{"id":2831,"date":"2017-11-06T13:55:45","date_gmt":"2017-11-06T11:55:45","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=2831"},"modified":"2018-02-28T09:41:24","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:24","slug":"dave-lindholm-sanat-sitahan-se-kaikki","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/dave-lindholm-sanat-sitahan-se-kaikki\/","title":{"rendered":"Dave Lindholm: Sanat \u2013 Sit\u00e4h\u00e4n se kaikki"},"content":{"rendered":"

\"sanat\"<\/a><\/strong><\/p>\n

—<\/p>\n

Kritiikki julkaistu Demokraatissa<\/em> syksyll\u00e4 2017.<\/p>\n

—<\/p>\n

Isokyn\u00e4\u00e4 suomeksi<\/strong><\/p>\n

Dave Lindholm:<\/p>\n

Sanat \u2013 Sit\u00e4h\u00e4n se kaikki on<\/p>\n

Johnny Kniga 2017, s. 315<\/p>\n

toimittaneet Timo Ernamo (vast.), Lamppu Laamanen ja Anne N\u00e5hls<\/p>\n

Bob Dylanin vuonna 2016 saama Nobelin kirjallisuuspalkinto jakoi mielipiteit\u00e4. Dylan sai tunnustuksen, vaikka on muusikko, eik\u00e4 ole julkaissut el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana montaa kirjaa. Palkinto her\u00e4tti kiivasta keskustelua kirjallisuuden olemuksesta. Monet Dylanin laulut ovat klassikkoja, mutta toimiko Nobel-akatemia oikein pit\u00e4ess\u00e4\u00e4n niit\u00e4 runoutena ja seppel\u00f6idess\u00e4\u00e4n h\u00e4net niist\u00e4?<\/p>\n

Dave Lindholm (s. 1952) ei ole Suomen Bob Dylan, mutta edellinen on j\u00e4lkimm\u00e4isen tavoin laajentanut laululyriikan rajoja. Aikanaan pelk\u00e4ksi viihteeksi mielletty\u00e4 populaarimusiikkia voi heid\u00e4n ansiostaan nyky\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 taiteena. Suomeksi ja englanniksi kappaleita tehnytt\u00e4 Lindholmia on kutsuttu runoilijaksi, mutta h\u00e4nen merkityst\u00e4\u00e4n ei ole meill\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4ysin ymm\u00e4rretty.<\/p>\n

Sanat \u2013 Sit\u00e4h\u00e4n se kaikki<\/em> on sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 yli 200 Lindholmin suomeksi kirjoittamaa laulua. Mukana ovat niin \u201dPieni ja hento ote\u201d kuin \u201dAnnan kitaran laulaa vaan\u201d. Kirjassa ei ole selityksi\u00e4, eik\u00e4 edes esipuhetta. Teoksen toimittajat uskovat, ett\u00e4 Lindholmin lyriikka seisoo omilla jaloillaan, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 tarvita.<\/p>\n

Kokonaisuus tuo mieleen WSOY:n viime vuonna julkaiseman kirjan Sanat 1961\u20132012<\/em>, joka koostuu Dylanin kappaleiden sanoituksista. T\u00e4ss\u00e4 teoksessa on my\u00f6s muusikko Hectorin esipuhe. Vastaavaa selvennyst\u00e4 olisi kaivannut Lindholmin kirjaan, sill\u00e4 nyt h\u00e4nen tuotantonsa arvo voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 sit\u00e4 ennest\u00e4\u00e4n tuntemattomille ep\u00e4selv\u00e4ksi.<\/p>\n

Viihdetaiteilija vai runoilija?<\/strong><\/p>\n

Sanat \u2013 Sit\u00e4h\u00e4n se kaikki on<\/em> on jaettu teemoittain. Ne ovat hyv\u00e4 rakkaus, huono rakkaus ja el\u00e4m\u00e4. Kronologisen esitystavan hylk\u00e4\u00e4minen tuntuu erikoiselta. Sivuilla on sekaisin Dave Lindholmin eri ik\u00e4isen\u00e4 tekemi\u00e4 sanoituksia, mik\u00e4 tekee sarjoista ep\u00e4tasaisia. Nuorempi Lindholm on taitava kuvaamaan naiivia rakkautta: \u201dLep\u00e4sin, tein kaiken ja j\u00e4in odottamaan jotain selv\u00e4\u00e4 tilaa \/ liikkumisen outoa keveytt\u00e4 \/ kissansilm\u00e4 n\u00e4kyi ja upotti minut kuin laivan \/ kelluin jossain miss\u00e4 v\u00e4ri oli laivan nimi \/ nyt n\u00e4in enemm\u00e4n, nyt n\u00e4in enemm\u00e4n\u201d. (s. 20)<\/p>\n

Vastakohdaksi voidaan nostaa t\u00e4m\u00e4 kohta vuodelta 2015, jossa kokenut Lindholm kuvaa vaikeaa parisuhdetta: \u201dSe mit\u00e4 teet on repiv\u00e4\u00e4 \/ vihell\u00e4t ja huudat \/ m\u00e4 taas haluun vaan hetken rauhaa \/ se mik\u00e4 sua kiinnostaa ei innosta mua \/ kaks eri maailmaa \/ miten t\u00e4h\u00e4n tilanteeseen p\u00e4\u00e4dyttiin \/ pys\u00e4hdy nyt \/ selvitet\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4 \/ s\u00e4 haluut juosta \/ m\u00e4 taas haluun vaan hetken rauhaa\u201d. (s. 95)<\/p>\n

Sanoitusten joukosta l\u00f6ytyy runsaasti t\u00e4llaisia helmi\u00e4. Mukana on kuitenkin my\u00f6s monia lyriikoita, jotka eiv\u00e4t toimi ilman musiikkia ja Lindholmin karheaa tulkintaa. Niiss\u00e4 on pinnallisuutta, joka usein est\u00e4\u00e4 populaarimusiikkia olemasta muuta kuin ajanvietett\u00e4: \u201dDum dum dum\/ t\u00e4\u00e4 on englantii \/ dum dum dum \/ tyhm\u00e4\u00e4 s\u00e4 j\u00e4it kii \/ dum dum dum \/ huomaat viel ett n\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n kuin toivoitkaan\u201d. (s. 112)<\/p>\n

Toisin kuin monet tylsemm\u00e4t lauluntekij\u00e4t, Lindholm ammentaa rohkeasti eri l\u00e4hteist\u00e4. Vuoden 1993 \u201dEi t\u00e4n\u00e4\u00e4n, Macbeth\u201d analysoi William Shakespearen klassikkon\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Laulun loppu on osoitus Lindholmin usein huomaamatta j\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4 humoristisuudesta: \u201dN\u00e4\u00e4 hahmot on kuollu niin monta kertaa \/ ett ne on saanu el\u00e4kkeen \/ kuitenkin sama kapina jatkuu t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja yh\u00e4 edelleen\u201d. (s. 215)<\/p>\n

Hittej\u00e4 ja huteja<\/strong><\/p>\n

Taitavakaan tekij\u00e4 ei aina onnistu. Dave Lindholm on huonoimmillaan valitessaan helpon tien ja tukeutuessaan h\u00f6lm\u00f6ihin sanaleikkeihin: \u201dMeid\u00e4n nimi on Aah \/ no, niinno niin on no, \/ miss\u00e4 on Pan?\u201d (s. 270)<\/p>\n

Kappaleissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 lukuisista n\u00e4k\u00f6kulmista. <\/em>Sekaan mahtuu hittej\u00e4 ja huteja. On harmi, ett\u00e4 teos sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 vain Lindholmin suomenkielisen tuotannon. My\u00f6s h\u00e4nen englanniksi tekem\u00e4ns\u00e4 tekstit ovat hyvi\u00e4 ja niiden j\u00e4tt\u00e4minen pois saa kirjan tuntumaan puolinaiselta.<\/p>\n

Puuttuvat sanoitukset julkaistaan toivottavasti my\u00f6hemmin. Lindholm on parhaita kotimaisia lyyrikkoja, mutta osoitti pystyv\u00e4ns\u00e4 ilmaisemaan itse\u00e4\u00e4n my\u00f6s englanniksi. H\u00e4nen vahvuutensa ovat silti \u00e4idinkielen puolella. Lindholm k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vivahteikkaammin kuin monet muut: \u201dTiesin fyrkan, j\u00e4tin taa \/ k\u00e4\u00e4nsin kelkan, elin p\u00e4ivitt\u00e4in \/ no \/ moni ihminen s\u00e4\u00e4li mut pois \/ ei ne tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n\u201d. (s. 162)<\/p>\n

Kirjan loppuun on valittu sarja sanoituksia, jotka toimivat kehnosti ilman taustalla jytisev\u00e4\u00e4 rockia. N\u00e4ihin painetussa muodossa latteisiin ja pinnallisiin tarinoihin mahtuu kuitenkin joitakin ylevi\u00e4 hetki\u00e4: \u201dHetki el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 \/ pieni hetki vaan \/ sytytt\u00e4\u00e4 sun valos \/ valaisee sun ties\u201d. (s. 301)<\/p>\n

Lindholm on omaa tiet\u00e4\u00e4n kulkeva taiteilija, jonka pitk\u00e4lle uralle Sanat \u2013 Sit\u00e4h\u00e4n se kaikki<\/em> on k\u00e4yp\u00e4 kunnianosoitus. Teos ei ole Sanat 1961\u20132012<\/em> -j\u00e4rk\u00e4leen veroinen, mutta p\u00e4\u00e4see l\u00e4helle. Lindholm todistaa, ett\u00e4 my\u00f6s vaikeana pidetty suomi taipuu lauluiksi.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

— Kritiikki julkaistu Demokraatissa syksyll\u00e4 2017. — Isokyn\u00e4\u00e4 suomeksi Dave Lindholm: Sanat…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,9,13,16,22,1],"tags":[117,303,401],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2017\/10\/sanat-189x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2831"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2831"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2831\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3105,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2831\/revisions\/3105"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2831"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2831"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2831"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}