{"id":305,"date":"2009-05-26T17:39:00","date_gmt":"2009-05-26T14:39:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/jim-jarmuschista-ja-elokuvasta-down-by\/"},"modified":"2018-02-28T09:51:38","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:38","slug":"jim-jarmuschista-ja-elokuvasta-down-by","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/jim-jarmuschista-ja-elokuvasta-down-by\/","title":{"rendered":"Jim Jarmuschista ja elokuvasta Down by Law (1986)"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5340188952549743058\"<\/a><\/p>\n

Jim Jarmusch<\/p>\n

Jim Jarmusch (s. 1953) on amerikkalaisen indie-elokuvan ilmentym\u00e4. H\u00e4n oli kova tekij\u00e4 valtavirran, siis Hollywoodin, ulkopuolella tehtyjen elokuvien parissa etenkin 1980- ja 1990-luvuilla. Hyvi\u00e4 elokuvia h\u00e4n tosin tekee viel\u00e4 edelleenkin. Parhaat on kuitenkin jo purkitettu: Stranger than Paradise (1984), Down by Law (1986), Mystery Train (1989), Night on Earth (1991) ja Dead Man (1995). N\u00e4ill\u00e4 kokopitkill\u00e4 h\u00e4n loi pysyv\u00e4n muistomerkin itselleen. Taksielokuvassa Night on Earth seikkailee suomalaisiakin, etunen\u00e4ss\u00e4 loistava Matti Pellonp\u00e4\u00e4. Tematiikaltaan, rakenteeltaan ja n\u00e4yttelij\u00e4suorituksiltaan ehein on silti ehdottomasti vankilapakoelokuva Down by Law.<\/p>\n

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5340190282902571410\"<\/a><\/p>\n

Tom Waits<\/p>\n

Down by Law:n (1986) keski\u00f6ss\u00e4 on kolme miest\u00e4, jotka kohtaavat vankiselliss\u00e4. Heit\u00e4 n\u00e4yttelev\u00e4t Tom Waits, John Lurie ja Roberto Benigni. Paremmin muusikkona tunnettu Waits ja italialainen moottoriturpa Benigni ovat Jarmuschin luotton\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Lurie puolestaan on veistoskasvoinen kovanaama. Waits vastaa my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n elokuvan musiikista.<\/p>\n

Selliss\u00e4 tapaavat miehet ovat olosuhteiden uhreja. Kaksi on lavastettu syyllisiksi rikoksiin ja yksi tappoi toisen miehen itsepuolustukseksi. Niinp\u00e4 he pakenevat. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa elokuvaa on kuitenkin takana jo aimo tovi. Juonta rakennetaan hitaasti, tyylitellen. Elokuva on mustavalkoinen. Se sopii hyvin ymp\u00e4rist\u00f6n ja n\u00e4yttelij\u00f6iden ulkoiseen karheuteen. Kaikilla, parittajallakin, on l\u00e4mmin syd\u00e4n. P\u00e4\u00e4- ja sivuhenkil\u00f6t ovat ulkopuolisia, yhteiskunnan laitamilla el\u00e4vi\u00e4 taiteilijatyyppej\u00e4. He eiv\u00e4t kuitenkaan ole taiteilijoita, muuta kuin ehk\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntyylilt\u00e4\u00e4n. Tosiasiassa he ovat tyylikk\u00e4it\u00e4 ajelehtijoita.<\/p>\n

Miesten keskin\u00e4isist\u00e4 suhteista jauhetaan koko elokuvan ajan. Naisia vilahtelee vain sivurooleissa, entisin\u00e4 ja nykyisin\u00e4 rakastajattarina, tai prostituoituina. Elokuva on silti yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kiinnostava, vaikka siin\u00e4 tapahtuu v\u00e4h\u00e4n ja sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Vankilapako luo toki j\u00e4nnityselementti\u00e4, mutta takaa-ajajat karistetaan hetkess\u00e4 ja lopulta oudon vaivattomasti. P\u00e4\u00e4paino onkin itse asiassa ihmissuhteissa. El\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aallonpohjaan, vankilaan, ajautuneet miehet l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t sis\u00e4isen rauhan ja uusi el\u00e4m\u00e4 saattaa alkaa.<\/p>\n

Lurie ja Waits ovat eritt\u00e4in karismaattisia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Benigni tuo heid\u00e4n ulkoiseen ja sis\u00e4iseen karheuteensa sopivaa el\u00e4m\u00e4niloisuutta. K\u00e4sikirjoitus on v\u00e4h\u00e4st\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4\u00e4n huolimatta (tai siit\u00e4 johtuen) hyv\u00e4, leikkaus sit\u00e4kin parempaa. Kaikkea on hillitysti. Down by Law on elokuvana sit\u00e4 mit\u00e4 Jarmush oli ja on elokuvabisnekselle: yht\u00e4 viileytt\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jim Jarmusch Jim Jarmusch (s. 1953) on amerikkalaisen indie-elokuvan ilmentym\u00e4. H\u00e4n oli…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":1034,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[130,140,245],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/jim_jarmusch1.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/jim_jarmusch1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/305"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=305"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/305\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3465,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/305\/revisions\/3465"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/1034"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=305"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=305"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=305"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}