{"id":1928,"date":"2016-10-11T12:58:34","date_gmt":"2016-10-11T09:58:34","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=1928"},"modified":"2018-02-28T09:41:35","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:35","slug":"malcolm-lowryn-tulivuoren-juurella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/malcolm-lowryn-tulivuoren-juurella\/","title":{"rendered":"Malcolm Lowryn Tulivuoren juurella"},"content":{"rendered":"

\"1064_tulivuoren_juurella\"<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

Esitelm\u00e4 pidetty Kanneltalon kirjastossa 10.10.2016.<\/p>\n

—<\/p>\n

Johdanto<\/strong><\/p>\n

Vuonna 1947 ilmestynyt romaani Tulivuoren juurella<\/em> oli Malcolm Lowryn (1909\u20131957) p\u00e4\u00e4ty\u00f6. Juuri muuta merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 brittil\u00e4inen kirjailija ei saanut alkoholisoitumisensa takia tehty\u00e4. Osin omael\u00e4m\u00e4kerrallinen Tulivuoren juurella<\/em> on kuitenkin yksi viime vuosisadan merkitt\u00e4vimmist\u00e4 kaunokirjallisista saavutuksista. Se on my\u00f6s yksi parhaista alkoholismin kuvauksista proosassa.<\/p>\n

John Huston (1906\u20131987) sovitti vuonna 1984 Lowryn romaanin samannimiseksi elokuvaksi. Filmi oli ehdolla Cannesin Kultaisen palmun voittajaksi, mink\u00e4 lis\u00e4ksi elokuva sai my\u00f6s Golden Globe- ja Oscar -ehdokkuudet. Sek\u00e4 romaani ett\u00e4 filmi ovat toimivia, mutta eroavat selv\u00e4sti toisistaan.<\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/strong><\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> sijoittuu meksikolaiseen pikkukaupunkiin. Siell\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n Kuolleiden p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vuonna 1939. Kuolleiden p\u00e4iv\u00e4 (<\/u>D\u00eda de Muertos) <\/em>on vainajien muistojuhla marraskuun alussa. Sit\u00e4 juhlitaan samaan aikaan kuin katolisia kuolleiden muistojuhlia, pyhimysten p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja uskovien vainajien muistop\u00e4iv\u00e4\u00e4, joita vastaa Suomessa pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

Kuolleiden p\u00e4iv\u00e4 on erityisen t\u00e4rke\u00e4 Meksikossa, jossa se on yleinen vapaap\u00e4iv\u00e4. Synk\u00e4st\u00e4 aiheestaan huolimatta kyseess\u00e4 on iloinen, jopa riehakas juhla. Kuolleiden p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n my\u00f6s Yhdysvalloissa, jossa on suuri meksikolaisv\u00e4hemmist\u00f6, Filippiineill\u00e4 sek\u00e4 joissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Brasiliassa se on yleinen vapaap\u00e4iv\u00e4. Monet juhlivat sit\u00e4 k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 kirkoissa ja hautausmailla, sytytt\u00e4en kynttil\u00f6it\u00e4 ja rukoillen.<\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin p\u00e4\u00e4hahmo on Geoffrey Firmin, juomisen takia virastaan erotettu englantilainen konsuli. Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin p\u00e4\u00e4hahmo on Geoffrey Firmin, juomisen takia virastaan erotettu englantilainen konsuli. Muihin henkil\u00f6ihin kuuluu joukko ulkomailta Meksikoon p\u00e4\u00e4tyneit\u00e4 miehi\u00e4 ja naisia, joilla kaikilla on omalla tavallaan vaikeaa. Firminiss\u00e4 on paljon Lowrya itse\u00e4\u00e4n ja Tulivuoren juurella<\/em> -kirjassa onkin vahva omael\u00e4kerrallinen s\u00e4vy. Niin Lowry kuin Firmin k\u00e4rsiv\u00e4t syv\u00e4sti.<\/p>\n

<\/strong>Luen otteen teoksen toisesta luvusta, jossa konsulin niin ik\u00e4\u00e4n itsetuhoinen vaimo Yvonne Constable miettii pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nen ottaa viinaryyppy heti aamusta: \u201dVai pitik\u00f6 h\u00e4nen. H\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt: vaikka h\u00e4n inhosikin alkoholia aamulla, h\u00e4nen ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 olisi pit\u00e4nyt: juuri niin h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt mieless\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 jos v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ottaa ei vain yht\u00e4 ryyppy\u00e4 vaan hyvin montakin ryyppy\u00e4 konsulin kanssa. Mutta sen sijaan h\u00e4n tunsi hymyn h\u00e4ipyv\u00e4n kasvoiltaan, jotka ponnistelivat pid\u00e4tt\u00e4\u00e4kseen kyyneli\u00e4 jotka h\u00e4n oli kaikissa tapauksissa kielt\u00e4nyt itselt\u00e4\u00e4n, ajatteli ja tiesi Geoffreyn tiet\u00e4v\u00e4n mit\u00e4 h\u00e4n ajatteli: \u2019Olin varautunut t\u00e4h\u00e4n, olin varautunut siihen.\u2019 \u2019Ota sin\u00e4, niin min\u00e4 skloolaan\u2019, h\u00e4n huomasi sanovansa.\u201d (1)<\/p>\n

Yvonne ja Firmin ovat kirjassa vuorotellen eroamassa ja yhdess\u00e4. Yvonnella ja Hugh Firminill\u00e4, p\u00e4\u00e4hahmo Geoffreyn kunniallisella velipuolella, on ollut suhde, mit\u00e4 molemmat katuvat syv\u00e4sti.\u00a0 Heit\u00e4 kalvaa tunne syyllisyydest\u00e4. Konsulin ottamasta et\u00e4isyydest\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4n Yvonnen paljastetaan my\u00f6s olleen suhteessa Geoffreyn lapsuudenyst\u00e4v\u00e4n Jacques Laurellen kanssa. Vaimonsa uskottomuudesta tietoinen konsuli pakenee totuutta tarttumalla pulloon.<\/p>\n

Parasta Tulivuoren juurella<\/em> -kirjassa on sen hypnoottinen proosa. Juhani Jaskarin (1930\u20131988) suomennos on ensiluokkainen. Lowryn pitkiin lauseisiin ja kappaleisiin perustuva kerronta p\u00e4\u00e4see siin\u00e4 oikeuksiinsa. Kirja on niin kutsuttu yhden p\u00e4iv\u00e4n romaani, eli kaikki siin\u00e4 tapahtuu yhden vuorokauden aikana. Muistoja ja takautumia k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, mutta suurimmassa osassa teoksessa puidaan Kuolleiden p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja sen tapahtumia.<\/p>\n

Lowry k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n uskonnollisia vertauskuvia. Voidaan esimerkiksi ajatella, ett\u00e4 kirjan p\u00e4\u00e4hahmo Firmin on paheellinen vieras oudossa trooppisessa maailmassa hieman samaan tapaan kuin ihminen on vieras Raamatun paratiisissa. Koska romaani sijoittuu vuoteen 1939, ihmiskunta on alkaneen toisen maailmansodan takia heikoilla.<\/p>\n

Lowry itse toteaa Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin suomennoksen alkusanoissa, ett\u00e4 kirjassa \u201d\u2019on siis kysymys ennen kaikkea niist\u00e4 ihmisess\u00e4 piilevist\u00e4 voimista, joiden vuoksi h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 omaa itse\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 on kysymys my\u00f6s ihmisen syyllisyydest\u00e4, h\u00e4nen katumuksestaan, h\u00e4nen lakkaamattomasta ponnistelustaan kohden valoa menneisyys taakkanaan ja h\u00e4nen lopullisesta tuomiostaan. Allegoriana on Eedenin puutarha, joka on samalla maailma.\u2019\u201d (2)<\/p>\n

Edellinen lainaus on per\u00e4isin kirjeest\u00e4, jonka Lowry kirjoitti lontoolaiselle kustantajalleen. H\u00e4n jatkaa: \u201d\u2019Konsulin humalatilaa on yhdell\u00e4 tasolla k\u00e4ytetty sen yleisen humalatilan symbolina jossa ihmiskunta oli sodan aikana, tai pikemminkin sit\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti edelt\u00e4neen\u00e4 aikana, mik\u00e4 on melkein sama asia, ja sik\u00e4li kuin h\u00e4nen kohtalollaan on syvyytt\u00e4 ja merkityst\u00e4, se on suhteutettava my\u00f6s koko ihmiskunnan lopulliseen kohtaloon.\u2019\u201d (3)<\/p>\n

Luen otteen kirjan ensimm\u00e4isest\u00e4 luvusta. T\u00e4ss\u00e4 lainauksessa n\u00e4kyy hyvin Lowryn tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 alkoholistin sekavuustilan mieleen tuovaa kerrontaa: \u201d(Monta mescalitoa my\u00f6hemmin ja aamun koittaessa Farolitossa) . . . Aika on joka tapauksessa parantajana puoskari. Kuinka kukaan voi juljeta kertoa minulle sinusta? Sin\u00e4 et voi tiet\u00e4\u00e4 miten surullista el\u00e4m\u00e4ni on. Niin valveilla kuin unessa minua vaivaa herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ajatus, ett\u00e4 saatat tarvita apuani, jota en pysty antamaan, kuten min\u00e4 sinun, jota sin\u00e4 et, ja n\u00e4en sinut alituisesti n\u00e4kyin\u00e4 ja jokaisessa varjossa ; ja se on pakottanut minut kirjoittamaan t\u00e4m\u00e4n, mit\u00e4 en koskaan l\u00e4het\u00e4, kysy\u00e4kseni sinulta mit\u00e4 me voimme tehd\u00e4. Eik\u00f6 se olekin merkillist\u00e4? Ja silti \u2013 emmek\u00f6 me ole itsellemme velkaa, sille minuudelle jonka loimme, erilleen meist\u00e4 itsest\u00e4mme, ett\u00e4 yrit\u00e4mme uudelleen?\u201d (4)<\/p>\n

Kuten huomaatte, Lowryn proosa on r\u00f6nsyilev\u00e4\u00e4 ja paikoin vaikeaa seurata. Suomentaja Jaskari on kuitenkin tehnyt oikean s\u00e4vyn tavoittamiseksi suuren ty\u00f6n. Konsoli Firmini\u00e4 verrataan kirjassa toistuvasti muiden takia k\u00e4rsineeseen Jeesus Kristukseen. Alkoholismi toimii Firminin ristin\u00e4 ja h\u00e4n sortuu nopeasti taakkansa alle.<\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> ei miss\u00e4\u00e4n vaiheessa glorifioi juomista. Konsulin toiminta her\u00e4tt\u00e4\u00e4 arvostuksen ja kunnioituksen sijaan l\u00e4hinn\u00e4 s\u00e4\u00e4li\u00e4. H\u00e4n k\u00e4rsii ja k\u00e4rsii ja joutuu lopulta tuomiolle. Samaan aikaan ihmiskunta on tuomiolla alkaneen toisen maailmansodan takia.<\/p>\n

Lowry k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 runsaasti myyttej\u00e4 ja vertauskuvia. Paras suomeksi julkaistu analyysi niist\u00e4 l\u00f6ytyy Karen Armstrongin (s. 1944) tutkielman Myyttien lyhyt historia<\/em> (Tammi 2005) lopusta. Luen sen kokonaisuudessaan: \u201dMalcolm Lowryn Tulivuoren juurella<\/em> (1947) sijoittuu Meksikoon ja toisen maailmansodan kynnykselle. Se kuvaa alkoholisoituneen konsulin viimeist\u00e4 elinp\u00e4iv\u00e4\u00e4; h\u00e4n ei ole vain Lowryn itsens\u00e4 alter ego<\/em> vaan my\u00f6s Jokamies, mik\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi. Kirja alkaa Danten helvetin \u2019pime\u00e4\u00e4 mets\u00e4\u00e4\u2019 muistuttavassa Cantina del Bosquessa vainajien p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jolloin kuolleiden uskotaan olevan yhteydess\u00e4 el\u00e4viin. Kautta koko romaanin Lowry tutkii muinaista myyttist\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman erottamattomuudesta. Romaani rinnastaa kaiken aikaa Meksikon maaseudun kuhisevan el\u00e4m\u00e4n ja kauneuden \u2013 Eedenin puutarhan \u2013 ja kuoleman ja pimeyden helvetinkuvaston. N\u00e4enn\u00e4isen triviaalit yksityiskohdat saavat yleisp\u00e4tev\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4. Ihmiset suojautuvat myrskylt\u00e4 kuin sodan uhrit, jotka piileskelev\u00e4t v\u00e4est\u00f6suojissa kaikkialla maailmassa; elokuvateatterin valot sammuvat juuri kun Eurooppa sy\u00f6ksyy pimeyteen. Elokuvan Los Manos de Orlac<\/em> -mainos veren tahrimine k\u00e4sineen muistuttaa meit\u00e4 ihmiskunnan kollektiivisesta syyllisyydest\u00e4; maailmanpy\u00f6r\u00e4 symboloi ajan kulkua; tien laidalla kuoleva talonpoika muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 kaikkialla kuolee ihmisi\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n piittaamatta. Kun konsulin humala p\u00e4iv\u00e4n mittaan pahenee ja j\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, h\u00e4n n\u00e4kee ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 aistiharhaisen intensiivisesti, jolloin tapahtumat ja esineet ylitt\u00e4v\u00e4t erikoisluonteensa. Muinaisessa mytologiassa kaikella oli pyh\u00e4 merkitys eik\u00e4 ainutkaan esine tai teko ollut profaani [arkinen, maallinen]. Vainajien p\u00e4iv\u00e4n edetess\u00e4 Lowryn romaanissa mik\u00e4\u00e4n ei ole neutraalia: kaikki on ladattu t\u00e4yteen kohtalokasta merkityst\u00e4. [\u2026] Romaani kuvaa maailman humalatilaa ennen vuotta 1939. Jokainen konsulin ottama ryyppy vie h\u00e4net askelen l\u00e4hemm\u00e4s v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kuolemaa. Konsulin tavoin ihmiskuntakin on menett\u00e4nyt hallinnan ja toikkaroi kohti tuhoa. Koska sen on vallannut kuolemankaipuu, se on kadottamassa kykyns\u00e4 el\u00e4\u00e4 ja n\u00e4hd\u00e4 kirkkaasti. Kabbalassa voimiaan v\u00e4\u00e4rin k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 mystikkoa verrataan juoppoon. T\u00e4m\u00e4 vertaus on keskeinen Lowryn romaanissakin: kuten eksynyt taikuri ihmiset ovat p\u00e4\u00e4st\u00e4neet valloilleen voimat, joita eiv\u00e4t kykene hillitsem\u00e4\u00e4n ja jotka lopulta tuhoavat heid\u00e4n maailmansa. T\u00e4ss\u00e4 Lowry ajatteli omien sanojensa mukaan atomipommia. Silti h\u00e4nen romaaninsa ei sin\u00e4ns\u00e4 ole nihilistinen, sill\u00e4 se loihtii syv\u00e4n my\u00f6t\u00e4tuntoisesti silmiemme eteen ihmiskunnan s\u00e4\u00e4litt\u00e4vyyden, kauneuden ja rakastettavan mielett\u00f6myyden.\u201d (5)<\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> -kirjaa ei \u00ad\u00adheti sen ilmestyess\u00e4 pidetty kovin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, mutta se nousi ajan saatossa klassikon asemaan. T\u00e4m\u00e4 johtui pitk\u00e4lti siit\u00e4, ettei kirja p\u00e4\u00e4st\u00e4 lukijaa helpolla. Esimerkiksi romaanin pitk\u00e4 ja polveileva ensimm\u00e4inen luku sijoittuu p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kuolemaa seuraavaan vuoteen. Se siis taustoittaa varsinaisia tapahtumia. Lukija joutuu olemaan alusta l\u00e4htien tarkkana.<\/p>\n

Vuonna 1936 Lowry asui Meksikossa, kahden tulivuoren juurella. H\u00e4n kirjoitti siell\u00e4 novellin \u201dUnder the Volcano\u201d, joka julkaistiin 1960-luvulla, ja joka oli Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin perusta. Ensimm\u00e4inen versio varsinaisesta romaanista seurasi pian. Vuonna 1940 Lowry palkkasi New Yorkissa majailleen kirjallisuusagentti Harold Matsonin, joka ei kuitenkaan onnistunut myym\u00e4\u00e4n Lowryn kirjaa kustantamoille. Seuraavina vuosina Lowry korjaili teksti\u00e4. H\u00e4nen apunaan toimi n\u00e4yttelij\u00e4 Margerie Bonner, joka auttoi h\u00e4nt\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n ja pelasti Lowryn my\u00f6s hetkeksi alkoholismilta. Bonnerista tuli pian Lowryn toinen vaimo.<\/p>\n

Vuonna 1944 Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin silloinen versio oli tuhoutua tulipalossa. Bonner pelasti k\u00e4sikirjoituksen liekeist\u00e4, mutta Lowryn muut paperit paloivat. Tilannetta kuvataan kirjan suomennoksen esipuheessa: \u201dLowry alkoi kirjoittaa nelj\u00e4tt\u00e4 versiota. Kes\u00e4ll\u00e4 1944 heid\u00e4n talonsa paloi, mutta Margerie Bonner sai pelastetuksi k\u00e4sikirjoituksen (Meksikossa se oli ollut hukkateill\u00e4 unohduttuaan baariin.\u201d (6)<\/p>\n

Vuonna 1945 Tulivuoren juurella<\/em> hyv\u00e4ksyttiin viimein julkaistavaksi Reynal & Hitchcockin toimesta Yhdysvalloissa ja Jonathan Capen toimesta Isossa-Britanniassa. J\u00e4lkimm\u00e4inen vaati Lowrya tekem\u00e4\u00e4n haastavaan romaaniinsa suuria muutoksia, mist\u00e4 Lowry kielt\u00e4ytyi. Jaskari kuvailee: \u201dMalcolm Lowry vastasi heti kirjeell\u00e4, jossa h\u00e4n yksityiskohtaisesti erittelee teoksensa ja selvitt\u00e4\u00e4 tarkoituksiaan. Kirje on samalla n\u00e4yte h\u00e4nen ty\u00f6kyvyst\u00e4\u00e4n: h\u00e4n k\u00e4ytti sen kirjoittamiseen kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja sen pituus vastaa viitt\u00e4kymment\u00e4nelj\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n suomalaisen laitoksen sivua.\u201d (7)<\/p>\n

Kirja julkaistiin ilman merkitt\u00e4vi\u00e4 korjauksia. Se ei juuri myynyt Isossa-Britanniassa, mutta sai paremman vastaanoton Yhdysvalloissa. Kanadassa se myi vain kaksi kappaletta vuosina 1947\u20131949, mutta sen maine kasvoi v\u00e4hitellen my\u00f6s siell\u00e4. Nyt se on kaikkialla tunnustettu klassikko.<\/p>\n

Jaskari kirjoittaa tilanteesta Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin ilmestyess\u00e4: \u201dYhdysvalloissa se oli jonkin aikaa best seller -listalla jopa viidenten\u00e4. Kun Encyclopedia Britannica<\/em> 1948 julkaisi t\u00e4ydennysvihon, t\u00e4m\u00e4 \u2019kanadalaisen kirjailijan esikoisteos\u2019 [todellisuudessa Lowry ei ollut kanadalainen, eik\u00e4 Tulivuoren juurella<\/em> ollut h\u00e4nen esikoiskirjansa] todettiin vuoden merkitt\u00e4vimm\u00e4ksi romaaniksi Amerikan kirjallisuudessa. Lowry totesi, ett\u00e4 teosta oli vuosina 1947\u201349 myyty Kanadassa kaksi kappaletta. Suurinta huomiota Lowry sai osakseen Ranskassa, miss\u00e4 teos ilmestyi k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4 ja julistettiin heti klassikoksi.\u201d (8)<\/p>\n

Muut hahmot yritt\u00e4v\u00e4t turhaan auttaa Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin alkoholisoitunutta konsulia. Firmin on kuitenkin parantumattoman sairas ja k\u00e4rsii kiduttavasta syyllisyydest\u00e4 \u2013 aivan kuten Lowry itse. Lowry p\u00e4\u00e4tti omien sanojensa mukaan jo nuorena ryhtyv\u00e4n\u00e4 aikuisena juopoksi. H\u00e4n aloitti ryypp\u00e4\u00e4misen teini-ik\u00e4isen\u00e4 ja kuoli juomisen aiheuttamiin komplikaatioihin vuonna 1957 ollessaan vasta 47-vuotias.<\/p>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 useimmat Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin p\u00e4\u00e4hahmon ajatukset, kokemukset ja teot perustuvat ainakin jossain m\u00e4\u00e4rin kirjan tekij\u00e4n omiin ajatuksiin, kokemuksiin ja tekoihin. Teos keskittyy konsulin el\u00e4m\u00e4n viimeiseen 12 tuntiin, mutta mukana on my\u00f6s pitki\u00e4 takaumia.<\/p>\n

Vaikka kirjan juoni on p\u00e4\u00e4llisin puolin melko yksinkertainen, Lowryn valitsema tyyli tekee sen seuraamisesta haastavaa. Tulivuoren juurella<\/em> muistuttaa hieman Joseph Conradin (1857\u20131924) ja James Joycen (1882\u20131941) teoksia, vaikka Lowry kielsikin ottaneensa kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n suoria vaikutteita. Humaltuneen konsulin ajatusten harhailu on vaikeatajuista, symbolista ja vihjailevaa. Koko kuva paljastuu v\u00e4hitellen ja useamman lukukerran my\u00f6t\u00e4. Firmin k\u00e4ytt\u00e4ytyy kirjassa tuomittavasti. Lowry on todennut, ett\u00e4 Firminin ylily\u00f6nnit ovat satiiria tekij\u00e4st\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n. My\u00f6s teoksen muiden hahmojen on arveltu olevan er\u00e4\u00e4nlaisia versioita Lowrysta.<\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> -romaanilla on maine vaikeana kirjana. Se on kuitenkin hieman ansaitsematon, sill\u00e4 teoksesta voi nauttia, vaikka sen juonessa ei pysyisik\u00e4\u00e4n koko aikaa mukana. Lowryn proosa ja Jaskarin suomennos ovat niin hyvi\u00e4, ett\u00e4 jo tekstin virtaamisen seuraaminen on nautinnollista.<\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> tuo useiden aikatasojen samanaikaisen l\u00e4sn\u00e4olon takia mieleen William Faulknerin (1897\u20131962). Noin kymmenen vuotta kest\u00e4neen editoinnin aikana Lowryn romaani ei juuri pidentynyt, mutta sai koko ajan lis\u00e4\u00e4 symbolisia aineksia. Symboliikka onkin kirjassa voimakasta. The Guardianin<\/em> vuoden 2011 artikkelin mukaan Lowry ammensi p\u00e4\u00e4teokseensa muun muassa T.S. Eliotin runoista, James Joycen romaanista Odysseus<\/em>, kreikkalaisesta mytologiasta, William Blakelta ja Samuel Taylor Coleridgelt\u00e4.<\/p>\n

Kaikkien vaikutteiden selitt\u00e4miseen ja ymm\u00e4rt\u00e4miseen tarvittaisiin Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin vierelle paksu viitteit\u00e4 listaava kirja. The Guardianin<\/em> artikkelissa todetaan: \u201dLowry on monella tapaa l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Melville\u00e4 ja Conradia kuin Joycea, mutta h\u00e4n luo oman Meksikon paikkansa vastaavalla tavalla kuin Odysseuksen<\/em> Dublinin: ei niink\u00e4\u00e4n kuvailemalla sit\u00e4 vaan rakentamalla vaihtoehtoisen todellisuuden kielest\u00e4.\u201d (9)<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4kerturin mukaan Lowrylla ei ollut \u201dyksinkertaisuuden [tai yksinkertaistamisen] lahjaa\u201d (10), kuten vaikkapa Ernerst Hemingwaylla (1899\u20131961), vaan h\u00e4n pyrki sanomaan asiat monimutkaisesti. T\u00e4m\u00e4 on karkottanut jotkut Tulivuoren juurella<\/em> -kirjan lukijat ja antaneet sille hieman ansaitsemattoman maineen liian taiteellisena romaanina.<\/p>\n

The Guardianissa<\/em> Lowrya kritisoidaan siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n hallitsee romaania kokonaisuutena, kieli ei aina ole h\u00e4nell\u00e4 hallussa. Tulivuoren juurella<\/em> on artikkelin mukaan paikoin ylikirjoitettu. T\u00e4t\u00e4 on turha kielt\u00e4\u00e4, vaikka teoksen huonoimmin kirjoitetuissa kohdissa on niiss\u00e4kin voimansa. Lowryn kerrotaan l\u00e4hestyneen teostaan musiikkina, johon sopi vain tietynlainen kiihke\u00e4 ilmaisu.<\/p>\n

The Guardian<\/em> listaa joitakin Tulivuoren juurella<\/em> -kirjassa toistuvia motiiveja: \u201dkauhuelokuvan \u2019Los Manos de Orlac, con Peter Lorre\u2019 julisteita; lause \u2019vainajan ruumis on kuljetettava pikajunalla\u2019; numerot seitsem\u00e4n, 12 ja 666; v\u00e4\u00e4rin luettu kyltti joka kysyy \u2019Le gusta esta jard\u00edn?\u2019 ja kuoleva intiaani tiell\u00e4; majat jotka reunustavat Quauhnahuacia; \u2019hirvitt\u00e4v\u00e4t\u2019 kodittomat koirat jotka seuraavat konsulia; graffiti \u2019No se puede vivir sin amar\u2019 (\u2019Ihminen ei voi el\u00e4\u00e4 rakastamatta\u2019).\u201d (11)<\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> on arvoitus, jota monet tulkitsijat ovat yritt\u00e4neet ratkaista. Se voidaan lukea \u201davoimen poliittisena, uskonnollisena, mystisen\u00e4 tai filosofisena romaani. Se kertoo kadotuksesta, tai fasismista, tai rakkaudesta. Se on tragedia ja, paikoin, komedia (sen humoristiset v\u00e4l\u00e4hdykset j\u00e4\u00e4v\u00e4t liian usein huomioimatta). Sen metaforia ja symboleja voi tutkia ja luetteloida, mutta niiden merkitykset tuntuvat muuttuvan toistuessaan, tai kun niiden pariin palaa uudelleen lukemisen my\u00f6t\u00e4. Kirja kielt\u00e4ytyy ottamasta yht\u00e4 tietty\u00e4 muotoa. Se on niin perusteellinen, ett\u00e4 tietyss\u00e4 mieless\u00e4 se el\u00e4\u00e4.\u201d (12)<\/p>\n

Luen esimerkin Tulivuoren juurella<\/em> -kirjan sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4st\u00e4 huumorista: \u201dP\u00e4hkin\u00e4nviljelij\u00e4 ny\u00f6kk\u00e4ili h\u00e4nelle miltei huomaamattomasti, mutta ei lainkaan my\u00f6ntelev\u00e4sti kuten n\u00e4ytti; h\u00e4nen reaalipoliitikon silm\u00e4ns\u00e4 oli yh\u00e4 keskittynyt tuijottamaan samaan paikkaan konsulin vy\u00f6t\u00e4r\u00f6n alapuolelle, ja katsoessaan alas konsuli huomasi avoimet housunnappinsa.\u201d (13)<\/p>\n

Lowrysta on julkaistu useita el\u00e4m\u00e4kertoja. Niist\u00e4 ehk\u00e4 paras on Gordon Bowkerin mittava Pursued by Furies: A Life of Malcolm Lowry<\/em>, joka julkaistiin vuonna 1993. Siin\u00e4 Lowryn v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 liikaa puolustelematta. El\u00e4m\u00e4kerran The Independentiin<\/em> arvostellut Martin Amis m\u00e4\u00e4ritteli Lowryn juopoksi. H\u00e4n ei perinyt alkoholismia, mutta k\u00e4rsi siit\u00e4 suuren osan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Amisin mukaan kirjailijoiden el\u00e4m\u00e4kertoja ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse lukea. Kaikki olennainen l\u00f6ytyy h\u00e4nen kirjoituksistaan, eik\u00e4 lukijan kannata tiet\u00e4\u00e4 suosikistaan liikaa. Esimerkiksi osa William Shakespearen (1564\u20131616) vieh\u00e4tyksest\u00e4 perustuu siihen, ettei h\u00e4nest\u00e4 tiedet\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n. Pelkkien n\u00e4ytelmien ja sonettien perusteella Shakespeare oli nero, mutta v\u00e4h\u00e4t aikalaiskuvaukset eiv\u00e4t anna h\u00e4nest\u00e4 yht\u00e4 mairittelevaa kuvaa.<\/p>\n

Samalla lailla pelk\u00e4n Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin perusteella Lowry on nero. Pursued by Furies<\/em> purkaa kuitenkin tehokkaasti taiteilijamyytti\u00e4. Lowry valehteli tiett\u00e4v\u00e4sti kaikesta mahdollisesta ja ruoski itse\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00e4 keksittyjen tai todellisten tekemiens\u00e4 virheiden takia. Vuonna 1939, toisen maailmansodan alettua, Lowry vannoi esimerkiksi liittyv\u00e4ns\u00e4 armeijaan, mutta p\u00e4\u00e4tyi kuitenkin pakenemaan Englannista.<\/p>\n

Pakeneminen oli selv\u00e4sti Lowrylle t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Nuorena Lowry ty\u00f6skenteli merimiehen\u00e4, matkustaen muun muassa Kiinaan ja Pohjois-Amerikkaan. Bowkerin el\u00e4m\u00e4kerran mukaan Lowry pystyi kirjoittamaan kunnolla vain asuessaan surkeassa h\u00f6kkeliss\u00e4 Vancouverissa, Kanadassa. Muualla h\u00e4nen ty\u00f6skentelyns\u00e4 oli summittaista ja h\u00e4visi aina ryypp\u00e4\u00e4miselle.<\/p>\n

Parikymppisen\u00e4 Lowry k\u00e4rsi jo alkoholismin aiheuttamista sekavuuskohtauksista, eik\u00e4 Meksikoon muuttaminen auttanut asiaa. Siell\u00e4 h\u00e4n joi kaikkea mahdollista, muun muassa pullon oliivi\u00f6ljy\u00e4 luullessaan sit\u00e4 hiustenhoitoaineeksi. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli kaoottista. Vuoteen 1949 menness\u00e4 Lowryn kerrotaan juoneen kolme litraa punaviini\u00e4 ja kaksi litraa rommia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. H\u00e4nen rahansa meniv\u00e4t viinaan. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 vaiheessa l\u00e4\u00e4k\u00e4rit sulkivat h\u00e4net pehmustettuun huoneeseen ja ehdottivat h\u00e4nelle lobotomiaa.<\/p>\n

Pursued by Furies<\/em> osoittaa, ettei Lowry todellakaan ollut mik\u00e4\u00e4n sankari. H\u00e4nelle k\u00e4vi kaikenlaista, josta osa on huvittavaa, osa kauheaa ja osa s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4. Lowry ja h\u00e4nen toinen vaimonsa Margerie Bonner olivat tuhoisa yhdistelm\u00e4, joiden tapaamista heid\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ltteliv\u00e4t. Kuten Bowker huomauttaa, Lowry toimi johdonmukaisesti toistamalla samoja virheit\u00e4 kuolemaansa asti. Lowryn tiedet\u00e4\u00e4n esimerkiksi syyllistyneen plagiointiin, kun h\u00e4nen voimansa omaan kirjoittamiseen loppuivat, kuten Amis Pursued by Furiesin<\/em> arvostelussaan toteaa.<\/p>\n

Amis huomauttaa edelleen, ett\u00e4 kirjoittaminen \u201dsek\u00e4 ajoi ett\u00e4 hirvitti Lowrya.\u201d (14) T\u00e4m\u00e4 on tosin melko tyypillist\u00e4 kirjailijoille. Amisin mielest\u00e4 vain Vancouverin kaltaisessa arktisessa pohjoisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 Lowry pystyi kirjoittamaan kaoottisesta etel\u00e4st\u00e4, jota Tulivuoren juurella<\/em> -romaanissa niin tarkasti kuvataan. Erikoista kyll\u00e4, Tulivuoren juurella<\/em> on kaikesta hektisyydest\u00e4\u00e4n huolimatta hallittu. Amis kiteytt\u00e4\u00e4: \u201dSe on mit\u00e4 Lowry ei ikin\u00e4 voinut olla: se on selke\u00e4 ja looginen; se on hyv\u00e4k\u00e4yt\u00f6ksinen:\u201d (15)<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 analyysist\u00e4 voi olla montaa mielt\u00e4, mutta ainakin Tulivuoren juurella<\/em> -kirjassa on kaiken sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n kiihkeyden ja tulen alla logiikkaa ja j\u00e4rke\u00e4. Teoksen rakenne on tarkkaan mietitty, eik\u00e4 Lowry saanut vaikean el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana tehty\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 ehe\u00e4\u00e4. H\u00e4n olisi ehk\u00e4 ollut parempi ihminen ja ehk\u00e4 jopa parempi kirjailija, jos ei olisi juonut niin paljon. Silloin h\u00e4n ei toisaalta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isesti olisi saanut kirjoitettua mit\u00e4\u00e4n Tulivuoren juurella<\/em> -romaanin kaltaista. Sit\u00e4 lukiessa tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 se vaati tekij\u00e4kseen Lowryn kaltaisen kaiken sille antaneen ihmisen.<\/p>\n

On ilmeist\u00e4, ett\u00e4 vuosikymmenien ryypp\u00e4\u00e4misell\u00e4 itsens\u00e4 tappanut Lowry on er\u00e4\u00e4nlainen juopon kirjailijan stereotyyppi. H\u00e4nen vaikean henkil\u00f6kohtaisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tiet\u00e4minen ei ole kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 Tulivuoren juurella<\/em> -romaanista nauttimisen tai edes sen ymm\u00e4rt\u00e4misen kannalta. Monet tiet\u00e4v\u00e4t teoksen, vaikka eiv\u00e4t ole sit\u00e4 lukeneet. Kyseess\u00e4 on unohdettu klassikko, joka on kuitenkin samaan aikaan monien tiedossa. Esimerkiksi Jari Tervo on maininnut haastattelussa Tulivuoren juurella<\/em> -teoksen olevan h\u00e4nen lempikirjojaan. Lowryn klassikkoa l\u00f6ytyy usein kirjaston poistomyynneist\u00e4. Itse ostin oman hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa olevan suomennoskappaleeni antikvariaatista viidell\u00e4 eurolla.<\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> etenee mielenliikkeiden, ei tapahtumien kautta. Suurin osa romaanista sijoittuu Firminin p\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n. Teksti ei syntynyt mill\u00e4\u00e4n tapaa helposti, vaan Lowry joutui kirjoittamaan kirjasta lukuisia versioita ja taistelemaan kustantajien kanssa saadakseen alkuper\u00e4isen visionsa toteutettua. Juopoille tyypillisest\u00e4 suuruudenhulluudesta k\u00e4rsinyt Lowry suunnitteli jopa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 vaiheessa raamatullista trilogiaa, josta Tulivuoren juurella<\/em> olisi ensimm\u00e4inen helvettiin sijoittuva osa. Tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet jatko-osat olisivat puolestaan sijoittuneet kiirastuleen ja taivaaseen. The Voyage that Never Ends<\/em> (P\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n matka) -nimisen trilogian esikuvana olisi toiminut Dante Alighierin (1265\u20131321) Jumalainen n\u00e4ytelm\u00e4<\/em>.<\/p>\n

Vaikka trilogia j\u00e4i tekem\u00e4tt\u00e4, kiirastuliosan ydin ehti itse asiassa valmistua. T\u00e4m\u00e4 osuus julkaistiin Lunar Caustic<\/em> -nimisen\u00e4 novellina Lowryn kuoleman j\u00e4lkeen, mutta ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 paratiisiosan 1 000 liuskaa k\u00e4sitt\u00e4nyt luonnos tuhoutui tulipalossa kes\u00e4ll\u00e4 1944. Lowryn suunnitelmat trilogian suhteen olivat siis jo melko pitk\u00e4ll\u00e4, mutta ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 kokonaisuus j\u00e4i valmistumatta ja siit\u00e4 j\u00e4i j\u00e4ljelle vain ensimm\u00e4inen helvettiin sijoittuva osa.<\/p>\n

Luen Tulivuoren juurella<\/em> -romaanista sen helvetillist\u00e4 tunnelmaa hyvin kuvaavan kohdan. Samalla se on vastuuttoman ja pelottelun varaan rakentuvan journalismin kritiikki: \u201dRadio her\u00e4si eloon, jopa liikaakin; texasilainen asema kertoi tulvauutisia sellaista vauhtia ett\u00e4 saattoi kuvitella lukijan itsens\u00e4 olevan hukkumaisillaan. Toinen kime\u00e4mpi lukija kaakotti vararikosta ja onnettomuuksista, kun taas kolmas kertoi kurjuudesta, joka verhosi muuatta uhattua p\u00e4\u00e4kaupunkia, ihmisist\u00e4 jotka kompastelivat pimeill\u00e4 kaduilla romujen seassa, tuhansista jotka kiiruhtivat etsim\u00e4\u00e4n suojaa pommien repim\u00e4ss\u00e4 pimeydess\u00e4. Miten hyv\u00e4n h\u00e4n tunsikaan tuon sanank\u00e4yt\u00f6n. Pimeys, h\u00e4vitys! Miten maailma sill\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ravitsikaan. Tulevassa sodassa kirjeenvaihtajat saisivat ennenkuulumattoman t\u00e4rke\u00e4n aseman, sy\u00f6ksyisiv\u00e4t l\u00e4pi liekkien ruokkimaan suurta yleis\u00f6\u00e4 pienill\u00e4 tiivistetyill\u00e4 lantapallosillaan.\u201d (16)<\/p>\n

The Guardian<\/em> nosti vuonna 2015 Tulivuoren juurella<\/em> -teoksen sadan parhaan viime vuosisadalla julkaistun romaanin listalle. Lehdess\u00e4 mainitaan, ett\u00e4 Lowry halusi tehd\u00e4 mittakaavaltaan yht\u00e4 vaikuttavan teoksen kuin Herman Melvillen (1819\u20131891) klassikko Moby-Dick<\/em>. Valkoisen valaan sijaan Lowryn kirjan p\u00e4\u00e4hahmo taistelee alkoholismia vastaan. Tulivuoren juurella<\/em> ei kuitenkaan kerro pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n juopottelusta. Lowryn kunnianhimoisena tavoitteena oli mahduttaa kirjan kuvaamaan yhteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n kokonainen el\u00e4m\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s onnistui.<\/p>\n

Puhun viel\u00e4 lyhyesti Tulivuoren juurella<\/em> -romaanista 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 tehdyst\u00e4 elokuvasta. Sit\u00e4 ennen luen kuitenkin viel\u00e4 yhden otteen kirjasta. Se on l\u00e4helt\u00e4 teoksen loppua. Tulivuori h\u00e4\u00e4lyy uhkaavana taustalla koko romaanin ajan ja t\u00e4ss\u00e4 lainauksessa sekavassa humalassa oleva konsuli alkaa n\u00e4hd\u00e4 vuoren vertauskuvana ihmisten kaikille k\u00e4rsimyksille. Lyhyess\u00e4 otteessa esiintyv\u00e4t alkoholi, tulivuori sek\u00e4 romaanin kolme p\u00e4\u00e4hahmoa, konsuli, Hugh ja Yvonne. Yhdess\u00e4 polveilevassa kappaleessa Lowry pystyy k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n kaikkea: \u201dKonsuli joi mescalinsa loppuun; pelkk\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4 pilaa tietysti, t\u00e4m\u00e4 kiipe\u00e4minen Popolle; joskin juuri sellainen asia josta Hugh olisi saattanut ottaa selv\u00e4\u00e4 ennen t\u00e4nne tuloaan ja v\u00e4litt\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4t paljosta muusta; mutta oliko mahdollista, ett\u00e4 ajatus tulivuorelle kiipe\u00e4misest\u00e4 oli jollakin tavoin heid\u00e4n mieless\u00e4\u00e4n alkanut symbolisoida yhteist\u00e4 tulevaa el\u00e4m\u00e4\u00e4? Niin, siell\u00e4 se kohosi heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n kaikkine k\u00e4tkettyine vaaroineen, ansakuoppineen, ristiriitaisuuksineen, petoksineen, enteillen sit\u00e4 mit\u00e4 he saattoivat surkean lyhyen itsepetoksellisen savukkeen keston ajan kuvitella omaksi kohtalokseen \u2013 vai oliko Yvonne, valitettavasti, vain onnellinen?\u201d (17)<\/p>\n

Tulivuoren juurella -elokuva<\/strong><\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> sovitettiin elokuvaksi kokeneen John Hustonin toimesta vuonna 1984. N\u00e4in tapahtui siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 romaania pidettiin pitk\u00e4\u00e4n mahdottomana sovittaa filmimuotoon. Huston oli Tulivuoren juurella<\/em> -kirjaa filmatisoidessaan l\u00e4hemm\u00e4s 80-vuotias, ja vaikka h\u00e4n eli hedelm\u00e4llist\u00e4 my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 luomiskautta, h\u00e4nen parhaat elokuvansa oli tehty jo 1940-luvulla. Hustonin maineikkaimpiin t\u00f6ihin kuuluvat esimerkiksi esikoisohjaus Maltan haukka<\/em> (1941) ja Sierra Madren aarre <\/em>(1948).<\/p>\n

Pienell\u00e4 budjetilla tehty Tulivuoren juurella<\/em> oli ohjaajalleen selv\u00e4sti t\u00e4rke\u00e4. Siit\u00e4 tehtiin lukuisia k\u00e4sikirjoitusversioita, joista yksi lopulta hyv\u00e4ksyttiin. P\u00e4\u00e4osia esitt\u00e4neet Albert Finney (s. 1938) ja Jacqueline Bisset (s. 1944) ty\u00f6skenteliv\u00e4t talkootyyliin provisiopalkalla. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 viimeisen p\u00e4\u00e4lle hiottu k\u00e4sikirjoitus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Malcolm Lowryn romaanista vain yhden puolen. Filmi ei juuri mene konsoli Geoffrey Firminin p\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n, vaan tyytyy kuvaamaan tapahtumia ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 pintatasolta.<\/p>\n

Elokuva on vain noin 1,5 tunnin mittainen, vaikka romaanista olisi saanut sovitettua vaikka pitk\u00e4n televisiosarjan. Her\u00e4\u00e4kin kysymys, miksi juuri Huston p\u00e4\u00e4tyi filmin ohjaajaksi. Henkil\u00f6it\u00e4 ja loppuratkaisua on jonkin verran muutettu, mutta vesitetyst\u00e4 luonteestaan huolimatta filmi sai ilmestyess\u00e4\u00e4n kehuja. Cannesin elokuvajuhlilla Tulivuoren juurella<\/em> asetettiin ehdolle Kultaisen palmun voittajaksi. Finney oli roolistaan ehdolla Oscarin ja Golden Globen saajaksi. My\u00f6s Bisset sai Golden Globe -ehdokkuuden. Alex North oli Oscar-ehdokkaana elokuvan musiikista.<\/p>\n

Finneyn suoritusta alkoholisoituneena konsulina pidettiin hienovaraisena, vaikka h\u00e4nen heilumisensa meneekin paikoin ylin\u00e4yttelemisen puolelle. Hustonin ohjauksella on kuitenkin puolustajansa, kuten esimerkiksi Elitistin Tulivuoren juurella<\/em> -filmi\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 artikkelissa ilmenee: \u201dVanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n kiihke\u00e4\u00e4 luomiskautta el\u00e4neen John Hustonin my\u00f6h\u00e4isteoksissa s\u00e4ihkyv\u00e4t ne amerikkalaisen elokuvan kunniakkaat perinteet, jotka nykyohjaajien hoivissa ovat tyystin kuihtuneet. Hollywoodin veteraanit osasivat nivoa yleismaailmalliset ongelmat yksil\u00f6draamoihin viilt\u00e4v\u00e4n koskettavasti ilman turhia saivarteluja. Vaikka vuonna 1984 valmistunut Tulivuoren juurella<\/em> perustuu Malcolm Lowryn kompleksiseen romaaniin, Hustonin toteutus muovaa tarinan selv\u00e4piirteiseksi ja havainnolliseksi ajankuvaksi toiseen maailmansotaan suistuvan \u00e4lymyst\u00f6n rappiosta. V\u00e4\u00e4ristelem\u00e4tt\u00e4 alkuper\u00e4isl\u00e4hdett\u00e4\u00e4n ohjaaja tunnustautuu t\u00e4ss\u00e4 filmiss\u00e4 rehellisemmin kuin koskaan Hemingwayn sukulaissieluksi.\u201d (18)<\/p>\n

Hustonin k\u00e4siss\u00e4 Firminist\u00e4 tulee alkuteosta selke\u00e4mmin ajan hengen \u2013 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa 1930-luvun lopun \u2013 ilmentym\u00e4. Elitistiss\u00e4<\/em> todetaan: \u201dEspanjan sis\u00e4llissodan masentava lopputulos, M\u00fcnchenissa solmittu englantilais-saksalainen valheellinen valtiosopimus ja fasistisen liikehdinn\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4 esiinmarssi Meksikossa kalvavat Firminin pullosta kumoamaa suojamuuria. Vaimonsa ja t\u00e4m\u00e4n entisen rakastajan seurassa h\u00e4n l\u00e4htee viel\u00e4 kerran katsomaan h\u00e4rk\u00e4taistelua ehk\u00e4 kokeakseen totuuden hetken n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, jossa perinnekulttuuri ja v\u00e4kivaltainen kuolema v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kohtaavat toisensa.\u201d (19)<\/p>\n

Lopputulos ei ole erityisen hienostunut, vaikka sellaiseksikin Hustonin n\u00e4kemyst\u00e4 on kuvattu. Filmiss\u00e4 kuvataan sivistyneiden ihmisten lannistuneisuutta p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n nostavan fasismin edess\u00e4. Konsuli tarttuu ohjaajan mielest\u00e4 pulloon l\u00e4hinn\u00e4 pel\u00e4tess\u00e4\u00e4n toisen maailmansodan kaaosta: \u201dMeksikolaisessa kyl\u00e4ss\u00e4 tiivistyy aikakauden mielett\u00f6myys kansanjoukkojen juhliessa vainajiaan, lasten ahmiessa sokerista leivottuja p\u00e4\u00e4kalloja ja Peter Lorren kummitellessa pienen elokuvateatterin valkokankaalla sarjamurhaajan k\u00e4sill\u00e4 varustettuna pianistina. Firminin hukuttautuminen alkoholiin ei ole pakoa eik\u00e4 pelkuruutta vaan vapaaehtoista luopumista ihmisyydest\u00e4, joka jo aikaisemmin murskattiin Madridissa ja Berliiniss\u00e4.\u201d (20)<\/p>\n

Lopuksi<\/strong><\/p>\n

Tulivuoren juurella<\/em> on v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin mielenkiintoinen. Se on rikas ja r\u00f6nsyilev\u00e4 romaani, jonka analysoiminen ja tulkitseminen ei ole helppoa. Siit\u00e4 tehty elokuva on vain yksi mahdollinen siit\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4 oleva tulkinta. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Malcolm Lowryn romaanista voitaisiin viel\u00e4 tehd\u00e4 koko joukko kiinnostavia filmej\u00e4, joissa kaikissa olisi eri painotus. Olisi hienoa, jos joku nykyp\u00e4iv\u00e4n suurista nuorista ohjaajista, kuten vaikkapa Magnolian<\/em> tehnyt Paul Thomas Anderson (s. 1970), tarttuisi aiheeseen.<\/p>\n

Romaanin uudelleenfilmatisointi on kuitenkin ehk\u00e4 toiveajattelua. Tulivuoren juurella<\/em> on t\u00e4rke\u00e4 juuri siksi, ettei sit\u00e4 voi ammentaa tyhjiin. Lowry kirjoitti paljon muutakin. H\u00e4n sai elinaikanaan kuitenkin valmiiksi vain romaanit Ultramarine<\/em> (1933), joka on keskinkertainen, ja Tulivuoren juurella<\/em>. Tarinakokoelma Hear Us O Lord from Heaven Thy Dwelling Place <\/em>julkaistiin Lowryn kuoleman j\u00e4lkeen vuonna 1961.<\/p>\n

Muitakin kirjoja on sittemmin ilmestynyt. Niist\u00e4 ehk\u00e4 kiinnostavin on vuonna 1994 ensipainoksensa saanut The 1940 Under the Volcano<\/em>, joka on Tulivuoren juurella<\/em> -teoksen varhaisempi versio. Kiinnostus Lowrya ja h\u00e4nen tuotantoaan kohtaan on jatkuvaa, vaikkakin en\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 pienemmiss\u00e4 piireiss\u00e4. Tulivuoren juurella<\/em> -tutkimus ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4ty koskaan, niin rikas Lowryn romaani on.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n

Viitteet:<\/strong><\/p>\n

(1) Tulivuoren juurella<\/em>, s. 63
\n(2) Tulivuoren juurella<\/em>, esipuhe
\n(3) Tulivuoren juurella<\/em>, esipuhe
\n(4) Tulivuoren juurella<\/em>, s. 54\u201355
\n(5) Myyttien lyhyt historia<\/em>, s. 125\u2013127
\n(6) Tulivuoren juurella<\/em>, esipuhe
\n(7) Tulivuoren juurella<\/em>, esipuhe
\n(8) Tulivuoren juurella<\/em>, esipuhe
\n(9) \u201dUnder the Volcano: a modernist masterpiece\u201d
\n(10) \u201dUnder the Volcano: a modernist masterpiece\u201d
\n(11) \u201dUnder the Volcano: a modernist masterpiece\u201d
\n(12) \u201dUnder the Volcano: a modernist masterpiece\u201d
\n(13) Tulivuoren juurella<\/em>, s. 159
\n(14) \u201dBOOK REVIEW \/ Demons under the volcano: A new life of Malcolm Lowry shows the ‘internal romance’ of the boozy, bragging drifter\u201d
\n(15) \u201dBOOK REVIEW \/ Demons under the volcano: A new life of Malcolm Lowry shows the ‘internal romance’ of the boozy, bragging drifter\u201d
\n(16) Tulivuoren juurella<\/em>, s. 182
\n(17) Tulivuoren juurella<\/em>, s. 335
\n(18) \u201dUnder the Volcano, Tulivuoren juurella\u201d
\n(19) \u201dUnder the Volcano, Tulivuoren juurella\u201d
\n(20) \u201dUnder the Volcano, Tulivuoren juurella\u201d<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Kirjallisuus:<\/strong><\/p>\n

Bowker, Gordon: Pursued by Furies: A Life of Malcolm Lowry<\/em> (Faber and Faber 2012)
\nLowry, Malcolm: Tulivuoren juurella<\/em> (WSOY 1984, suomentanut Juhani Jaskari)<\/p>\n

Muut:<\/p>\n

\u201dBOOK REVIEW \/ Demons under the volcano: A new life of Malcolm Lowry shows the ‘internal romance’ of the boozy, bragging drifter\u201d. The Independent<\/em> 12.12.1993.
\n\u201dUnder the Volcano: a modernist masterpiece\u201d. The Guardian<\/em> 2.11.2011.
\n\u201dUnder the Volcano, Tulivuoren juurella\u201d. Elitisti <\/em>31.7.2013.
\n\u201dThe 100 best novels: No 68 \u2013 Under the Volcano by Malcolm Lowry (1947)\u201d. The Guardian<\/em> 5.1.2015.<\/p>\n

Suomentamattomien lainausten k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat t\u00e4m\u00e4n esitelm\u00e4n tekij\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— Esitelm\u00e4 pidetty Kanneltalon kirjastossa 10.10.2016. — Johdanto Vuonna 1947 ilmestynyt romaani…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,5,6,9,16,1],"tags":[360,680],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2016\/10\/1064_tulivuoren_juurella-189x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1928"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1928"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1928\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3130,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1928\/revisions\/3130"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1928"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1928"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1928"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}