{"id":1714,"date":"2016-05-20T10:31:19","date_gmt":"2016-05-20T07:31:19","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1714"},"modified":"2018-02-28T09:41:40","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:40","slug":"pyhan-pelin-johdanto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/pyhan-pelin-johdanto\/","title":{"rendered":"Pyh\u00e4n pelin johdanto"},"content":{"rendered":"

\"Pyha\u0308peli<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

Johdanto tietokirjasta Pyh\u00e4 peli: Italian jalkapallon tarina<\/i> (Arktinen Banaani 2016). Kirjan voi tilata t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n

—<\/p>\n

Johdanto<\/strong><\/p>\n

Italia on maailman ristiriitaisimpia maita. Se on toimimaton valtio, joka k\u00e4rsii muun muassa rikollisuudesta ja ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4. Sen ongelmiin kuuluvat raskas byrokratia, liian suuri julkinen sektori, hidas oikeuslaitos ja laajamittainen veronkierto, joka on virallisten tahojen osaamattomuuden tai suoranaisen rikollisuuden takia hyv\u00e4ksytty k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Italia on lamasta k\u00e4rsiv\u00e4 talousmahti. Vaikka sen talous on samaa kokoa kuin Euroopan muilla suurilla mailla, sill\u00e4 ei t\u00e4st\u00e4 huolimatta ole juuri poliittista vaikutusvaltaa tai uskottavuutta.<\/p>\n

Italian huono kansainv\u00e4linen maine johtuu ennen kaikkea siit\u00e4, ett\u00e4 sen poliitikot ovat toistuvasti rikossyyt\u00f6sten kohteena. Kirjassa Italia \u2013 vastakohtien maa<\/em> (1994) todetaan myrkyllisesti, ett\u00e4 pohjoismaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta \u201dnykyp\u00e4iv\u00e4n Italia tuntuu toivottomalta sekamelskalta. Hallitukset tulevat ja menev\u00e4t. Korruptiotapaus seuraa toistaan. Pommit r\u00e4j\u00e4htelev\u00e4t ja mafiosot tai terroristit tappavat poliiseja, tuomareita, poliitikkoja ja toisiaan.” (Italia \u2013 vastakohtien maa<\/em>, s. 85)<\/p>\n

Teoksen tieto ei ole vanhentunutta, vaikka terroristit ovat kadonneet ja mafiosot siirtyneet hienovaraisempiin vaikuttamisen muotoihin. Samaan aikaan Italia on muodin, muotoilun, ruoan ja taiteen Mekka. Sen kulttuuria ihaillaan maailmalla.<\/p>\n

Useimmat italialaiset ovat maastaan ylpeit\u00e4. Kokonaiskuvaa tarkasteltaessa on helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi sit\u00e4 rakastetaan ja vihataan. Se k\u00e4rsii kehittyville maille tyypillisist\u00e4 ongelmista, kuten huonosta julkisesta luottamuksesta, eiv\u00e4tk\u00e4 rikoksia tekev\u00e4t p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t tai muut vaikuttajat joudu siell\u00e4 helposti vastuuseen. Ei olekaan ihme, ett\u00e4 italialaisia jalkapalloseuroja on usein py\u00f6ritetty ep\u00e4rehellisell\u00e4 tavalla.<\/p>\n

Toisin kuin Espanja, joka loikkasi 1970-luvulla nopeasti ja menestyksekk\u00e4\u00e4sti diktatuurista demokratiaan, Italia on edelleen poliittisesti sekaisin. Se todella on ristiriitojen maa. Esimerkkej\u00e4 riitt\u00e4\u00e4: se on intohimoinen Euroopan unionin j\u00e4sen, mutta se tuomitaan usein sen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen rikkomisesta. Italialaisille on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ammattitaitoisilta muiden eurooppalaisten, etenkin naapureittensa it\u00e4valtalaisten ja ranskalaisten, silmiss\u00e4. Samalla he haluavat kulkea omaa tiet\u00e4\u00e4n. Italiasta l\u00f6ytyy eniten UNESCOn maailmanperint\u00f6kohteita. Italia on G8-talousmaa ja t\u00e4rke\u00e4 tuottaja, jossa valmistetaan muun muassa laadukkaita autoja, moottoripy\u00f6ri\u00e4 ja polkupy\u00f6ri\u00e4. Italialaiset ovat keksineet pankin, farkut, sanomalehden, oopperan, laskuvarjon ja monia muita asioita. Maa tunnetaan ruoistaan ja viineist\u00e4\u00e4n. Italialaiset maahanmuuttajat ovat lis\u00e4ksi vaikuttaneet keskeisesti joidenkin maiden, kuten Argentiinan ja Yhdysvaltojen, kehitykseen.<\/p>\n

Italiasta ei ole olemassa yht\u00e4 totuutta. Sit\u00e4 voi perustellusti pit\u00e4\u00e4 toimimattomana maana tai esikuvana. Ep\u00e4onnistuneeksi valtioksi Italiaa ei voi silti kutsua. Se pystyy hallitsemaan aluettaan ja suojelemaan kansalaisiaan. Kaaos ei ole muutenkaan koko totuus, sill\u00e4 Italiassa on kaikista sen ongelmista huolimatta hyv\u00e4 el\u00e4\u00e4. Sen s\u00e4\u00e4 on miellytt\u00e4v\u00e4 ja luonto kaunis. Tavalliset ihmiset ovat kohteliaita ja tekev\u00e4t kovasti t\u00f6it\u00e4. Pienist\u00e4kin kaupoista saa tuoreita hedelmi\u00e4 ja vihanneksia, lihaa, juustoja, paikallisia viinej\u00e4 ja muita herkkuja. Italialaiset ovat kulinaristeja, eik\u00e4 heit\u00e4 ole helppo saada tyytym\u00e4\u00e4n valmisaterioihin tai pakastepizzoihin. Turistit parveilevat Firenzess\u00e4, Roomassa ja muissa kaupungeissa ihailemassa kuolematonta taidetta ja n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 muistomerkkej\u00e4.<\/p>\n

Vaikka Italia k\u00e4rsii loppumattomasta myllerryksest\u00e4, sen vuodesta 1929 pelattu jalkapallosarja Serie A on s\u00e4ilytt\u00e4nyt korkean tasonsa. Italialainen jalkapallo on lukeutunut 1930-luvulta l\u00e4htien maailman parhaisiin. Vain Brasilian ja Saksan kaltaiset urheilumahdit ylt\u00e4v\u00e4t kokonaiskuvaa tarkasteltaessa sen tasolle. Nazionale di calcio dell\u2019Italia <\/em>(Italian jalkapallomaajoukkue) on voittanut nelj\u00e4 MM-kultaa (1934, 1938, 1982 ja 2006) ja yhden Euroopan mestaruuden (1968). Sen lempinimi Gli Azzurri <\/em>(Siniset) tulee sen k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 sinisist\u00e4 paidoista. Italia voi olla vaikeuksissa, mutta sen jalkapallojoukkue l\u00e4htee turnauksiin aina yhten\u00e4 suosikeista.<\/p>\n

Niinp\u00e4 vaikka Italiaa maana ei aina oteta tosissaan, sen jalkapallo on pitk\u00e4\u00e4n ollut arvostuksen ja ihailun kohde. Maajoukkue on harvoja asioita, joka yhdist\u00e4\u00e4 maata. Sen kannattaminen ei ole luonteeltaan poliittista, vaan sek\u00e4 oikeistolaiset ett\u00e4 vasemmistolaiset ovat katsoneet voivansa seist\u00e4 sen takana: \u201dNuoressa ja alueellisesti jakautuneessa valtiossa jalkapallo on muodostanut voimakkaan liiman, jonka ymp\u00e4rille kansallinen identiteetti on pystynyt muodostumaan. La Nazionale<\/em> \u2013 maajoukkue \u2013 on aina inspiroinut klassisia kansallisia tunteita, lipunheilutusta, juhlintaa ja keskustelua. Italialaiset ovat yhdess\u00e4 Italian pelatessa, ainakin joukkueen kannattamisen osalta.” (Winning at All Costs<\/em>, s. 438)<\/a><\/p>\n

Italian kansallismielisyys saavutti huippunsa maan juhliessa maailmanmestaruuksia vuosina 1982 ja 2006. Maajoukkueen p\u00e4rj\u00e4tess\u00e4 kehnosti Italian itsen\u00e4isimpien osien alueuskollisuus on puolestaan voimistunut, joten sinipaitojen pit\u00e4minen maata koossa pit\u00e4v\u00e4n\u00e4 liimana ei ole liioittelua. Vuoden 1982 MM-finaalia seurasi Italiassa televisiosta yli 30 miljoonaa katsojaa. Vastaaviin lukemiin p\u00e4\u00e4dyttiin vuonna 2006.<\/p>\n

Tilanteen herkkyydest\u00e4 kertoo se, ett\u00e4 Italian maajoukkueella ei ole kotistadionia, vaan se pelaa ottelunsa ymp\u00e4ri maata. Joukkue on silti onnistunut vaalimaan kansallista tunnetta, kiitos sen pelaajien karismaattisuuden ja taidon. Koska jalkapallo on Italiassa elint\u00e4rke\u00e4\u00e4, kaikki maajoukkueen turnaukset ovat her\u00e4tt\u00e4neet keskustelua. Loputtomat v\u00e4ittelyt paikan maajoukkueesta ansaitsevista tai ansaitsemattomista pelaajista eiv\u00e4t ole keskeytyneet edes voittojen hetkell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 koska Italiassa on aina ollut paljon hyvi\u00e4 pelaajia, jotkut heist\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4t v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kisakoneen ulkopuolelle. Esimerkiksi Alessandro Del Pieron (s. 1974, Juventus) ja Francesco Tottin (s. 1976, AS Roma) kaltaisia legendoja on j\u00e4tetty kotiin. Italian maajoukkueen valmentajalta vaaditaankin rautaisia hermoja ja kyky\u00e4 vaikeisiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin.<\/p>\n

Otsikot ovat seuranneet La Nazionalea. Englannin MM-turnauksessa vuonna 1966 Italia h\u00e4visi pudotuspelin Pohjois-Korealle. Kotiin palanneet italialaiset pelaajat joutuivat raivostuneiden fanien tomaattisateeseen Genovan lentokent\u00e4ll\u00e4: \u201dSiit\u00e4 l\u00e4htien \u2019tomaattien\u2019 uhka on h\u00e4\u00e4lynyt Italian MM-turnausten joukkueiden yll\u00e4. Journalistit varoittivat joukkueita, ett\u00e4 niiden t\u00e4ytyi voittaa \u2019tai kohdata tomaatit\u2019: saranno pomodori<\/em>.” (Winning at All Costs<\/em>, s. 457)<\/p>\n

Tomaatit j\u00e4iv\u00e4t heitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 MM-kilpailussa vuonna 1970, kun Italia voitti er\u00e4\u00e4ss\u00e4 jalkapallohistorian j\u00e4nnitt\u00e4vimmist\u00e4 peleist\u00e4 L\u00e4nsi-Saksan 4-3. Kyseess\u00e4 oli v\u00e4lier\u00e4, ja vaikka Italia h\u00e4visikin finaalin Brasilialle, sen voitto L\u00e4nsi-Saksasta j\u00e4i historiaan. Kyseinen peli pelattiin M\u00e9xicon Azteca-stadionilla kovassa helteess\u00e4. Varsinainen peliaika p\u00e4\u00e4ttyi 1-1, kun L\u00e4nsi-Saksa tasoitti yliajalla. Pelaajat joutuivat jatkoajalle v\u00e4synein\u00e4, sill\u00e4 kuumuuden lis\u00e4ksi stadion oli rakennettu korkealle paikalle, eik\u00e4 siell\u00e4 ollut paljoa happea. Saksa meni pian johtoon Italian puolustuksen h\u00f6lm\u00f6ilty\u00e4, mutta menetti johtonsa pian. Loppu oli hurmosta: Italia teki maalin, mutta Gerd M\u00fcller (s. 1945) tasoitti. Alle minuutti t\u00e4st\u00e4 Italia teki 4-3-voittomaalin ja juhli.<\/p>\n

Italia\u2013L\u00e4nsi-Saksa-pelin jatkoaika muistetaan harvinaisena n\u00e4yt\u00f6ksen\u00e4, jossa kaksi MM-historian ehk\u00e4 taktisinta joukkuetta hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t kaikilla miehill\u00e4. Yli 100 000 katsojaa todisti Azteca-stadionin n\u00e4yt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Toinen yht\u00e4 ikimuistoinen peli n\u00e4htiin Barcelonassa hein\u00e4kuussa 1982 Italian ja Brasilian v\u00e4lill\u00e4. Paremman joukkueen omanneet brasilialaiset olivat ylimielisi\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 pystyneet vastaamaan Italian kurinalaiseen peliin. Italia voitti Espanjassa j\u00e4rjestetyn MM-turnauksen puoliv\u00e4lier\u00e4n Brasiliaa vastaan 3-2 ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t finaaliin jyr\u00e4tty\u00e4\u00e4n v\u00e4lier\u00e4ss\u00e4 Puolan. Loppuottelua seurasi television v\u00e4lityksell\u00e4 suuri osa italialaisista. L\u00e4nsi-Saksa kaatui loistavan esityksen j\u00e4lkeen 3-0, vaikka Italia tuhri rangaistuspotkun heti ottelun alussa. La Gazzetta dello Sport<\/em>, Italian luetuin urheilulehti, hehkutti: \u201dCampioni del mundo<\/em>\u201d (\u201dMaailmanmestarit\u201d).<\/p>\n

Italian kansallinen sarja Serie A oli maailman paras jalkapalloliiga viimeksi 1980- ja 1990-luvulla. Sen parhaat seurat, kuten Juventus, AC Milan, Inter Milan, AS Roma ja Lazio, ovat p\u00e4\u00e4sseet useimmiten kansainv\u00e4listen turnausten, kuten Eurooppa-liigan ja Mestareiden liigan, finaaleihin. Ne ovat juhlineet 12 voittoa. Serie A:ta pidet\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Euroopan nelj\u00e4nneksi parhaana kansallisena kilpailuna heti Espanjan La Ligan, Englannin Valioliigan ja Saksan Bundesliigan j\u00e4lkeen. Italialaisia joukkueita ei silti aliarvioida.<\/p>\n

Italiassa pelataan kolmea jalkapallon ammattilaissarjaa, Serie A:ta, Serie B:t\u00e4 ja Lega Prota (jonka nimi muutettiin Serie C:st\u00e4 Lega Italiana Calcio Professionisticoksi uudelleenj\u00e4rjestelyss\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 2008). N\u00e4iden sarjojen ongelmat heijastelevat Italian yhteiskunnan ep\u00e4kohtia. Rahat ovat loppu ja yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4t laskevat, eik\u00e4 luottamus jalkapalloon ole jatkuvien skandaalien takia suurta. Salaliittoteorioihin mielell\u00e4\u00e4n uskovat italialaiset ovat varmoja, ett\u00e4 Serie A, aivan kuten Italian yhteiskuntakin, on ep\u00e4rehellisten tahojen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4. Kuten John Foot sanoo, pelkk\u00e4 ajatus \u201dpolitiikan ja urheilun erill\u00e4\u00e4n pit\u00e4misest\u00e4 on Italiassa naurettava.” (Winning at All Costs<\/em>, s. 355)<\/p>\n

Salaliittoteorioiden yleisyys selittyy jossain m\u00e4\u00e4rin italialaisten taikauskoisuudella. Jalkapallo on heille teatteria. Suuret seurat hallitsevat Serie A:ta, eiv\u00e4tk\u00e4 pienemm\u00e4t joukkueet p\u00e4\u00e4se yleens\u00e4 juhlimaan pokaaleja tai saa reilua osuutta televisiotuloista.<\/p>\n

Italian ja sen jalkapallon kutsuminen sairaaksi on kommentoijien parissa yleist\u00e4. Maa ja sen kansallispeli n\u00e4hd\u00e4\u00e4n korruptoituneena ja lohduttomana, mutta samalla erikoisesti romanttisena ja aitona. Tunnettu \u00e4lykk\u00f6 Umberto Eco (1932\u20132016) v\u00e4itti jopa kerran, ett\u00e4 todellista vallankumousta ei tule Italiassa tapahtumaan, koska siell\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n liikaa aikaa ja energiaa jalkapallon seuraamiseen todellisten muutosten toteuttamiseksi. Eco vastusti aluksi jalkapalloa kovasti, mutta h\u00e4nen asenteensa sit\u00e4 kohtaan pehmeni vuosien varrella.<\/p>\n

Juonittelut tekev\u00e4t Serie A:sta ep\u00e4luotettavan, kiinnostavan ja tunteikkaan. Sarjaa on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 seurata. Pienet ja keskikokoiset seurat joutuvat suurien huijaamiksi \u2013 ainakin omasta mielest\u00e4\u00e4n \u2013, mik\u00e4 johtaa draamaan kent\u00e4ll\u00e4 ja sen ulkopuolella. Jalkapallo on monelle italialaiselle uskonnon korvike, tai ainakin t\u00e4ydennys sille. Kyse on pyh\u00e4st\u00e4 pelist\u00e4, joka tekee el\u00e4m\u00e4st\u00e4 el\u00e4misen arvoista. Foot kertoo kirjassaan Winning at All Costs: A Scandalous History of Italian Soccer<\/em> (2007) er\u00e4\u00e4st\u00e4 uskonnollisuuteen viittaavasta tapahtumasta. Kun Cagliari voitti Serie A:n vuonna 1970, sen fanit j\u00e4rjestiv\u00e4t symboliset hautajaiset kolmanneksi j\u00e4\u00e4neelle Juventukselle. Cagliarin fanit kantoivat pieni\u00e4 arkkuja pitkin kaupunkinsa katuja surren Juventuksen kuolemaa. Napolin fanit toimivat vastaavalla tavalla joukkueensa voitettua Italian mestaruuden Juventuksen nen\u00e4n edest\u00e4 vuonna 1987. N\u00e4m\u00e4 ovat hyvi\u00e4 esimerkkej\u00e4 italialaisten tavasta sekoittaa uskonnollinen symboliikka ja jalkapallo kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

AC Milanin ja Juventuksen keskikentt\u00e4pelaaja Andrea Pirlo (s. 1979) m\u00e4\u00e4ritteli el\u00e4m\u00e4kerrassaan Penso quindi gioco<\/em> (Pelaan, siis olen) Italian rikkin\u00e4iseksi koneeksi. Sit\u00e4 on helppo rakastaa ja vihata. Sama p\u00e4tee sen jalkapalloon, jota oudot juonittelut jatkuvasti muokkaavat. Italian jalkapalloseurat ja poliittiset puolueet k\u00e4rvistelev\u00e4t loputtoman oloisissa kriiseiss\u00e4. Niille ei kuitenkaan kannata antaa liikaa painoarvoa. Italialaiset nimitt\u00e4in tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kriisit menev\u00e4t ohi ja el\u00e4m\u00e4 palaa niiden j\u00e4lkeen uomiinsa. Vaikka moni asia on Italiassa pieless\u00e4, se ei ole romahtamassa.<\/p>\n

Jalkapallolla on Italian kulttuurissa keskeinen asema. Joka kaupungista ja kyl\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyy viheri\u00f6it\u00e4 ja stadioneita, eik\u00e4 Italiaa voisi kuvitellakaan ilman jalkapalloa. Serie A ei ehk\u00e4 en\u00e4\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4 tuotteena Valioliigalle, Bundesliigalle tai La Ligalle, mutta kukaan ei voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Serie A:ta huonoksi sarjaksi. Sen pelit ovat v\u00e4h\u00e4isest\u00e4 yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 huolimatta huipputasoa. Lajin t\u00e4rkeyden huomaa siit\u00e4kin, ett\u00e4 sit\u00e4 pelataan edelleen runsaasti harraste- ja junioritasolla.<\/p>\n

Samaan aikaan ongelmiin yritet\u00e4\u00e4n puuttua. Yksi Italiaa rampauttavia asioita on nepotismi. Liian suuri osa italialaisista ty\u00f6paikoista periytyy edelleen vanhemmilta lapsille. Merkitt\u00e4v\u00e4 osa arvostetuista ty\u00f6paikoista varataan niille, joiden vanhemmat ovat samoissa tai vastaavissa viroissa. Suojaty\u00f6paikkojen olemassaolo ei voi olla johtamatta ty\u00f6n huononevaan j\u00e4lkeen. Italia on vaarassa rappeutua ja j\u00e4\u00e4d\u00e4 j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Ulkomaalaiset ihailevat Italiassa edelleen voimakkaana ilmenev\u00e4\u00e4 arvokkuutta ja yhten\u00e4isyytt\u00e4, vaikka se rakentuukin osittain koulutodistusten kaltaisille rajoittaville mekanismeille. Jos sinulla ei ole todistusta italialaisesta koulusta, et voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 siell\u00e4 julkisen sektorin t\u00f6ihin. T\u00e4m\u00e4, yhdistettyn\u00e4 vaatimukseen osata italian kielt\u00e4, sulkee pois suuren osan siirtolaisista ja pakottaa heid\u00e4t huonosti palkattuihin ammatteihin.<\/p>\n

Toinen suuri ep\u00e4kohta liittyy lahjontaan. Sen \u201djuurtumiselle Italiaan on monia syit\u00e4. Yksi syist\u00e4 on Italian laaja julkinen sektori. [\u2026] Ongelma on siin\u00e4, ett\u00e4 puolueet ovat pesiytyneet valtion omistamiin suuriin yrityksiin ja laitoksiin. Johtajien nimitykset ovat poliittisia ja \u2013 kuten korruptiotapaukset osoittavat \u2013 nimityksist\u00e4 ja urakoista on t\u00e4ytynyt maksaa k\u00e4teisell\u00e4.” (Italia \u2013 vastakohtien maa<\/em>, s. 102)<\/p>\n

Lahjonta on pit\u00e4nyt pystyss\u00e4 tuottamattomia yrityksi\u00e4. Julkisen sektorin suuruus tarkoittaa puolestaan sit\u00e4, ett\u00e4 monen italialaisen toimeentulo riippuu julkisesta vallasta. Italiassa kaikki liittyy kaikkeen. Veronkierto on yleist\u00e4, koska kansalaiset ja yritykset osoittavat sill\u00e4 ep\u00e4luottamusta valtiota kohtaan. T\u00e4h\u00e4n on historiallisia syit\u00e4: \u201dErilaiset hallitsijat ja hallitukset ovat j\u00e4rkytt\u00e4neet italialaisia niin monenlaisella korruptiolla ja huonolla hallinnolla, etteiv\u00e4t he en\u00e4\u00e4 j\u00e4rkyty. Sijalle on kasvanut v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja halu hy\u00f6ty\u00e4 valtiosta ja uhrata sille mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n.” (Italia \u2013 vastakohtien maa<\/em>, s. 108)<\/p>\n

Italia on pienten perheyritysten ja selviytymisen kulttuuri. Italiassa ei ole juuri ollut keskisuuria firmoja, vaan firmat ovat yleens\u00e4 olleet valtion omistamia tai pieni\u00e4<\/em>. Perhekeskeisyys on Italiassa edelleen t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Vaikutusvaltaiseen ja varakkaaseen perheeseen kuuluminen antaa Italiassa lapselle hyv\u00e4t ev\u00e4\u00e4t menestykseen. Suuria yhti\u00f6it\u00e4 py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 niit\u00e4kin kasvottomien virkamiesten sijaan usein joukko samaan l\u00e4hipiiriin kuuluvia miehi\u00e4 ja naisia. Italialaista perhekapitalismia on arvosteltu, mutta ainakin se tekee yritysten p\u00e4rj\u00e4\u00e4misest\u00e4 niiden johtajille t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Maassa puhutaan l\u2019arte di arrangiarsista (selviytymisen taiteesta).<\/em><\/em> Napolin jalkapallojoukkueen presidentti Aurelio De Laurentiis (s. 1949) viittasi t\u00e4h\u00e4n todetessaan kes\u00e4ll\u00e4 2015, ett\u00e4 kaikkien italialaisten velvollisuutena laman aikana on tukkia rei\u00e4t ja pysy\u00e4 pinnalla.<\/p>\n

Muutkin kuin etel\u00e4italialaiset ovat tottuneet keplottelemaan itsens\u00e4 pois vaikeista paikoista. Vaikeuksia ei yleens\u00e4 kohdata, vaan ne kierret\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n huomaa hyvin jalkapallosta. Seurat keplottelevat taloudellisesti, kunnes menev\u00e4t nurin ja joutuvat aloittamaan toimintansa uudestaan alemmalta sarjatasolta. Italialaisella sitkeydell\u00e4 ja yritteli\u00e4isyydell\u00e4 monet niist\u00e4 raivaavat kuitenkin pian tiens\u00e4 takaisin Serie A:han.<\/p>\n

Italiaan rakastuneita riitt\u00e4\u00e4. Ranskalainen kirjailija Stendhal (oik. Marie-Henri Beyle, 1783\u20131842) rakastui Firenzeen siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 koki vierailunsa aikana heikotusta, pahoinvointia, paniikkia, sekavuutta ja syd\u00e4mentykytyst\u00e4. N\u00e4it\u00e4 oireita kutsutaan Stendhalin syndroomaksi. Stendhalin kuuluisin romaani Parman kartusiaaniluostari<\/em> (1839) sijoittuu Italiaan. Sen lukemalla saa k\u00e4sityksen maan aateliston juonitteluista.<\/p>\n

Vaikka Italia el\u00e4\u00e4 turismista, siell\u00e4 ei pidet\u00e4 turisteista. Forestieron<\/em> (ulkomaalaisen, muukalaisen) edess\u00e4 unohdetaan nopeasti kohteliaisuus, johon italialaiset on kasvatettu. Ulkopuoliseksi leimautumisen v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 parhaiten opettelemalla italiaa. Kielen merkityksen huomaa muun muassa siit\u00e4, ett\u00e4 italialaisille on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 muualta tulevat jalkapalloilijat, jopa isot t\u00e4hdet, hallitsevat paikallisen kielen. Virheiden tekeminen sallitaan, mutta englannin tai tulkin k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n t\u00f6yke\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Viha turisteja kohtaan selitt\u00e4\u00e4 sen, miksi monet muualta saapuneet pelaajat \u2013 kuten TPS:st\u00e4 Cesenaan vuonna 2011 siirtynyt Roope Riski (s. 1991), joka ei sopeutunut italialaisen jalkapallon kuriin ja italialaisten lev\u00e4per\u00e4iseen tapaan hoitaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asioita \u2013 eiv\u00e4t ole p\u00e4rj\u00e4nneet Italiassa. My\u00f6s hyvin pukeutuminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Tuulipuvut ja vy\u00f6laukut kannattaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kotiin, sill\u00e4 kuten Paddy Agnew toteaa, huolimattomasti \u201dtai huonosti pukeutuminen vastaa Italiassa \u2019Olen idiootti\u2019 -kyltin pit\u00e4mist\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 yl\u00e4puolella.” (Forza Italia<\/em>, s. 32)<\/p>\n

Serie A:ssa pelanneista suomalaisista l\u00e4hinn\u00e4 vain Chievo Veronan kapteeninakin ollut puolustava keskikentt\u00e4 Perparim Hetemaj (s. 1986) on loistanut. Muita Riskin ja Hetemaj\u2019n lis\u00e4ksi Serie A:ssa k\u00e4v\u00e4isseit\u00e4 suomalaisia ovat Mika Aaltonen (s. 1965, Inter Milan, Bologna), Alexei Eremenko Jr. (s. 1983, Lecce), Roman Eremenko (s. 1987, Udinese, Siena), Anssi Jaakkola (s. 1987, Siena), Mika Lehkosuo (s. 1970, Perugia) ja Jani Virtanen (s. 1988, Udinese). Kukaan heist\u00e4 ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4ssyt joukkueessaan t\u00e4rke\u00e4\u00e4n asemaan, vaan kaikki joutuivat tyytym\u00e4\u00e4n rooliin taustalla.<\/p>\n

Italia on avoin, el\u00e4v\u00e4inen ja l\u00e4mmin, mutta my\u00f6s aggressiivinen, sulkeutunut ja kylm\u00e4. Romantikot n\u00e4kev\u00e4t yleens\u00e4 vain ensimm\u00e4isen ja kyynikot j\u00e4lkimm\u00e4isen puolen, vaikka molemmat ovat yht\u00e4 totta. Italia k\u00e4rsii juovasta kiihkeiden nuorien ja j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isten vanhusten v\u00e4lill\u00e4. Ensimm\u00e4iset eiv\u00e4t l\u00f6yd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ja j\u00e4lkimm\u00e4iset pit\u00e4v\u00e4t hallussaan johtavia paikkoja. T\u00e4m\u00e4n jakautuneisuuden huomioiden ei ole ihme, ett\u00e4 italialaisten jalkapalloseurojen kannattajaryhm\u00e4t, ultrat (tai ultr\u00e0t), vet\u00e4v\u00e4t puoleensa yhteis\u00f6llisyydest\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4ytyneen yhteiskunnan ulkopuolella kiinnostuneita nuoria. Normaali ty\u00f6el\u00e4m\u00e4, johon p\u00e4\u00e4see helpoimmin kiinni suhteilla kuin koulutuksella, ei kuulosta heist\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 vaihtoehdolta.<\/p>\n

Negatiivisia esimerkkej\u00e4 l\u00f6ytyy runsaasti, mutta niihin takertuvan on vaikea n\u00e4hd\u00e4 Italian kauneutta. Siell\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n loistavaa ruokaa ja pelataan hyv\u00e4\u00e4 jalkapalloa. Sen muotoilu ja muoti ovat maailmankuuluja. Sen maaseutu ja kaupungit ovat kauniita, vaikkakin monin paikoin rapistuneita, eik\u00e4 kaikkea vanhaa ole siell\u00e4 kehityksen nimiss\u00e4 tuhottu. Italia on rumimmillaankin monia maita kauniimpi. Sen ep\u00e4kohtia, kuten tukahduttavaa byrokratiaa, kest\u00e4\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n, koska vastineeksi saa niin paljon.<\/p>\n

Pyh\u00e4 peli: Italian jalkapallon tarina<\/em> keskittyy negatiiviseen. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 italialaisen jalkapallon ongelmista, kuten dopingista, rasismista ja sopupeleist\u00e4, l\u00f6ytyy paljon tietoa. Haluan kuitenkin korostaa, ett\u00e4 vaikka pid\u00e4n enemm\u00e4n Espanjan p\u00e4\u00e4sarja La Ligasta, my\u00f6s Italian Serie A on minulle t\u00e4rke\u00e4. AC Milan, Inter Milan, AS Roma, Lazio ja Juventus ovat seuroja, jotka eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 ket\u00e4\u00e4n kylm\u00e4ksi. Jalkapalloromantiikka el\u00e4\u00e4 kaikista Euroopan maista vahvimpana Italiassa. Sielt\u00e4 lajista l\u00f6ytyy sen lukemattomista ongelmista huolimatta edelleen aitoa tunnetta.<\/p>\n

Kuten edelliset tietokirjani, Valkoinen baletti: kirjoituksia Real Madridista<\/em> (2014) ja Pomon lumo: Bruce Springsteenin tarina <\/em>(2014), my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 teos on ensimm\u00e4inen aiheesta suomeksi kirjoitettu kirja. Hy\u00f6dyllisi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4 ovat olleet Footin Winning at All Costs<\/em> ja Agnew\u2019n Forza Italia: The Fall and Rise of Italian Football <\/em>(2007). Niiden s\u00e4vy on pessimistinen. Italian valtiota k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 kovakouraisesti. Kirjoittajat pit\u00e4v\u00e4t maan jalkapalloa menneen\u00e4 mahtina, joka ei ole tule koskaan palaamaan huipulle.<\/p>\n

Reilumman n\u00e4kemyksen tarjoavat Tim Parksin mielenkiintoiset teokset Italian Neighbours<\/em> (1992), An Italian Education<\/em> (1996) ja A Season with Verona<\/em> (2002). Niiss\u00e4 Italian ja sen kansallisurheilun vaikeuksiin suhtaudutaan ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti. Italialaistuneen Parksin tekstit ovat olleet t\u00e4rkeit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjan syntymisen kannalta.<\/p>\n

Pyh\u00e4 peli: Italian jalkapallon<\/em> tarina on esseistinen tietokirja. Kiit\u00e4n kirjan nimen keksimisest\u00e4 aina aktiivista Torsti Lehtist\u00e4. Toimittaja Hannu Ranta on lukenut k\u00e4sikirjoituksen ja antanut hy\u00f6dyllisi\u00e4 kommentteja. Tarjoan aiheesta kattavan yleisesityksen, mutta en kuitenkaan k\u00e4sittele tarkasti kaikkea. Keskityn enemm\u00e4n joukkueisiin ja suuriin linjoihin kuin yksitt\u00e4isiin tapahtumiin tai pelaajiin. Tavoitteenani on saada lukija kiinnostumaan Italiasta ja saada h\u00e4net etsim\u00e4\u00e4n lis\u00e4tietoa.<\/p>\n

Erillisen kiitoksen ansaitsevat FutisForum2-keskustelupalstan Serie A -ketjujen ahkerat kirjoittajat. My\u00f6s he ovat auttaneet minua eteenp\u00e4in. Olen matkustanut Italiassa ja ty\u00f6skennellyt Assisissa ja Mazzano Romanossa. N\u00e4m\u00e4 kokemukset, yhdistettyn\u00e4 paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kemiini Serie A -peleihin Milanossa, Firenzess\u00e4 ja Roomassa, ovat lis\u00e4nneet tiet\u00e4myst\u00e4ni Italiasta, sen kulttuurista, sen ihmisist\u00e4 ja sen kansallispelist\u00e4.<\/p>\n

En kuitenkaan v\u00e4it\u00e4 olevani erehtym\u00e4t\u00f6n asiantuntija. N\u00e4in lyhyess\u00e4 kirjassa on mahdotonta k\u00e4sitell\u00e4 kattavasti n\u00e4in monimutkaista aihetta. Italiaa pintapuolisesti tarkastelemalla sit\u00e4 p\u00e4\u00e4tyy helposti vihaamaan. Tarkemmalla tutustumisella sit\u00e4 on kuitenkin pakko rakastaa.<\/p>\n

Helsingiss\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2016
\nEsa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— Johdanto tietokirjasta Pyh\u00e4 peli: Italian jalkapallon tarina (Arktinen Banaani 2016). Kirjan…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,9,20,22,23,1],"tags":[231,237,489],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2016\/05\/pyhacc88peli-kansi-v-08-300x197.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1714"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1714"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1714\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3141,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1714\/revisions\/3141"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1714"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1714"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1714"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}