{"id":325,"date":"2009-02-20T06:47:00","date_gmt":"2009-02-20T04:47:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/ron-sillimanin-kirjasta-alphabet-2008\/"},"modified":"2018-02-28T09:51:45","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:45","slug":"ron-sillimanin-kirjasta-alphabet-2008","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/ron-sillimanin-kirjasta-alphabet-2008\/","title":{"rendered":"Ron Sillimanin kirjasta The Alphabet (2008)"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/1.bp.blogspot.com\/_tegS2Pa6_-M\/SZ5SIRRnXMI\/AAAAAAAAARM\/K9f6D71jJVI\/s1600-h\/134017.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"cursor:pointer; cursor:hand;width: 214px; height: 320px;\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/134017.jpg\" border=\"0\" alt=\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5304767713118739650\" \/><\/a><\/p>\n<p><strong>Ron Silliman<\/strong> (s. 1946) on paitsi verkon suosituimman <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/ronsilliman.blogspot.com\/\">runoblogin<\/a> yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4, niin my\u00f6s arvostettu runoilija. H\u00e4n on tunnettu erityisesti kotimaassaan Yhdysvalloissa, eritoten ty\u00f6st\u00e4\u00e4n <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.leevilehto.net\/default.asp?a=1&#038;b=8&#038;c=13&#038;d=10\">kielirunousliikkeen<\/a> parissa. Se korosti ja korostaa runoutta, jossa kirjailija itse katoaa ja teksti on etusijalla. T\u00e4m\u00e4n tyylisuunnan tunnetuimpia edustajia on Sillimanin hengenheimolainen <strong>Charles Bernstein<\/strong> (s.1950).<\/p>\n<p>Viime vuoden lopussa julkaistu <em>The Alphabet<\/em> on Sillimanin p\u00e4\u00e4ty\u00f6. Sen h\u00e4n aloitti jo vuonna 1979, ja sai valmiiksi muutama vuosi sitten. Kirjanj\u00e4rk\u00e4le koostuu 26:st\u00e4 vaihtelevanmittaisesta runosta, jotka on vuosikymmenten mittaan julkaistu eri yhteyksiss\u00e4, mutta jotka siis vasta t\u00e4ss\u00e4 kirjassa ilmestyv\u00e4t yhten\u00e4 kokonaisuutena. Runoja ei ole kirjoitettu aakkosj\u00e4rjestyksess\u00e4, mutta t\u00e4ss\u00e4 ne ovat rapakon takaisten kirjainten mukaan j\u00e4rjestettyn\u00e4 A:sta Z:aan.<br \/><em><br \/>The Alphabet<\/em> on kielirunoutta. Sanat ovat siis t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 kuin tekij\u00e4 itse. Kirjoittaja v\u00e4littyy korkeintaan havainnoitsijana, kuten yhdess\u00e4 runossa, jossa h\u00e4n vuoden ajan tarkastelee taivasta ja s\u00e4\u00e4t\u00e4, tai toisessa, jossa h\u00e4n kulkee San Franciscossa ja kuvailee tuijottamaansa maata. T\u00e4m\u00e4 kirja on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti amerikkalainen, joten sen k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen vaikkapa suomeksi olisi vaikea teht\u00e4v\u00e4. Ei tietenk\u00e4\u00e4n mahdoton. <em>The Alphabet<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 n\u00e4kyj\u00e4, etnografiaa ja puhetta, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t kielitaitoisellekin meik\u00e4l\u00e4iselle lukijalle vieraiksi. Se ei kuitenkaan est\u00e4 runoista nauttimista.<\/p>\n<p><em>The Alphabet<\/em> on my\u00f6s t\u00e4ynn\u00e4 kielipelej\u00e4 ja -kokeiluja. Kirjoittaja leikkii muodoilla. H\u00e4n ei j\u00e4m\u00e4hd\u00e4 muotteihin, vaan kokeilee rohkeasti. Sillimania on syytetty vaikeaksi runoilijaksi. Syytt\u00e4. <em>The Alphabet<\/em> on lopulta helppolukuinen ja -tajuinen kirja, ainakin jos lukee pinnalta. Syvempi\u00e4 merkityksi\u00e4 etsiv\u00e4 joutuu varmasti vaikeuksiin. Kirjan lopusta l\u00f6ytyv\u00e4t Sillimanin lyhyet esittelyt jokaiseen runoon. Ne kertovat, mit\u00e4 kannattaa etsi\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kirjan tarkoituksena ei ole p\u00e4\u00e4st\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n. Se liikkuu kyll\u00e4, mutta koko ajan eri suuntiin, edestakaisin. T\u00e4rkeint\u00e4 on matka, jonka runot mahdollistavat.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ron Silliman (s. 1946) on paitsi verkon suosituimman runoblogin yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4, niin my\u00f6s&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":1074,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[522,625],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/134017.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/134017.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/325"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=325"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/325\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3485,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/325\/revisions\/3485"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/1074"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=325"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=325"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=325"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}