{"id":2617,"date":"2017-08-02T10:28:17","date_gmt":"2017-08-02T07:28:17","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=2617"},"modified":"2018-02-28T09:41:25","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:25","slug":"paul-auster-4-3-2-1","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/paul-auster-4-3-2-1\/","title":{"rendered":"Paul Auster: 4 3 2 1"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/07\/9789513192808_frontcover_final_original.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-2618\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/07\/9789513192808_frontcover_final_original-198x300.jpg\" alt=\"9789513192808_frontcover_final_original\" width=\"198\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/07\/9789513192808_frontcover_final_original-198x300.jpg 198w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/07\/9789513192808_frontcover_final_original-768x1166.jpg 768w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/07\/9789513192808_frontcover_final_original-674x1024.jpg 674w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/07\/9789513192808_frontcover_final_original.jpg 1572w\" sizes=\"(max-width: 198px) 100vw, 198px\" \/><\/a><\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p>Kritiikki julkaistu <em>Demokraatissa<\/em> kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017. Sivunumerot ovat kirjan s\u00e4hk\u00f6versiosta.<\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p><strong>Yritys suureksi tarinaksi<\/strong><\/p>\n<p>Paul Auster:<\/p>\n<p>4 3 2 1<\/p>\n<p>Tammi 2017, s. 1141<\/p>\n<p>suomentanut Ilkka Rekiaro<\/p>\n<p>Paul Auster (s. 1947) ei ole julkaissut uusia romaaneja v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan. H\u00e4n on keskittynyt muuhun ja v\u00e4itt\u00e4nyt jopa lopettavansa proosan kirjoittamisen kokonaan. <em>4 3 2 1<\/em> on h\u00e4nen ensimm\u00e4inen romaaninsa seitsem\u00e4\u00e4n vuoteen. Sen huomattava pituus tuntuu kertovan siit\u00e4, ett\u00e4 Austerin on ollut lajityypin makuun j\u00e4lleen p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n vaikea lopettaa.<\/p>\n<p>Austeria on verrattu Philip Rothiin ja Don DeLilloon, kriitikkojen ja palkitsijoiden suosikkeihin, vaikka h\u00e4n on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Haruki Murakamia ja Stephen Kingi\u00e4. Massat rakastavat Austeria. H\u00e4nen kirjoissaan on haastavia elementtej\u00e4, mutta ennen kaikkea h\u00e4n haluaa viihdytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Austerin lempiaiheita ovat identiteetti ja sattuma, mitk\u00e4 ovat my\u00f6s <em>4 3 2 1:n<\/em> kantavia teemoja. Romaani kertoo amerikkalaisesta Archie Fergusonista, mutta Auster ei tyydy kertomaan vain yht\u00e4 tarinaa. Auster kirjoittaa Fergusonin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 eri n\u00e4k\u00f6kulmasta ja nelj\u00e4lt\u00e4 eri aikatasolta. Kaikki ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t jossain m\u00e4\u00e4rin auki: \u201dKaikkiin kysymyksiin ei n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n ollut vastausta.\u201d (s. 50)<\/p>\n<p><strong>Vaihtoehtoisia todellisuuksia<\/strong><\/p>\n<p>Uutta<em> 4 3 2 1:ss\u00e4<\/em> on n\u00e4k\u00f6kulmien vaihtelun lis\u00e4ksi Paul Austerin tapa kirjoittaa pitki\u00e4 lauseita. H\u00e4n on aiemmin ilmaissut itse\u00e4\u00e4n tiiviimmin, mutta revittelee nyt enemm\u00e4n. Samoista tapahtumista kerrotaan muutamia versioita, joista lukija voi valita mieleisens\u00e4.<\/p>\n<p>Fergusonin el\u00e4m\u00e4t muistuttavat kuitenkin liikaa toisiaan. <em>4 3 2 1<\/em> olisi toiminut paremmin, jos Auster olisi tehnyt vaihtoehtoisista todellisuuksista oikeasti erilaisia. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t k\u00e4\u00e4nteet muuttavat tilannetta, mutta mit\u00e4\u00e4n j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ei tapahdu. Ferguson ja h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olevat ihmiset ovat pohjimmiltaan tavallisia, vaikka heiss\u00e4 on eksentrisi\u00e4 piirteit\u00e4.<\/p>\n<p>Romaania ei ole sen erikoisesta asetelmasta ja sen r\u00f6nsyilevist\u00e4 lauseista huolimatta haastava seurata. Kuten Austerin muu tuotanto, se ei halua aiheuttaa lukijoille p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky\u00e4. Ilkka Rekiaron suomennos on l\u00e4hes virheet\u00f6n, mutta se johtuu enimm\u00e4kseen Austerin hallitusta tavasta kirjoittaa.<\/p>\n<p>Austerin fanit l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t <em>4 3 2 1:st\u00e4<\/em> helposti tuttuja elementtej\u00e4. Ferguson on syntynyt samaan aikaan kuin Auster, mik\u00e4 tuo kirjaan omael\u00e4m\u00e4kerrallista s\u00e4vy\u00e4. P\u00e4\u00e4hahmo haaveilee tarinansa kirjoittamisesta, mutta h\u00e4nen kaavailemansa teos j\u00e4\u00e4 kesken. H\u00e4nen el\u00e4mi\u00e4\u00e4n merkitsee vaikea suhde is\u00e4\u00e4n, mutta sen k\u00e4\u00e4nteet ovat sattumaa. Ihmisen vaikutusmahdollisuudet omaan kohtaloonsa ovat lopulta v\u00e4h\u00e4iset.<\/p>\n<p>Kaikki t\u00e4m\u00e4 on tyypillist\u00e4 Austeria, eik\u00e4 <em>4 3 2 1<\/em> miss\u00e4\u00e4n vaiheessa todella yll\u00e4t\u00e4. Sen avonaista rakennetta voi pit\u00e4\u00e4 rasittavana tai vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4n\u00e4: \u201dMaailma ei en\u00e4\u00e4 ollut todellinen. Kaikki siin\u00e4 oli v\u00e4\u00e4rennetty\u00e4 j\u00e4ljenn\u00f6st\u00e4 siit\u00e4 millainen sen olisi pit\u00e4nyt olla, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 siin\u00e4 tapahtui, olisi saanut tapahtua. Ferguson eli pitk\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n illuusion lumoissa, eli p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 kuin unissak\u00e4velij\u00e4 ja yritti illalla saada unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni, oli kyll\u00e4stynyt maailmaan, johon oli lakannut uskomasta, ja ep\u00e4ili kaikkea mit\u00e4 silmill\u00e4\u00e4n n\u00e4ki. (s. 109)<\/p>\n<p><strong>Sattuman soittoa<br \/>\n<\/strong><br \/>\nPaul Auster on halunnut tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4ty\u00f6ns\u00e4, suuren amerikkalaisen romaanin. Puitteet ovat kunnossa. Auster on tehnyt huolellista taustaty\u00f6t\u00e4, mik\u00e4 n\u00e4kyy <em>4 3 2 1:een<\/em> ripoteltuina runsaina historiallisina yksityiskohtina. Siin\u00e4 listataan merkitt\u00e4vi\u00e4 tapahtumia, mutta t\u00e4rke\u00e4mmiksi nousevat ihmisten henkil\u00f6kohtaiset huolet.<\/p>\n<p>El\u00e4m\u00e4n sattumanvaraisuuden pakkomielteinen korostaminen johtaa kuitenkin j\u00e4lleen siihen, ettei Auster ole kovin kiinnostunut hahmoistaan ja heid\u00e4n vaiheistaan. Mit\u00e4 pidemm\u00e4lle valtava romaani etenee, sit\u00e4 et\u00e4isemmiksi henkil\u00f6t tulevat.<\/p>\n<p><em>4 3 2 1<\/em> tuntuu hukatulta mahdollisuudelta. Se j\u00e4\u00e4 liian pinnalliseksi, eik\u00e4 siin\u00e4 menn\u00e4 tarpeeksi pitk\u00e4lle. Sen draama on puuduttavan keskiluokkaista: \u201dKuinka surullinen, Francie sanoi, kuinka surullinen ja pettynyt h\u00e4n olikaan huomatessaan, ett\u00e4 h\u00e4nen kultapojastaan oli tullut valehteleva petkuttaja, ett\u00e4 Ferguson oli vain yksi m\u00e4ntti monien m\u00e4nttien joukossa, ja miten Ferguson kehtasi <em>k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 hyv\u00e4kseen <\/em>sill\u00e4 lailla, raahata tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Vermontiin <em>naidakseen <\/em>t\u00e4m\u00e4n kanssa kaikkien sel\u00e4n takana?\u201d (s. 383)<\/p>\n<p>T\u00e4llaisten v\u00e4likohtausten j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4 kaipaamaan ydinpommia tai muuta kunnon rytin\u00e4\u00e4, mutta Auster ei lopulta ole tarpeeksi rohkea kirjoittaakseen historiaa uudelleen. H\u00e4n on kiinnostuneempi hahmojensa arjesta. T\u00e4ss\u00e4 ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vikaa, mutta n\u00e4ill\u00e4 painotuksilla <em>4 3 2 1:n<\/em> olisi pit\u00e4nyt olla paljon lyhyempi.<\/p>\n<p>Massiivinen romaani ei muuta ihmisten k\u00e4sityksi\u00e4 Austerista. Se on nokkela kirja, eik\u00e4 tuo tekij\u00e4ns\u00e4 mittavaan tuotantoon juuri uutta. Teos jakaa mielipiteit\u00e4. Se on hyv\u00e4\u00e4 ajanvietett\u00e4, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei perustele sen pituutta.<\/p>\n<p>Fergusonista tulee tarinan er\u00e4\u00e4ss\u00e4 haarassa kapinallinen, mutta h\u00e4n kaipaa entiseen. Samoin on ehk\u00e4 k\u00e4ynyt Austerille: \u201dH\u00e4n tiesi, ett\u00e4 h\u00e4nen oli ryhdist\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 tai muuten raajat irtoaisivat ja h\u00e4n viett\u00e4isi loppuvuoden ry\u00f6mien maassa kuin mato.\u201d (s. 593)<\/p>\n<p><strong>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8212; Kritiikki julkaistu Demokraatissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017. Sivunumerot ovat kirjan s\u00e4hk\u00f6versiosta. &#8212; Yritys&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,6,7,9,16,22,23,1],"tags":[26,206,303,454,518,561,704],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/07\/9789513192808_frontcover_final_original-198x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2617"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2617"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2617\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3109,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2617\/revisions\/3109"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2617"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2617"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2617"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}