{"id":3012,"date":"2018-01-14T14:00:53","date_gmt":"2018-01-14T12:00:53","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/?p=3012"},"modified":"2018-02-28T09:41:22","modified_gmt":"2018-02-28T07:41:22","slug":"twin-peaks-the-returnista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/twin-peaks-the-returnista\/","title":{"rendered":"Twin Peaks: The Returnista"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/em><\/p>\n

Twin Peaks: The Return<\/em> (2017) h\u00e4mment\u00e4\u00e4. Se on kokeellista taidetta ja keskitien kerrontaa yhdist\u00e4v\u00e4 draamasarja, joka on jatkoa vuosina 1990\u20131991 esitetylle kulttiklassikko Twin Peaksille<\/em>. T\u00e4ss\u00e4 amerikkalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuneessa ohjelmassa ratkottiin nuoren Laura Palmerin murhaa. Yksinkertaisesta asetelmasta kasvoi yksi televisiotaiteen klassikoista. Sen vaikutus oli suuri, vaikka harva ymm\u00e4rsik\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n etenk\u00e4\u00e4n sen kajahtaneesta toisesta kaudesta.<\/p>\n

Twin Peaksista<\/em> tuli suosittu, koska varsinkin sen alku oli toimiva yhdistelm\u00e4 taidetta ja viihdett\u00e4. Sarja menetti katsojansa kadotettuaan suuntansa, mink\u00e4 j\u00e4lkeen se peruttiin. Twin Peaks: The Return<\/em> on itsevarmaa jatkoa kesken j\u00e4\u00e4neelle tarinalle. Se osoittaa, ett\u00e4 uudelleenl\u00e4mmittelyjen ei tarvitse olla rahastusta, vaan ne voivat nousta uudelle tasolle.<\/p>\n

Twin Peaks<\/em> on David Lynchin k\u00e4sikirjoittama ja ohjaama. Lynchia on luonnehdittu \u201densimm\u00e4iseksi suosituksi surrealistiksi\u201d. T\u00e4m\u00e4 on liioittelua, mutta on silti harvinaista, ett\u00e4 h\u00e4nen kaltaisensa helppoja vastauksia tarjoamattomat taiteilijat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t suuren yleis\u00f6n suosioon. Lynch on luonut Eraserheadin<\/em> (1977), Blue Velvetin<\/em> (1986), Mulholland Driven<\/em> (2001) ja Inland Empiren (<\/em>2006) kaltaisia elokuvia. Niit\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 vahva visuaalisuus ja erikoinen sis\u00e4lt\u00f6, joka on sek\u00e4 ihastuttanut ett\u00e4 suututtanut. Lynchin tekemiset jakavat mielipiteit\u00e4. Ne eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 kylm\u00e4ksi, oli kyse sitten h\u00e4nen filmeist\u00e4\u00e4n, maalauksistaan tai musiikistaan, jotka kaikki ovat yht\u00e4 synkki\u00e4.<\/p>\n

Twin Peaks<\/em> on sarja ihmisess\u00e4 piilev\u00e4st\u00e4 pahuudesta. Se tuo mieleen Lynchin elokuvat, joista monet kertovat Amerikan pime\u00e4st\u00e4 puolesta ja pureutuvat syv\u00e4lle sik\u00e4l\u00e4iseen tajuntaan. Twin Peaks<\/em> sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa tapahtuu outoja asioita, kuten paranormaaleja ilmi\u00f6it\u00e4. Tapahtumat eiv\u00e4t her\u00e4t\u00e4 ihmetyst\u00e4. Hahmot hyv\u00e4ksyv\u00e4t ne sellaisenaan, osana arkea. Kaupungin asukkaat ovat joukko eksentrisi\u00e4 persoonallisuuksia. Er\u00e4s nainen esimerkiksi kantaa syliss\u00e4\u00e4n p\u00f6lkky\u00e4. Se puhuu h\u00e4nelle ja kertoo tulevista tapahtumista, vieden tarinaa eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Twin Peaks: The Return<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 hetki\u00e4, joita ei n\u00e4hd\u00e4 miss\u00e4\u00e4n muualla. Sarja on pitk\u00e4 surrealistinen painajainen. Pime\u00e4\u00e4 tunnelmaa kevennet\u00e4\u00e4n omalaatuisella huumorilla, kuten paluun tekev\u00e4n FBI-agentti Dale Cooperin (Kyle MacLachlan) pakkomielteisell\u00e4 mieltymyksell\u00e4 donitseihin ja kahviin. Lynch itse n\u00e4yttelee Cooperin kuulovammaista kollegaa, jonka toimiston sein\u00e4ll\u00e4 on kuvat r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4st\u00e4 atomipommista ja Franz Kafkasta. Twin Peaks<\/em> pelottaa ja naurattaa samaan aikaan, mik\u00e4 on yksi sarjan vahvuuksista.<\/p>\n

Lynch ei noudata klassisia kerronnan s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Kohtaukset pitkittyv\u00e4t, ajassa sahataan ja henkil\u00f6it\u00e4 on liikaa. Uuden Twin Peaksin<\/em> tarinasta nauttii, vaikka sit\u00e4 ei aina ymm\u00e4rr\u00e4. Avaimen ohjelman tulkintaan antaa Lynchin kauan harrastama transsendenttinen meditaatio<\/span>, joka auttoi h\u00e4nt\u00e4 rauhoittumaan. Sen ideana on hiljenty\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in kuuntelemaan ajatuksiaan. Toimen voi mielt\u00e4\u00e4 huuhaaksi, mutta Twin Peaksin<\/em> hahmot ovat selv\u00e4sti sen merkitsemi\u00e4. Hyv\u00e4t tyypit ovat ep\u00e4todellisen rauhallisia ja pahat demoneittensa piinaamia. Lynch ehdottaa Twin Peaksin<\/em> kautta, oli t\u00e4m\u00e4 ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4 tai ei, ett\u00e4 transsendenttinen meditaatio<\/span> johtaa hyv\u00e4n voittoon pahasta.<\/p>\n

Twin Peaks<\/em> on l\u00e4heist\u00e4 sukua Lynchin toistaiseksi viimeiselle filmille, Inland Empirelle<\/em>. Molemmista l\u00f6ytyy h\u00e4nelle tyypillisi\u00e4 visuaalisia elementtej\u00e4, kuten v\u00e4lkkyvi\u00e4 valoja, savua ja p\u00f6ll\u00f6j\u00e4. Istuin aikoinaan er\u00e4\u00e4ss\u00e4 helsinkil\u00e4isess\u00e4 teatterissa katsomassa Inland Empirea<\/em>, johon verrattuna Twin Peaks: The Return<\/em> on selke\u00e4. Muita katsojia oli n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 v\u00e4h\u00e4n. Monet heist\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t j\u00e4rkyttynein\u00e4 kesken pois. Muistan ajatelleeni, miten hienoa on, ett\u00e4 suurissa saleissa esitet\u00e4\u00e4n edelleen n\u00e4in k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 filmej\u00e4.<\/p>\n

Miksi kaiken pit\u00e4isi nimitt\u00e4in olla helposti ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4? Twin Peaks: The Returnia<\/em> voi tulkita monin tavoin. Se toimii kuitenkin my\u00f6s siin\u00e4 tapauksessa, ettei sit\u00e4 tajua. Lynchin sarja on voimakas ja kest\u00e4\u00e4 useita katsomiskertoja. Se saattaa tuntua vieraalta, koska maailmastamme on tullut niin j\u00e4rkev\u00e4. Olemme kuitenkin yh\u00e4 kiinnostuneita yliluonnollisesta. Twin Peaks: The Return<\/em> vakuuttaa johdonmukaisen toteutuksensa takia. Se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4ljen, siin\u00e4 miss\u00e4 suuri osa nykyisist\u00e4 sarjoista on pelkk\u00e4\u00e4 ajanvietett\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Twin Peaks: The Return (2017) h\u00e4mment\u00e4\u00e4. Se on kokeellista taidetta ja keskitien…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,5,16,18,22,1],"tags":[121,687,688],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/01\/rr-20768-r-300x200.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3012"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3012"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3012\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3102,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3012\/revisions\/3102"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3012"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3012"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3012"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}