{"id":167,"date":"2011-04-26T12:15:00","date_gmt":"2011-04-26T09:15:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/josh-t-pearsonista\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:38","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:38","slug":"josh-t-pearsonista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/josh-t-pearsonista\/","title":{"rendered":"Josh T. Pearsonista"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5599864958764791602\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4vin lomalla Pariisissa. Matkasta eiv\u00e4t suinkaan j\u00e4\u00e4neet parhaiten mieleen Mona Lisa, Riemukaari, Eiffel-torni tai muut turistin\u00e4ht\u00e4vyydet, vaan eurooppalaistuneen amerikkalaismuusikko Josh T. Pearsonin konsertti. Sen n\u00e4in vierailtuani Tourcoingissa, pieness\u00e4 kaupungissa l\u00e4hell\u00e4 Ranskan ja Belgian v\u00e4list\u00e4 rajaa. Paikalla oli vain toistakymment\u00e4 ihmist\u00e4, joka kertoo omaa kielt\u00e4\u00e4n kauniissa teatterissa esiintyneen muusikon suosiosta. Raporttien mukaan esimerkiksi Berliinin ja Hampurin saman kiertueen keikoilla yleis\u00f6\u00e4 oli paikalla viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n.<\/p>\n

Josh T. Pearson on toistaiseksi melko tuntematon musiikko, joka on julkaissut t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 vain kaksi t\u00e4yspitk\u00e4\u00e4 albumia. Ensimm\u00e4inen, tuplalevy The Texas-Jerusalem Crossroads (2001), julkaistiin Pearsonin sittemmin lopettaneen yhtyeen Lift to Experiencen toimesta. Sen j\u00e4lkeen Pearson on kiert\u00e4nyt maailmaa soittaen satunnaisia konsertteja, mutta t\u00e4n\u00e4 vuonna h\u00e4n yll\u00e4tti julkaisemalla ensimm\u00e4isen levyns\u00e4 kymmeneen vuoteen. Last of the Country Gentlemani\u00e4 hierottiin pitk\u00e4\u00e4n, mutta varsinainen \u00e4\u00e4nitysty\u00f6 tehtiin Berliiniss\u00e4 kahdessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Sin\u00e4 aikana purkkiin saatiin laulu, kitara ja silloin t\u00e4ll\u00f6in kuultavat jousisoittimet.<\/p>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 The Texas-Jerusalem Crossroads on suoraviivaista (joskin kekseli\u00e4st\u00e4) rockia, niin soololevyll\u00e4\u00e4n Pearson yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuuntelijansa. Kyseess\u00e4 on rauhallinen ja pitki\u00e4 kappaleita sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 teema-albumi, joka kertoo poskelleen menneest\u00e4 parisuhteesta. Pearson \u00e4\u00e4nitti kappaleet liven\u00e4 studiossa ja kitaralla itse\u00e4\u00e4n s\u00e4est\u00e4en. Jouset lis\u00e4ttiin my\u00f6hemmin, mutta niit\u00e4kin kuullaan vain muutamassa tarkoin valitussa kohdassa.<\/p>\n

Last of the Country Gentleman on vaikea levy. Pearsonin laulu ja soitto ovat toisinaan hyvin hiljaisella, toisinaan taas hyvin kovalla. Syntyy vaikutelma, ett\u00e4 esimerkiksi kolmetoistaminuuttisella Honeymoon’s Great! Wish You Were Her -kappaleella laulaja k\u00e4rsii v\u00e4lill\u00e4 (ihmissuhteeseen kuuluvista) kivuista ja on v\u00e4lill\u00e4 jopa kuoleman kieliss\u00e4. Tulkinta on loistavaa, eik\u00e4 Pearson todellakaan s\u00e4\u00e4stele itse\u00e4\u00e4n ja kitaraansa. Sama toistuu konserteissa, jossa h\u00e4n seisoo lavalla yksin kitaransa ja vahvistimensa kanssa. Syntyy intiimi ja v\u00e4lit\u00f6n tunnelma, joka yhdistyy komean parran omaavan Pearsonin vahvaan persoonaan. <\/p>\n

Last of the Country Gentlemanilla ei ole yht\u00e4\u00e4n edukseen erottuvaa kappaletta. Niinp\u00e4 siit\u00e4 ei tule myyntiartikkelia, koska suuri yleis\u00f6 kaihtaa edelleen radiosoittoa karttavia artisteja. Tunnetusti is\u00e4nmaalliset amerikkalaisetkaan tuskin levyst\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Texasista kotoisin oleva Pearson (synnyinosavaltiosta tulee nimen keskell\u00e4 oleva T) on asunut pitki\u00e4 aikoja Berliiniss\u00e4 ja Pariisissa. Kriitikot ovat h\u00e4nen levy\u00e4\u00e4n ylist\u00e4neet, mutta ostajat eiv\u00e4t ole sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en l\u00f6yt\u00e4neet. T\u00e4m\u00e4 on harmi, sill\u00e4 kyseess\u00e4 on kaikessa karuudessaankin er\u00e4s vuoden parhaita albumeja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

K\u00e4vin lomalla Pariisissa. Matkasta eiv\u00e4t suinkaan j\u00e4\u00e4neet parhaiten mieleen Mona Lisa, Riemukaari,…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":750,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[256,401],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Josh-T-pearson.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Josh-T-pearson.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/167"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=167"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/167\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3327,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/167\/revisions\/3327"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/750"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=167"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=167"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=167"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}