{"id":26,"date":"2014-07-29T11:42:00","date_gmt":"2014-07-29T08:42:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/sodasta\/"},"modified":"2018-02-28T09:41:57","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:57","slug":"sodasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/sodasta\/","title":{"rendered":"Sodasta"},"content":{"rendered":"

<\/a> <\/p>\n

Preussilaisen
\nteoreetikon Carl von Clausewitzin tunnetun m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan sota on
\npolitiikan jatkamista toisin keinoin. Cicero totesi puolestaan jo ennen
\najanlaskumme alkua, ett\u00e4 sota on valtion tai valtion osien v\u00e4kivaltainen
\nkamppailu. T\u00e4m\u00e4nhetkisen k\u00e4sityksen mukaan valtioita ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvita, vaan sota voi sytty\u00e4 esimerkiksi kulttuurillisten tai uskonnollisesti
\npoikkeavien ryhmien v\u00e4lille. K\u00e4sityksi\u00e4 sen roolista on monia. Varmaa on
\nkuitenkin se, ett\u00e4 sotiminen on seurannut ihmiskuntaa koko sen olemassaolon
\najan, eik\u00e4 v\u00e4kivalta ole tauonnut juuri miss\u00e4\u00e4n vaiheessa.<\/p>\n

Ihmiset ovat sotineet ammoisista ajoista. John Keegan kuvaa A History of Warfaressa<\/i> (1993) muun
\nmuassa pronssikauden ja rautakauden primitiivisi\u00e4 taisteluja
\nihmisten v\u00e4lill\u00e4. Keegan on eri mielt\u00e4 Clausewitzin kanssa ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4 sodan
\nolevan politiikan jatkumon sijaan sen v\u00e4\u00e4ristym\u00e4. A History of Warfare<\/i> k\u00e4sittelee kronologisesti ja kiinnostavasti eri aselajien kehityst\u00e4 ja muutoksia ajan saatossa. Keegan keskittyy kuitenkin sosiologiaan ja perustelee konfliktien syit\u00e4. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n suurin osa niist\u00e4 johtui ep\u00e4onnistuneesta diplomatiasta.<\/p>\n

\u201dAjatus siit\u00e4,\u201d Sebastian Junger kirjoittaa loistavassa Sodassa <\/i>(2010), \u201dett\u00e4 sodank\u00e4ynniss\u00e4 on s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja osapuolet
\ntappavat toisiaan reilun pelin hengess\u00e4, kuoli luultavasti lopullisesti konekiv\u00e4\u00e4rin
\nmukana.\u201d (s. 140) Konekiv\u00e4\u00e4rin kaltaisen aseen loi ensimm\u00e4isen\u00e4 Richard J.
\nGatling Yhdysvalloissa vuonna 1861, mutta Hiram Maxim kehitti ensimm\u00e4isen
\nvarsinaisen konekiv\u00e4\u00e4rin vuonna 1863. Se oli kevyt ja latautui automaattisesti, mik\u00e4 teki siit\u00e4 eritt\u00e4in
\ntappavan. Se levisi 1900-luvulle tultaessa kaikkialle maailmaan ja aiheutti
\nhuomattavia tappioita maailmansodissa.<\/p>\n

Vietnamin sota (1955\u20131975) ja Afganistanin sota (1975\u20131989) muuttivat sotimisen
\nluonteen. Perinteiset armeijat kohtasivat niiss\u00e4 sissej\u00e4. Suunnitelmat pettiv\u00e4t,
\nkoska tilanne oli sekava, ja viholliset saattoivat hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 esimerkiksi
\npaimeniksi pukeutuneina. Ep\u00e4varmuus nakersi moraalia ja avasi tiet\u00e4 nykyisen tyyppiselle
\npirstaleiselle sodank\u00e4ynnille, jota k\u00e4yd\u00e4\u00e4n fyysisen maaston lis\u00e4ksi
\nniin kutsutussa inhimillisess\u00e4 maastossa. Voittajaksi selviytyy henkisesti kest\u00e4v\u00e4mpi osapuoli,
\njoka onnistuu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n hengen korkealla ja voittamaan siviilit puolelleen.<\/p>\n

Jungerin Sota<\/i> ja Evan Wrightin Generation Kill <\/i>(2004) ovat molemmat
\nhyvi\u00e4 uudehkoja sotakirjoja. Niiss\u00e4 seurataan amerikkalaisia sotilaita, ensimm\u00e4isess\u00e4
\nAfganistanissa ja toisessa Irakissa. Kirjat eroavat toisistaan siin\u00e4, ett\u00e4 Jungerin
\nteksti on mietiskelev\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja Wrightin l\u00e4hinn\u00e4 tilanteiden kuvausta.
\nKaikkein pahinta Afganistanin ja Irakin kaltaisissa nykyisiss\u00e4 sodissa on odotus. Taisteluiden ja tapahtumien v\u00e4lill\u00e4 saattaa kulua pitk\u00e4\u00e4n, joten miesten hermot ovat koetuksella. Sotilaat eiv\u00e4t juuri ajattele, vaan keskittyv\u00e4t suorittamaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4.
\nJungerin ja Wrightin kaltaiset lehtimiehet asettavat heid\u00e4n toimintansa
\nkontekstiin.<\/p>\n

Vaikka tappaminen on v\u00e4\u00e4rin, ammattisotilaat odottavat p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4
\ntappamaan. Taisteluiden v\u00e4linen aika on heille henkisesti raskasta. Sotiminen onkin siin\u00e4 mieless\u00e4 erikoista, ett\u00e4 hengen ottaminen on siin\u00e4 hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Junger ja Wright k\u00e4sittelev\u00e4t asiaa kirjoissaan ja
\nsuhtautuvat siihen ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti. Sotilaiden v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tai ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys
\nei poista heid\u00e4n vastuutaan. He joutuvat noudattamaan s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, joiden tarkoituksena on est\u00e4\u00e4 pahimpia virheit\u00e4 tai ylily\u00f6ntej\u00e4.<\/p>\n

1800-luvun filosofi Thomas Hobbes v\u00e4itti ihmisten olevan loputtomassa sodassa
\ntoisiaan vastaan. N\u00e4kemys on liian pessimistinen, mutta siin\u00e4 on totuuden
\nsiemen. Ihmiskunta on p\u00e4\u00e4ssyt pitk\u00e4lle, mutta sotiminen vaikuttaa olevan osa
\nihmisten luontoa. Kyse ei kuitenkaan ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n darwinistisesta eloonj\u00e4\u00e4miskamppailusta,
\nvaan asia on monimutkaisempi, kuten sodan oikeutusta k\u00e4sittelev\u00e4 moraalifilosofia osoittaa. V\u00e4kivallattomasta vastarinnasta on siit\u00e4kin esimerkkej\u00e4. Martin Luther Kingin ja Mohandas Gandhin kaltaiset henkil\u00f6t
\novat osoittaneet, ett\u00e4 pasifismi voi sekin saada aikaan muutoksen, eik\u00e4 ensimm\u00e4iseksi kannata v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarttua aseeseen.<\/p>\n

Miksi ihmiset sotivat? Er\u00e4s Kansainliiton, Yhdistyneiden Kansakuntien, Euroopan Unionin ja muiden vastaavien ryhmittymien perustamisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4 oli pysyv\u00e4n
\nrauhan tuominen mantereellemme, mutta kuten hiljattaiset levottomuudet ovat
\nosoittaneet, odottamattomat yhteiskunnalliset vaikeudet tekev\u00e4t rauhan s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4
\nvaikeaa. Raakuuksia on karsittu kansainv\u00e4lisill\u00e4 laeilla ja sopimuksilla, mutta
\nkansojen tai kansanryhmien v\u00e4lisi\u00e4 ep\u00e4luuloja on vaikea kitke\u00e4. Tulevaisuudessa
\nresursseista, kuten juomavedest\u00e4 ja \u00f6ljyst\u00e4, k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t sodat yleistyv\u00e4t
\nvarmasti, eik\u00e4 v\u00e4kivallan loppumisesta n\u00e4y merkkej\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Preussilaisen teoreetikon Carl von Clausewitzin tunnetun m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan sota on politiikan…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":469,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[580,743],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/o-GULF-WAR-SYNDROME-facebook.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/o-GULF-WAR-SYNDROME-facebook.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/26"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=26"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/26\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3186,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/26\/revisions\/3186"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/469"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=26"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=26"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=26"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}