{"id":177,"date":"2011-03-07T15:08:00","date_gmt":"2011-03-07T13:08:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/kuninkaan-puheesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:42","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:42","slug":"kuninkaan-puheesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/kuninkaan-puheesta\/","title":{"rendered":"Kuninkaan puheesta"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5581355264705725650\"<\/a><\/p>\n

Kuninkaan puhe on juuri sellainen elokuva, jonka voisi odottaakin voittaa t\u00e4rkeimm\u00e4t Oscar-palkinnot. Se sai t\u00e4rkeimm\u00e4t Oscarit, eli Parhaan elokuvan, Parhaan ohjauksen, Parhaan miesp\u00e4\u00e4osan ja Parhaan k\u00e4sikirjoituksen. Asiaa ei ihmettele, kun katsoo t\u00e4m\u00e4n hyvin tehdyn ja poliittisesti korrektin elokuvan. Verrattuna muihin samoissa kategorioissa ehdolla olleisiin filmeihin, kuten esimerkiksi The Black Swaniin, The Social Networkiin ja The Fighteriin (er\u00e4\u00e4nlaisia menestystarinoita nekin), Kuninkaan puheessa on selv\u00e4sti eniten palkintopotkua.<\/p>\n

Kuninkaan puheen menestys johtuu monesta asiasta. Ensinn\u00e4kin, elokuva toimii monella tasolla. Se on tarina \u00e4nkytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4 (Colin Firth), joka sattuu olemaan Englannin kuningas Yrj\u00f6 VI. Oli kuningasinstuutiosta sitten mit\u00e4 mielt\u00e4 tahansa, kaikesta hermoilevasta ja pahasti \u00e4nkytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 Yrj\u00f6 VI:st\u00e4 ei voi olla v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. H\u00e4n on hyvin sympaattinen hahmo. Elokuva on rakennettu siten, ett\u00e4 se valaa uskoa kuningasinstituution t\u00e4rkeyteen. Toisaalta se on my\u00f6s klassinen kasvutarina, jossa vaikeista l\u00e4ht\u00f6kohdista ponnistava mies nousee t\u00e4rke\u00e4\u00e4n asemaan. Alleviivaavana sanomana on, ettei vaikeinkaan menneisyys pysty kahlitsemaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista ihmist\u00e4.<\/p>\n

Toiseksi, Kuninkaan puheessa on onnistuneita vastavoimia. Firthin n\u00e4yttelem\u00e4 kuningas ja puheopettaja (Geoffrey Rush) ovat elokuvan kantavia voimia, joiden keskin\u00e4ist\u00e4 kahnausta seuraa mielell\u00e4\u00e4n. Muut henkil\u00f6t j\u00e4\u00e4v\u00e4t taka-alalle. Heid\u00e4n kauttaan selvennet\u00e4\u00e4n my\u00f6s kuilua, joka aukeaa kuningashuoneen ja tavallisen kansan v\u00e4lille. Kun kuningas ja puheopettaja yst\u00e4vystyv\u00e4t, osa kuilusta kuroutuu umpeen. Vahvin vastavoima l\u00f6ytyy kuitenkin ajasta. Kuninkaan puhe alkaa vuodesta 1925 ja p\u00e4\u00e4ttyy toisen maailmansodan alkuun. Tuolloin valtaan nousi vahvoja valtionp\u00e4\u00e4miehi\u00e4, jotka olivat hyvi\u00e4 esiintym\u00e4\u00e4n julkisesti. Kuninkaan puheen ilmeisin esimerkki on erinomaisena puhujana ja vakuuttavana valehtelijana tunnettu Adolf Hitler. Yrj\u00f6 VI taas on v\u00e4ssykk\u00e4 ja huono johtaja, kunnes oppii esiintym\u00e4\u00e4n. Johtaminen on ennen kaikkea n\u00e4yttely\u00e4, kuten Kuninkaan puhe onnistuneesti esitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kolmanneksi ja viimeiseksi on huomautettava, kuinka konkreettinen ja sovinnainen Kuninkaan puhe on. Se ei k\u00e4sittele vaikeita aiheita, ellei \u00e4nkytt\u00e4mist\u00e4 lasketa t\u00e4llaiseksi perimm\u00e4iseksi kysymykseksi. Kuningasinstituutiota ei aseteta miss\u00e4\u00e4n vaiheessa kyseenalaiseksi, kuten ei muuten mit\u00e4\u00e4n muutakaan. Jopa elokuvassa maailmalla on j\u00e4rjestyksens\u00e4, jossa kaikille on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty selke\u00e4t ja helposti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4t roolit. N\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 poistuvalle j\u00e4\u00e4 hyv\u00e4 mieli, joka on tietysti er\u00e4s t\u00e4rkeimmist\u00e4 palkintosateen takaajista. Kun t\u00e4h\u00e4n hyv\u00e4\u00e4n mieleen yhdistet\u00e4\u00e4n onnistunut taiteellinen toteutus, kuten esimerkiksi mainio kuvaus ja onnistunut leikkaus, Oscarsuma on valmis. Vaikka Kuninkaan puhe ei kuulukaan vuoden parhaisiin elokuviin, niin sit\u00e4 voi silti suositella kaikille.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuninkaan puhe on juuri sellainen elokuva, jonka voisi odottaakin voittaa t\u00e4rkeimm\u00e4t Oscar-palkinnot.…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":771,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[140,634],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kings-speech-51.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kings-speech-51.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/177"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=177"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/177\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3337,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/177\/revisions\/3337"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/771"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=177"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=177"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=177"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}