{"id":220,"date":"2010-09-06T06:43:00","date_gmt":"2010-09-06T03:43:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/pahuudesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:46:56","modified_gmt":"2018-02-28T07:46:56","slug":"pahuudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/pahuudesta\/","title":{"rendered":"Pahuudesta"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5513687539947838370\"<\/a><\/p>\n

Adolf Hitler<\/p>\n

Sain kun sainkin luettua Jonathan Littellin paljon porua her\u00e4tt\u00e4neen romaanin Hyv\u00e4ntahtoiset<\/a>. Se on kirja natseista. Kaiken kukkuraksi kertojana on kuvitteellinen SS-mies, Maximilian Aue, joka sekaantuu monenmoiseen vehkeilyyn. Keskustelua on her\u00e4tt\u00e4nyt erityisesti se, ettei Aue kadu tekojaan. Ja toiseksi tietenkin se, ett\u00e4 kertoja v\u00e4itt\u00e4\u00e4 lukijan olevan itsens\u00e4 kanssa samalla viivalla.<\/p>\n

Monen on ollut vaikea sulattaa n\u00e4kemyst\u00e4, jonka mukaan Adolf Hitlerin, Heinrich Himmlerin ja Josef Mengelen kaltaiset kansallissosialistit olivat tavallisia ihmisi\u00e4. Heist\u00e4 ainakin Hitler on demonisoitu siihen pisteeseen, ett\u00e4 h\u00e4nen nimest\u00e4\u00e4n, kasvoistaan ja persoonallisuudestaan on tullut pahuuden symboleja. Hyv\u00e4ntahtoisissa vilisee keksittyj\u00e4 ja todellisia, tuntemattomia ja kuuluisia natseja. Henkil\u00f6t kuvaillaan tavalla, joka saa heid\u00e4t muistuttamaan kertojaa itse\u00e4\u00e4n. He ovat hyv\u00e4\u00e4 tarkoittavia, j\u00e4rjestelm\u00e4llisi\u00e4, siistej\u00e4 ja suoraselk\u00e4isi\u00e4 miehi\u00e4 ja naisia, jotka sota saa sekoittumaan murhiin, raiskauksiin, korruptioon ja muihin kauheuksiin. Kukaan heist\u00e4 ei tunnu ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n kansallissosialistisen j\u00e4rjestelm\u00e4n j\u00e4rjett\u00f6myytt\u00e4. Kaikki suhtautuvat natsismiin uskonnollisella kiihkolla, jossa Hitlerille on varattu Jumalan osa. Natsit ja heid\u00e4n kannattajansa n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t hyv\u00e4uskoisina lapsina, joita Hitler vet\u00e4\u00e4 nen\u00e4st\u00e4. Tuloksena on miljoonia kuolleita.<\/p>\n

Natsit nousivat valtaan poliittisen pelins\u00e4 ansiosta. He pystyiv\u00e4t hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n Saksan taloudellista ahdinkoa ja saivat alemman keskiluokan tuekseen. Natsijohto itse oli ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja l\u00e4pim\u00e4t\u00e4\u00e4 sakkia, jonka kaikki toimet t\u00e4ht\u00e4siv\u00e4t t\u00e4ydelliseen tuhoutumiseen. Heid\u00e4n tavoitteensa oli rakentaa utopistinen Kolmas valtakunta, jatko-osa Rooman valtakunnalle ja Pyh\u00e4lle saksalais-roomalaiselle keisarikunnalle. Vitsi piili siin\u00e4, ett\u00e4 uusi valtakunta saavutettiin vain tuhoamalla kaikki vanha. Tuhoamisen ja tappamisen vimma verhottiin puolestaan hakaristien, mahtipontisen musiikin ja muiden symbolien taakse. Ei ihme, ett\u00e4 saksalaiset runoilijat ja taiteilijat rynt\u00e4siv\u00e4t sankoin joukoin Hitlerin tueksi.<\/p>\n

Hyv\u00e4ntahtoisia on kiusallinen romaani, sill\u00e4 se pakottaa ihmisen katsomaan peiliin. Se ehdottaa, ett\u00e4 kaikki ihmiset ovat tietyss\u00e4 olosuhteissa pahoja. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys on saanut vihamielisen vastaanoton, mutta on romaania haukuttu muistakin syist\u00e4. Sven Laakso muun muassa kirjoitti blogissaan<\/a> seuraavasti: “ellei se sitten ole jonkinlainen t\u00e4ysin mielisairas k\u00e4sitetaideteos, j\u00e4\u00e4 loppujen lopuksi minulle melko k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. On tavattoman vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 teokselle mink\u00e4\u00e4nlaista mielek\u00e4st\u00e4 tulkintaa: en l\u00f6yd\u00e4 siit\u00e4 ainoatakaan mielenkiintoista lausetta, ainoatakaan hyvin kirjoitettua sivua.” Onkin totta, ett\u00e4 romaani ei ole hyvin kirjoitettu. Kaiken kukkuraksi se on hyvin pitk\u00e4, painoksesta riippuen noin tuhannen sivun mittainen. Tekstin taso heittelee liikaa. V\u00e4lill\u00e4 on hienoja kohtia, mutta usein menee pl\u00f6rin\u00e4ksi. Kertoja on haaveilijaluonne, mutta sit\u00e4 alleviivataan liiallisuuksiin asti. Auschwitzin keskitysleirille matkatessaan Aue esimerkiksi keskittyy katselemaan kauniita maisemia ja vedess\u00e4 uiskentelevia sorsia. V\u00e4hempikin riitt\u00e4isi.<\/p>\n

Littelin kirjaa on verrattu Sotaan ja Rauhaan. T\u00e4ss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n pahasti mets\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 romaanit eiv\u00e4t ole samalla viivalla. Tolstoin klassikon eduksi on muun laadun ohella luettava sekin, ett\u00e4 se on ehe\u00e4 kokonaisuus. Tolstoikin filosofoi, mutta n\u00e4m\u00e4 pitk\u00e4t kohdat eiv\u00e4t tunnu irrallisilta. Littelin kertoja jaarittelee ja jaarittelee, mutta kykenee harvoin olemaan ajatuksissaan muuta kuin vaivaannuttava. Lopulta Littell voi tietenkin piiloutua sen ajatuksen taakse, ettei Aue ole kovin sympaattinen tai luotettava kertoja. Hyv\u00e4ntahtoisista ei silti ole suureksi taideteokseksi. Mittava se kyll\u00e4 on, mutta tuskinpa t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n kirjaa muistellaan l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 muutaman sukupolven p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Adolf Hitler Sain kun sainkin luettua Jonathan Littellin paljon porua her\u00e4tt\u00e4neen romaanin…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":857,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[207,217,251,303,409,447],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/wolfenstein-3d.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/wolfenstein-3d.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/220"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=220"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/220\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3380,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/220\/revisions\/3380"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/857"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=220"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=220"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=220"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}