{"id":344,"date":"2008-12-27T11:01:00","date_gmt":"2008-12-27T09:01:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/kirja-arvostelu-into-kummalta-puolelta\/"},"modified":"2018-02-28T09:52:52","modified_gmt":"2018-02-28T07:52:52","slug":"kirja-arvostelu-into-kummalta-puolelta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/kirja-arvostelu-into-kummalta-puolelta\/","title":{"rendered":"Kirja-arvostelu: Into – Kummalta puolelta muna paistetaan"},"content":{"rendered":"

Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden<\/a> numerossa 3 \/ 2008.<\/p>\n

—<\/p>\n

Intoilevaa runoutta<\/p>\n

Markku Into: Kummalta puolelta muna paistetaan, runoja, Sammakko 2008<\/p>\n

Markku Into ammentaa taas samasta kielellisyydest\u00e4, josta h\u00e4n Turun runouden underground-liikkeen johtohahmona tuli tunnetuksi. K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Into on tehnyt hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tuomalla esimerkiksi Kurt Schwittersin kaltaisia nimi\u00e4 kotimaiseen kirjallisuustietoisuuteen. Viime vuosina ilmestyneet omat kokoelmat, Hyv\u00e4 y\u00f6 ja Potero, ovat merkinneet vanhan j\u00e4\u00e4r\u00e4n uutta tulemista. Niiss\u00e4 h\u00e4n on pitk\u00e4st\u00e4 aikaa todella antautunut mielikuvien ja tunteiden viet\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Uusi Kummalta puolelta muna paistetaan ei nimens\u00e4 vastaisesti tarjoa ohjeita, vaan kehottaa avautumaan uusille mahdollisuuksille. \u201dMit\u00e4 jos ottaisin rennosti\u201d, Into kirjoittaa. S\u00e4e vaikuttaa ryppyotsaiselle lukijalle suunnatulta ehdotukselta. Innosta ei juurikaan v\u00e4litet\u00e4 akateemisissa piireiss\u00e4. Siksi onkin mukava huomata, ett\u00e4 useaan kertaan palkittu ja muutenkin tunnustettu runoilija kielt\u00e4ytyy viel\u00e4kin mukautumasta. Into ei kumartele. H\u00e4n katsoo maailmaa samoin palavin silmin kuin muutama kymmenen vuotta sitten.<\/p>\n

Kirjassa runojen kokija ei aina v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole Into itse, mutta turkulaiseksi h\u00e4n paljastuu. Turun kaupunki vertautuu maailmaan. Maailma n\u00e4ytt\u00e4ytyy aina sellaisena kuin millainen on kokijan mielentila. Kes\u00e4 on milloin allergian ja hien, milloin l\u00e4mm\u00f6n aikaa. Kaupunkilainen pystyy n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kuluneen ajan alati rappeutuvista rakennuksista. Kirja alkaa mollivoittoisesti: \u201dAurajoen suussa kuihtuvat nostokurjet \/ Tolppa-apinoiden varjot sumussa\u201d. Ei kuitenkaan kulu montaakaan sivua, kun kuolema unohtuu ja runoilijan lanteet hytkyv\u00e4t kuin vanhoina hyvin\u00e4 aikoina: \u201dTunnen yh\u00e4 bizarrin svengin v\u00e4reet \/ Zatopekin luut!\u201d<\/p>\n

Toivo her\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 kaikkea ei viel\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n ole menetetty.<\/p>\n

Lukijakin rentoutuu s\u00e4keiden soljuessa. El\u00e4m\u00e4 on vakavaa, mutta sit\u00e4 ei saa ottaa liian vakavasti. Aina on toivoa siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 jatkuu kuolemankin j\u00e4lkeen. Kirjan loppupuolella on lista levyist\u00e4, joita tekij\u00e4 on kuunnellut kootessaan k\u00e4sikirjoitusta. Manic Street Preachersin ja Rammsteinin kaltaisia yhtyeit\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4st\u00e4 listasta saa hyv\u00e4n kuvan siit\u00e4, mit\u00e4 Into on kirjassa tavoitellut. H\u00e4n on kiinnostunut uudesta, mutta haluaa muistaa vanhan. H\u00e4nelle maailma on samalla selke\u00e4 ett\u00e4 monimutkainen, hauska ett\u00e4 vakava. El\u00e4m\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n runoissa ristiriitaisena.<\/p>\n

Ristiriitaisuus johtaa Innon tapauksessa v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s ongelmiin. Kuten h\u00e4nen edellisetkin kokoelmansa, on Kummalta puolelta muna paistetaan ajoittain ep\u00e4tasainen. S\u00e4keet vieriv\u00e4t eteenp\u00e4in sellaisella vauhdilla, ett\u00e4 ne sotkeutuvat v\u00e4lill\u00e4 omaan n\u00e4pp\u00e4ryyteens\u00e4. Etenkin pidemmiss\u00e4 runoissa Into p\u00e4\u00e4tyy kikkailemaan. N\u00e4in k\u00e4y esimerkiksi runossa Monimin\u00e4: \u201den kerj\u00e4\u00e4 lespaavan \/ h\u00f6n\u00f6apteekkarin tiskin yli \/ nylkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 neurologista \/ \u00e4b\u00f6rumbapuukkoa\u201d. Parhaimmillaan Into on yksitt\u00e4isiss\u00e4 lakonisissa huomautuksissa, kuten loistavassa s\u00e4keess\u00e4 \u201dtervaskanto lopetti tupakoinnin ja kuoli\u201d. <\/p>\n

Ylily\u00f6ntej\u00e4 lukuun ottamatta Into kirjoittaa tyypillisist\u00e4 aiheista kiinnostavasti. Ihminen vanhenee, j\u00e4\u00e4 yksin ja kuolee. Runoilija onnistuu kuitenkin ilakoimaan, vaikka surullisuus nostaakin p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Kaikkein koskettavin ja oikeastaan irralliseksi muusta kirjasta j\u00e4\u00e4v\u00e4 runo on Jarkko Laineelle kirjoitettu muistoruno: “hiljaisella otsalla runon uurteet \/ raskaan sateen j\u00e4lkeen \/ silm\u00e4t sirist\u00e4v\u00e4t valoon \/ l\u00e4mp\u00f6inen k\u00e4si lakanalla \/ k\u00e4dess\u00e4ni hetkien muisto mahdottomat sanat \/ kun tajuaa pilvien hajoavan kalkin \/ kultatukan leimahdus nuoruuden h\u00e4iv\u00e4hdys \/ uskomattoman raastava hiljaisuus \/ viimeinen hidastus \/ \u00e4\u00e4net\u00f6n h\u00f6yryveturi humahtaa lihan ja surun tunneliin \/ viimeiset sanasi minulle: \/ p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kihisee\u201d.<\/p>\n

Toisin kuin Intoa lukiessa yleens\u00e4, Laineelle omistetuista s\u00e4keist\u00e4 tulee hyvin surulliseksi.<\/p>\n

Takakannessa Into v\u00e4itt\u00e4\u00e4 vihdoinkin tehneens\u00e4 kokoelman, joka on \u201dkuin kalikat pinnas\u00e4ngyss\u00e4\u201d. Itse en menisi aivan niin pitk\u00e4lle, sill\u00e4 hy\u00f6tyesineeksi Kummalta puolelta muna paistetaan on sittenkin liian kesyt\u00f6n. Lausuma kannattaakin tulkita samaksi leikkisyydeksi, jota kirja on pullollaan. Mahdottomalta tuntuvaa maailmaa on usein mahdollista k\u00e4sitell\u00e4 vain satiirin kautta.<\/p>\n

Kirjassa on muutamia eri tilaisuuksia varten kirjoitettuja juhlarunoja, mutta ne sulautuvat kokonaisuuteen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin. Kirja on muutenkin melko lyhyt, joten siin\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4. Lopun monisivuisessa nimirunossa niputetaan samaan pakettiin underground-legenda M.A. Numminen, Platon, historia ja nykyisyys. Runo yhdist\u00e4\u00e4 oivasti kirjan teemat. Runoilijaa painaa pitk\u00e4 menneisyys, mutta h\u00e4n ei suostu painumaan kumaraan. Into kirjoittaa pudottavansa \u201dtaivaanhomeeksi nuollun lautasen lattialle\u201d, siis nauttimaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4, muistamaan ja aloittamaan samalla alusta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden numerossa 3 \/ 2008. — Intoilevaa runoutta Markku Into:…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[285],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/344"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=344"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/344\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3504,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/344\/revisions\/3504"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=344"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=344"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=344"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}