{"id":265,"date":"2010-01-18T11:43:00","date_gmt":"2010-01-18T09:43:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/yhteiskuntakriittisyys-virolaisessa-ja\/"},"modified":"2018-02-28T09:51:25","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:25","slug":"yhteiskuntakriittisyys-virolaisessa-ja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/yhteiskuntakriittisyys-virolaisessa-ja\/","title":{"rendered":"Yhteiskuntakriittisyys virolaisessa ja suomalaisessa nykyrunoudessa"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5428044468632954898\"<\/a><\/p>\n

Sanakirja<\/p>\n

Viron kirjailijaliiton puheenjohtaja Jan Kaus kirjoittaa virolaisen nykyrunouden antologiassa Ajattelen koko ajan rahaa (Johnny Kniga 2006), kuinka \u201dSuomen 2000-luvun runoudessa ei suoralla ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 yhteiskuntakritiikill\u00e4 ole merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 osaa.\u201d Kausin mukaan hiljattainen suomalainen runous \u201dsukeltaa nykyhetken kautta ihmismielen sokkeloihin, etsien merkityksien virtaavia pesi\u00e4 ja kehtoja.\u201d T\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikkansa. Yh\u00e4 useammat suomalaiset runoilijat l\u00e4ht\u00f6kohdakseen ajattomuuden. Tuntuu, ett\u00e4 kirjoittajat haluavat keskitty\u00e4 ikuisiin asioihin.<\/p>\n

Suomalaisessa runoudessa ei ole havaittavissa merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 yhteiskunnallista liikehdint\u00e4\u00e4, vaikka yhteiskuntamme on perinteisesti ollut konservatiivinen. Kulttuurille ei l\u00f6ydy liiemmin puoltajia niin kansan kuin poliitikkojenkaan keskuudesta. Tilanne on tietysti huono muissakin taiteissa, mutta keskityn t\u00e4ss\u00e4 lyhyess\u00e4 puheenvuorossa runouteen. Jo ennest\u00e4\u00e4n pieni\u00e4 tukia leikataan koko ajan, yhteiskunta maallistuu (vaikka suurin osa kuuluukin edelleen kirkkoon) ja menett\u00e4\u00e4 tohinassa arvojaan. Liikutaan kohti eurooppalaista yleisyhteiskuntaa. Siniristilippua on lupa heiluttaa vain euroviisuvoitossa, j\u00e4\u00e4kiekkokaukalossa tai formulakilpailuissa.<\/p>\n

Kun oma kulttuurimme korvautuu yleiskulttuurilla ja pintaliidolla, kirjallisuudessa puhutaan abstraktein termein. Niinp\u00e4 julkaistujen kirjojen sivuilla k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n perusaiheita: rakkautta, eroa, syntym\u00e4\u00e4, el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kuolemaa. N\u00e4in olen kirjoittanut itsekin.. Kokoelmassani Y\u00f6kiipij\u00e4 (Ntamo 2007) luon pohjaa mytologiavaikutteiselle ilmaisulle, joka perustuu juuri mainitsemiini arkkityyppeihin. Uudessa kokoelmassani Kolibrilla pes\u00e4ns\u00e4 mustien liljojen syd\u00e4mess\u00e4 (Ntamo 2009) jatkan saman kuvaston kehittely\u00e4, mutta pyrin samalla hiljalleen siirtym\u00e4\u00e4n kohti yhteiskunnallisempaa ilmaisua.<\/p>\n

En siis halua esiinty\u00e4 kaksinalismoralistina ja per\u00e4\u00e4nkuuluttaa abstrakteja \u201dmenetettyj\u00e4 arvoja.\u201d Haluan kuitenkin varoittaa niist\u00e4 ilmeisist\u00e4 vaaroista, joita yhdell\u00e4 tavalla kirjoittamiseen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 liittyy. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 asiat tiedostetaan ja niist\u00e4 keskustellaan aktiivisesti.<\/p>\n

Kotimaisen lyriikan \u201dkorkealentoisuus\u201d on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 ja jopa hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 oire. Runous tapaa mukautua sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n yhteiskuntaan. Niinp\u00e4 hallitseva kokoomuspuolue ja porvarillinen ajattelutapa ovat tarttuneet lyriikkaankin. Oikeastaan vasta viime aikoina julkaistussa kokeellisessa runoudessa (Blomberg, Luoma-Aho, jne.) ollaan aktiivisesti pyritty riuhtomaan runoutta irti nurkkakuntaisuudesta ja k\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Merkityksill\u00e4 ja merkityksett\u00f6myydell\u00e4 leikittelev\u00e4 kokeellinen runous on kuitenkin vain er\u00e4s kentt\u00e4. Hiljattaisesta lyyrisemm\u00e4st\u00e4 runoudesta puuttuu kokonaan n\u00e4kemisen, tuntemisen ja kuvaston rehellisyys. Ainoa poikkeus t\u00e4h\u00e4n on Olli Sinivaaran Valonhetki (Teos 2009), vuoden 2009 paras runokirja.<\/p>\n

Mit\u00e4 poliittisemmaksi kantaaottavuus menee, sit\u00e4 suurempi on tietysti n\u00e4ppiens\u00e4 polttamisen vaara. Jos katsotaan hieman kauemmas, Pentti Saarikoskikin meni (monien eurooppalaisintellektuellien tavoin) pilaamaan osan maineestaan ylist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kommunismia ja Stalinia. V.A. Koskenniemi puolestaan kirjoitti hyv\u00e4ksyv\u00e4sti Adolf Hitlerist\u00e4 ja ns. \u201dKolmannesta valtakunnasta.\u201d Toisaalla on my\u00f6s vaara, ett\u00e4 vastustaa jotain mik\u00e4 on lopulta hyv\u00e4ksi. Ehk\u00e4 menneisyyden kokemukset ovat ruokkineet suomalaisissa nykylyyrikoissa tarpeetonta pelkoa itsens\u00e4 nolaamisesta. Liikutaan tuttuja ja turvallisia polkuja, ett\u00e4 taattaisiin nykyhetken palkinnot ja my\u00f6hempi arvostus.<\/p>\n

Virossa puolestaan on jo pitk\u00e4\u00e4n ollut tilausta yhteiskunnalliselle runoudelle. Siit\u00e4 \u201dkiitos\u201d kuuluu Neuvostoliitolle, joka lanasi tehokkaasti maan infastruktuurin ja pakotti kulttuurin maan alle. Suurin osa \u00e4lymyst\u00f6st\u00e4 survottiin karjavaunuihin ja kuljetettiin Siperiaan. Sielt\u00e4 palasivat vain harvat, heid\u00e4n joukossaan maanmainio prosaisti ja runoilija Jaan Kross (1920-2007). Viron itsen\u00e4istytty\u00e4 uudelleen vuonna 1991 koettiin \u00e4killinen, r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4inen taloudellinen nousukausi. Vaikka nousukausi onkin p\u00e4\u00e4ttynyt, tuloerot ovat maassa suuria ja kansa snobistunutta.<\/p>\n

Omat kokemukseni tulevat Tallinnasta, jossa olen nyt jonkin aikaa asunut. Suuren ven\u00e4l\u00e4isv\u00e4hemmist\u00f6n (39% kaupungin asukkaita on ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 tai vironven\u00e4l\u00e4isi\u00e4) ongelmat ovat edelleen ratkaisematta. On ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4, rikollisuutta ja syrjint\u00e4\u00e4. Kaupunkikin on paikoin viel\u00e4 retuper\u00e4ll\u00e4, vaikka sit\u00e4 on ihailtavasti restauroitu. Muutos n\u00e4kyy toisaalla. Kaikilla vaikuttaa olevan oma auto, ja viel\u00e4p\u00e4 mahdollisimman kallis sellainen. Katukuvassa vilisee katumaastureilta. Julkisilla kulkupeleill\u00e4 ajavat vain k\u00f6yh\u00e4t: opiskelijat, ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4t, el\u00e4kel\u00e4iset, juopot ja rikolliset.<\/p>\n

Monia ep\u00e4kohtia on siis l\u00e4sn\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 Viron viimeaikaisilla hallituksilla ole ollut tarjota l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 pulmiin. Virolaisessa nykypolitiikassa kurotetaan kohti Euroopan Unionia ja NATOa, ja yritet\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 mahdollisimman loitolla.<\/p>\n

Tavallisilla tallinnalaisilla menee kohtalaisesti, vaikkakaan ei en\u00e4\u00e4 niin lujaa kuin 1990-luvulla. Kaupunki ja maa ovat monessa mieless\u00e4 rikkonaisia ja siksi hyvin mielenkiintoisia. Tallinna ei ole mik\u00e4\u00e4n viinanhaku- ja ryypp\u00e4yspaikka, jona monet suomalaiset sit\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t. Kaupungin runoudessa tapahtuu koko ajan. Lyriikka on molemmissa maissamme marginaalissa, mutta t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 sellaisessa. Kaus kirjoittaa Ajattelen koko ajan rahaa -antologiassa: \u201dNeuvostoaikana virolainen runous usein tarkoitti tai kuvaili kansallista omaatuntoamme, voi olla, ett\u00e4 my\u00f6s nykyrunoutemme ajanmukaisuus noudattaa pakkoa varoittaa yhteis\u00f6\u00e4, paljastaa suorasukaisesti sen ep\u00e4kohdat tai heikkoudet.\u201d Siin\u00e4 miss\u00e4 Suomessa pyrit\u00e4\u00e4n paljastamaan ja parantamaan ihmisen sis\u00e4isi\u00e4 heikkouksia, Virossa keskityt\u00e4\u00e4n ulkoiseen maailmaan.<\/p>\n

Koska en osaa viroa tyydytt\u00e4v\u00e4sti, seuraavat lainaukset ovat k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4, ja l\u00f6ytyv\u00e4t Ajattelen koko ajan rahaa -antologiasta. Nimimerkki fs (Indrek Mesikepp, s. 1971) kirjoittaa erityisen vihaista, yhteiskuntaa luotavaa runoutta. H\u00e4n kertoo l\u00e4ht\u00f6kohdistaan runossa fs – kuka h\u00e4n on ja mist\u00e4 tulee: \u201dminussa on ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4kin verta \/ mutta virolainen kulttuurikonteksti \/ siis sis\u00e4\u00e4np\u00e4in \/ parempi olla hiljaa\u201d. fs argumentoi sarkastiseen s\u00e4vyyn, ett\u00e4 virolaiselle ihmiselle tyypillisint\u00e4 on suunsa sulkeminen. T\u00e4m\u00e4 lienee perua Neuvostoliittoon kuulumisen ajoilta, jolloin konsensus oli k\u00e4rsi\u00e4 hiljaisuudessa.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 myytti\u00e4 ja harhakuvaa virolainen nykyrunous pyrkii purkamaan. Heid\u00e4n lyriikkansa hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 aggressiivisesti keskiluokkaistumisen, vaitonaisuuden ja muiden kliseiden kimppuun. Nimimerkki Kivisildnik (Sven Sildnik, s. 1964) ironisoi: \u201dViron etujen pett\u00e4minen \/ on arvostettu el\u00e4m\u00e4ntapa \/ enk\u00e4 min\u00e4 halua olla \/ vastarannankiiski.\u201d Niin nuoret kuin vanhemmatkin 2000-luvulla julkaisseet virolaiset runoilijat ovat omaksuneet saman terveen asenteen, jossa paikoillaan junnaavalle, turhaa tavoittelevalle yhteiskunnalle annetaan ymp\u00e4ri korvia.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 voitaisiin tietysti v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ikuisuusasioita k\u00e4sittelev\u00e4 runokin voi olla kantaaottavaa. Se pit\u00e4\u00e4 paikkansa. Esimerkiksi ruotsalaisen G\u00f6ran Sonnevin runokokoelmassa Valtameri (Oceanen, 2005) syv\u00e4sti henkil\u00f6kohtainen ilmaisu yhdistyy yksil\u00f6n huoleen nykyhetkest\u00e4 ja aikamme raaoista ilmi\u00f6ist\u00e4. Parhaimmillaan t\u00e4m\u00e4n vuosituhannen suomalainenkin lyriikka l\u00e4htee sellaiseen liitoon, ett\u00e4 siin\u00e4 saavat menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuuskin kyyti\u00e4. Paras esimerkki t\u00e4st\u00e4 on edell\u00e4 mainitsemani Olli Sinivaaran teos Valonhetki. Ideaalitilanne olisi luoda yksitt\u00e4inen runo tai kokonainen kirja, joka puhuttelisi nykyisi\u00e4 ja tulevia lukijoita. T\u00e4llainen suuri runous puuttuu t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 (melkein) kokonaan sek\u00e4 Virosta ett\u00e4 Suomesta. Ollaan joko l\u00e4hell\u00e4 tai kaukana, mutta ei molemmissa paikoissa yht\u00e4 aikaa<\/p>\n

Neuvostoliitossa el\u00e4nyt elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski (1932-1986) puhui viisaasti sanoessaan haastattelussa, ett\u00e4 taiteilija ty\u00f6skentelee aina ep\u00e4edullisissa olosuhteissa. Tarkovski itse teki parhaat ty\u00f6ns\u00e4 aikana, jolloin joka alan taiteilijat olivat kommunismin takia jatkuvan painostuksen alaisena. Silti h\u00e4nen elokuvansa ovat henke\u00e4salpaavia ja runollisia. Sensuuri ei p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4siksi niiden ytimeen. Silti Tarkovski oli jatkuvan paineen alaisena. H\u00e4n halusi luoda taidetta, mutta joutui pakostakin tekem\u00e4\u00e4n my\u00f6nnytyksi\u00e4 saadakseen t\u00f6illeen rahoitusta ja, niin ik\u00e4v\u00e4lt\u00e4 kuin se kuulostaakin, hyv\u00e4ksynn\u00e4n valtiojohdolta. Tarkovskille oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada ty\u00f6ns\u00e4 julkaistuiksi.<\/p>\n

Runoilijat eiv\u00e4t Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, Virossa tai Suomessa ole onneksi yht\u00e4 vaikeassa tilanteessa. Silti heid\u00e4n on tultava toimeen alati pienentyvien apurahojen, sosiaalisen el\u00e4m\u00e4n sek\u00e4 muiden paineiden ristiriidassa. Taiteilija on siis yh\u00e4, ja tulee aina olemaan, pakotettu ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n ep\u00e4edullisissa olosuhteissa. Paineet ovat sis\u00e4isi\u00e4 ja ulkoisia, eik\u00e4 ilman niit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti olisi merkityksellist\u00e4 taidetta. Yhteiskunta pakottaa runoilijat ahtaalle, mutta samalla ruokkii tahtomattaan heid\u00e4n luomisvimmaansa. Nurkkaan ahdistettu taiteilija on kaksiter\u00e4inen miekka. Pahimmassa tapauksessa h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 luomisen kokonaan, parhaimmassa tapauksessa h\u00e4n luo parhaat ty\u00f6ns\u00e4 juuri ahdistavassa tilanteessa. Tarkovskissa voimme n\u00e4hd\u00e4 rohkaisevan esimerkin j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4.<\/p>\n

Lopuksi on mainittava, ett\u00e4 toki sek\u00e4 Virosta ett\u00e4 Suomesta l\u00f6ytyy runoilijoita, jotka rikkovat \u201ds\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4\u201d. Suomessa esimerkiksi Eino Santasen Merihevonen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kylke\u00e4\u00e4n (Teos 2006) ironisoi onnistuneesti mainosmaailmaa. Virossa \u201dsis\u00e4isen maailman\u201d lyriikkaa kirjoittavat puolestaan esimerkiksi Aare Pilvi (s. 1976) ja nimimerkki Wimberg (Jaak Urmet, s. 1979). Jaan Kaus kiteytt\u00e4\u00e4 asian mainiosti huomauttaessaan Ajattelen koko ajan rahaa -antologian esipuheessa, kuinka \u201dkaikki kaunokirjallisuutta koskevat yleistykset my\u00f6s k\u00f6yhdytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4.\u201d Olen kuitenkin vakaasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 yleistyksist\u00e4kin on puhuttava. Ilman keskustelua ep\u00e4kohdat lakaistaan k\u00e4tev\u00e4sti maton alle. Ongelmat on koottava, analysoitava ja tarvittaessa purettava. Runoutta k\u00e4sitelless\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n kivi ei saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi
esa.makijarvi(at)gmail.com<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sanakirja Viron kirjailijaliiton puheenjohtaja Jan Kaus kirjoittaa virolaisen nykyrunouden antologiassa Ajattelen koko…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":947,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[58,285,591,593,724,726,743],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/9789510306598_1.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/9789510306598_1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/265"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=265"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3425,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions\/3425"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/947"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=265"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=265"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=265"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}