nopeasti v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kun novellissa korkataan se kymmenes olut, kuunnellaan sadannen kerran se sama rock-kappale, tai k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n taas huumeita, niin kyll\u00e4 ainakin minussa her\u00e4\u00e4 halu tehd\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n itse n\u00e4it\u00e4 asioita eik\u00e4 vain lukea niist\u00e4. Kirjan laskee helposti k\u00e4dest\u00e4.<\/p>\n

Melleri oli vahvimmillaan luonnon ja oman menneisyytens\u00e4 kuvaajana. P\u00e4\u00e4kallolipun alla \u2013j\u00e4rk\u00e4leeseen sis\u00e4ltyv\u00e4t kertomukset, kuten \u201dY\u00f6 vanhankaupunginvintiss\u00e4\u201d, \u201dOnneton rakastaja…\u201d ja Rubiinisilm\u00e4inen p\u00e4\u00e4kallosormus -kokoelmaan sis\u00e4ltyv\u00e4 \u201dJ\u00e4\u00e4t l\u00e4htev\u00e4t\u201d piirt\u00e4v\u00e4t kuvan vahvasta kertojasta, joka ei kuitenkaan loppujen lopuksi pystynyt luottamaan itseens\u00e4. Novelleissaan Melleri p\u00e4\u00e4si l\u00e4himm\u00e4ksi ajatustaan hyv\u00e4st\u00e4 proosasta. Anhava kirjoittaa P\u00e4\u00e4kallolipun alla \u2013kirjan j\u00e4lkisanoissa, kuinka \u201dMellerin keskeisiin tavoitteisiin siis kuului omanlaisensa rytmikk\u00e4\u00e4n proosailmaisun kehkeytt\u00e4minen tai l\u00f6yt\u00e4minen. \u2019Rubiinisilm\u00e4isess\u00e4 p\u00e4\u00e4kallosormuksessa\u2019 h\u00e4n tuntuu p\u00e4\u00e4sseen l\u00e4himm\u00e4ksi sit\u00e4 mit\u00e4 oli hakenut\u201d, eli onnistunut kirjoittamaan maalailevaa proosaa. <\/p>\n

Proosan keskener\u00e4isyyden takia olenkin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Melleri kirjoitti parhaat tekstins\u00e4 melko nuorena. Esikoisrunokokoelma Schlaagerinseppele (1978) palautti romantiikan suomalaiseen runouteen. Melleri k\u00e4ytti t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa onnistuneesti esimerkiksi iskelm\u00e4musiikista tuttuja kliseit\u00e4, jotka olisivat v\u00e4hemm\u00e4n tosissaan olevan kirjoittajan k\u00e4siss\u00e4 muuttuneet helposti naurettaviksi. My\u00f6s seuraavat runokokoelmat, Zoo (1979), Ilmalaiva \u2019Italia\u2019 (1980) ja Mau-Mau (1982), olivat todella onnistuneita. Mau-Mau on ehk\u00e4 paras tajunnanvirtana kirjoitettu ja (Anhavan mukaan) huumeidenk\u00e4yt\u00f6n tuloksena syntynyt runokirja, joka Suomessa on kirjoitettu. N\u00e4iden j\u00e4lkeen Melleri yritti sitten tosissaan proosaa, mutta palasi nopeasti n\u00e4ytelmiin ja runouteen.<\/p>\n

Melleri sai Finlandia-palkinnon runokokoelmasta El\u00e4vien kirjoissa (1991). T\u00e4m\u00e4 oli viel\u00e4 sit\u00e4 vanhaa hyv\u00e4\u00e4 aikaa, kun runotkin pystyiv\u00e4t kilpailevaan Finlandiasta. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa historiaa tuli tietysti lamaa ja kaikkea muuta, joka n\u00e4kyy Mellerin senaikaisessa tuotannossa. Melleri kirjoitti entist\u00e4 enemm\u00e4n alkoholista, huumeista ja syrj\u00e4ytyneisyydest\u00e4, kuten esimerkiksi vuoden 1997 runokokoelmassa Puukkobulevardi. Mellerin runoja on nyt muutettu lauluiksikin. T\u00e4m\u00e4 on tapahtunut Don Huonojen entisen\u00e4 laulajana tunnetun Kalle Aholan toimesta. Olen kuullut levylt\u00e4 nyt kaksi laulusovitusta, eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole vakuuttuneet. Minusta vaikkapa Tuomari Nurmio olisi ollut parempi tulkitsemaan Mellerin runoja. Melleri itseh\u00e4n oli suuri Tuomari Nurmion yst\u00e4v\u00e4. <\/p>\n

Prosaistina Mellerin suurin ongelma oli itseluottamuksen puute. Anhava kirjoittaa P\u00e4\u00e4kallon alla \u2013teoksen j\u00e4lkisanoissaan, kuinka Melleri \u201dhalusi kirjoittaa omann\u00e4k\u00f6ist\u00e4\u00e4n, valtavirrasta erottuvaa proosaa.\u201d Anhava mainitsee Mellerin suosikeiksi muun muassa Conradin, Tshehovin, Mannian ja Faulknerin, suomalaisista prosaisteista mainitaan Hannu Salama. 1980-luvun alkupuolesta Anhava kertoo, kuinka \u201dMelleri kirjoitti oman arvionsa mukaan tuhansia liuskoja suorasanaista teksti\u00e4, erilaisia avauksia ja luonnoksia, vain joutuakseen umpikujaan kerran toisensa j\u00e4lkeen.\u201d Proosa ei ottanut luonnistuakseen. Melleri oli perfektionisti, joka vaati itselt\u00e4\u00e4n ja proosaltaan liikaa. Lopputuloksena oli, ettei kunnollista pitk\u00e4\u00e4 romaania koskaan syntynyt. Tuomiop\u00e4iv\u00e4n s\u00e4v\u00e4reiss\u00e4 Melleri p\u00e4\u00e4see l\u00e4himm\u00e4ksi laajaa kertomusta, vaikka kyseinen romaani ei kovin onnistunut olekaan.<\/p>\n

J\u00e4lkisanoissa kerrotaan my\u00f6s, kuinka Tuomiop\u00e4iv\u00e4n s\u00e4v\u00e4rit oli eri muodoissaan tekeill\u00e4 l\u00e4hes kaksitoista vuotta. Niiden aikana Mellerin ajatukset kirjan rakenteesta, juonen kehittelyst\u00e4 ja henkil\u00f6asetelmista ehtiv\u00e4t muuttua moneen kertaan. Seuraava lause kiteytt\u00e4\u00e4 Mellerin vaikeudet: \u201dNiin monien mutkien ja tyhjiin valuneiden yritysten j\u00e4lkeen valmistuvan kirjan vastaanotto koituu helposti tekij\u00e4lle pettymykseksi, olipa se millainen hyv\u00e4ns\u00e4.\u201d Tuomiop\u00e4iv\u00e4n s\u00e4v\u00e4reit\u00e4 ei aikoinaan kelpuutettu Finlandia-ehdokkaaksi, ja pettymys sai kirjailijan palaamaan runouden pariin.<\/p>\n

Melleri j\u00e4i vuonna 1998 suojatiet\u00e4 ylitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n auton alle. Tuloksena oli aivovamma, joka lopulta vei kirjailijan hengen vuonna 2005. Proosa j\u00e4i keskener\u00e4iseksi, mutta P\u00e4\u00e4kallolapun alla t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 silti Mellerin kirjailijankuvaa julkaisup\u00e4\u00e4t\u00f6ksen perustelemisen verran. Tuleva el\u00e4m\u00e4kerta tuskin tuo jo ilmestyneeseen aineistoon mit\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4sti uutta.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi
esa.makijarvi[at]gmail.com<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— Teksti on kirjoitetty Yle Radion Kirjakerhoa varten. Ohjelma, jossa keskustelin Ilpo…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":746,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[59],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/melleri.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/melleri.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/165"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=165"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/165\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3325,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/165\/revisions\/3325"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/746"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=165"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=165"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=165"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}