{"id":25,"date":"2014-08-22T13:33:00","date_gmt":"2014-08-22T10:33:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/kun-tein-kuolemaa-romaanista-ja\/"},"modified":"2018-02-28T09:41:57","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:57","slug":"kun-tein-kuolemaa-romaanista-ja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/kun-tein-kuolemaa-romaanista-ja\/","title":{"rendered":"Kun tein kuolemaa -romaanista ja -elokuvasta"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/770131-e1368568938682-480x300.jpg\" imageanchor=\"1\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/770131-e1368568938682-480x300.jpg\" height=\"200\" width=\"320\" \/><\/a> <\/p>\n<p>William Faulkneria ei tunneta yht\u00e4 hyvin kuin kahta<br \/>\nmuuta amerikkalaisnobelistia, Ernest Hemingwayta ja John Steinbeckia, mutta my\u00f6s<br \/>\nh\u00e4nell\u00e4 useita loistavia kirjoja. Faulknerin tunnetuimmat romaanit, <i>\u00c4\u00e4ni ja vimma<\/i> (1929), <i>Kuin tein kuolemaa<\/i> (1930) ja <i>Villipalmut<\/i> (1939),<br \/>\novat sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n ja tyylilt\u00e4\u00e4n Hemingwayta ja Steinbeckia taiteellisempia. Niit\u00e4 leimaa<br \/>\nkatkonaisuus. Faulkner on haastava kirjailija, joka ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 lukijoita<br \/>\nhelpolla. H\u00e4nen tuotantonsa sijoittuu h\u00e4nen kotiseudulleen, niin kutsuttuun<br \/>\nSyv\u00e4\u00e4n Etel\u00e4\u00e4n, jonka loistava menneisyys ja nykyinen rappio tarjoavat hyv\u00e4n<br \/>\ntaustan kirjallisuudelle. Monet my\u00f6hemm\u00e4t Etel\u00e4valtioiden kirjailijat ovat inspiroituneet Faulknerin teksteist\u00e4.<\/p>\n<p><i>Kun tein kuolemaa<\/i> k\u00e4sittelee Addie<br \/>\nBundrenin kuolemaa ja sen j\u00e4lkipyykki\u00e4 15 henkil\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta. Faulkner julkaisi kirjan jo<br \/>\n33-vuotiaana, mutta se on tekij\u00e4ns\u00e4 nuoruudesta huolimatta aikuinen kuvaus kuoleman<br \/>\nv\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja sen vaikutuksista ihmisiin. K\u00f6yh\u00e4n pienviljelij\u00e4n<br \/>\npoismeno johtaa tragikoomisiin seurauksiin. Addien perhe, is\u00e4 Ansie, veljekset<br \/>\nCash ja Darl ja tyt\u00e4r Dewie, laittavat ruumiin arkkuun, nostavat sen muulin vet\u00e4miin<br \/>\nvaunuihin ja ryhtyv\u00e4t kuljettamaan \u00e4iti\u00e4\u00e4n h\u00e4nen synnyinseudulleen.<\/p>\n<p>Matka on vaikea. Sen vertauskuvallisuus on yht\u00e4 aikaa hienovaraista ja ilmeist\u00e4. Henkil\u00f6kohtainen kerronta johtaa herkkyyteen ja inhimillisyyteen, joka j\u00e4\u00e4 helposti puuttumaan auktoriteettisemmista kirjoista.<i> Kirjasammossa<\/i> <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.kirjasampo.fi\/fi\/kulsa\/kauno%253Aateos_755\" target=\"_blank\">todetaan<\/a>: \u201dMatkalla<br \/>\nsattuu monenlaisia esteit\u00e4. Joen tulva vie sillat mukanaan ja virta on ylitett\u00e4v\u00e4<br \/>\nuimalla, jolloin matkueen muuli hukkuu ja yksin perheen j\u00e4sen katkaisee<br \/>\njalkansa. Lato, jossa perhe y\u00f6pyy, palaa poroksi, mutta er\u00e4s pojista pelastaa \u00e4idin<br \/>\nruumiin liekeist\u00e4. Dramaattiset ulkonaiset tapahtumat ovat symboleja, jotka<br \/>\nkorostavat \u00e4idin el\u00e4m\u00e4n alkuvoimaisuutta ja kiihkeytt\u00e4.\u201d<\/p>\n<p><i>Kun tein kuolemaa<\/i> koostuu monista<br \/>\nmonologeista. \u00c4\u00e4neen p\u00e4\u00e4see my\u00f6s kuollut \u00e4iti itse, mik\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kertomuksen unenomaisuutta. Kerronta on pirstaleista ja lukija joutuu muodostamaan<br \/>\nfragmenteista oman kokonaisuutensa. Henkil\u00f6iden erilaisuus johtaa konflikteihin<br \/>\nja muihin k\u00e4\u00e4nteisiin. Ansie on p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, Cash k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen ja Darl<br \/>\nunelmoija. Ohikulkijoilla on heill\u00e4kin mielipiteens\u00e4 asioiden tolasta. Vaikka puhujat ovat k\u00f6yhi\u00e4 ja kouluttamattomia, heiss\u00e4 on viisautta ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Faulknerin ihmistuntemus on h\u00e4nen<br \/>\nvahvuutensa. <i>Kun tein kuolemaa<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 omaper\u00e4isi\u00e4 ja persoonallisia hahmoja.<\/p>\n<p>Faulkner kirjoitti romaaninsa keskiy\u00f6n ja aamunelj\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 kuuden viikon<br \/>\naikana. H\u00e4n ty\u00f6skenteli samaan aikaan s\u00e4hk\u00f6voimalassa. Kirjan nimi viittaa Homeroksen runoelmaan<i> Odysseiaan<\/i> ja<br \/>\nFaulknerin tarinassa on kreikkalaisen tragedian tuntua. My\u00f6s Bundrenin<br \/>\nperhe on Odysseuksen tavoin harharetkell\u00e4. Heid\u00e4n kohtalonsa ja vaiheensa muistuttavat parhaiden<br \/>\nkreikkalaisten tarinoiden tavoin yleismaailmallisia kokemuksia. Faulkner<br \/>\nkritisoi Hemingwayta ja monia muita aikalaisiaan rohkeuden puutteesta, mill\u00e4 h\u00e4n<br \/>\ntarkoitti heid\u00e4n hylk\u00e4\u00e4v\u00e4n uudistamisen ja kirjoittavan tavanomaisesti.<br \/>\nV\u00e4itteell\u00e4 oli perusteensa, sill\u00e4 Faulkner rikkoi tuotannollaan rajoja.<br \/>\nH\u00e4n oli samanaikaisesti filosofinen ja kapinallinen.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelij\u00e4-ohjaaja James Franco sovitti vuonna 2013 Faulknerin romaanin<br \/>\nelokuvaksi. <i>Kun tein kuolemaa<\/i><br \/>\njulkaistiin alun perin vuonna 1930 ja kirjaa pidettiin yleisesti mahdottomana<br \/>\nfilmata. Francon versio on puutteellinen, mutta se on kunnianhimoinen ja siin\u00e4 on puolensa.<br \/>\n<i>Kun tein kuolemaa<\/i> -elokuvaa on<br \/>\nromaanin tavoin vaikea seurata. Kertomukset pakkautuvat p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in, eik\u00e4<br \/>\nristikuvia ja eri n\u00e4k\u00f6kulmia edustavia kertojia ole helppo k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. Filmi\u00e4 ja kirjaa ajatellessaan on helppo huomata, ett\u00e4 Faulkner aloitti uransa tekem\u00e4ll\u00e4 runoja. Franco n\u00e4yttelee todellisuudesta<br \/>\nvieraantunutta Darlia, jota on pidetty Faulknerin omakuvana.<\/p>\n<p><i>The New York Timesin<\/i> <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.nytimes.com\/2013\/10\/11\/movies\/james-franco-directs-and-stars-in-as-i-lay-dying.html?_r=0\" target=\"_blank\">arvostelussa <\/a>Francoa kiitet\u00e4\u00e4n omistautumisesta ja<br \/>\nmoititaan liiasta kunnianhimosta. Pienell\u00e4 budjetilla tehty elokuva ei voi<br \/>\nmitenk\u00e4\u00e4n paketoida kaikkia monipuolisen romaanin teemoja. Franco maksoi puolet<br \/>\nelokuvasta omilla rahoillaan. On lis\u00e4ksi selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ilman h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ei olisi esitetty Cannesin elokuvafestivaalin Un Certain<br \/>\nRegard -sarjassa. <i>Kun tein kuolemaa <\/i>on ensimm\u00e4inen Francon ohjaama elokuva. N\u00e4yttelij\u00e4valinnat<br \/>\novat onnistuneita, mutta muuten filmi k\u00e4rsii ep\u00e4tasaisuudesta. Esimerkiksi kohtaus,<br \/>\njossa juhta hukkuu jokeen, on amat\u00f6\u00f6rim\u00e4inen. Ohjaaja olisi voinut keskitty\u00e4 romaanin moraalisiin puoliin, kuten k\u00e4sityksiin kuolevaisuudesta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 tragediana. <\/p>\n<p>Francoa ei voi syytt\u00e4\u00e4 yrityksen puutteesta. Kuten <i>The New York Timesissa<\/i> todetaan, h\u00e4n on viime vuosina k\u00e4sitellyt<br \/>\nuseita suuria amerikkalaisia kirjailijoita, kuten Allan Ginsbergi\u00e4, Hart Cranea<br \/>\nja Cormac McCarthya. Tulokset eiv\u00e4t ole olleet t\u00e4ydellisi\u00e4, mutta ainakin<br \/>\nFranco saa ihmiset kiinnostumaan hehkuttamistaan t\u00e4rkeist\u00e4 kirjoista. <i>Kun tein kuolemaa<\/i> -romaani olisi hyv\u00e4<br \/>\nsovittaa minisarjaksi. Sen teemoja ei ehdit\u00e4 k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n vajaassa kahdessa<br \/>\ntunnissa, vaikka Franco tekeekin lyhyess\u00e4 ajassa parhaansa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>William Faulkneria ei tunneta yht\u00e4 hyvin kuin kahta muuta amerikkalaisnobelistia, Ernest Hemingwayta&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":467,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[140,239,303,323,738],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/770131-e1368568938682-480x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/770131-e1368568938682-480x300.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/25"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=25"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/25\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3185,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/25\/revisions\/3185"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/467"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=25"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=25"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=25"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}