{"id":2378,"date":"2017-04-20T15:16:17","date_gmt":"2017-04-20T12:16:17","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=2378"},"modified":"2018-02-28T09:41:28","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:28","slug":"juha-itkonen-minun-amerikkani","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/juha-itkonen-minun-amerikkani\/","title":{"rendered":"Juha Itkonen: Minun Amerikkani"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/04\/5759369.jpeg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-2379\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/04\/5759369-184x300.jpeg\" alt=\"5759369\" width=\"184\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/04\/5759369-184x300.jpeg 184w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/04\/5759369-768x1250.jpeg 768w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/04\/5759369-629x1024.jpeg 629w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/04\/5759369.jpeg 1140w\" sizes=\"(max-width: 184px) 100vw, 184px\" \/><\/a><\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p>Kritiikki julkaistu <em>Demokraatissa<\/em> kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017.<\/p>\n<p>&#8212;<strong><\/p>\n<p>Demokratia Amerikassa, osa kaksi<\/strong><\/p>\n<p>Juha Itkonen:<\/p>\n<p>Minun Amerikkani<\/p>\n<p>Otava 2017, s. 350<\/p>\n<p>Yhdysvalloista on moneksi. Eri ihmisill\u00e4 on siit\u00e4 eri k\u00e4sityksi\u00e4, kuten Juha Itkosen (s. 1975) <em>Minun Amerikkani<\/em> osoittaa. Itkosen Amerikka on kuin h\u00e4n itse: avarakatseinen ja liberaali paikka, jossa ei ole sijaa nurkkakuntaisuudelle ja vihalle. On selv\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4nell\u00e4 riit\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 toisin ajatteleville, kuten presidentti Donald Trumpille.<\/p>\n<p><em>Minun Amerikkani<\/em> on mukavaa vaihtelua Itkosen tuotannossa. H\u00e4net tunnetaan romaaneistaan, vaikka h\u00e4n aloitti uransa journalistina ja on parempi asiatekstin kuin proosan tekij\u00e4. H\u00e4nen uusin teoksensa on yhdistelm\u00e4 matkakirjaa ja esseet\u00e4. Tyyli toimii, vaikka s\u00e4vy onkin alussa liian anteeksipyyt\u00e4v\u00e4: \u201dAlkaa saman tien h\u00e4vett\u00e4\u00e4, haluaisin selitt\u00e4\u00e4 tekojani. En tarkoittanut mit\u00e4\u00e4n pahaa. Ei ollut aikomus uhitella. Anteeksi, ajattelin vain omiani, minulla on taipumusta sellaiseen.\u201d (s. 14)<\/p>\n<p>Itkonen kirjoittaa Yhdysvalloista ja suhteestaan siihen. H\u00e4nen Amerikkansa on, kuten monien muidenkin, populaarikulttuurin luomus. Se koostuu enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n paikkansa pit\u00e4vist\u00e4 mielikuvista.<\/p>\n<p>Toisaalta Yhdysvallat ei ole oikeastikaan kovin aito. Siell\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on show\u2019n jatkuminen ja kulissien pit\u00e4minen pystyss\u00e4. Kaikki tuntuu aavistuksen lavastetulta: \u201dN\u00e4en sen helposti silmieni edess\u00e4, amerikkalaisen el\u00e4m\u00e4n kuvitteleminen ei ole minulle vaikeaa, sill\u00e4 olen el\u00e4nyt koko el\u00e4m\u00e4ni kuviteltujen amerikkalaisten el\u00e4mien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4.\u201d (s. 146)<\/p>\n<p><strong>Amerikkalaiset utopiat<\/strong><\/p>\n<p>Juha Itkonen kertoo matkustelleensa Yhdysvalloissa laajasti ja useasti. H\u00e4n ei ole vieraillut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n koillisrannikon liberaaleissa suurkaupungeissa, vaan my\u00f6s esimerkiksi Texasin osavaltiossa ja Memphisiss\u00e4. H\u00e4n on kirjoittanut havainnoistaan artikkeleita.<\/p>\n<p>Amerikkalaiset eiv\u00e4t luota valtioon. Se on keskeinen syy maata loputtoman tuntuisesti vaivaaville poliittisille sotkuille. Silti he rakastavat maataan ja sen t\u00e4htilippua. Usko Amerikan mahtavuuteen ja poikkeuksellisuuteen muuhun maailmaan verrattuna el\u00e4\u00e4 yh\u00e4.<\/p>\n<p><em>Minun Amerikkani<\/em> keski\u00f6\u00f6n nousee Donald Trump ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4tymisens\u00e4 presidentiksi. Itkonen raportoi k\u00e4ynniss\u00e4 olevista vaaleista ja nivoo ne olennaiseksi osaksi kirjaansa. Rakentavasti ajatteleminen ei ole kuitenkaan helppoa: \u201dOn tyhm\u00e4\u00e4 sanoa, ett\u00e4 amerikkalaiset ovat tyhmi\u00e4. Silti moni heist\u00e4 on, sill\u00e4 niin Amerikka toimii, tieto jakautuu yht\u00e4 ep\u00e4tasaisesti kuin raha: joillakin on sit\u00e4 yllin kyllin, toisilla tuskin lainkaan.\u201d (s. 157)<\/p>\n<p>Itkosella ei riit\u00e4 sympatiaa Trumpille ja h\u00e4nen kannattajilleen. L\u00e4hes yht\u00e4 pense\u00e4sti h\u00e4n suhtautuu amerikkalaiseen is\u00e4nmaallisuuteen ja uskonnollisuuteen, jotka tuntuvat suomalaisesta oudoilta. H\u00e4n ihmettelee, miten kirjailija J.D. Vancen kaltaiset \u00e4lykk\u00e4\u00e4tkin ihmiset voivat uskoa niin sokeasti kotimaahansa: \u201dMutta Vance ei puhu tosiasioista, h\u00e4n puhuu tunteesta. Uskosta tai jopa uskonnosta. Mahtavin! Paras! Ainutlaatuinen! American exceptionalism, j\u00e4lleen kerran.\u201d (s. 247)<\/p>\n<p>Itkosen vuodatusta on v\u00e4lill\u00e4 vaivaannuttava lukea. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy yh\u00e4 uudestaan tuskailemaan sit\u00e4, ett\u00e4 Yhdysvallat ei ole h\u00e4nen haaveittensa ja odotustensa mukainen. <em>Minun Amerikkani\u00a0<\/em>toistaa itse\u00e4\u00e4n, mutta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 silti monia hyvi\u00e4 ajatuksia: \u201dAmerikkalaiset ovat aina osanneet utopioiden luomisen. Amerikassa on ollut niille tilaa, aivan fyysisestikin, manner on niin laaja ja maata niin paljon.\u201d (s. 268)<\/p>\n<p><strong>Vallankaappaaja Trump<\/strong><\/p>\n<p>Yhdysvallat on Juha Itkoselle t\u00e4rke\u00e4. Se on ollut mukana h\u00e4nen kaikissa romaaneissaan ja sill\u00e4 on h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n keskeinen asema. Itkonen tekee <em>Minun Amerikassani<\/em> tili\u00e4 sen kanssa, ett\u00e4 h\u00e4nen unelmiensa maa ei ole t\u00e4ydellinen, eik\u00e4 ehk\u00e4 edes hyv\u00e4 esikuva muille. Moni asia siell\u00e4 on pieless\u00e4, kuten Donald Trumpin vaalivoitto osoitti.<\/p>\n<p>Itkonen vertaa Trumpia Hitleriin. Molemmat lietsoivat pelkoa ja vihaa ja nousivat valtaan voimakkaalla retoriikalla. Itkonen harmittelee sit\u00e4, ett\u00e4 Trump kaappaa h\u00e4nen kirjansa. T\u00e4m\u00e4 pelastaa kuitenkin teoksen, sill\u00e4 ilman Trumpin kaltaista tunteita her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 tyyppi\u00e4 <em>Minun Amerikkani<\/em> olisi j\u00e4\u00e4nyt liian kiltiksi ja tyls\u00e4ksi, kuten Itkosen romaanit. Itkonen vaahtoaa etenkin <em>Minun Amerikkani<\/em> viimeisell\u00e4 kolmanneksella Trumpista h\u00e4nelle ep\u00e4tyypillisell\u00e4 tavalla. Kiihkeys yll\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Trumpin ansiosta <em>Minun Amerikassani<\/em> on tervetullutta s\u00e4rm\u00e4\u00e4, joka olisi siit\u00e4 muuten todenn\u00e4k\u00f6isesti puuttunut. Itkosen vahvuus on kiteytetyss\u00e4 asiatekstiss\u00e4. <em>Minun Amerikkani<\/em> ei ole muiden ulkomaalaisten Yhdysvalloista kirjoittamien teosten, kuten Alexis de Tocquevillen klassikon <em>Demokratia Amerikassa<\/em> (1835), veroinen, mutta puolustaa paikkaansa.<\/p>\n<p><em>Minun Amerikkani<\/em> loppuu toiveikkaasti. Trumpin virkaanastujaisten synkistely unohtuu, kun Itkonen p\u00e4\u00e4see seuraamaan niit\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 j\u00e4rjestetty\u00e4 ja uutta presidentti\u00e4 vastustavaa marssia. Se palauttaa uskon massojen voimaan: \u201dKatson p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 silmieni edest\u00e4 kulkevaa ihmisvirtaa ja ajattelen tai kenties enemm\u00e4nkin tunnen uskovani edelleen Amerikkaan.\u201d (s. 348)<\/p>\n<p><strong>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8212; Kritiikki julkaistu Demokraatissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017. &#8212; Demokratia Amerikassa, osa kaksi Juha&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,6,9,12,14,16,22,23,1],"tags":[40,260],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/04\/5759369-184x300.jpeg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2378"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2378"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2378\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3115,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2378\/revisions\/3115"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2378"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2378"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2378"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}