{"id":2566,"date":"2017-07-12T17:06:51","date_gmt":"2017-07-12T14:06:51","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=2566"},"modified":"2018-02-28T09:41:26","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:26","slug":"svetlana-aleksijevits-sodalla-ei-ola-naisen-kasvoja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/svetlana-aleksijevits-sodalla-ei-ola-naisen-kasvoja\/","title":{"rendered":"Svetlana Aleksijevit\u0161: Sodalla ei ola naisen kasvoja"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/06\/9789513192693_frontcover_final_original.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-2567\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/06\/9789513192693_frontcover_final_original-192x300.jpg\" alt=\"9789513192693_frontcover_final_original\" width=\"192\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/06\/9789513192693_frontcover_final_original-192x300.jpg 192w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/06\/9789513192693_frontcover_final_original-768x1201.jpg 768w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/06\/9789513192693_frontcover_final_original-655x1024.jpg 655w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/06\/9789513192693_frontcover_final_original.jpg 1537w\" sizes=\"(max-width: 192px) 100vw, 192px\" \/><\/a><\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p>Kritiikki julkaistu <em>Demokraatissa<\/em> kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017.<\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p><strong>Vaiettu historia<\/strong><\/p>\n<p>Svetlana Aleksijevit\u0161:<\/p>\n<p>Sodalla ei ole naisen kasvoja<\/p>\n<p>Tammi 2017, s. 417<\/p>\n<p>suomentanut Pauli Tapio<\/p>\n<p>Naisten roolista sodassa ei ole puhuttu paljoa. Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015 saanut valkoven\u00e4l\u00e4inen Svetlana Aleksijevit\u0161 (s. 1948) paikkaa romaanillaan t\u00e4t\u00e4 aukkoa. Aleksijevit\u0161 on tehnyt monipuolisia kirjoja, jotka yhdist\u00e4v\u00e4t asiaproosaa fiktioon. Ne v\u00e4lttelev\u00e4t m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4.<\/p>\n<p><em>Sodalla ei ole naisen kasvoja<\/em> on h\u00e4nen parhaita kirjojaan. Nyt tullut julkaisu on uusi ja laajennettu suomenkielinen laitos teoksesta, joka ilmestyi vuonna 1988. Parantelulle on tarvetta, sill\u00e4 edellinen versio joutui sensuurin kouriin. Sodanvastainen teos kiellettiin Neuvostoliitossa ja ilmestyi vasta Mihail Gorbat\u0161ovin aloitettua liennytyspolitiikkansa.<\/p>\n<p>Aleksijevit\u0161in kirjan muoto on ep\u00e4tavallinen. Se on oikeiden ihmisten \u00e4\u00e4nist\u00e4 koostuva romaani. Kaikki siin\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole totta, vaikka Aleksijevit\u0161 onkin haastatellut sit\u00e4 varten monia Saksaa vastaan sotineita neuvostoliittolaisia naisia ja lainaa heit\u00e4 tarkasti.<\/p>\n<p>Joillekin voi tulla yll\u00e4tyksen\u00e4, ett\u00e4 toisessa maailmansodassa naisia palveli kaikissa aselajeissa. Heit\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s etulinjassa. Saksan hy\u00f6k\u00e4tty\u00e4 Neuvostoliittoon kes\u00e4ll\u00e4 1941 j\u00e4lkimm\u00e4isen naisia liittyi vapaaehtoisesti armeijaan ja puolusti is\u00e4nmaataan loppuun asti. <em>Sodalla ei ole naisen kasvoja<\/em> kertoo t\u00e4st\u00e4 usein unohdetusta seikasta.<\/p>\n<p><strong>Sota naisten silmin<\/strong><\/p>\n<p><em>Sodalla ei ole naisen kasvoja<\/em> syntyi tarpeesta kertoa 1940-luvun tapahtumista toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Miesten kantoja on esitelty tarpeeksi. Svetlana Aleksijevit\u0161 kommentoi: \u201dNaisten sodalla on omat v\u00e4rins\u00e4, omat tuoksunsa, oma valonsa ja omat tunteensa. Omat sanansa. Siin\u00e4 ei ole sankareita tai uskomattomia urotekoja. Siin\u00e4 on vain ihmisi\u00e4 omassa ep\u00e4inhimillisen inhimillisess\u00e4 toimessaan.\u201d (s. 10)<\/p>\n<p>Suurin osa kirjasta koostuu Aleksijevit\u0161in kuulemien naisten kertomista lyhyist\u00e4 tarinoista tai anekdooteista. Moni niist\u00e4 ahdistaa, vaikka mukaan mahtuu aina inhimillist\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Yhteist\u00e4 \u00e4\u00e4neen p\u00e4\u00e4seville on se, ett\u00e4 he olivat sotaan l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n nuoria ja sielt\u00e4 palatessaan vanhoja. He ik\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t nopeasti, paljon nopeammin kuin olisivat halunneet.<\/p>\n<p>Sirpaleiset kertomukset ovat usein j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4. Ne paljastavat pieni\u00e4 yksityiskohtia sodasta: \u201d\u2019Sain urhoollisuusmitalin yhdeks\u00e4ntoistavuotiaana. Hiukseni harmaantuivat yhdeks\u00e4ntoistavuotiaana. Viimeisess\u00e4 taistelussani, yhdeks\u00e4ntoistavuotiaana, minua ammuttiin molempien keuhkojen l\u00e4pi ja toinen luodeista l\u00e4p\u00e4isi kaksi selk\u00e4nikamaani. Jalkani halvaantuivat\u2026 minua luultiin kuolleeksi&#8230;\u2019\u201d (s. 79)<\/p>\n<p>Lukuisia naisia ty\u00f6skenteli Neuvostoliiton armeijassa sairaanhoitajina. He joutuivat auttamaan haavoittuneita ja todistamaan kauheuksia. He joutuvat etsim\u00e4\u00e4n hyvyytt\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 paikoista, kuten t\u00e4m\u00e4 er\u00e4\u00e4n sairaanhoitajan pommituksen j\u00e4lkeinen kommentti osoittaa: \u201d&#8217;Haluatteko tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 onni on? Min\u00e4 kerron\u2026 Se on sit\u00e4, kun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kuolleiden joukosta el\u00e4v\u00e4n ihmisen\u2026\u2019\u201d (s. 106)<\/p>\n<p><em>Sodalla ei ole naisen kasvoja <\/em>koostuu lukuisista t\u00e4llaisista yksitt\u00e4isist\u00e4 todistuksista. Niist\u00e4 piirtyv\u00e4 kuva on inhimillisempi kuin virallisessa historiassa, joka koostuu luvuista ja nimist\u00e4. Niiden kuvaama sota ei ole siisti\u00e4. Veri lent\u00e4\u00e4 ja traumat vaivaavat.<\/p>\n<p>Kaikista tarinoista huomaa, ett\u00e4 niiden kertominen on ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Monet naisista ovat odottaneet vuosikymmeni\u00e4 saadakseen puhua. He ovat vaienneet pakon edess\u00e4 ja kantaneet raskasta taakkaa hiljaisuudessa. Aleksijevit\u0161 saa heid\u00e4t avautumaan, vaikka jotkut v\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t kertomuksiaan todenn\u00e4k\u00f6isesti ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isill\u00e4 yksityiskohdilla.<\/p>\n<p><strong>Vihan hedelm\u00e4t<\/strong><\/p>\n<p>Neuvostoliitto oli tyly yhteiskunta, eik\u00e4 sotaveteraaneja, ja varsinkaan naisia, aina kohdeltu kunnioittavasti. Monet heist\u00e4 j\u00e4tettiin heitteille. Ongelmia ei virallisesti ollut. Svetlana Aleksijevit\u0161 raportoi keskusteluistaan neuvostoliittolaisten sensorien kanssa. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n tekij\u00e4 valehtelee ja tahraa voittajien muiston. Heid\u00e4n v\u00e4itteens\u00e4 ovat absurdeja ja naurettavia.<\/p>\n<p><em>Sodalla ei ole naisen kasvoja <\/em>on voimakkaasti sodan ja totalitarismin vastainen. Yksil\u00f6ihin suhtaudutaan l\u00e4mpim\u00e4sti, mutta heit\u00e4 hallinneeseen valtioon enimm\u00e4kseen kylm\u00e4sti. Tavalliset ihmiset joutuvat k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n taisteluissa ja yhteiskunnallisissa kokeiluissa aina eniten.<\/p>\n<p>Etenkin kirjan lopun partisaanitarinat ovat t\u00e4ynn\u00e4 puistattavia yksityiskohtia. Niist\u00e4 v\u00e4littyy propagandan kasvottomaksi tekem\u00e4\u00e4 vihollista kohtaan tunnettu viha: \u201d\u2019Ja te kysytte, miksi me ryhdyimme taisteluun. Miksi opettelimme ampumaan\u2026\u2019\u201d (s. 335)<\/p>\n<p>Yksi naisista ihmettelee \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 saako kaikesta t\u00e4st\u00e4 muka kirjoittaa. Jotkut puhujat tuntuvat jumiutuneen sota-aikaan, kuolleet henkisesti sinne. Heid\u00e4n muistonsa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t paljon sellaista, mit\u00e4 ei haluaisi lukea. Kauheuksista muistuttaminen on kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 muuten ne unohtuvat ja toistuvat. <em>Sodalla ei ole naisen kasvoja<\/em> saa miettim\u00e4\u00e4n sotaa toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n<p><strong>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8212; Kritiikki julkaistu Demokraatissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017. &#8212; Vaiettu historia Svetlana Aleksijevit\u0161: Sodalla&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,6,9,14,16,23,1],"tags":[303,405,414,580,598,664],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/06\/9789513192693_frontcover_final_original-192x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2566"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2566"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2566\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3110,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2566\/revisions\/3110"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2566"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2566"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2566"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}