{"id":2281,"date":"2017-03-13T12:59:02","date_gmt":"2017-03-13T10:59:02","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=2281"},"modified":"2018-02-28T09:41:29","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:29","slug":"leif-salmen-itamainen-huone","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/leif-salmen-itamainen-huone\/","title":{"rendered":"Leif Salm\u00e9n: It\u00e4mainen huone"},"content":{"rendered":"

\"r4300_1378\"<\/a><\/p>\n

—<\/p>\n

Kritiikki julkaistu Demokraatissa<\/em> kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017.<\/p>\n

—<\/p>\n

Pitk\u00e4t varjot Euroopan yll\u00e4<\/strong><\/p>\n

Leif Salm\u00e9n:<\/p>\n

It\u00e4mainen huone<\/p>\n

Teos 2017, s. 220<\/p>\n

suomentanut Arto H\u00e4il\u00e4<\/p>\n

Essee on voimissaan, kuten Antti Nyl\u00e9nin ja Leif Salm\u00e9nin (s. 1952) kaltaiset kirjoittajat osoittavat. Salm\u00e9n on vanhan liiton humanisti, joka uskoo korkean sivistyksen pelastavaan voimaan. H\u00e4n on \u00e4lyk\u00e4s mies, joka ei ole ajoittaisesta synkistelyst\u00e4\u00e4n huolimatta menett\u00e4nyt uskoaan parempaan huomiseen.<\/p>\n

Uudessa esseekokoelmassaan It\u00e4mainen huone<\/em> Salm\u00e9n kirjoittaa l\u00e4mpim\u00e4n kriittisesti kulttuurista ja muista aiheista. H\u00e4n kuvailee erityisesti h\u00e4nelle rakkaita V\u00e4limeren maita ja L\u00e4hi-it\u00e4\u00e4. Esseiden aiheet vaihtelevat runsaasti, mutta niiden punaisena lankana kulkee tekij\u00e4n tuntema penseys maailmaa tuhoon vievi\u00e4 taantumuksellisia voimia kohtaan.<\/p>\n

Salm\u00e9n kirjoittaa ter\u00e4v\u00e4sti ja vet\u00e4v\u00e4sti. H\u00e4nen t\u00e4ht\u00e4imess\u00e4\u00e4n on etenkin postmodernismi, \u201djonka sanotaan voittavan, muuttavan mahdottomiksi ja hajottavan kaikki muodot, siteet ja rakenteet, jotka niin pitk\u00e4\u00e4n, jo vuosituhansien ajan, ovat m\u00e4\u00e4ritelleet ihmisten el\u00e4m\u00e4n edellytykset.\u201d (s. 13\u201314) Salm\u00e9n kysyy itselt\u00e4\u00e4n: \u201dEl\u00e4nk\u00f6 aikakautta, jossa kaikki aikoinaan vakaa ja kiinte\u00e4 nyt haihtuu ja katoaa?\u201d (s. 14)<\/p>\n

Osa It\u00e4maisen huoneen<\/em> k\u00e4rvistelyst\u00e4 voidaan pist\u00e4\u00e4 sen kirjoittajan ik\u00e4\u00e4ntymisen piikkiin. Kirjan esseet sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kuitenkin monia ter\u00e4vi\u00e4 huomioita, eik\u00e4 niiden argumentteja voi pit\u00e4\u00e4 pelkk\u00e4n\u00e4 vanhan miehen hourailuna. Salm\u00e9n todistaa, ett\u00e4 \u201dt\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Euroopassa on unohdettu l\u00e4hes kaikki eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ole opittu.\u201d (s. 18)<\/p>\n

Barbaarit porteilla<\/strong><\/p>\n

Leif Salm\u00e9n suhtautuu maailmaan avarakatseisesti, eik\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 esimerkiksi pakolaisten vihaajia. H\u00e4n kirjoittaa kiihke\u00e4sti, mutta menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tyylitajuaan. It\u00e4maisen huoneen<\/em> harvat tyylilliset lipsahdukset johtuvat pyrkimyksest\u00e4 liian ylev\u00e4\u00e4n ilmaisuun. Salm\u00e9n kuvailee tapaamiaan pakolaisia, joiden kanssa h\u00e4nell\u00e4 ei ole yhteist\u00e4 kielt\u00e4, \u201dmutta mik\u00e4\u00e4n ei voinut haitata korutonta viestint\u00e4\u00e4mme: ett\u00e4 tervehdykset, leip\u00e4 ja hymyt viev\u00e4t n\u00e4l\u00e4n, ett\u00e4 sama taivas kaartuu yli maan, jolla me kaikki astelemme.\u201d (s. 27)<\/p>\n

Tyypillist\u00e4 kyll\u00e4, Salm\u00e9n ei suhtaudu Euroopan tulevaisuuteen optimistisesti. H\u00e4n ruoskii Euroopan unionia, joka pyrkii kontrolloimaan alamaistensa el\u00e4m\u00e4\u00e4, ja jonka johtajat ovat h\u00f6lm\u00f6j\u00e4. H\u00e4n nostaa esiin Al-Andalusin kalifaatin ja Habsburgien valtakunnan. Ne pysyiv\u00e4t voimakkaina pitk\u00e4\u00e4n, koska eiv\u00e4t sekaantuneet liikaa kansalaisten arkeen. L\u00e4pim\u00e4t\u00e4 ja byrokraattinen Euroopan unioni ei t\u00e4h\u00e4n h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n pysty.<\/p>\n

Yhteiskunnalliset kehityskulut juontavat juurensa historiaan, jopa nykyisen\u00e4 historiattomana aikana. Salm\u00e9nin kaltaiset laajasti sivistyneet ihmiset ovat t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 painonsa arvoisia kullassa. Harva uskaltaisi esimerkiksi en\u00e4\u00e4 huomauttaa, ett\u00e4 \u201dkreikkalaisten suhtautuminen barbaareihin on j\u00e4tt\u00e4nyt syv\u00e4t, aina ongelmalliset ja monesti tuhoisat j\u00e4lkens\u00e4 l\u00e4nsimaiseen kulttuuriin.\u201d (s. 46\u201347)<\/p>\n

Pelk\u00e4\u00e4mme edelleen portteja kolkuttelevia barbaareja, jotka tulevat tuhoamaan meid\u00e4t. N\u00e4in on siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 teeskentelemme olevamme sivistyneempi\u00e4 ja siksi suvaitsevaisempia kuin ennen. Salm\u00e9n suhtautuu ep\u00e4luuloisesti kaikkeen valtaan: \u201dKaikenlaisessa pyh\u00e4ss\u00e4 kiihkossa rehottavat intohimot, jotka houkuttelevat kaikkein pahimman esiin ihmisiss\u00e4.\u201d (s. 71)<\/p>\n

It\u00e4maisen huoneen<\/em> paras essee kertoo it\u00e4maiden tuntija ja tutkimusmatkailija Georg August Wallinista, jonka Salm\u00e9n mielt\u00e4\u00e4 hengenheimolaisekseen. 1800-luvulla el\u00e4nyt suomalainen tutkija Wallin matkaili Arabiassa ja kirjoitti havainnoistaan. H\u00e4n opiskeli arabian kielt\u00e4. Salm\u00e9n kirjoittaa Wallinin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 r\u00f6nsyilev\u00e4sti ja v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti. \u201dVaelluksia Wallinin kanssa\u201d -esseet\u00e4 on ilo lukea.<\/p>\n

L\u00e4nsimaiden lopun ajat<\/strong><\/p>\n

Nykyp\u00e4iv\u00e4n muoti-ilmi\u00f6t, kuten positiivinen ajattelu, saavat Leif Salm\u00e9nilta tylyn tuomion. Niiden sokeat seuraajat ovat h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n hukanneet kyvyn tuntea syyllisyytt\u00e4 \u201dmeid\u00e4n aikoinamme, joina t\u00e4rkeint\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan hilpe\u00e4n piittaamaton suhtautuminen omiin ja muiden virheisiin ja konnankoukkuihin ja niiden korvaaminen positiivisella ajattelulla.\u201d (s. 97)<\/p>\n

Vanhat ajattelu- ja toimintatavat eiv\u00e4t Salm\u00e9nin mukaan katoa mihink\u00e4\u00e4n, vaikka niit\u00e4 yritett\u00e4isiin v\u00e4kisin unohtaa. Historiallisen muistin omaaminen on t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sek\u00e4 yksil\u00f6lle ett\u00e4 yhteiskunnalle. Salm\u00e9n kehottaa ajattelemaan laajemmin ja pidemm\u00e4lle kuin mit\u00e4 nyt teemme.<\/p>\n

Toisin kuin monet nuoremmat esseistit, Salm\u00e9n ei pid\u00e4 politiikkaa, taloutta ja uskontoa t\u00e4ydellisen pimein\u00e4 voimina. H\u00e4ness\u00e4 el\u00e4\u00e4 humanistinen pyrkimys ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. H\u00e4n kritisoi tyhmi\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4ji\u00e4, markkinavoimia ja uskonnollista fundamentalismia, mutta pit\u00e4\u00e4 niiden taustalla olevia perustuksia v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 kunnolliselle olemassaololle.<\/p>\n

It\u00e4mainen huone<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 k\u00e4rjistyksi\u00e4 ja provokaatioita. Ne, yhdess\u00e4 sen tiedon ja tyylikkyyden kanssa, tekev\u00e4t siit\u00e4 mukavan lukea. L\u00e4nsimainen kulttuuri on esseiss\u00e4 tullut tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n. On kuitenkin luultavaa, ett\u00e4 sen raunioille syntyy jotakin uutta. Me lopun aikojen el\u00e4j\u00e4t voimme viel\u00e4 kantaa kortemme kekoon tehd\u00e4ksemme tulevasta maailmasta paremman paikan: \u201dViel\u00e4 ei pimeys ole laskeutunut.\u201d (s. 169)<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— Kritiikki julkaistu Demokraatissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017. — Pitk\u00e4t varjot Euroopan yll\u00e4 Leif…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,6,14,16,22,23,1],"tags":[157,232,336],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/03\/r4300_1378-204x300.jpeg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2281"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2281"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2281\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3117,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2281\/revisions\/3117"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2281"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2281"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2281"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}