{"id":2164,"date":"2017-01-18T14:57:46","date_gmt":"2017-01-18T12:57:46","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=2164"},"modified":"2018-02-28T09:41:32","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:32","slug":"george-saunders-sotapuiston-perikato","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/george-saunders-sotapuiston-perikato\/","title":{"rendered":"George Saunders: Sotapuiston perikato"},"content":{"rendered":"

\"george-saunders-sotapuiston-perikato\"<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

Kritiikki julkaistu Demokraatissa<\/em> kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017.<\/p>\n

—<\/p>\n

Ilojen ja surujen maa<\/strong><\/p>\n

George Saunders:<\/p>\n

Sotapuiston perikato<\/p>\n

Siltala 2016, s. 208<\/p>\n

suomentanut Markku P\u00e4kkil\u00e4<\/p>\n

Amerikkalaisen lyhytproosan er\u00e4st\u00e4 kiinnostavinta nime\u00e4 George Saundersia (s. 1958) saadaan lis\u00e4\u00e4 suomeksi. Sotapuiston perikato<\/em>, alkukielell\u00e4 CivilWarLand in Bad Decline<\/em>, julkaistiin englanniksi jo vuonna 1996. Suomennosta saatiin odottaa, mutta k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Markku P\u00e4kkil\u00e4 on tehnyt sen kanssa hyv\u00e4n ty\u00f6n.<\/p>\n

Sotapuiston perikato<\/em> on Saundersin esikoisteos. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 novelleja ja pienoisromaanin \u201dRunsaudenmaa\u201d. Kertomukset julkaistiin alun perin Harper\u2019sin <\/em>ja The New Yorkerin<\/em> kaltaisissa arvostetuissa lehdiss\u00e4. Saundersilla oli jo ennen kirjan ilmestymist\u00e4 mainetta, mutta vasta sen my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n nousi todella esiin.<\/p>\n

Sotapuiston perikadon<\/em> tarinoissa esiintyv\u00e4t kaikki Saundersin tavaramerkit, kuten musta huumori, filosofiset heitot ja yhteiskunnallinen kritiikki. Teksti on tasapainossa. Nopeilta kertomuksilta oppii pian odottamaan mit\u00e4 tahansa. Niiss\u00e4 py\u00f6ritet\u00e4\u00e4n muun muassa Amerikan sis\u00e4llissodan teemaan perustuvaa kyseenalaista teemapuistoa ja surraan vesipuiston aaltokoneessa kuollutta poikaa.<\/p>\n

Kirjan aloittava niminovelli on erityisen kiinnostava. Saunders kirjoittaa siin\u00e4 muun muassa joidenkin amerikkalaisten taipumuksesta kielt\u00e4yty\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 ik\u00e4vi\u00e4 asioita ja halusta paeta tarkoituksettomaan viihteeseen: \u201dHalloween on Puistossa aina tapaus. Mainosesitteess\u00e4mme sanotaan: Tule ja unohda kaikki syksyn aavemaisessa hehkussa.\u201d (s. 27)<\/p>\n

Saunders yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 jatkuvasti, eik\u00e4 h\u00e4nen tarinoittensa aluista pysty yleens\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n niiden loppuja. Kertomukset ovat usein yht\u00e4 aikaa hauskoja ja surullisia. Ne kertovat jakautuneesta maasta, jossa yksill\u00e4 on paljon ja toisille ei ole mit\u00e4\u00e4n. Tarjotut n\u00e4k\u00f6kulmat ovat erikoisia: \u201dKaikki on mennyt poskelleen sen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen kun liiskasin aallontekokoneella sen pikkupojan. En voi unohtaa niit\u00e4 vedenottoaukossa kelluneita ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 verisi\u00e4 valkoisia uimahousuja.\u201d (s. 50)<\/p>\n

Jakautunut Amerikka<\/strong><\/p>\n

Monet Sotapuiston perikadon<\/em> hahmot toivovat itselleen parempaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ihmisill\u00e4 on vaikeuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toisiaan, sill\u00e4 jo vuonna 1996, kirjan ilmestyess\u00e4, jakolinjat rikkaan ja k\u00f6yh\u00e4n Amerikan olivat syv\u00e4t. Kaikki teoksen henkil\u00f6t haluavat tulla amerikkalaiseen tapaan muistetuksi p\u00e4rj\u00e4\u00e4jin\u00e4: \u201dNiin sujahdan maailmaan \u00e4itini jalkojen v\u00e4list\u00e4 solakampana ja kauniimpana vauvana ja minua odottaa toisenlainen el\u00e4m\u00e4, jossa olen taitava, sulava kuin kauris, voittaja.\u201d (s. 82)<\/p>\n

Kirjoittamista tiiviisti jatkanut George Saunders valitti The New Yorkerin<\/em> artikkelissaan alkuvuodesta 2016, kuinka h\u00e4nen kotimaansa on entisest\u00e4\u00e4n heikentynyt sek\u00e4 tunteellisessa ett\u00e4 \u00e4lyllisess\u00e4 mieless\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6 on aina ollut Saundersin aiheena. H\u00e4nen esikoisteoksensa ei ole t\u00e4lt\u00e4 osin vanhentunut, vaan on p\u00e4invastoin hyvin ajankohtainen.<\/p>\n

Donald Trumpin vaalivoiton j\u00e4lkeen amerikkalaisten erimielisyydet ovat vain pahentuneet. Trumpin populistinen retoriikka on jakanut amerikkalaiset entist\u00e4 voimakkaammin eri leireihin. Monet muistelevat nostalgisesti vanhoja hyvi\u00e4 aikoja, kuten my\u00f6s Sotapuiston perikadon<\/em> er\u00e4\u00e4ss\u00e4 novellissa tapahtuu: \u201dSinisen taivaan alla levitt\u00e4ytyy kaupunkini, kaupunki jossa olen asunut, kaupunki jota olen tavallani rakastanut. Muistan ajan kun talot olivat puuta, ukot kaupustelivat k\u00e4rryist\u00e4\u00e4n kaikenlaista ja museon tienoo oli tulvamaata jossa k\u00e4ytiin ev\u00e4sretkill\u00e4.\u201d (s. 110)<\/p>\n

Avoimesti yhteiskunnallinen<\/strong><\/p>\n

Sotapuiston perikadon<\/em> avoimesti poliittisin teksti on sen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4 pienoisromaani \u201dRunsaudenmaa\u201d, jonka alussa ollaan \u00e4\u00e4nest\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Pappina toimiva hahmo yritt\u00e4\u00e4 luoda yhteishenke\u00e4: \u201dH\u00e4n sanoo ett\u00e4 k\u00e4vi miten k\u00e4vi meill\u00e4 on siunaus my\u00f6t\u00e4. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 on raskas risti kannettavanamme, mutta saamme kuitenkin sy\u00f6d\u00e4ksemme kolmesti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 puhumattakaan siit\u00e4 ett\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4 k\u00e4teen n\u00e4tti summa pikkurahaa viet\u00e4v\u00e4ksi kotiin ja puntaroitavaksi kaikessa rauhassa parakissamme josta ei perit\u00e4 penni\u00e4k\u00e4\u00e4n vuokraa.\u201d (s. 113)<\/p>\n

T\u00e4llainen ei kovin vakuuttava retoriikka on tullut viime vuosina tutuksi my\u00f6s meill\u00e4 Suomessa. Vaikeuksissa olevat poliitikot v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ettei meill\u00e4 ole oikeutta valittaa, koska asiat voisivat olla huonomminkin.<\/p>\n

Liberaali George Saunders ei tyrkyt\u00e4 proosassaan poliittisia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n, mutta niit\u00e4 ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n todella piilotettu: \u201dMiten kaunis t\u00e4m\u00e4n maan on t\u00e4ytynyt olla joskus, kun saattoi hyp\u00e4t\u00e4 autoon ja ostaa pussillisen hampurilaisia ja ajella miss\u00e4 huvitti, k\u00e4yd\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 uimassa joessa tai ottaa nokoset puiden alla ilman pelkoa mutageeneist\u00e4 tai siit\u00e4 ett\u00e4 pyssymiesjoukko tulee ja pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 loppui\u00e4ksi Evergladesin r\u00e4meille.\u201d (s. 151)<\/p>\n

Saunders julkaisee ensimm\u00e4isen romaaninsa Lincoln in the Bardon<\/em> helmikuussa 2017. On kiintoisaa n\u00e4hd\u00e4, miten kirjailija suoriutuu pidemm\u00e4st\u00e4 muodosta. Lyhyess\u00e4 proosassa h\u00e4n on kuin kotonaan, kuten Sotapuiston perikato<\/em> osoittaa. Sen julkaiseminen suomeksi on hienoa. Saundersin lukeminen kannattaa Amerikan syv\u00e4llisemm\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4misen kannalta.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— Kritiikki julkaistu Demokraatissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017. — Ilojen ja surujen maa George…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,9,14,16,22,23,1],"tags":[40,179,581],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/01\/george-saunders-sotapuiston-perikato-195x300.jpeg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2164"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2164"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2164\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3123,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2164\/revisions\/3123"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2164"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2164"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2164"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}