{"id":304,"date":"2009-06-05T17:58:00","date_gmt":"2009-06-05T14:58:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/takeshi-kitanosta-ja-elokuvatrilogiasta\/"},"modified":"2018-02-28T09:51:38","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:38","slug":"takeshi-kitanosta-ja-elokuvatrilogiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/takeshi-kitanosta-ja-elokuvatrilogiasta\/","title":{"rendered":"Takeshi Kitanosta ja elokuvatrilogiasta Takeshis’ (2005), Glory to the Filmmaker! (2007) ja Achilles and the Tortoise (2008)"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5343921302678845554\"<\/a><\/p>\n

Takeshi Kitano<\/em><\/p>\n

Takeshi Kitanolla<\/strong> (s. 1947) on monta rautaa tulessa. H\u00e4n on kokonaisvaltainen elokuvantekij\u00e4, koomikko, runoilija, maalari, romaanikirjailija, videopelisuunnittelija, korkeakouluprofessori, ja Japanissa suuresti rakastettu tv-persoona. Muualla maailmassa h\u00e4net tunnetaan l\u00e4hinn\u00e4 mainioista elokuvistaan. Ne eiv\u00e4t ole aiheuttaneet rynnistyst\u00e4 lippuluukuille, vaan l\u00f6yt\u00e4neet yleis\u00f6ns\u00e4 elokuvafestivaaleilta ja alaa seuraavien keskuudesta. H\u00e4nen tunnetuimpia t\u00f6it\u00e4\u00e4n ovat esimerkiksi v\u00e4kivaltaa ja mustaa huumoria yhdistelev\u00e4t kokopitk\u00e4t, kuten esikoinen Violent Cop <\/em>(1989), Boiling Point<\/em> (1990), Sonatine<\/em> (1993) ja hieman uudempi Zatoichi (<\/em>2004). H\u00e4n on my\u00f6s tehdyt lyyrisempi\u00e4 elokuvia, kuten minimalistisen, herk\u00e4n A Scene at the Sean <\/em>(1991) sek\u00e4 Venetsian elokuvafestivaalin Kultaisen Leijonan pokanneen Hana-bin <\/em>(1997).<\/p>\n

Kitanon elokuvat ovat kokonaisvaltaisesti h\u00e4nen omiaan, sill\u00e4 h\u00e4n tekee yleens\u00e4 kaiken itse: n\u00e4yttelee p\u00e4\u00e4osan, ohjaa, leikkaa, tekee k\u00e4sikirjoituksen ja on mukana my\u00f6s \u00e4\u00e4nimaailman valmistelussa. Siksi niit\u00e4 voisikin v\u00e4itt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen taiteellisiksi omakuvikseen.<\/p>\n

Viime vuosina Kitano on pist\u00e4nyt ranttaliksi. H\u00e4n on tehnyt surrealistisen, puoliomael\u00e4m\u00e4kerrallisen elokuvatrilogian. Elokuvat Takeshis’<\/em> (2005), Glory to the Filmmaker!<\/em> (2007) ja Achilles and the Tortoise<\/em> (2008) kertovat Kitanosta itsest\u00e4\u00e4n. Ne eiv\u00e4t siis avaudu ihmisille, joille Kitanon persoonan, siis h\u00e4nen koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, eiv\u00e4t ole tuttuja. Kitano aloitti uransa koomikkona. Siksi n\u00e4m\u00e4kin trilogiat ovat t\u00e4ynn\u00e4 j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4, mutta vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 japanilaista huumoria. Niille on yhteist\u00e4, ett\u00e4 seuraavaa kohtausta on yleens\u00e4 mahdoton ennustaa. Monet eiv\u00e4t ole t\u00e4st\u00e4 pit\u00e4neet. Kitanolle on annettu ohjeita, ett\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4 joko lis\u00e4\u00e4 herkempi\u00e4 elokuvia, lis\u00e4\u00e4 miekkataistelua tai lis\u00e4\u00e4 toimintaa. T\u00e4st\u00e4 h\u00e4n tuntuu v\u00e4h\u00e4t v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n. N\u00e4iden kolmen oudon elokuvan j\u00e4lkeen onkin mielenkiintoista n\u00e4hd\u00e4, mihin suuntaan h\u00e4n seuraavaksi siirtyy. <\/p>\n

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5343907342174841138\"<\/a><\/p>\n

Ampumakohtaus elokuvasta Takeshis’<\/em><\/p>\n

Takeshis’<\/em>:issa p\u00e4\u00e4osassa ovat vastakkaisuudet. Jokaisella n\u00e4yttelij\u00e4ll\u00e4 on vastaparinsa, jossa ilmenee kohtalon toinen puoli. Opetus on, ett\u00e4 toiset onnistuvat el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, toiset eiv\u00e4t. Kitanokin esitt\u00e4\u00e4 kahta roolia. H\u00e4n on ylimielinen elokuvat\u00e4hti ja surullinen klovni. Klovni haaveilee elokuvat\u00e4hteydest\u00e4, mutta h\u00e4net on tuomittu surkimukseksi. Elokuvat\u00e4hdell\u00e4 on sen sijaan noussut neste p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Nimikirjoituksenpyyt\u00e4j\u00e4t saavat h\u00e4nelt\u00e4 ivallisia kommentteja ja naurua. Kolikko n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolensa.<\/p>\n

Selke\u00e4sti seurattavaa juonta Takeshis’<\/em> ei sis\u00e4ll\u00e4. Siin\u00e4 on useita fragmentaarisia tarinalinjoja, jotka limittyv\u00e4t toisiinsa. Satunnaiset kohtaamiset yhdist\u00e4v\u00e4t juonet n\u00e4enn\u00e4isesti toisiinsa, mutta kuten sanottu, yksiselitt\u00e4ist\u00e4 tulkintaa on mahdoton tehd\u00e4. Takeshis’<\/em>, kuten my\u00f6s trilogian kaksi muuta elokuvaa, ovat vaikeasti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4. Tietysti p\u00e4tk\u00e4t kertovat Kitanosta itsest\u00e4\u00e4n. Silti katselijasta tuntuu, ett\u00e4 ne kertovat my\u00f6s jostakin enemm\u00e4st\u00e4: oman tiens\u00e4 l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

Kriitikot eiv\u00e4t ole olleet suopeita Kitanon viimeisimmille t\u00f6ille. He haluavat selkeytt\u00e4, seurattavuutta. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin yksi nykyelokuvien suurimmista ongelmista. Kun kaikki tieto pakkosy\u00f6tet\u00e4\u00e4n helposti seurattavan juonen avulla, prosessi yksinkertaistuu liikaa. T\u00e4ll\u00e4 tavoin tieto on tietysti helposti sulateltavaa. Siin\u00e4 ei kuitenkaan pit\u00e4isi olla kaikki. Kitanon surrealistinen trilogia on t\u00e4m\u00e4n helpon kerrontatavan vastakohta. Takeshis’<\/em> houkuttelee tutkimaan ohjaajansa el\u00e4m\u00e4\u00e4, tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 havaintoja ja suhteuttamaan ne sitten itseens\u00e4. Se on nerokasta kerrontaa.<\/p>\n

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5343908872475720034\"<\/a><\/p>\n

Kuvauspaikka elokuvassa Glory to the Filmmaker!<\/em><\/p>\n

Glory to the Filmmaker!<\/em> on kolmikosta kaikkein \u00e4lytt\u00f6min. Se on slapsticki\u00e4, silkkaa kaaosta, Kitanon persoonallisuuksilla leikkimist\u00e4. Kitano n\u00e4yttelee elokuvassa itse\u00e4\u00e4n ja k\u00e4velee ymp\u00e4ri suurkaupunkia kantaen nukkeversiota itsest\u00e4\u00e4n. Aivan alussa nukke on l\u00e4\u00e4k\u00e4rin vastaanotolla. Sitten nukkea yritet\u00e4\u00e4n milloin hukuttaa, milloin polttaa, mutta aina se palaa takaisin normaaliksi. Lopulta se her\u00e4\u00e4 eroon toisessa muodossa. Her\u00e4\u00e4minen on my\u00f6s k\u00e4\u00e4nteist\u00e4. My\u00f6s Kitanon n\u00e4yttelem\u00e4t hahmot muuttuvat nimitt\u00e4in tiukan paikan tullen nukeiksi. Ne siis j\u00e4hmettyv\u00e4t, muuttuvat tavoittamattomiksi.<\/p>\n

Elokuvassa Kitano k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hauskaa paradoksia: h\u00e4n on ajautunut umpikujaan, koska h\u00e4nell\u00e4 ei ole ideaa uuteen elokuvaan. Niinp\u00e4 h\u00e4n kokeilee eri genrej\u00e4. Lopputuotteet ovat tietenkin kaameita ja taiteilija vaipuu syvemm\u00e4lle ep\u00e4toivoon. H\u00e4nt\u00e4 vaivaa polttava kysymys: mist\u00e4 uusi lippuluukkuhitti? Niinp\u00e4 tekij\u00e4t p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t j\u00e4rkeilyiss\u00e4\u00e4n lopulta suuribudjettiseen katastrofielokuvaan, jonka meteoriitti tappaa lopulta kaikki ja tuhoaa kaiken. Kaikki vaivalla v\u00e4\u00e4nnetyt elokuvanpoikaset tuhoutuvat. Ty\u00f6t\u00e4 tehtiin siis tyhj\u00e4n t\u00e4hden. Elokuva opettaa, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi kunnioittaa elokuvantekij\u00f6it\u00e4, siis taiteilijoita, sill\u00e4 he ty\u00f6skentelev\u00e4t hiki hatussa, vaikka tiet\u00e4v\u00e4t kaiken olevan pitk\u00e4ss\u00e4 juoksussa yht\u00e4 tyhj\u00e4n kanssa.<\/p>\n

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5343910111701220546\"<\/a><\/p>\n

\u00c4iti ja aloitteleva taiteilija elokuvassa Achilles and the Tortoise<\/em><\/p>\n

Viimevuotinen Achilles and the Tortoise<\/em> on nyt esitellyist\u00e4 l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 “oikeaa” elokuvaa. Se kertoo Machisu-nimisen pojan kasvutarinan. H\u00e4n haaveilee tulevansa taidemaalariksi. Alku n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lupaavalta, mutta sitten el\u00e4m\u00e4 puuttuu peliin. Is\u00e4papan liiketoimet loppuvat ja niin is\u00e4 kuin \u00e4itikin p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t perijapanilaiseen ratkaisuun tappamalla itsens\u00e4. Poika joutuu kaupungista maaseudulle. Siell\u00e4 h\u00e4n joutuu aloittamaan uuden el\u00e4m\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 veljen, v\u00e4kivaltaisen ja tiukkaa kuria talossa pit\u00e4v\u00e4n miehen kanssa. Maisema ja asetelma muuttuvat taidokkaasti. Koko t\u00e4h\u00e4nastinen elokuva ja senj\u00e4lkinenkin on kuvattu hienosti. Kuva- ja \u00e4\u00e4nimaailma ovat huomattavasti parempia kuin trilogian kahdessa edellisess\u00e4 osassa. T\u00e4m\u00e4 on tietysti tarkoituksellista, mutta silti. Achilles and the Tortoisea <\/em>katsellessa tulee paikka paikoin mieleen, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on kaunis elokuva.<\/p>\n

Aika kuluu. Machisu kasvaa nuoreksi mieheksi, menee taidekouluun ja t\u00f6ihin, saa tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4n ja lopulta vaimon. Koko ajan h\u00e4n maalaa intohimoisesti. Leijonanosa elokuvassa n\u00e4ytetyist\u00e4 maalauksista on Kitanon itsens\u00e4 tekemi\u00e4. Jokavuotiset matkat taidegallerioihin muuttuvat kuitenkin farsseiksi: yht\u00e4k\u00e4\u00e4n maalausta ei myyd\u00e4, mik\u00e4\u00e4n ei kelpaa galleristille. Samaan aikaan h\u00e4nen lapsena piirt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 t\u00f6herrykset, jotka gangsterit h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4\u00e4n pienin\u00e4 veiv\u00e4t, roikkuvat saman gallerian sein\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Mik\u00e4\u00e4n ei muutu. Perhe el\u00e4\u00e4 k\u00f6yhyydess\u00e4. Heille syntyy tyt\u00e4r, joka vihaa vanhempiaan ja ajautuu prostituutioon. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa maalariparkaa n\u00e4yttelee jo Takeshi itse. Vaimo yritt\u00e4\u00e4 auttaa parhaansa mukaan, osallistuu jopa miehens\u00e4 kummallisiin hankkeisiin. Mist\u00e4\u00e4n ei tule mit\u00e4\u00e4n. Katsoja odottaa ja odottaa, mutta koko touhu menee p\u00e4in prinkkalaa. Taiteilija joutuu tragedioiden uhriksi. Vasta kalkkiviivoilla h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ehk\u00e4 rakkaus on sittenkin taidetta t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja potkaisee symbolisesti koko taideinstituution hiiteen. Loppu on pakko tulkita onnelliseksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Takeshi Kitano Takeshi Kitanolla (s. 1947) on monta rautaa tulessa. H\u00e4n on…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":1029,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[28,140,181,607,608],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kitano.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kitano.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/304"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=304"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/304\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3464,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/304\/revisions\/3464"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/1029"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=304"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=304"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=304"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}