{"id":259,"date":"2010-02-08T08:44:00","date_gmt":"2010-02-08T06:44:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/steven-seagalista\/"},"modified":"2018-02-28T09:51:23","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:23","slug":"steven-seagalista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/steven-seagalista\/","title":{"rendered":"Steven Seagalista"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" onblur=\"try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}\" href=\"http:\/\/4.bp.blogspot.com\/_tegS2Pa6_-M\/S2_PDCluhEI\/AAAAAAAAAdA\/1YLvQj-K8jQ\/s1600-h\/Steven_Seagal_Panda_r1i23.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"cursor:pointer; cursor:hand;width: 254px; height: 320px;\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Steven_Seagal_Panda_r1i23.jpg\" border=\"0\" alt=\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5435790926401143874\" \/><\/a><\/p>\n<p>Steven Seagal ja panda<\/p>\n<p>Unohtakaa Arnold Schwarzenegger, Jean-Claude Van Damme, Dolph Lungren, Chuck Norris ja Sylvester Stallone. Kaikista 1980-luvulla t\u00e4hdeksi nousseista toimintaelokuvasankareista paras on Steven Seagal. Tietenkin, sill\u00e4 Seagal on alusta asti ymm\u00e4rt\u00e4nyt muskelielokuviin olennaisesti liittyv\u00e4n camp-huumorin. Siin\u00e4 miss\u00e4 vaikkapa Stallone on pitk\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n vakavasti otettavana n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4, Seagal on alusta asti tehnyt pilkkaa itsest\u00e4\u00e4n. Kaikki elokuvien yst\u00e4v\u00e4t tiet\u00e4v\u00e4t, ettei Seagal osaa n\u00e4ytell\u00e4. Tai kyn\u00e4ill\u00e4 uskottavia k\u00e4sikirjoituksia. Tai ohjata. Siit\u00e4 huolimatta h\u00e4n on vuosikymmenien saatossa tehnyt kaikkia n\u00e4it\u00e4 asioita.<\/p>\n<p>Eik\u00e4 siin\u00e4 viel\u00e4 kaikki. Mies on my\u00f6s lahjakas muusikko, ja levytt\u00e4nyt yhden levyllisen reggaeta ja yhden bluesia. Mies on esiintynyt Mountain Dew -mainoksessa, tosi-tv-tyyppisess\u00e4 poliisiohjelmassa ja h\u00e4nell\u00e4 on oma energiajuoma. H\u00e4n on el\u00e4insuojelija, aikido-taitaja ja buddhalainen. Tietenkin. Seagal on nykyaikainen mies: h\u00e4n ei osaa mit\u00e4\u00e4n, mutta tekee kaikkea.<\/p>\n<p>Seagal on laukonut toimistaan kuolemattomia lainauksia, kuten: &#8220;Above the Law was a politically conscientious movie. On Deadly Ground was environmentally conscientious so I want to keep making movies like that which are more geared with a certain entertainment value but also bring people forward into contemplation.&#8221; Ja: \u201cI am hoping that I can be known as a great writer and actor some day, rather than a sex symbol.&#8221; Voiko en\u00e4\u00e4 muuta sanoa?<\/p>\n<p>Seagalia voi helposti pit\u00e4\u00e4 h\u00f6lm\u00f6n\u00e4, joka oikeasti uskoo omaan seksikkyyteens\u00e4 ja lahjoihinsa. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin juuri se kohta, miss\u00e4 h\u00e4nen kriitikkonsa menev\u00e4t mets\u00e4\u00e4n. Seagal on hauska mies. Stallonellekin ja Schwarzeneggerillekin on kehittynyt huumorintaju, mutta vasta my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4. Esimerkiksi Rockyt, Rambot ja ensimm\u00e4iset kaksi Terminatoria on tehty t\u00e4ysin tosissaan. Seagal on toista maata. Muun muassa kuuluisa Mountain Dew -mainos on silkkaa parodiaa. Siin\u00e4 Seagal menee virvoitusjuomaostoksille ja pieksee huomaamattaan kauppaa ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n tulleet konnat.<\/p>\n<p>Vaikka Seagalille on vuosien mittaan kertynyt liikakiloja, h\u00e4nell\u00e4 on edelleen vannoutuneet faninsa. Kaikki h\u00e4nen elokuvansa ovat jo pitk\u00e4\u00e4n menneet suoraan dvd:lle. Ne ovat suoraan sanoen hirveit\u00e4, mutta rahaa tulee silti ovista ja ikkunoista. Voidaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Seagal on 2000-luvun elokuvissaan ollut rehellinen, B-luokan elokuvissa n\u00e4yttelev\u00e4 B-luokan t\u00e4hti. Se ei v\u00e4henn\u00e4 h\u00e4nen parhaiden filmiens\u00e4 ja muiden toimiensa loistoa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Steven Seagal ja panda Unohtakaa Arnold Schwarzenegger, Jean-Claude Van Damme, Dolph Lungren,&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":935,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[87,140,586],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Steven_Seagal_Panda_r1i23.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/Steven_Seagal_Panda_r1i23.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/259"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=259"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/259\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3419,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/259\/revisions\/3419"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/935"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=259"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=259"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=259"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}