{"id":1890,"date":"2016-10-06T12:37:50","date_gmt":"2016-10-06T09:37:50","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1890"},"modified":"2018-02-28T09:41:35","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:35","slug":"pajtim-statovci-tiranan-sydan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/pajtim-statovci-tiranan-sydan\/","title":{"rendered":"Pajtim Statovci: Tiranan syd\u00e4n"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2016\/09\/tiranan-sydc3a4n.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-1891\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2016\/09\/tiranan-sydc3a4n-209x300.jpg\" alt=\"tiranan-sydc3a4n\" width=\"209\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2016\/09\/tiranan-sydc3a4n-209x300.jpg 209w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2016\/09\/tiranan-sydc3a4n.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 209px) 100vw, 209px\" \/><\/a><\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p>Kritiikki julkaistu <em>Demokraatissa<\/em> syksyll\u00e4 2016.<\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p><strong>Kadonnutta identiteetti\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4<\/strong><\/p>\n<p>Pajtim Statovci:<\/p>\n<p>Tiranan syd\u00e4n<\/p>\n<p>Otava 2016, s. 271<\/p>\n<p>Pajtim Statovcin (s. 1990) kahden vuoden takainen esikoisromaani <em>Kissani Jugoslavia<\/em> oli menestys. Se sai <em>Helsingin Sanomien<\/em> kirjallisuuspalkinnon ja sen k\u00e4\u00e4nn\u00f6soikeudet myytiin moniin maihin. Teoksesta on my\u00f6s tekeill\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4sovitus.<\/p>\n<p>Nyt ilmestyneen <em>Tiranan syd\u00e4men<\/em> piti olla alun perin osa Statovcin ensimm\u00e4ist\u00e4 kirjaa, mutta kustantaja kehotti tekem\u00e4\u00e4n siit\u00e4 erillisen romaanin. Ratkaisu on onnistunut, sill\u00e4 my\u00f6s Statovcin toinen teos on erinomainen.<\/p>\n<p>Kuten <em>Kissani Jugoslaviassa<\/em>, my\u00f6s <em>Tiranan syd\u00e4mess\u00e4<\/em> etsit\u00e4\u00e4n kadoksissa olevaa identiteetti\u00e4. Statovcilla on asiasta omakohtaista kokemusta, sill\u00e4 h\u00e4n on kansallisuudeltaan albaani, ja muutti Suomeen pienen\u00e4 tuolloin Jugoslavian Serbiaan kuuluneesta Kosovosta.<\/p>\n<p>Kansallisuuksiin liittyvien solmujen lis\u00e4ksi <em>Tiranan syd\u00e4men<\/em> p\u00e4\u00e4hahmot Bujar ja Agim etsiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n sukupuolensa osalta: \u201dOlen mies joka ei voi olla nainen mutta joka halutessaan voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 naiselta, se on paras ominaisuuteni, naamioleikki jonka voin aloittaa ja lopettaa silloin kun minulle parhaiten sopii.\u201d (s. 9)<\/p>\n<p>Ajassa ja paikassa hyppiv\u00e4 romaani kertoo kommunismin romahtamisesta ja maailman muuttumisesta toiseksi. Nuoret albaanit Bujar ja Agim ovat myllerryksen keskell\u00e4 kasvaessaan hukassa: \u201dKenenk\u00e4\u00e4n ei ole pakko olla se ihminen joksi on syntynyt, vaan itsens\u00e4 voi koota kuin palapelin.\u201d (s. 9)<\/p>\n<p>Kansallisuuksien ja sukupuolen ohella omaa itse\u00e4 etsit\u00e4\u00e4n tarinoista, joita Jugoslavian hajoamisen aikoihin sy\u00f6p\u00e4\u00e4n kuoleva Bujarin is\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n kertoo: \u201dJa min\u00e4 ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 minun is\u00e4ni oli valehtelija, kuten kaikki tarinankertojat, ja ett\u00e4 is\u00e4ni tarinoissa puhui jumalan puute, suurenhulluus joka syntyy el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymisen pelosta, joka taas saa ravintonsa ihmisen syvimm\u00e4st\u00e4 tunteesta, tahdosta tulla kuolemattomaksi.\u201d (s. 55)<\/p>\n<p><strong>Balkanin etniset sotkut<\/strong><\/p>\n<p>Parasta <em>Tiranan syd\u00e4mess\u00e4<\/em> on sen kieli. Pajtim Statovcin proosa on kansainv\u00e4list\u00e4 tasoa, eik\u00e4 h\u00e4nen toista romaaniaan lukiessa ihmettele lainkaan, miksi h\u00e4nest\u00e4 ollaan kiinnostuneita Suomen ulkopuolella. <em>Tiranan syd\u00e4men<\/em> kerronta on tosin hieman liian hektist\u00e4. Enempi paikoillaan pysyminen ja asioiden rauhallisempi k\u00e4sittely olisi tehnyt hyv\u00e4\u00e4, sill\u00e4 tarinassa on huimasti potentiaalia.<\/p>\n<p>Kirja on kuitenkin tekij\u00e4n i\u00e4n huomioiden sek\u00e4 rakenteeltaan ett\u00e4 tyylilt\u00e4\u00e4n hallittu. Sen hiomiseen on selke\u00e4sti k\u00e4ytetty aikaa ja vaivaa. Statovci kiitt\u00e4\u00e4kin j\u00e4lkisanoissaan kustannustoimittaja Lotta Sonnista, jonka panos Statovcin auttamisessa lienee ollut merkitt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n<p>Balkanin alueen etniset sotkut ovat ulkopuolisille vaikeasti ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4, mutta Statovci onnistuu tekem\u00e4\u00e4n kirjoissaan niist\u00e4 hyvi\u00e4 kiteytyksi\u00e4. Monet monimutkaiset asiat sanotaan <em>Tiranan syd\u00e4mess\u00e4<\/em> yksinkertaisesti: \u201dMinun silmiss\u00e4ni Kosovo ja koko Jugoslavia oli kaaos, alkeellisten luolaihmisten kansoittama maakaistale, jonka halusin sulkea ulkopuolelleni, koska siell\u00e4 kerrotut tarinat h\u00e4vettiv\u00e4t minua, vaikka minun kansani edustaja ei ollut yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4 hirvitt\u00e4vist\u00e4 teoista syyllinen.\u201d (s. 62\u201363)<\/p>\n<p>Kirjan keski\u00f6\u00f6n nousevat vanhempien halu kertoa tarinoita ja lapsien halu kielt\u00e4\u00e4 menneisyytens\u00e4. Vanhemmat takertuvat politiikan ja uskonnon varaan rakennettuun murenevaan maailmaan, jota ei ole oikeastaan en\u00e4\u00e4 olemassa. Lapset tuntevat hekin katkeruutta: \u201dVihasin sit\u00e4 mit\u00e4 en voinut olla ja sit\u00e4 mit\u00e4 siksi toivoin l\u00e4heisilleni. Toivoin, ett\u00e4 sota syttyisi, toivoin ett\u00e4 kotimaahani hy\u00f6k\u00e4tt\u00e4isiin, toivoin ett\u00e4 joku pudottaisi atomipommin keskelle Tiranaa ja tappaisi jokaisen asukkaan, tai ett\u00e4 tulivuori purkautuisi ja laava levitt\u00e4ytyisi koko maan p\u00e4\u00e4lle.\u201d (s. 96)<\/p>\n<p><strong>Samaa p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tarinaa<\/strong><\/p>\n<p><em>Tiranan syd\u00e4n<\/em> on nopealiikkeinen. Se alkaa vuodesta 1998 ja liikkuu edestakaisin ajassa. Tapahtumat alkavat Roomasta, mutta jatkuvat pian muun muassa Albanian p\u00e4\u00e4kaupungissa ja Helsingiss\u00e4. Sek\u00e4 Bujarille ett\u00e4 Agimille on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tulla n\u00e4hdyksi. He ovat nykyaikaisia nuoria, jotka haluavat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikkansa.<\/p>\n<p>Vaikka kirjan yleiss\u00e4vy on pessimistinen, mukana on v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 valoa. Bujar ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 v\u00e4lill\u00e4, ett\u00e4 todellinen onni l\u00f6ytyy rakkaan ihmisen l\u00e4sn\u00e4olosta: \u201dOli ihan sama minne me tulisimme, sill\u00e4 kaikki paikat, joissa olin h\u00e4nen kansaan ollut, olivat olleet koteja.\u201d (s. 201)<\/p>\n<p>Romaanin Suomeen sijoittuvissa luvuissa otetaan suorasanaisesti kantaa maatamme vaivaavaan muukalaisvihamielisyyteen ja sen aiheuttamaan pelkoon. Pajtim Statovci tuntuu ehdottavan, ett\u00e4 kaikkien ihmisten kohtalot ovat osa samaa p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tarinaa, eik\u00e4 maahanmuuttajia tule suoralta k\u00e4delt\u00e4 tuomita. Kaikki yritt\u00e4v\u00e4t tuoda itse\u00e4\u00e4n esiin omalla tavallaan, eik\u00e4 oikeita tai v\u00e4\u00e4ri\u00e4 tapoja itsens\u00e4 toteuttamiseksi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole.<\/p>\n<p><em>Tiranan syd\u00e4n<\/em> on ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja hyvin kirjoitettu kirja. Sen rakenne ei ole ehein ja harkituin mahdollinen, mutta Statovci ansaitsee taas kehuja rohkeudestaan tarttua vaikeisiin aiheisiin. Kuten <em>Kissani Jugoslavia<\/em>, my\u00f6s <em>Tiranan syd\u00e4n<\/em> on peloton teos t\u00e4ynn\u00e4 iloa ja surua.<\/p>\n<p><strong>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8212; Kritiikki julkaistu Demokraatissa syksyll\u00e4 2016. &#8212; Kadonnutta identiteetti\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4 Pajtim Statovci:&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,6,9,16,23,1],"tags":[449,662],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2016\/09\/tiranan-sydc3a4n-209x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1890"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1890"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1890\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3131,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1890\/revisions\/3131"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1890"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1890"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1890"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}