{"id":273,"date":"2009-11-30T09:10:00","date_gmt":"2009-11-30T07:10:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/cut-up-runoudesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:51:28","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:28","slug":"cut-up-runoudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/cut-up-runoudesta\/","title":{"rendered":"Cut-up-runoudesta"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5409822561271496402\"<\/a><\/p>\n

Kansi<\/p>\n

—<\/p>\n

Esipuhe kokoelmasta Kolibrilla pes\u00e4ns\u00e4 mustien liljojen syd\u00e4mess\u00e4<\/a> (Ntamo 2009).<\/p>\n

—<\/p>\n

Saatteeksi<\/p>\n

Cut-up on kokeellisen taiteen luomisen tekniikka. Siihen liittyy olennaisesti sattumanvaraisuus, ja jopa onni. Kirjallisuudessa se toimii (p\u00e4\u00e4asiallisesti) periaatteella, jossa tekij\u00e4 valitsee rykelm\u00e4n tekstej\u00e4, ottaa niist\u00e4 sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4tki\u00e4 ja muodostaa n\u00e4ist\u00e4 osista kokonaan uuden tekstin.<\/p>\n

Cut-upin tarkoituksena on siis etsi\u00e4 jo olemassa olevasta uutta. Er\u00e4s sen merkityksist\u00e4 on j\u00e4rkytt\u00e4minen, eli keskustelun her\u00e4tt\u00e4minen siit\u00e4, kuinka kirjallisuutta tai taidetta tulisi tehd\u00e4. Voidaan esimerkiksi esitt\u00e4\u00e4 argumentti, ett\u00e4 cut-up-tekniikalla toteutettu runo kuvastaa paremmin nykyaikaisen yhteiskunnan kaoottisuutta ja tietotulvaa kuin perinteisen lyyrinen tai mitallinen runo. \u00c4\u00e4rimm\u00e4inen esimerkki t\u00e4st\u00e4 ovat ns. roskapostirunot, jotka on koostettu s\u00e4hk\u00f6postiin tulleista mainos- ja h\u00e4irint\u00e4viesteist\u00e4. N\u00e4m\u00e4 spam-runot voidaan n\u00e4hd\u00e4 kommenttina mainontaan nojaavalle kulttuurillemme. Esit\u00e4nkin, ett\u00e4 vaikka perinnetietoisuus on hyv\u00e4st\u00e4, cut-upeilla on ehdoton paikkansa kirjallisuudessa. Sattuma ohjaa monesti el\u00e4m\u00e4\u00e4; miksei siis my\u00f6s taidetta?<\/p>\n

*<\/p>\n

Cut-up-tekniikan (tai kollaasin) is\u00e4ksi voidaan kutsua dadaisti Tristan Tzaraa (1896-1963). Tzara esitti 1920-luvulla surrealistien iltamissa tempauksen, jossa h\u00e4n kirjoitti runon vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sanoja summittaisesti hatusta. T\u00e4t\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4kin kirjassa toteutetun sattumanvaraisuustekniikan l\u00e4ht\u00f6laukauksena. Ehdotuksesta syntyi tietysti melkoinen riita. Lopulta Tzara potkaistiin ulos surrealistisesta liikkeest\u00e4. Ymm\u00e4rrys tyyli\u00e4 kohtaan ei ole sittemmin ainakaan lis\u00e4\u00e4ntynyt.<\/p>\n

Tzaran j\u00e4lkeen Gil Joseph Wolman (1926-1995) oli seuraava cut-up-tyyli\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti kehitt\u00e4nyt kirjailija. H\u00e4nell\u00e4 se liittyi l\u00e4heisesti kuvarunouteen, lettrismiin. Monialataiteilija Brion Gysin (1916-1986) havaitsi l\u00e4hes samaan aikaan, ett\u00e4 cut-up-metodia pystyi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s kuvataiteessa. H\u00e4n leikkeli sanomalehtiartikkeleita, ja havaitsi, ett\u00e4 asiayhteydest\u00e4\u00e4n irrotetut fragmentit muotoutuivat mielenkiintoisiksi asetelmiksi.<\/p>\n

Gysin teki my\u00f6s samalla tyylill\u00e4 toteutettua proosaa, ja esitteli tekniikan mm. William S. Burroughsille (1914-1997). Burroughsista kehkeytyi kollaasitekniikan mestari. On pitk\u00e4lti h\u00e4nen ansiotaan, ett\u00e4 cut-up sai jalansijaa kirjallisuudessa. T\u00e4m\u00e4 tapahtui toisen maailmansodan j\u00e4lkeen. Burroughsin romaani Alaston lounas (1959, suomennos 1971) on tyylin klassikko. Sen k\u00e4sikirjoituksen luvut sekoitettiin painossa ja painettiin kirjaan mielivaltaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Kirja oli jo valmiiksi sekava, mutta t\u00e4ll\u00e4 tavalla siit\u00e4 tuli entist\u00e4 villimpi. Burroughs mainitsi my\u00f6hemmin, ett\u00e4 piti lopputulosta parempana kuin alkuper\u00e4ist\u00e4, rationaalisempaa l\u00e4hestymistapaa.<\/p>\n

Burroughsin ohella ehk\u00e4 merkitt\u00e4vimm\u00e4n panoksen cut-up-proosaan teki argentiinalainen kirjailija Julio Cort\u00e1zar (1914-1984). H\u00e4nen Ruutuhyppely\u00e4-romaaninsa (1963, suomennos 2005) hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 cut-up-tyyli\u00e4. Sen luvut voi lukea normaalisti alusta loppuun, mutta kirjassa annetaan my\u00f6s vaihtoehtoinen lukuj\u00e4rjestys. Mestarillinen kirja toimii molemmilla tasoilla, ja tekee todeksi Burroughsin lausuman, jonka mukaan \u201dtietoisuutta leikkaavat aina satunnaiset seikat. El\u00e4m\u00e4 on leikelty\u00e4, eik\u00e4 lineaarista kerrontaa.\u201d My\u00f6s monien muiden, mm. James Joycen (1882-1941) romaaneista voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 merkkej\u00e4 kollaasien hy\u00f6dynt\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

Hiljattain Radiohead-yhtyeen Thom Yorke (s. 1968) k\u00e4ytti Tzaran hattumetodia kirjoittaessaan sanoituksia b\u00e4ndins\u00e4 vuonna 2000 ilmestyneeseen Kid A -albumiin. Kyse on siis hyvin poikkitaiteellista tekniikasta. Bob Dylan (s. 1941) on viime vuosina ja vuosikymmenin\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4nyt tapaa, jossa h\u00e4n lainaa kokonaisia sanoitus- ja melodiaosuuksia vanhemmasta musiikista. Nykyelokuvassa vastaavaa on harrastanut mm. Quentin Tarantino (s. 1963). Viel\u00e4kin kiistell\u00e4\u00e4n siit\u00e4, onko aiemman suora lainaaminen varkaus vai kunnianosoitus.<\/p>\n

Meill\u00e4 Suomessa lajityyppi, kuten kokeellinen kirjallisuus muutenkin, on j\u00e4\u00e4nyt ik\u00e4v\u00e4sti paitsioon. Kari Aronpuro (s. 1940) on kirjoittanut kokeellisia teoksia niin proosan kuin runoudenkin saralla. N\u00e4ist\u00e4 ehk\u00e4 paras cut-upeihin liittyv\u00e4 esimerkki on underground-klassikko, kollaasiromaani Aperitiff – Avoin kaupunki (1965). Liian v\u00e4h\u00e4lle huomiolle on j\u00e4\u00e4nyt my\u00f6s vaikkapa Pentti Saarikosken (1937-1983) samalla tekniikalla kirjoitettu romaani Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964).<\/p>\n

Tuoreempiakin yritt\u00e4ji\u00e4 l\u00f6ytyy. Leevi Lehdon (s. 1951) runokirja Ampauksia ymp\u00e4ripy\u00f6riv\u00e4st\u00e4 raketista (2004) hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 cut-upia. Lehdon kokeellinen proosateos P\u00e4iv\u00e4 (2004) sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 puolestaan STT:n yhden p\u00e4iv\u00e4n kaikki uutiset lukuihin aakkosittain j\u00e4rjestettyn\u00e4. Karri Kokon (s. 1955) viimeisimm\u00e4t runoteokset, kuten Varjofinlandia (2005), Ilmaisin asiani (2006), Mit\u00e4 ehk\u00e4 (2008) ja Cos\u00ec fan tutte (2008), k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nekin cut-upia.<\/p>\n

*<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n kokoelman tavoitteena on her\u00e4tell\u00e4 kotimaista kirjallisuuskeskustelua. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 lyyrisempi\u00e4 ett\u00e4 kokeellisempia runoja. Kaikki kirjan runot on p\u00e4\u00e4asiallisesti koottu jo olemassa olevasta materiaalista.<\/p>\n

Kiit\u00e4n kaikkia t\u00e4ss\u00e4 kirjassa mukana olevia kirjoittajia. Olen k\u00e4ytt\u00e4nyt l\u00e4htein\u00e4 mm. Paavo Haavikkoa, Eeva-Liisa Mannerta, Jarkko Lainetta, Pentti Saarikoskea, G\u00f6ran Sonnevia, Tomas Transtr\u00f6meri\u00e4, Markku Paasosta, Olli Heikkosta, Olli Sinivaaraa, Henriikka Tavia, Tua Forsstr\u00f6mi\u00e4, Mikko Rimmist\u00e4, Kari Aronpuroa, kustantamoiden (Otava, WSOY, Teos, Ntamo) verkkosivuja, kirja-arvosteluja ja kirja-esittelyit\u00e4, vain muutaman mainitakseni. Pieni osa mainitsemistani runoilijoista on suostunut mukaan, suurin osa on mukana tahtomattaan. Itsens\u00e4 tunnistaville haluan sanoa, ett\u00e4 kyse on kunnianosoituksesta, ei loukkauksesta.<\/p>\n

En ole kaikissa tapauksissa lainannut tekstej\u00e4 suoraan. Runoissa on my\u00f6s omia k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neit\u00e4 s\u00e4keit\u00e4ni. Olen siis ymm\u00e4rt\u00e4nyt cut-upin k\u00e4sitteen laveasti. T\u00e4m\u00e4n kokoelman 45 runoa ovat kollaaseja ja kokoumia, joissa yhdistyy ilo ja suru, vakavuus ja hullunkurisuus, taito ja taitamattomuus. S\u00e4keet ovat tarkoituksellisen sattuman tulosta.<\/p>\n

Helsingiss\u00e4 vuonna 2009, Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kansi — Esipuhe kokoelmasta Kolibrilla pes\u00e4ns\u00e4 mustien liljojen syd\u00e4mess\u00e4 (Ntamo 2009). —…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":963,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[105,151,312,426,550],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/esa-makijarvi_kolibrilla-etukansi-nettiin.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/esa-makijarvi_kolibrilla-etukansi-nettiin.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/273"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=273"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/273\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3433,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/273\/revisions\/3433"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/963"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=273"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=273"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=273"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}