{"id":20,"date":"2014-10-21T09:41:00","date_gmt":"2014-10-21T06:41:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/brasilian-jalkapallosta-jalkapallo-ja\/"},"modified":"2018-02-28T09:41:55","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:55","slug":"brasilian-jalkapallosta-jalkapallo-ja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/brasilian-jalkapallosta-jalkapallo-ja\/","title":{"rendered":"Brasilian jalkapallosta (jalkapallo ja politiikka 2\/4)"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n

\nJalkapallo tuli Brasiliaan Englannista vuonna 1894. Sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4teltiin v\u00e4kivaltaisena lajina, mutta siit\u00e4 tuli muutamassa vuosikymmeness\u00e4 Brasilian kansallislaji ja t\u00e4rke\u00e4 osa maan identiteetti\u00e4. Brasilia on viisinkertainen jalkapallon maailmanmestari. Se on voittanut enemm\u00e4n MM-kultia kuin mik\u00e4\u00e4n muu maa. Sielt\u00e4 tulee liukuhihnalta loistavia pelaajia, kuten Pel\u00e9, monien mielest\u00e4 kaikkien aikojen paras jalkapalloilija. Brasilia tunnetaan n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja mielikuvituksellisesta pelitavastaan. Maa hallitsi 1900-luvulla viheri\u00f6it\u00e4 pelaamalla nopeaa ja yleis\u00f6\u00f6n menev\u00e4\u00e4 jalkapalloa. Pelaajien liikehdint\u00e4 sai vaikutteita taistelulajeista ja tansseista. Vartaloharhautukset saivat vastustajien p\u00e4\u00e4t py\u00f6r\u00e4lle. Ei ole sattumaa, ett\u00e4 Brasilian peli\u00e4 kutsuttiin futebol arteksi <\/i>(taidejalkapalloksi).<\/p>\n

Maracan\u00e3, vajaan 80 000 katsojan stadion Rio de Janeirossa, rakennettiin Brasiliassa j\u00e4rjestettyyn jalkapallon maailmanmestaruusturnaukseen vuonna 1950. Areena korjattiin toisiin maassa pidettyihin MM-karkeloihin kes\u00e4ll\u00e4 2014. Brasilia pelasi koko vuoden 1950 turnauksen erinomaista jalkapalloa ja sen odotettiin viev\u00e4n voiton Maracan\u00e3lle turvallisuusm\u00e4\u00e4r\u00e4ysten vastaisesti ahtautuneiden noin 200 000 katsojan edess\u00e4. Brasilia meni yleis\u00f6n riemuksi 1-0-johtoon, mutta Uruguay sisuuntui ja nousi sensaatiomaiseen 2-1-voittoon. Juhlat peruttiin. Historia toisti itse\u00e4\u00e4n vuonna 2014, kun kotikisojaan pelannut Brasilia h\u00e4visi v\u00e4lier\u00e4ss\u00e4 Saksalle n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4sti 7-1. Molemmissa brasilialaisittain huonosti p\u00e4\u00e4ttyneiss\u00e4 peleiss\u00e4 voittoa juhlittiin ennalta.<\/p>\n

Jalkapallo ammattimaistui alkaen 1950-luvulta. Sit\u00e4 ennen se oli amat\u00f6\u00f6riurheilua, josta monet nauttivat, sen j\u00e4lkeen ammattimaista toimintaa, jossa raha oli t\u00e4rkeint\u00e4. Jalkapallon kaupallistumisen alusta l\u00e4htien on v\u00e4itelty siit\u00e4, onko peli en\u00e4\u00e4 kaunista. Jonathan Wilson nostaa Pelien peli: Jalkapallon taktiikan historiassa <\/i>esimerkiksi Brasilian maajoukkueen henke\u00e4salpaavan MM-turnausvoiton Meksikossa vuonna 1970. Turnaus oli ensimm\u00e4inen suuri jalkapallotapahtuma, joka l\u00e4hetettiin maailmalle suorana v\u00e4ritelevisiossa. Brasilian n\u00e4yt\u00f6st\u00e4 alusta loppuun ollut turnaus oli asiantuntijoiden mielest\u00e4 viimeinen kerta, jolloin yksil\u00f6llinen ilottelu vei voiton kurinalaisesta joukkuepelist\u00e4. Wilson kirjoittaa: \u201dBrasilian peli oli sananmukaisesti futebol artea<\/i>: siin\u00e4 arvostettiin tapahtumia, jotka eiv\u00e4t ratkaisseet tulosta, vaan pelin jaksoja, jotka irtautuivat varsinaisesta asiayhteydest\u00e4\u00e4n, siit\u00e4, ett\u00e4 ne olivat vain jalkapallo-ottelun jaksoja ja nousivat ottelutapahtumien yl\u00e4puolelle. Siit\u00e4 huolimatta on sanottava, ett\u00e4 jos Brasilia ei olisi voittanut turnausta, se saatettaisiin muistaa v\u00e4hemm\u00e4n ihailevaan s\u00e4vyyn joukkueena, jolle hienostelu oli vain haitaksi.\u201d (s. 244)<\/p>\n

Koska maajoukkueet nostattavat kansallismielist\u00e4 huumaa, ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t hallinnot k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t mielell\u00e4\u00e4n t\u00e4htipelaajaa tai -pelaajia perustellakseen olemassaolonsa sek\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4 hyvyyden. N\u00e4in k\u00e4vi Brasiliassa er\u00e4\u00e4lle kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista, Pel\u00e9lle. Hallituksen pid\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 oppositioaktivisteja 1970-luvulla se teetti suuren julisteen, jossa Pel\u00e9 pukkasi palloa kohti maalia. Julisteen t\u00e4ydensi teksti: \u201dNingu\u00e9m mais segura este pa\u00eds\u201d (\u201dkukaan ei voi en\u00e4\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 maata\u201d). Kyse ei ollut vitsist\u00e4, sill\u00e4 Brasiliassa hautaustoimistoissa kaupataan seurajoukkueiden logoilla koristeltuja arkkuja, \u00f6ljynporauslautoilla on pienet jalkapallokent\u00e4t ja jalkapalloseuran kannattaminen saattaa johtaa paikkaan parlamentissa. Pel\u00e9n kautta v\u00e4litetty viesti ei kaikunut kuuroille korville.<\/p>\n

WorldSoccerissa <\/i>todetaan<\/a>, ett\u00e4 vaikka Humberto Castelo Branco ja h\u00e4nen diktatuurinsa tulivat Brasiliaan vuonna 1964, jalkapallo ja politiikka yhdistyiv\u00e4t maassa toisiinsa kunnolla vasta Emilio M\u00e9dicin vuonna 1969 alkaneen diktaattoriuden aikana. M\u00e9dici k\u00e4ytti runsaasti rahaa varmistaakseen, ett\u00e4 h\u00e4nen hallintonsa totalitaristiset tavat lakaistiin maton alle joga boniton<\/i> (kauniin pelin, kuten Brasilian maajoukkueen peli\u00e4 my\u00f6s nimitettiin) my\u00f6t\u00e4. Pid\u00e4tykset, kidnappaukset, murhat ja kidutukset olivat tavallisia. M\u00e9dici rakennutti 13 uutta jalkapallostadionia ymp\u00e4ri maata ja k\u00e4vi Flamengon, Rio de Janeiron er\u00e4\u00e4n suurimman seuran, peleiss\u00e4.<\/p>\n

Brasilia voitti jalkapallon MM-kultaa Meksikossa vuonna 1970. Sen kokoonpano, johon kuuluivat muun muassa Pel\u00e9 ja Socrates, oli yksi historian parhaista. M\u00e9dici rummutti joukkueen hyvyytt\u00e4 ja yhdisti sen julkisissa kampanjoissa hallitukseensa. H\u00e4n puhui mestaruuden varmistuttua: \u201dTunnen perustavanlaatuista onnea n\u00e4hdess\u00e4ni kansalaistemme ilon t\u00e4t\u00e4 korkeinta is\u00e4nmaallisuuden muotoa kohtaan. Yhdist\u00e4n t\u00e4m\u00e4n hyv\u00e4n urheiluhengen ja veljeyden voiton uskoon, joka on kasvanut taistelussamme kansallisesta kehityksest\u00e4. Yhdist\u00e4n [maajoukkueemme] menestyksen \u00e4lyyn ja rohkeuteen, sitkeyteemme ja luottamukseemme kykyj\u00e4mme, fyysist\u00e4 valmistautumista ja moraalista olemustamme kohtaan. Voitimme ennen kaikkea siksi, koska pelaajamme osaavat pelata yhdess\u00e4.\u201d<\/p>\n

M\u00e9dici julisti mestaruuden kunniaksi yleisen vapaap\u00e4iv\u00e4n ja tapasi maajoukkueen. H\u00e4n antoi pelaajille voittobonukset ja poseerasi heid\u00e4n kanssaan valokuvissa. Pel\u00e9st\u00e4 painettiin propagandajuliste ja kullasta puristettiin kaikki irti, kun valtio otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Meksikon turnaukseen tehdyn Brasilian maajoukkueen virallisen kappaleen, jossa korostettiin eteenp\u00e4in menemisen t\u00e4rkeytt\u00e4. Brasilia kaupungistui samaan aikaan nopeasti. Maan talous kasvoi, mik\u00e4 antoi M\u00e9dicille ja h\u00e4nen k\u00e4tyreilleen syyn rummuttaa rintojaan. He v\u00e4ittiv\u00e4t kovan sotilaallisen kurin olevan avain kehitykseen ja onneen.<\/p>\n

Kuten Argentiinassa ja muualla, Brasilian pelaajat kielsiv\u00e4t olevansa osa poliittista koneistoa, ja v\u00e4ittiv\u00e4t ajattelevansa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n peli\u00e4. T\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 varmasti paikkansa. Ammattiurheilijat eiv\u00e4t useinkaan ajattele politiikkaa tai ideologioita, vaan l\u00e4hinn\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 suoritusta ja voittoa. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan v\u00e4henn\u00e4 heid\u00e4n vastuutaan. Pel\u00e9 ja muut paistattelivat suosiossa ja ottivat mielell\u00e4\u00e4n vastaan hallituksen heille tarjoaman julkisuuden ja rahat. He vaikenivat ja suostuivat liittym\u00e4\u00e4n maansa poliittiseen peliin, vaikka ihmisoikeudet olivat Brasiliassa heid\u00e4n aikanaan retuper\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jalkapallo tuli Brasiliaan Englannista vuonna 1894. Sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4teltiin v\u00e4kivaltaisena lajina, mutta siit\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":457,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[80,237,476,701],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/brazil1970.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/brazil1970.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/20"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=20"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/20\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3180,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/20\/revisions\/3180"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/457"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=20"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=20"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=20"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}