{"id":317,"date":"2009-04-17T07:46:00","date_gmt":"2009-04-17T04:46:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/cmxn-hc-epsta-ja-aw-yrjanasta-2008\/"},"modified":"2018-02-28T09:51:42","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:42","slug":"cmxn-hc-epsta-ja-aw-yrjanasta-2008","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/cmxn-hc-epsta-ja-aw-yrjanasta-2008\/","title":{"rendered":"CMX:n HC-ep:st\u00e4 (2008) ja A.W. Yrj\u00e4n\u00e4st\u00e4"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/_tegS2Pa6_-M\/Segzxw3xh6I\/AAAAAAAAATE\/_h0fDrcGXgE\/s1600-h\/kaikkihedelmat.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 320px;\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kaikkihedelmat.jpg\" border=\"0\" alt=\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5325563489391052706\" \/><\/a><\/p>\n<p><a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.cmx.fi\">CMX:ll\u00e4<\/a> on oma erityinen paikkansa suomalaisessa musiikkihistoriassa. Koskaan aiemminhan ei mytologiasta, mystiikasta ja runoudesta ammentava yhtye ollut t\u00e4ss\u00e4 rationaalisessa maassa noussut vastaavaan suosioon. Onhan yhtyeen musiikkikin tarttuvaa, mutta <strong>A.W. Yrj\u00e4n\u00e4n<\/strong> (s. 1967) sanoituksissa on sit\u00e4 kuuluisaa jotakin. Ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iset, helppoa tulkintaa kaihtavat sanoitukset ovat levy levylt\u00e4 vedonneet kasvaviin taiteilijantynkiin ja miksei my\u00f6s varttuneempiinkin kulttuuri-ihmisiin.<\/p>\n<p>Harva muistaa, ett\u00e4 rokkipainotteisen CMX:n juuret ovat hardcoressa, tuttavallisemmin hc:ss\u00e4. Yhtyeen ensimm\u00e4iset, sangen kamalat levytykset ammentavat juuri t\u00e4st\u00e4 vauhdikkaasta, vihaisesta musiikkitraditiosta. Sittemmin b\u00e4ndi on v\u00e4hitellen liikkunut kohti valtavirtaa. Kokeellisemmat jutut on lyk\u00e4tty b-puolille, vaikka yhtyeen verkkosivuilla faneja haukutaankin entiseen malliin. Yhtyeen nykysuunnan kiteytym\u00e4 on <em>Kaikki hedelm\u00e4t<\/em> -kokoelmalevy. Siihen on laitettu CMX:n eniten radiosoittoa saaneet, siis kaikkein kuuntelijayst\u00e4v\u00e4llisimm\u00e4t, kappaleet.<\/p>\n<p>Mutta tokihan jotakin oli teht\u00e4v\u00e4. Kokoelmalevyn kylki\u00e4iseksi \u00e4\u00e4nitettiin ja sittemmin jaettiin <em>HC-ep<\/em>-nimell\u00e4 tunnettua nelj\u00e4n kappaleen kokonaisuutta. Siin\u00e4 yhtye palaa juurilleen. Tai ainakin melkein. Siin\u00e4 miss\u00e4 Yrj\u00e4n\u00e4 oli villein\u00e4 nuoruusvoisinaan tosissaan r\u00e4\u00e4kyess\u00e4\u00e4n hardcorea naama punaisena, t\u00e4ll\u00e4 kertaa h\u00e4n virnistelee samalla. Koskaan ennen CMX ei ole julkaissut mit\u00e4\u00e4n n\u00e4in l\u00e4pikotaisin sarkastista. Kirosanoja ja naiiveja heittoja on riitt\u00e4miin. Musiikki ei sin\u00e4ns\u00e4 ole humoristista, mutta Yrj\u00e4n\u00e4n sanoitukset ovat. Olen satavarma, ett\u00e4 joku on ottanut levyn sanoituksista nokkiinsa. Hyv\u00e4 tietysti niin.<\/p>\n<p>Toisaalta voidaan mietti\u00e4 julkaisun arvoa. Onhan se hauska kuriositeetti, kuten CMX:n kokeellisimmat b-puoletkin, mutta aiheuttaa l\u00e4hinn\u00e4 haukotusta muutaman kuuntelukerran j\u00e4lkeen. Yhtye revittelee. Jos ei tied\u00e4 Yrj\u00e4n\u00e4n ylisarkastista huumorintajua, kappaleiden idea menee todenn\u00e4k\u00f6isesti t\u00e4ysin ohi. <em>HC-ep<\/em> on siis tarkoitettu yhtyeen faneille, <em>Kaikki hedelm\u00e4t<\/em> puolestaan laajemmalle kuulijakunnalle. Vitsi piilee siin\u00e4, ett\u00e4 tuskin kukaan paitsi CMX saisi t\u00e4llaista materiaalia julkaistua, viel\u00e4p\u00e4 monikansallisen levy-yhti\u00f6n kautta. Tai haluaisi. Mutta Yrj\u00e4n\u00e4 saa ja haluaa. Se tekee h\u00e4nest\u00e4 outolinnun, ainakin mit\u00e4 suomalaiseen kulttuuriv\u00e4keen tulee. \u00c4lyk\u00e4st\u00e4 satiiria tarvitaan aina. <em>HC-ep<\/em> ei sellaista ole, mutta ainakin Yrj\u00e4n\u00e4 yritt\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>CMX:ll\u00e4 on oma erityinen paikkansa suomalaisessa musiikkihistoriassa. Koskaan aiemminhan ei mytologiasta, mystiikasta&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":1055,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[27,99,199,401],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kaikkihedelmat.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/kaikkihedelmat.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/317"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=317"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/317\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3477,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/317\/revisions\/3477"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/1055"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=317"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=317"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=317"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}