{"id":2198,"date":"2017-02-10T15:36:41","date_gmt":"2017-02-10T13:36:41","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=2198"},"modified":"2018-02-28T09:41:31","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:31","slug":"anders-rydell-kirjavarkaat-natsi-saksa-kirjoitetun-kulttuurin-tuhoajana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/anders-rydell-kirjavarkaat-natsi-saksa-kirjoitetun-kulttuurin-tuhoajana\/","title":{"rendered":"Anders Rydell: Kirjavarkaat \u2013 Natsi-Saksa kirjoitetun kulttuurin tuhoajana"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/01\/rydellkirjavarkaat.jpeg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-2200\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/01\/rydellkirjavarkaat-195x300.jpeg\" alt=\"rydellkirjavarkaat\" width=\"195\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/01\/rydellkirjavarkaat-195x300.jpeg 195w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/01\/rydellkirjavarkaat.jpeg 300w\" sizes=\"(max-width: 195px) 100vw, 195px\" \/><\/a><\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p>Kritiikki julkaistu <em>Demokraatissa<\/em> kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017.<\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p><strong>Varastetut sanat<\/strong><\/p>\n<p>Anders Rydell:<\/p>\n<p>Kirjavarkaat \u2013 Natsi-Saksa kirjoitetun kulttuurin tuhoajana<\/p>\n<p>Gummerus 2016, s. 474<\/p>\n<p>suomentanut Pekka Marjam\u00e4ki<\/p>\n<p>Toiseen maailmansotaan tuntuu l\u00f6ytyv\u00e4n loputtomasti uusia n\u00e4k\u00f6kulmia. Ruotsalainen Anders Rydell (s. 1982), joka on tehnyt aiemmin kirjan natsien taidevarkauksista, l\u00e4hestyy sotaa t\u00e4ll\u00e4 kertaa kirjavarkauksien kautta. L\u00e4hestymistapa on mukavan raikas, sill\u00e4 aikaa on analysoitu hyvin paljon.<\/p>\n<p>Natseista ja kirjoista tulee ensimm\u00e4isen\u00e4 mieleen roviot, joissa liekkeihin heitettiin hallinnolle haitallisiksi katsottuja kirjoja. Rydell huomauttaa kuitenkin, ett\u00e4 kansallissosialistit eiv\u00e4t halunneet vain tuhota teoksia, vaan olivat my\u00f6s kiinnostuneita niiden sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n tiedon ottamisesta k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Historia haluttiin kirjoittaa uudelleen.<\/p>\n<p><em>Kirjavarkaiden<\/em> alussa lainataan 1800-luvulla el\u00e4nytt\u00e4 runoilija Heinrich Heine\u00e4, jonka mukaan kirjojen h\u00e4vitt\u00e4misest\u00e4 on helppo siirty\u00e4 ihmisten polttamiseen. N\u00e4in tapahtuikin natsien hallitsemassa Saksassa. Heid\u00e4n toimintaansa kuului my\u00f6s pahimpien ideologisten vihollistensa, kuten juutalaisten ja kommunistien, arkistojen ja kirjastojen j\u00e4rjestelm\u00e4llinen ry\u00f6st\u00e4minen. Tavoitteena \u201doli riist\u00e4\u00e4 ihmisilt\u00e4 sanat ja kertomukset \u2013 takavarikoida ne lopullisesti.\u201d (s. 12)<\/p>\n<p><strong>Uuden luominen ja vanhan tuhoaminen<\/strong><\/p>\n<p>Saksalaiset kirjaroviot juontavat juurensa protestantti Martti Lutheriin, joka poltti pahoiksi mielt\u00e4mi\u00e4\u00e4n katolisia tekstej\u00e4 1500-luvulla. Uskonpuhdistuksen aloittaja Lutheria pidettiin my\u00f6hemmin natsien toimesta historiallisen saksalaisen uhmahengen ilmentym\u00e4n\u00e4.<\/p>\n<p>Natsit valjastivat Lutherin ja monet muut tuhoisan politiikkansa puhemiehiksi. Symboliikka oli kansallissosialisteille t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Propagandaministeri Joseph Goebbels oli \u201dhyvin perill\u00e4 rovioiden sek\u00e4 historiallisesti ett\u00e4 poliittisesti t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 symbolisesta merkityksest\u00e4 uudestisyntyneen Saksan kiihke\u00e4n\u00e4 kasteseremoniana.\u201d (s. 30)<\/p>\n<p><em>Kirjavarkaat<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon kiinnostavaa tietoa. Sen tekij\u00e4n vahvuus on etenkin todellisten tapahtumien tarinallistamisessa. Hieman huonommin toimivat kuvaukset kirjoittajan omista matkoista ymp\u00e4ri Eurooppaa kadonneiden tai tuhoutuneiden kirjojen per\u00e4ss\u00e4. Historia tuntuu Anders Rydellin kertomana nykyhetke\u00e4 kiinnostavammalta.<\/p>\n<p><em>Kirjavarkaiden <\/em>tekij\u00e4 on avoimen maailman puolella ja kansallismielisyytt\u00e4 vastaan. Osansa h\u00e4nen leppym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 kritiikist\u00e4\u00e4n saa muun muassa natseja vihannut kirjailija Thomas Mann, jonka nuoruuden aikaista ajattelua Rydell ei hyv\u00e4ksy. Rydellin mukaan Mannin ja muiden \u201dpalavasieluinen kansallismielisyytens\u00e4, feodaalisten ihanteiden puolustamisensa ja sodan romantisoimisensa korkeammaksi henkiseksi taisteluksi my\u00f6t\u00e4vaikutti kuitenkin siihen, ett\u00e4 kansallissosialismin radikaali maailmankuva sai osakseen kaipaamaansa oikeutusta.\u201d (s. 80)<\/p>\n<p>Rydellin vapaamielisyys on yksi <em>Kirjavarkaita<\/em> voimakkaasti m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4 tekij\u00e4. H\u00e4n osoittaa onnistuneesti, ett\u00e4 kaikki natsit eiv\u00e4t olleet barbaareja, vaan h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 opportunisteja, jotka olivat mielett\u00f6m\u00e4n kiinnostuneita tiedosta. Uuden luominen ja vanhan tuhoaminen kulkivat heill\u00e4 rinta rinnan.<\/p>\n<p>Erityisen pahasti k\u00e4rsiv\u00e4t juutalaiset, jotka propaganda nosti saksalaisten suurimmaksi viholliseksi. Rydell kommentoi v\u00e4hitellen kierroksia ottanutta vainoa: \u201dNatsien j\u00e4rjestelm\u00e4llisiss\u00e4 puhdistusoperaatioissa oli jotakin tavattoman pahantahtoista. He pyrkiv\u00e4t pyyhkim\u00e4\u00e4n pois kaikki j\u00e4ljet juutalaisv\u00e4est\u00f6n olemassaolosta koko Euroopassa.\u201d (s. 209)<\/p>\n<p><strong>Katkeraan loppuun asti<\/strong><\/p>\n<p>Akselivaltioiden toisen maailmansodan aikaiset hirmuteot on hyvin dokumentoitu. Heid\u00e4n tekem\u00e4ns\u00e4 kirjavarkaudet tunnetaan kuitenkin huonosti. T\u00e4st\u00e4 kielii sekin, ett\u00e4 sodan aikana varastettujen teosten luettelointi ja palauttaminen alkuper\u00e4isille omistajilleen on viel\u00e4 pahasti kesken. Saksan kirjastoista l\u00f6ytyy yh\u00e4 valtavasti kirjoja, jotka haalittiin ep\u00e4ilytt\u00e4vill\u00e4 tavoilla.<\/p>\n<p><em>Kirjavarkaat <\/em>on t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 t\u00e4rke\u00e4. Se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 taidevarkauksiin keskittyneeseen historiankirjoitukseen j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 aukkoa. Sotaa k\u00e4ytiin monella rintamalla: \u201dKyse ei kuitenkaan ollut sodasta, jossa vihollinen pyrittiin tuhoamaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fyysisesti, vaan kamppailua k\u00e4ytiin my\u00f6s muistoista ja historiasta. Ja siin\u00e4 Alfred Rosenbergin eri projektit n\u00e4ytteliv\u00e4t p\u00e4\u00e4roolia.\u201d (s. 343)<\/p>\n<p>Alfred Rosenberg oli natsien p\u00e4\u00e4ideologi, jonka merkityst\u00e4 on historioitsijoiden painotuksista riippuen joko korostettu tai v\u00e4h\u00e4telty. Varmaa on, ett\u00e4 Rosenbergilla oli saksalaisten vihollisten kirjoitetun kulttuurin tuhoamisessa ja varastamisessa t\u00e4rke\u00e4 osa. Rosenberg ei koskaan katunut tekojaan, vaan kannatti natsismia aina hirtt\u00e4miseens\u00e4 asti.<\/p>\n<p>On kiinnostavaa, ett\u00e4 vaikka natsit tiesiv\u00e4t todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4vi\u00e4v\u00e4ns\u00e4 aloittamansa sodan, he jatkoivat valitsemallaan tuhoisalla tiell\u00e4 loppuun saakka. Heid\u00e4n totaalisessa mallissaan ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kirjojen vieminen jatkui sekin pitk\u00e4\u00e4n. <em>Kirjavarkaat<\/em> valottaa toista maailmansotaa uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Se on jo t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 lukemisen arvoinen.<\/p>\n<p><strong>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8212; Kritiikki julkaistu Demokraatissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017. &#8212; Varastetut sanat Anders Rydell: Kirjavarkaat&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,6,14,23,1],"tags":[44,305,409],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/01\/rydellkirjavarkaat-195x300.jpeg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2198"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2198"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2198\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3121,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2198\/revisions\/3121"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2198"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2198"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2198"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}