{"id":172,"date":"2011-03-25T09:32:00","date_gmt":"2011-03-25T07:32:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/eino-santanen-punainen-seina\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:39","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:39","slug":"eino-santanen-punainen-seina","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/eino-santanen-punainen-seina\/","title":{"rendered":"Eino Santanen: Punainen sein\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5587949784839482002\"<\/a><\/p>\n

Runo t\u00f6rm\u00e4\u00e4 sein\u00e4\u00e4n<\/p>\n

Eino Santanen: Punainen sein\u00e4, runoja, Teos 2010<\/p>\n

Eino Santasen kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 kokoelmaa, Kuuntele, romantiikkaa (Tammi 2002) ja Merihevonen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kylke\u00e4\u00e4n (Teos 2007), esitteliv\u00e4t h\u00e4net \u00e4kkiv\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 ja lahjakkaana uuden runouden \u00e4\u00e4nen\u00e4. Kirjat saivat ristiriitaisen vastaanoton. Esikoisen kohdalla ei osattu p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kannattaako kirja ottaa tosissaan vai tulisiko sit\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4 vitsin\u00e4. Seuraavan julkaisun kohdalla oltiin paremmin j\u00e4ljill\u00e4, sill\u00e4 se ymm\u00e4rrettiin ja palkittiin Kalevi J\u00e4ntin palkinnolla. Ristiriitainen kritiikki ei kuitenkaan laantunut, joten johonkin hermoon Santanen oli selv\u00e4sti osunut.<\/p>\n

Kolmas kokoelma, osuvasti nimetty Punainen sein\u00e4, jatkaa edellisten kirjojen jalanj\u00e4ljill\u00e4. Kuuntele, romantiikkaa tarkasteli ironisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta muun muassa luontoa ja kaupunkeja. Merihevonen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kylke\u00e4\u00e4n puolestaan leikitteli mainosten ja todellisuuden v\u00e4lisill\u00e4 j\u00e4nnitteill\u00e4. Punainen sein\u00e4 jatkaa samojen aiheiden k\u00e4sittely\u00e4. Kirja ottaa kantaa maailman menoon, mutta pilke silm\u00e4kulmassa. Santasen t\u00e4h\u00e4nastisia kokoelmia tulisikin lukea trilogiana ja maailmankuvana.<\/p>\n

Lukija t\u00f6rm\u00e4\u00e4 helposti sein\u00e4\u00e4n Santasen tekstien edess\u00e4. Kriitikoidenkin on ollut ilmeisen vaikea tarttua Punaiseen sein\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ilmestyneist\u00e4 kritiikeist\u00e4 huokuu ihmetys ja h\u00e4mmennys. Viel\u00e4 kolmannenkaan samoja teemoja k\u00e4sittelev\u00e4n kokoelman kohdalla ei ilmeisesti osata p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta Santasta tulisi l\u00e4hesty\u00e4. Tekstit ovat toki vaikeita. Ne k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kaikille tuttua kielt\u00e4, mutta v\u00e4\u00e4ntelev\u00e4t sit\u00e4 odottamattomalla tavalla. Mit\u00e4 pit\u00e4isi esimerkiksi ajatella s\u00e4keist\u00e4, kuten \u201dJa kuitenkin vaanimassa pusikoissa erin\u00e4isi\u00e4 m\u00f6ykkyj\u00e4\u201d? Kuva on toki huvittava, mutta merkityst\u00e4 siin\u00e4 ei tunnu olevan.<\/p>\n

Punaisessa sein\u00e4ss\u00e4 on muutamia hahmoja, kuten mies, nainen, toimistoty\u00f6ntekij\u00e4 Kimmo ja nime\u00e4m\u00e4t\u00f6n entinen pornot\u00e4hti. He ovat karikatyyrej\u00e4, joiden kautta maailmaa peilataan. El\u00e4m\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kaoottisena kokemuksena, johon yht\u00e4 aikaa sekava ja tasapainoon pyrkiv\u00e4 teksti pyrkii viittaamaan. Punainen sein\u00e4 toteuttaa Santasen poetiikkaa, jonka mukaan kaikki pit\u00e4\u00e4 ottaa yht\u00e4 aikaa mahdollisimman vakavasti ja vitsin\u00e4. Kirjan lopussa olevat peilirunot antavat vihjeen Santasen tuotantoon. Ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ensi vilkaisulla toistensa kopioilta, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa runot erilaisiksi. Tekij\u00e4 iskee lukijalle silm\u00e4\u00e4, tarttuu t\u00e4t\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 ja vie yht\u00e4 aikaa tuttuun ja vieraannuttavaan maailmaan. Santasen kaikki kolme kokoelmaa ovat merkitt\u00e4vi\u00e4 kuvia ajasta jossa el\u00e4mme.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi
esa.makijarvi(at)gmail.com<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Runo t\u00f6rm\u00e4\u00e4 sein\u00e4\u00e4n Eino Santanen: Punainen sein\u00e4, runoja, Teos 2010 Eino Santasen…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":761,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[136,285,302,488],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Punainen_seina.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Punainen_seina.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/172"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=172"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/172\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3332,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/172\/revisions\/3332"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/761"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=172"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=172"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=172"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}