{"id":2019,"date":"2016-11-29T14:51:25","date_gmt":"2016-11-29T12:51:25","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=2019"},"modified":"2018-02-28T09:41:33","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:33","slug":"riku-korhonen-emme-enaa-usko-pahaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/riku-korhonen-emme-enaa-usko-pahaan\/","title":{"rendered":"Riku Korhonen: Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan"},"content":{"rendered":"

\"9789510419977_frontcover_final_original\"<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

Kritiikki julkaistu Demokraatissa<\/em> syksyll\u00e4 2016.<\/p>\n

—<\/p>\n

Pahuus meiss\u00e4<\/strong><\/p>\n

Riku Korhonen:<\/p>\n

Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/p>\n

WSOY 2016, s. 392<\/p>\n

Onko ihminen pohjimmiltaan hyv\u00e4 vai paha? Muun muassa t\u00e4h\u00e4n kysymykseen Riku Korhonen (s. 1972) yritt\u00e4\u00e4 monipuolisessa uudessa romaanissaan vastata. Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/em> on h\u00e4nen paras kirjansa t\u00e4h\u00e4n asti. Se on hallittu ja hienovarainen. Siin\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n pahuuden luonteen lis\u00e4ksi esimerkiksi henkist\u00e4 tyhjyytt\u00e4.<\/p>\n

Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/em> kertoo yritt\u00e4j\u00e4 Eero Viitasesta, h\u00e4nen vaimostaan Ainosta ja heid\u00e4n kahdesta lapsestaan. Heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on liian tavallista, joten Eero p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 aiheuttaa j\u00e4nnityst\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vaimonsa lavastetun kaappauksen. Asiat menev\u00e4t pieleen kohtalokkaalla tavalla.<\/p>\n

Korhosen kirja valittiin hiljattain ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi. T\u00e4m\u00e4 ei ole yll\u00e4tys, sill\u00e4 teos sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 poikkeuksellisen hyvin kirjoitettuja kohtia. Romaani ei ole aivan kansainv\u00e4list\u00e4 tasoa, mutta erottuu edukseen kotimaisessa kirjallisuudessa. Sen nostaminen joulumyynti\u00e4 vauhdittavan tunnustuksen saajaksi ei sek\u00e4\u00e4n olisi ihme.<\/p>\n

V\u00e4\u00e4ristyneet arvot<\/strong><\/p>\n

Riku Korhonen kritisoi nykyisi\u00e4 pinnallisia arvoja. Ihmiset ovat eksyksiss\u00e4, eik\u00e4 pelkk\u00e4 arki riit\u00e4 heille. H\u00e4n kertoo sieppauksesta, joka johtaa turvattomuuden tunteen lis\u00e4\u00e4ntymiseen Suomessa: \u201dKansan yhten\u00e4isyys oli rikki, sieppaajia tulisi lis\u00e4\u00e4, ja turvallisuuspalveluja, henkil\u00f6suojausta ja sieppausvakuutuksia.\u201d (s. 21)<\/p>\n

Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/em> ei ole kuitenkaan liian osoitteleva, vaan sen voima on taidokkaasti rakennetussa tarinassa. Korhonen pehment\u00e4\u00e4 vakavuutta kauniilla lauseilla: \u201dSin\u00e4 elokuun alun p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Kuuvuorta painoi kostea ilmamassa. Pyh\u00e4n Katariinan kirkon yll\u00e4 paisui tumma ihmisaivojen tavoin poimuttunut pilvi, hiekkateiden varsilla kulottuneet hein\u00e4t seisoivat hievahtamatta ja tummenneet vaahteranlehdet roikkuivat pys\u00e4htyneess\u00e4 ilmassa.\u201d (s. 66)<\/p>\n

Kolme kuudesta t\u00e4m\u00e4n vuoden Finlandia-ehdokkaasta tulee Turusta. Siell\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n erinomaista kirjallisuutta, ja onkin vain sopivaa, ett\u00e4 Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/em> sijoittuu sinne. Helsingist\u00e4 on kirjoitettu tarpeeksi. Korhosen romaanin sanoma on kuitenkin universaali. Se kasvaa kuvaukseksi suuntansa kadottaneista l\u00e4nsimaista ja niiss\u00e4 el\u00e4vist\u00e4 h\u00e4mmentyneist\u00e4 ihmisist\u00e4.<\/p>\n

Runsaasta yhteiskunnallisesta kommentoinnista huolimatta Korhonen on edelleen parhaimmillaan kuvatessaan rakkautta. Vaikka asiat ovat pieless\u00e4, parisuhteen solmiminen ja perheen perustaminen toimivat edelleen reittin\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n: \u201dAino halusi olla hiljaa. He istuivat kasvot aurinkoon, ja Ainon suljettujen luomien alla lempe\u00e4mpi violetti hehku l\u00e4mmitti sokaisematta ja teki helpommaksi luottaa mihin kaikkeen kotia etsiess\u00e4 oli tarpeen luottaa.\u201d (s. 113)<\/p>\n

Korhonen kritisoi kirjassaan nelikymppisten sukupolvea, johon h\u00e4n itsekin kuuluu, mutta analysoi ik\u00e4tovereitaan my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti. Monet teoksessa tapahtuvista ik\u00e4vist\u00e4 k\u00e4\u00e4nteist\u00e4 pannaan keski-ik\u00e4istyvien miesten ja naisten omaksumien v\u00e4\u00e4ristyneiden arvojen piikkiin.<\/p>\n

Koska Korhonen kirjoittaa v\u00e4h\u00e4n kaikesta, h\u00e4nen kykyns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tarina koossa on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4. N\u00e4in h\u00e4n kirjoittaa p\u00e4ihdeongelmaisista: \u201dH\u00e4n oli oppinut, miten monta Suomea maassa sijaitsi ja miten erilaisia polkuja asukkaat olivat p\u00e4ihdeongelmiinsa p\u00e4\u00e4tyneet, perheperinteist\u00e4, sosiaalisista malleista, kaltoinkohtelusta ja v\u00e4kivallasta, psyykkisest\u00e4 k\u00e4rsimyksest\u00e4, romanttisesta j\u00e4nnityksen kaipuusta joka oli ruumiillistunut aidoiksi vaaroiksi, henkisest\u00e4 tyhjyydest\u00e4 ja kyvytt\u00f6myydest\u00e4 hyv\u00e4ksy\u00e4 todellisuutta, joskus syyst\u00e4.\u201d (s. 193)<\/p>\n

Kaunokirjallinen varoitus<\/strong><\/p>\n

Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/em> k\u00e4sittelee kaiken muun lis\u00e4ksi yht\u00e4 Riku Korhosen lempiaiheista, miehen halua alistaa naista. Korhonen n\u00e4lvii vaimojensa n\u00f6yryytt\u00e4misest\u00e4 haaveilevia aviomiehi\u00e4: \u201dKukapa ahtaalle ajettu, verstaassa lymyilev\u00e4 pikku aviomies ei haaveilisi vaimonsa laittamisesta rautoihin. Se oli historiallisesti johdonmukaista. Koska l\u00e4nsimaiden miehet olivat antaneet<\/em> naisille heid\u00e4n nykyisen vapautensa, he saattoivat my\u00f6s ottaa sen pois<\/em>.\u201d (s. 204)<\/p>\n

Romaanissa kuvattujen ihmisten historian taju on niin v\u00e4\u00e4ristynytt\u00e4, ettei se voi olla johtamatta pahaan. N\u00e4in on siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 Eero yritt\u00e4\u00e4 parhaansa mukaan selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 tapahtunutta henkist\u00e4 muutosta: \u201dV\u00e4kivaltafantasioissa ei piillyt mit\u00e4\u00e4n syv\u00e4\u00e4 <\/em>merkityst\u00e4. Ne ilmensiv\u00e4t vain darwinistista olioiden mittely\u00e4 erotiikan symbolialueelle siirrettyn\u00e4. Vahvempi sieppasi hiekomman ja todisti geneettisen laatunsa ja rohkeutensa ja panosti antautumaan.\u201d (s. 223)<\/p>\n

T\u00e4llaiset sarkasmia ja vakavuutta yhdist\u00e4v\u00e4t analyysit ovat Korhosen kirjan heikointa antia. Parhaimmillaan teos on antaessaan juonen vied\u00e4. Toiminnalliset hetket, kuten Eeron tekem\u00e4n kidnappauksen verinen huipennus, ovat erityisen hyvi\u00e4.<\/p>\n

Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/em> ehdottaa, ett\u00e4 kun ihmisell\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 tukenaan pysyvi\u00e4 arvoja, kuten filosofiaa tai uskontoa, h\u00e4n voi alkaa etsi\u00e4 merkityst\u00e4 pahasta. Eero alkaa ajatella, ett\u00e4 jokaisella itsens\u00e4 tuntevalla pit\u00e4\u00e4 olla jokin synkk\u00e4 salaisuus. Korhonen varoittaa, ett\u00e4 pelkk\u00e4 arkinen aherrus ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 riit\u00e4: \u201dEl\u00e4m\u00e4 oli antelias, mutta pakotti vastaanottamaan liikaa samaa.\u201d (s. 354)<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— Kritiikki julkaistu Demokraatissa syksyll\u00e4 2016. — Pahuus meiss\u00e4 Riku Korhonen: Emme…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,9,16,22,23],"tags":[142,169,510],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2016\/11\/9789510419977_frontcover_final_original-190x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2019"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2019"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2019\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3125,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2019\/revisions\/3125"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2019"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2019"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2019"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}