{"id":355,"date":"2008-12-08T10:33:00","date_gmt":"2008-12-08T08:33:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/miikka-mutasen-kirjasta-esikko\/"},"modified":"2018-02-28T09:52:54","modified_gmt":"2018-02-28T07:52:54","slug":"miikka-mutasen-kirjasta-esikko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/miikka-mutasen-kirjasta-esikko\/","title":{"rendered":"Miikka Mutasen kirjasta Esikko, klassikko (Ntamo, 2008)"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" onblur=\"try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}\" href=\"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/_tegS2Pa6_-M\/STz4sCxU_SI\/AAAAAAAAAM4\/GZpSOknEY-4\/s1600-h\/esikko_thumb.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"cursor:pointer; cursor:hand;width: 133px; height: 131px;\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/esikko_thumb.jpg\" border=\"0\" alt=\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5277366298913078562\" \/><\/a><\/p>\n<p>Miikka Mutanen kirjoittaa omaper\u00e4ist\u00e4, lyyrist\u00e4 ja surrealistishenkist\u00e4 runoutta. H\u00e4nt\u00e4 on aiemmin julkaistu mm. Parnassossa, ja mies k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 my\u00f6s James Joycen mammuttimaista <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/fwsuomi.freehostia.com\/\">Finnegans Wakea suomeksi<\/a>. Ntamon julkaisema Esikko, klassikko on kuitenkin perinteisemp\u00e4\u00e4 teksti\u00e4 kuin Joycen kiemurainen proosa.<\/p>\n<p>Mutasen kirjan s\u00e4keet sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kuulaita tuokiokuvia. Runot ovat muutamaa poikkeusta huolimatta lyhyehk\u00f6j\u00e4, ja hyv\u00e4 niin. Mutasella on ilmeinen kyky kirjoittaa pieness\u00e4 mitassa. Tutusti, kuten Ntamon monissa muissakin lyyrisemmiss\u00e4 julkaisuissa, runot muuttuvat pidentyess\u00e4\u00e4n kehnommiksi. Eip\u00e4 silti, lyhyen muodon taitaminen on taito sin\u00e4ns\u00e4. N\u00e4it\u00e4 Mutasen runojakin olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti karsastettu suuremmalla kustantamolla.<\/p>\n<p>Tulos on siis kaksijakoinen: toisaalta lukija j\u00e4\u00e4 kaipaamaan tarkempaa kustannustoimittamista, toisaalta runojen karheus ja alkuper\u00e4isyys p\u00e4\u00e4see hyvin esille. Mutasenkin kirja toimisi paremmin lyhyemp\u00e4n\u00e4, mutta mainioita lyyrisi\u00e4 v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 etsii mielell\u00e4\u00e4n. Parhaimmillaan Esikko, klassikko on v\u00e4l\u00e4hdyksiss\u00e4: \u201dValkea helle &#8211; lehdet, joiden l\u00e4pi valo kuultaa\u201d. Kuvasto on surrealistis- ja fantasiahenkist\u00e4, mutta mukana on my\u00f6s perinteisemp\u00e4\u00e4 sanastoa, kuten t\u00e4hti\u00e4, avaruuksia ja j\u00e4rvi\u00e4. Huumoriakaan ei unohdeta: \u201dleikkaan kynsi\u00e4 \/ kirjoitan runoa \/ kaksin k\u00e4sin pid\u00e4n kiinni saksista\u201d.<\/p>\n<p>Viiteen osioon jaetussa kirjassa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi myyttinen, metafyysinen matka. Runojen puhuja ei juurikaan k\u00e4y dialogia, vaan puhuttelee luontoa, avaruutta ja itse\u00e4\u00e4n. Lukijalle j\u00e4\u00e4 kummallinen tunne, ett\u00e4 teksteiss\u00e4 samanaikaisesti on ja ei ole yhten\u00e4isyytt\u00e4.  Ne ik\u00e4\u00e4n kuin leijailevat kasteena ilmassa, tai ovat jonkinlaisia irrallisia, ihmeellisi\u00e4 taivaankappaleita. T\u00e4m\u00e4 metafyysinen vaikutelma lienee ollut tekij\u00e4n tarkoituksenakin. Kokonaisuudesta ei saa otetta, ennen kuin lakkaa tavoittelemasta sit\u00e4 ja alkaa leijailemaan tekstien mukana: \u201dT\u00e4htien voima koskettaa minua, \/ myrskyjen yksin\u00e4isyys ja, huokaus: \/ Taivas on kaunis ja nousee korkeuksiin, \/ kuin suru, kuin p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n unelma.\u201d<\/p>\n<p>Mutanen on kiinnostava, sill\u00e4 h\u00e4nen runonsa ovat monitahoisia. Niist\u00e4 l\u00f6ytyy monelle jotain. Olennainen kuvasto l\u00f6ytyy pienell\u00e4 etsimisell\u00e4: \u201dNimet syntyv\u00e4t syv\u00e4ss\u00e4 valossa \/ \u00c4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti, energiapurkauksina\u201d. Esikko, klassikko on sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n, teemoiltaan ja kielelt\u00e4\u00e4n rosoinen, lyyrinen ja kiinnostava, mutta parannettavaa j\u00e4\u00e4 rutkasti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Miikka Mutanen kirjoittaa omaper\u00e4ist\u00e4, lyyrist\u00e4 ja surrealistishenkist\u00e4 runoutta. H\u00e4nt\u00e4 on aiemmin julkaistu&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":1132,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[389,426],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/esikko_thumb.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/esikko_thumb.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/355"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=355"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/355\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3515,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/355\/revisions\/3515"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/1132"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=355"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=355"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=355"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}