{"id":249,"date":"2010-03-18T12:50:00","date_gmt":"2010-03-18T10:50:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/kokeellisesta-runoudesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:51:19","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:19","slug":"kokeellisesta-runoudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/kokeellisesta-runoudesta\/","title":{"rendered":"Kokeellisesta runoudesta"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" onblur=\"try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}\" href=\"http:\/\/4.bp.blogspot.com\/_tegS2Pa6_-M\/S6IlrGIb9GI\/AAAAAAAAAeY\/i09fIuVVDfo\/s1600-h\/Lassi-Hyvarinen_Riippuvat-puutarhat_etukansi.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"cursor:pointer; cursor:hand;width: 247px; height: 320px;\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Lassi-Hyvarinen_Riippuvat-puutarhat_etukansi.jpg\" border=\"0\" alt=\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5449959921382323298\" \/><\/a><\/p>\n<p>Lassi Hyv\u00e4risen Riippuvat puutarhat -kirjan kansi<\/p>\n<p>Unohtakaa kukkakedot, lentelev\u00e4t perhoset ja solisevat purot. Nykyinen runomuoti on fragmentaarinen, mahdollisimman k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ilmaisu.<\/p>\n<p>Vai onko sittenk\u00e4\u00e4n? On toki totta, ett\u00e4 runoja lukeva ja kirjoittava joutuu nyky\u00e4\u00e4n yhten\u00e4\u00e4n tekemisiin kokeellisen runouden kanssa. Pienkustantamoiden lis\u00e4ksi my\u00f6s isommat talot ovat keksineet kokeellisen runouden. Teemu Mannisen Lohik\u00e4\u00e4rmeen poika ja Kari Aronpuron Lehm\u00e4n henk\u00e4ys ilmestyiv\u00e4t viime vuosina Tammelta, Harry Salmenniemen kirjat Virrata ett\u00e4 ja Texas, sakset puolestaan Otavalta. Kaikkein t\u00e4rkein kirja on kuitenkin Henriikka Tavin eri kirjoitustyylej\u00e4 onnistuneesti yhdistelev\u00e4, Teoksen julkaisema Esim. Esa.<\/p>\n<p>Pit\u00e4isik\u00f6 t\u00e4st\u00e4 olla n\u00e4reiss\u00e4\u00e4n? Tuskinpa. Kokeellisen kirjoittamisen 2000-luvulla toden teolla tapahtunut esiinmarssi on nimitt\u00e4in rikastuttanut kirjallisuutemme kentt\u00e4\u00e4. Samalla se on tosin my\u00f6s lietsonut yksisilm\u00e4ist\u00e4 juupas\/eip\u00e4s-keskustelua, kuten moni lehtien sivuilla ja verkossa k\u00e4yty runouskeskustelu osoittaa.<\/p>\n<p>Keskustelu on hyv\u00e4ksi. Jatkuva keskustelu on merkki siit\u00e4, ett\u00e4 kulttuurissa tapahtuu ja ett\u00e4 siit\u00e4 ollaan kiinnostuneita. V\u00e4lill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n kuitenkin mets\u00e4\u00e4n. Jo ennest\u00e4\u00e4n pieneen runoilijoiden kentt\u00e4\u00e4n on muodostunut kuppikuntia, kokeelliset ja perinteisemmin kirjoittavat pyrkiv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n pes\u00e4eron toisiinsa.<\/p>\n<p>Miksi ihmeess\u00e4? Kukin tyylill\u00e4\u00e4n, mutta enempi avarakatseisuus olisi hyv\u00e4ksi. Itse kirjoitan p\u00e4\u00e4asiassa lyyrisell\u00e4, perinteisemm\u00e4ll\u00e4 tyylill\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 on kuitenkin hyv\u00e4 irrotella. <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.nokturno.org\/esa-makijarvi\/\">Nokturnossa<\/a> on muutamia esimerkkej\u00e4 kokeellisemmista runoistani. Ne edustavat yrityksi\u00e4ni p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti tavanomaisesta ilmaisusta, ik\u00e4\u00e4n kuin tuulettaa runouteni ummehtuneita huoneita. Kirjoitustavat ruokkivat toisiaan.<\/p>\n<p>Toisinaan olen my\u00f6s miettinyt perinteisen ja kokeellisen runouden yhdist\u00e4mist\u00e4. T\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 on cut-up-kirjani Kolibrilla pes\u00e4ns\u00e4 mustien liljojen syd\u00e4mess\u00e4. <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/cut-up-runoudesta\/\">Esipuhe<\/a> pyrkii my\u00f6s mahdollisimman selv\u00e4sanaisesti tuomaan cut-up-tyyli\u00e4 &#8220;tavallisen&#8221; lukijan ulottuville.<\/p>\n<p>Niinp\u00e4 runous voi puhaltaa yhteen hiileen. Voidaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yhteisty\u00f6 on useimman taiteen ehto. On vain keksitt\u00e4v\u00e4 tapa, jolla eri tyyppiset taiteilijat voivat l\u00e4hesty\u00e4 toisiaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Lassi Hyv\u00e4risen Riippuvat puutarhat -kirjan kansi Unohtakaa kukkakedot, lentelev\u00e4t perhoset ja solisevat&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":915,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[311,312,423,547],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Lassi-Hyvarinen_Riippuvat-puutarhat_etukansi.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Lassi-Hyvarinen_Riippuvat-puutarhat_etukansi.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/249"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=249"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/249\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3409,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/249\/revisions\/3409"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/915"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=249"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=249"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=249"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}